lauantai 28. toukokuuta 2016

Kesämökin korvike







Tämä kevät on ollut jotenkin hyvin tahmea enkä viitsinyt edes istuttaa yhtään hyötykasvia parvekkeelle. Ainut syötäväksi kelpaava on miehen chilitaimi, muuten mennään kukkalinjalla.

En jossain vaiheessa edes ajatellut laittavani parveketta kesäkuntoon, mutta nyt kun päätimme, että pupu jääkin kesäksi maalle, niin minulla ei enää ollut tekosyytä kieltäytyä parvekkeen ehostamisesta. Homma alkoi tuttuun tapaan taas ikkunoiden ja lattian pesulla, jonka jälkeen marssin läheiseen kukkakauppaan. Nappasin mukaani pari samettiruusua, yhden tuntemattoman, mutta kauniin kukan sekä yhden pelargonian amppeliin. Olen yleensä aina ostanut punaisen pelargonian, mutta nyt tuo vaaleanpunainen houkutteli jotenkin enemmän. 

Parvekkeella saa mielestäni kesällä olla värejä, vaikka ne kaikki eivät niin hyvin sopisikaan yhteen. Niinpä matot, pöytäliina ja tyynyt ovat kaikki ihan eri puusta veistetty. Anopin sienikorissa on esillä pari vilttiä viileisiin iltoihin ja äidin ostamat pajuaidat koristavat takaikkunaa. Tätä kaikkea touhutessani tajusin, että parveke on minulle kai jonkinlainen kesämökin tai huvimajan korvike. Ne sisustaisin yhtä värikkäästi ja kesäisesti!

Palautusoikeus



Lapsukaisemme eli nelijalkaiset karvaveljekset lähtivät vapun aikoihin hoitoon vanhemmilleni, sillä me suuntasimme Berliiniin. Elvis saa nauttia koko kesän luonnon antimista, parvekkeellamme on nimittäin aivan liian kuuma pienelle pupujussille. Taiston puolestaan oli tarkoitus tulla reissun jälkeen takaisin, mutta äiti ei kuitenkaan ehtinyt palauttaa sitä ennen kuin vasta eilen. Kaveria piti tietenkin heti vähän lelliä uudella vinkukaverilla ja herkuilla. Että täällä kotonakin on ihan kivaa, vaikkei saakaan jahdata kissoja puuhun tai kaivaa jättikuoppaa peltoon. 

Epäilen kyllä, ettei koiran palauttaminen ollut täysin ehtimisestä kiinni. Se nyt vaan on niin ihana. 

torstai 26. toukokuuta 2016

Outo, oudompi, aamupala



Tuo taannoinen reissu on aiheuttanut minussa omituisia asioita. Ensinnäkin olen alkanut heräämään aikaisemmin, mikä puolestaan tarkoittaa, että illalla alkaa väsyttää. Mutta mikä on vielä omituisempaa, on se, että olen alkanut syömään aamupalaa. En ole koko elinikäni aikana voinut sietää edes ajatusta aamupalasta, mutta nyt nälkä kurnii heti herätessäni. Se on todella hämmentävää, sillä ennen aamupala sai minut melkeinpä voimaan pahoin. Kai maha vain jotenkin tottui hotellin makoisaan aamiaistarjontaan ja luulee saavansa sellaista jatkossakin. 

Nyt tosin ongelmaksi muodostuu se, että mitä ihmettä sitä sitten söisi aamuisin. Hirveän isoa ja tuhtia aamiaista en kaipaa, toki isompi brunssi on joskus ihan kiva. Olen kuitenkin tottunut iltapalaksi syömään leipää, ja jos syön sitä aamulla, ei se illalla enää maistu. Aamut olen siis yrittänyt aloittaa pienillä munakkailla, jugurtilla tai hedelmillä. Joskus myös sitä leipää, ja illalla keksinyt sitten jotain muuta. Puuro olisi kiva, mutta mies inhoaa kaikkia puuroja, ja tylsää sitä on vain itselle keitellä. 

Onneksi kuitenkin löysin nämä Bonne -hedelmäsoseet. Siis aivan loistava yhdistelmä maustamattoman jugurtin kanssa, mukaan voi lisätä myös vähän mysliä tai leseitä. Lempparini on tällä hetkellä persikkasose ja mikä parasta, nuo soseet ovat pelkkää hedelmää! 

tiistai 24. toukokuuta 2016

Makkararetki




Tehtiin tänään pieni kesäretki läheiselle grillipaikalle. Ihan vain grillattiin paketti makkaraa ja syötiin sinapin kanssa. Oli aika makoisaa ja hienot maisemat. Jotenkin se kesän ensimmäinen pala makkarasta maistuu vaan niin hyvältä! 

perjantai 20. toukokuuta 2016

Lumoava



Sain mieheltä aivan ihanan synttärilahjan. Lumoava sarjaan kuuluvan hopeisen Tuomi -rannekorun. Iik!

Se todella on lumoava.

Päiväkakkukahvit





Tänään taas menin ja vanhenin, liekö tullut yksi ryppykin jo. Paitsi rakkauteen. Pus.

Kutsuin pari kaveria päiväkahville ja tarjottavaahan piti tietenkin olla. Kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa valmistaa voileipäkakkua ja sehän onnistui. Itse aina kammoan juhlissa kyseistä herkkua, sillä mielestäni kaiken suuhun mentävän pitää olla tunnistettavassa muodossa. Siispä omatekemää voileipäkakkua voin syödä, kun tiedän sen sisältävän vain sellaisia aineksia joista pidän. Kalakakku olisi ollut kiva, mutta noh - sappikivet.

Luulin voileipäkakun teon olevan jotenkin hankalaa, mutta eihän siinä ollut mitään erikoista. Ainut ongelma meinasi tulla vuoan kanssa, mutta päädyin pyöreään irtopohjavuokaan, jonka vuorasin kelmulla. Osa paahtoleipäsiivuista meni kokonaisena ja osa puolikkaina täyttämään koloja. Olisin halunnut tehdä pitkän mallisen kakun, mutta oli tämä pyöreäkin ihan hauska!

Täytteeksi laitoin siis suolakurkkua, tuorekurkkua ja oikein tiskiltä ostettua herkullista, vähäsavuista palvikinkkua. Kerrosten väliin tulevan mössön sekoitin creme fraichesta, ruohosipulituorejuustosta, parista lusikallisesta majoneesia, sinapista, suolasta ja pippurista. Mössöä en laittanut väleihin liiaksi, ettei kakkku olisi "pelkkää majoneesia". Samaa täytettä käytin aamulla myös kakun kuorruttamiseen. Kostutukseen käytin ihan vain maitoa, ja se toimi erittäin hyvin.

Makeaksi herkuksi meinasin ensin tehdä sacherkakun, mutta kun päätin valmistaa myös voileipäkakun, oli makean oltava hieman helpompi. Siispä päädyin raikkaaseen mango-sitruuna juustokakkuun. Koristeena käytin hämäävästi sitruunaa ja passionhedelmää, sillä mango ei mielestäni ole erityisen kaunis. 

Olen kerran aiemmin yrittänyt tehdä mangokakkua, mutta silloin mangon maku jäi kovin vaimeaksi. Tällä kertaa en siis käyttänytkään pilttiä vaan säilykeosastolta löytyvää Bonne -hedelmäsosetta. Lopputulos oli paljon parempi, tosin sokerin määrä kannattaa huomioida sosetta käyttäessä, sillä se on huomattavasti makeampaa kuin piltti.

Kakut saivat kovasti kehuja, etenkin suolainen versio, jota jäi jäljelle vain yksi pala. Täytynee kai tehdä voileipäkakkua toistekin!

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Rakastin poikaa,
joka itki homejuuston ollessa liian hyvää

Rakastin poikaa,
joka auton pimeällä takapenkillä
piirsi nimettömään merkiksi

Rakastin poikaa,
joka sanoi papille moi

Rakastin poikaa,
joka rakasti tyttöä

Mutta ei ole enää
poikaa, joka luuli lokkien nukkuvan talviunta
Ei tyttöä, joka tilasi ravintolassa lasin maitoa
ja kypsän pihvin

Onneksi on se kolmas pyörä
- rakkaus

Shopaholic

Berliinissä tuli shoppailtua oikein todenteolla ja ajattelin hieman teillekin vilauttaa saalistani. Heti hotellimme välittömässä läheisyydessä sijaitsi Mall of Berlin - yksi Euroopan suurimmista ostoskeskuksista ja lisäksi pyörin Tauentzienstrassen shoppailukadulla. Kuuluisan KaDeWe -ostosparatiisin koin vain ohikulkien. 



Parhaita ostoksiani oli ehdottomasti nuo kaksi laukkua, kahdet söpöt kesäkengät sekä Hugo Bossin hajuvesi. Tietysti ostin myös useamman erilaisen kesämekon, t-paitoja sekä alusvaatteita, mutta tuohon hajuveteen olen aivan äärettömän rakastunut.


Mauerparkin kirpputorilta löysin eräästä käsityöläiskojusta ihania emaliastioita ja hassusta NanuNana -liikkeestä mukaani lähti kuusi kannellista pillimukia. Ajattelin, ettei ole haitaksi ostaa astioita kun emme ole lentäen liikkeellä ja näitä kaikkia voin hyödyntää kesän piknikeillä!

Kiitos mahtava Berliini - olet shoppailijan unelma!

maanantai 16. toukokuuta 2016

Berliini


Nyt olisi kai aika kertoa matkastamme, kuvin ja sanoin. Vapun jälkeen starttasimme kotipihasta vuokra-autolla ja viime viikon lopulla kotiuduimme. Matka kesti yhteensä kymmenen päivää, joista seitsemän vietettiin Berliinissä tai sen lähialueella. Reissua edelsi aivan järjetön stressi ja panikointi, sillä liikkuvia osia oli hieman enemmän kuin edelliskerralla. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyi, ja reissuun päästiin aivan aikataulussa.

Matka siis alkoi autoillen kohti Vuosaaren satamaa, josta Finnlinesin alus lipui Saksan Travemündeen. Yli vuorokauden laivamatkan jälkeen ajoimme vielä kolmisen tuntia autobahnaa eli moottoritietä pitkin Berliiniin. Siinä kaaasu pohjassa ajeltaessa minut valtasi sellainen käsittämätön vapauden tunne; mikään arkinen asia ei vaivaisi minua yli viikkoon. Perille saavuimme keskellä yötä ja siinä olisi uni maistunut meille kaikille, mutta eihän asioiden tarvitse niin helppoja olla.

Kun matkustaa kahden sähköpyörätuolin kanssa, aiheuttaa yöpymistilat usein ongelmia. Laivan invahytissä toiseen sänkyyn ei päässyt nostolaitteella ja sama toistui hotellissa. Siellä oli hyvin suunniteltu, että invahuoneissa on oikein kunnon moottoroidut sängyt, mutta kappas - sängyn moottori vei sängyn alta liikaa tilaa. Niinpä laivalla asia ratkaistiin käsinnostolla ja hotellissa avustajat nukkuivat sähkösängyissä. Meillä oli onneksi väliovellinen huone avustajien kanssa, niin tilasta ei sinänsä ollut pulaa. Mutta nämähän ovat vain tällaisia eteen tulevia kynnyksiä, joista pitää luovia yli. Nämä pienet yksityiskohdat eivät mitenkään pilanneet lomaamme - ennemminkin tekivät siitä vain hieman tapahtumarikkaamman.




Laivamatka itsessään ei ollut mitenkään erityinen, lähinnä söimme, nukuimme ja pelasimme korttia. Laivalla oli maittava illallisbuffet, ja yläkannella oli hieno katsoa aavalle merelle laskeutuvaa aurinkoa oman rakkaan kanssa. Tuuli oli melkoinen, mutta laiva ei onneksi pahemmin keinunut. Mutta vaikka laivamatka oli hieman tylsä, sai se kuitenkin matkustamisen tuntumaan enemmän matkustamiselta. Etäisyydet tuntuivat todellisemmalta, kuin lentäessä.










Hotellimme sijaitsi vilkkaalla Potsdamer Platsin alueella, joka kuului Mitten kaupunginosaan. Loman aikana kävimme useissa eri kaupunginosissa ja tästä iso kiitos meidän autolle sekä sen kuljettajalle. Oma auto matkalla oli tavattoman kätevä, ja vaikka emme sitä päivittäin käyttäneetkään, niin loi se jonkinlaista turvaa. Esimerkiksi kun mieheltä puhkesi toiseksi viimeisenä päivänä rengas, ei tarvinnut miettiä mistä saisi invataksikyydin huoltooasemalle. Jos joskus vielä lähden reissuun, niin toivon kyllä, että saan reissata auton kanssa :)

Ensimmäisenä varsinaisena päivänä kiertelimme kaupunkia ja näimme osan nähtävyyksistä. Kävimme katsomassa Brandenburgin porttia, joka on yksi Berliinin tunnetuimmista symboleista ja nähtävyyksistä. 




Portin jälkeen suuntasimme jokiristeilylle Spree -joelle. Alukseen pääsi hyvin pyörätuolilla ja risteilyn kesti tunnin verran, eli juuri sopivasti. Tuo päivä oli ainut kun joutui turvautumaan takkiin, koko muun ajan oli melkoinen helle. Olisi pitänyt tajuta pakata aurinkorsvaa mukaan, mutta onneksi saksassakin oli kauppoja!







Jokiristeilyn jälkeen kävimme vielä katsastamassa holokaustin muistomerkin. Se on lähes 3000 betonisesta kuutiosta rakennettu teos, joka kattaa lähes kahden hehtaarin kokoisen alueen. Muistomerkki muistutti hieman labyrinttia ja betonipalkkien välissä mahtui hyvin kulkemaan myös pyörätuolilla.




Toisena päivänä suuntasimme Zoologischer Garteniin eli maailman suurimpaan eläintarhaan. Zoologischer Gartenissa on n. 14 000 eri eläintä, joten ihan jokaista yksilöä ei tullut nähtyä. Kartalta katsoimme ne mielenkiintoisimmat ja kävimme niitä tervehtimässä. Reitillämme oli niin virtahepoja, norsuja, pingviinejä kuin kirahvejakin. Näimme myös gorillan, paviaaneja ja sarvikuonon, mutta virtahepo oli ehdoton suosikkini. Kävelimme hotellilta eläintarhalle ja matkalla sinne olikin hienot maisemat. Paikanpäällä oli todella kuuma helle ja kuinka ihanaa olisikaan ollut pulahtaa virtahepojen seuraksi viileään veteen :)










Berliinissä kuljimme pääasiassa kävellen tai omalla autolla, mutta myös bussia tuli pari kertaa kokeiltua. Bussilla reissasimme eläintarhalta DDR -museolle. Museossa parasta oli, että kerrankin asioita sai hiplailla ja kokeilla, joten esimerkiksi tuollaista todella tyylikästä kypärää tuli sovitettua! 



Kolmantena päivänä matkasimme hieman Berliinin ulkopuolle, nimittäin suloiseen Potsdamin kaupunkiin. Menomatkalla pysähdyimme Charlottenburgin linnaan, joka harmiksemme oli remontissa. Emme siis päässeet näkemään kuin pienen osan itse linnasta sekä tietenkin huikean puutarhan. Linna on Berliinissä jäljellä olevista linnoista suurin ja siksi se olisikin ollut hienoa nähdä kokonaan.







Linnan jälkeen ajoimme Potsdamiin ja sinne saavuttuamme kiertelimme hieman paikallisella torilla. Potsdam on n. 150 000 asukkaan kaupunki ja Berliinistä on sinne matkaa n. 30 kilometriä. Sympaattiselta pääkadulta löytyi ihania pikku kahviloita, ja päiväkahvin jälkeen otimme suunnksi suurensuuuren puiston, jossa sijaitsee Fredrik II Suuren rakennuttama Sannouci -palatsi. Ilma oli kuitenkin taas niin helteinen, ettemme millään jaksaneet koko puistoa kiertää vaan suuntasimme takaisin Berliiniin. Paluumatkalla pääsin hetkeksi shoppailemaan Primarkiin ja lopulta päädyimme illalliselle Kreuzbergn "hipsterialueelle", joka kylläkin oli iltamyöhään ehkä hieman liian jännittävä minun makuuni.  










Neljännen päivän käytin lähes kokonaan vain shoppailuun ja mies kierteli museoissa. Loppuillasta hamstrasimme ruokakupasta pari kassillista eväitä ja nautiskelimme pienen piknikin hotellin läheisessä puistossa. Se oli mukavaa :)

Berliini oli kyllä shoppailijan unelma, nimittäin hintojen puolesta. Matkan aikana mukaani tarttui kahdet kengät, pari laukkua, läjäpäin vaatteita, hajuvesi sekä astioita. Viidentenä päivänä kävimme Mauerparkin jättisuurella kirpputorilla, josta löysin ihania emalikuppeja ja -kattiloita. Kirpputori oli kyllä omaan makuuni jo hieman liiankin suuri tai sitten se järkyttävä helle vaikutti taas viihtyvyyteeni.

Lomalla pitää tietenkin myös herkutella ja niin me kyllä teimme. Paikallista ruokaa emme liiemmin kokeneet, mutta kahviloista tykkäsin. Currywursti tuli koettua ja hyväksi se havaittiin, mutta berliininmunkin unohdin syödä. Monena iltana kävimme italialaisissa, yhtenä intialaisessa ja sitten ihan perus ravintoloissa. Se hieman vaikeutti ruokapaikkavalintoja, kun en sappikivien vuoksi voi syödä mitä tahansa. Mutta ruokakin oli kyllä halpaa ja useimmiten vielä hyvääkin!



Mauerparkin kirpputorin jälkeen suuntasimme Viktoriaparkkiin, mutta se reissu jäi kovin lyhyeksi. Kävimme katsomassa vesiputouksen ja lähdimme pois, sillä maasto oli aika vaikeakulkuista. Sen sijaan kiertelimme autolla pitkin poikin Berliiniä ja näimme osan nähtävyyksistä kuten Berliinin muurin sekä Checkpoint Charlien. Oli ihanaa kun sai vain autoilla ympäriinsä vailla huolen häivää :)



Viimeisenä kokonaisena päivänä olisimme halunneet 150 metrin korkeuteen nousevaan Hi-Flyeriin, mutta ilma oli liian tuulinen eikä pallo silloin nouse ilmaan. Se oli pettymys. 

Päädyimmekin sitten katsastamaan Berliinin tuomiokirkon eli Berliner Domen. Kirkko oli todella suuri ja kaunis, ja päädyimme myös osallistumaan lyhyeen saksankieliseen jumalanpalvelukseen. Palveluksen jälkeen sytytin mummulleni muistokynttilän. Lopuksi kirtelimme vielä kirkon kryptassa, jossa on Hohenzollernin hallitsijasuvun hautoja.












Loppuillasta kävelimme kaunista joenrantaa pitkin ja sitten olikin jo aika pakata matkalaukut, sillä seuraavana aamuna oli lähtö. Laiva lähti vasta yöllä Travemündesta, mutta ajattelimme käyttää viimeisen päivän pysähdellen eri kaupunkeihin. 



Ensin ajoimme Berliinistä Oranienburgiin, jossa sijaitsi Sachsenhausenin keskitysleiri. Päivä oli jälleen kerran hyvin kuuma, joten leirin ankeus tuli jotenkin vielä paremmin esille kun paahtava aurinko porotti niskaan.

Ei mikään iloisin nähtävyys, mutta historiallisessa mielessä hyvin kiinnostava. 










Oranienburgista ajoimme Lyypekkiin, jossa pysähdyimme vain iltamyöhään nopeasti kahville ennen Travemündea. Laiva lähti matkaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä kolmelta, ja oli perillä Vuosaaren satamassa torstai aamuna.

Matka oli mukava irtiotto arjesta, minäkin pääsin hetkeksi eroon stressistä. Pidimme kumpikin kovasti siitä, ettei tarvinnut lentää ja kaikenlisäksi, laivalla ja autolla matkustaminen tuntui jotenkin enemmän matkustamiselta. Berliiniin voisin joskus palata uudestaankin tai jonnekin muualle Saksaan. Kaikenkaikkiaan Berliini oli rento, monimuotoinen ja esteetön kaupunki, joka tarjoaa varmasti jokaiselle jotakin! :)

Suuri kiitos tämän matkan mahdollistajille!!!