Olen reilun puolen vuoden aikana opetellut elämään gluteenitonta elämää ja ehdottomasti vaikeinta on ollut leipominen. On pitänyt tutustua erilaisiin jauhoihin, psylliumiin, ksantaaniin ja ties mihin. Marjapiirakat, kuivakakut ja suolaiset leivonnaiset onnistuu jo melko luontevasti, mutta pulla tuottaa edelleen harmaita hiuksia. Voi kuinka kaipaan pullaa eikä sen lempinimi täysin turhaan ole vehnänen. Ilman vehnän tuottamaa sitkoa on mahdotonta punoa pitkoa tai taiteilla korvapuusteja. Maku on myös valovuosien päässä oikeasta pullasta, koostumuksesta puhumattakaan. Joten pitääkö minun vain luopua pullasta?
No sämpylät sain edes onnistumaan loistavasti. Siitä todisteena toimii ainakin se, että en ehtinyt ottamaan kuin nämä pari kuvaa ennen kuin sämpyläpussi oli tyhjä. Pullapuutteen lisäksi eniten gluteenittomuudessa häiritsee se, että kotimaisuusaste kärsii. Monissa jauhoseoksissa on esimerkiksi maissia tai riisiä, joita ei liiemmin täällä kotimaan kamaralla kasva. Siksi yritänkin mahdollisimman paljon käyttää kauraa sen kaikissa muodoissa, sillä se ainakin toistaiseksi sopii vatsalleni ja lisäksi pidän kauran mausta todella paljon.
Psyllium ja ksantaani tosiaan olivat itselleni täysin vieraita, ja kaveri varoitteli etukäteen, että psylliumista saattaa tulla makua, jonka vuoksi osa siitä kannattaa korvata ksantaanilla. Psyllium on ratamokasvista valmistettu kuitulisä, ja gluteenittomassa leivonnassa sillä pyritään korvaamaan gluteenin tuottama sitko ja rakenne. Ksantaani puolestaan on sokerista valmistettu luontainen sakeuttamisaine ja se niinikään myös korvaa sitkon, antaa kuohkeutta ja tekee esimerkiksi leivän kuoresta rapean.
Näihin sämpylöihin käytin siis maitoa, kuivahiivaa, psylliumia, ksantaania ja suolaa. Jauhoja ja hiutaleita laitoin näppituntumalla, kunnes taikina näytti ja tuntui hyvältä. Kaikenkaikkiaan laitoin kaurahiutaleita, kaurarouhetta, kaurajauhoa sekä Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta. Ohjeita oli hyvä tutkia etukäteen, sillä en olisi tiennyt, että psyllium sekoitetaan nesteeseen ja ksantaani jauhoihin, tai että gluteenittomia taikinoita kohotetaan vain kerran. Eli sämpylät ja pullat esimerkiksi tehdään pellille heti kun taikina on valmis ja kohotetaan vasta sitten, eikä kohoteta ensin taikinaa ja sitten vielä pellillä. Tärkeää nippelitietoa.
Kohotuksen jälkeen voitelin sämpylät vesi-siirappi seoksella ja ripottelin pinnalle seesaminsiemeniä. Paistoin niitä 200 asteessa n. 15-20 minuuttia ja olin ylpeä kun otin ne ulos, sillä ne tuoksuivat sämpylöille, ne näyttivät sämpylöille ja ennen kaikkea - ne maistuvat sämpylöille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti