torstai 18. kesäkuuta 2020

Kanelikorppu


Kanelikorput kuuluu ehdottomasti kesään. Viime kesänä löysin kaupasta valmiita gluteenittomia korppuja, mutta ne olivat niin kovia, etten saanut niistä palaakaan irti. Tänä kesänä ajattelin korjata tilanteen valmistamalla niitä itse. Teoriassa se vaikutti helpolta, mutta kuinkas sitten kävikään.

Tutkin netistä korppujen ohjeita, ja useammassa sanottiin, että pohjaksi käy myös vaalea leipä. Minulla sattui pakastimessa olemaan juuri sopivasti gluteenitonta, täysin vaaleaa paahtoleipää sekä gluteenitonta ranskanleipää. Annoin niiden sulaa ja leikkasin sopiviksi paloiksi - ranskanleivän siivutin ja paahtoleivän siivut leikkasin kolmioksi. 


Seuraavaksi laitoin kulhoon maitoa ja toiseen kulhoon kaneli-sokeri sekoitusta. Kaneli-sokeria kului aika huolella, eli ihan pari lusikallista ei riitä. Sitten vain pyörittelin leivät maidossa, sen jälkeen kaneli-sokerissa ja laitoin uuniin ohjeen mukaisesti 125 asteeseen kahdeksi tunniksi. Siinä ajassa ei kuitenkaan tapahtunut vielä mitään kuivumista, vaan leivät olivat yhtä veteliä kuin ennen uunia. Minun oli kuitenkin otettava ne ulos, sillä piti lähteä pois kotoa enkä voinut jättää niitä yksinään uuniin.

Kotiin tultuani jatkoin korppujen kuivattamista vielä lähemmäs 3 tuntia ennen kuin lopputulos oli tarpeeksi korppumainen. Kanelikorput pitää aina syödä kahvin kanssa, kahviin kastettuna ja nämä olivat kyllä ihan hyviä, vaikkakin sokeria olisi pitänyt saada tarttumaan vielä lisää. Ei siis vielä täysi kymppi, mutta tästä voi pistää vain paremmaksi. Tai sitten täytyy vain olla kesä ilman korppuja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti