maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kesäillan mustikkaunelma


Mustikka-aika alkaa olla käsillä ja siksi etsiskelinkin netistä uusia ohjeita. Löysin Maku-lehden herkullisen näköisen mustikkakakun, ja päätin kokeilla. Tosin sadeilma sai minut unohtamaan lähimetsän mustikkamättäät ja turvautumaan pakastemustikoihin.

Ohje oli helppo muuttaa gluteenittomaksi, kun ei tarvittu sitkoa ja se kohotettiin leivinjauheella. Vaihdoin siis vain vehnäjauhot Sunnuntain gluteenittomaan jauhoseokseen ja se toimi aivan hyvin. Ainut ongelma tuli paiston aikana - ohjeessa luki, että kakku on uunissa 35 minuuttia, mutta minun versioni oli reilusti yli tunnin. Luulen pakastemustikoiden olevan pääsyyllinen tähän, sillä en jaksanut sulattaa niitä etukäteen. No kakku siitä kuitenkin tuli ja vieläpä oikein makoisa sellainen! Koristeeksi olisin halunnut vielä mustikoita, mutta pakastemustikat ovat liian vetisiä siihen tarkoitukseen.


Kesäillan mustikkaunelma

2 munaa
2 dl sokeria
2 dl kermaa (tai maitoa)
125 g sulatettua voita
4 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1 sitruunan raastettu kuori
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
3–4 dl tuoreita mustikoita

Kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua

Voitele ja jauhota irtopohjainen kakkuvuoka. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää kerma, jäähtynyt voisula ja toisiinsa sekoitetut kuivat aineet sekä raaste. Kääntele mustikat taikinaan varoen ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa uunin keskitasolla noin 35 minuuttia (pakastemustikoiden kanssa kauemmin). Peitä kakun pinta leivinpaperilla paistamisen loppupuolella, jos pinta ruskistuu liikaa. Sekoita kevyeksi vaahdotettu kerma ja tomusokeri tuorejuustoon, mausta vaahto vaniljalla ja sitruunamehulla. Kumoa kakku tarjoiluvadille ja levitä kuorrute kakun päälle. Koristele tuoreilla mustikoilla.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Taco vai taco?


Itse on aina puhunut tortillosta ja tacoista, mutta tiedätkö mitä ne todella tarkoittavat? Tortilla on ohut, pehmeä maissileipänen, vaikka itse ainakin käytän tortilla -nimitystä niistä täytettyinä - se täytetty onkin sitten jo burrito! Taco puolestaan on lisukkeilla täytetty tortillalettu, ei se kovaksi kuivattu kuori, jollaiseksi sen usein miellämme. Löysin kaupasta pieniä, gluteenittomia maissitortilloja ja päätin kerrankin tehdä ihan oikeaoppisia tacoja. 

Jos haluaa valmistaa ravintolatasoista ruokaa kotona, on siihenkin nyt paremmat mahdollisuudet. Ravintola Farang kuuluu suosikkiravintoloihini, ja tiedän etten ole ainoa, joka himoitsee ravintolan listalta löytyvää karamellipossua. Minun ja muiden karamellipossun ystävien iloksi kaupan hyllyille ilmestyi Jim Lim by Farang -tuotesarja. Jim Lim tarkoittaa thaikielellä ilmeisesti kaunista ja sitähän ruoka voi parhaimmillaan olla - kaunista esteettisesti ja hyvää kehollesi.  


Tuotesarjaan kuuluu kastikkeita sekä valmiita lihoja vaikkapa suoraan grilliin. Lihat on toteutettu yhteistyössä mm. HK:n kanssa ja ne sisältävät vain kotimaista lihaa. Itseäni kiehtoi enemmän nuo kastikkeet, joita löytyi monessa maussa - sweet chili, soija-mirin, tamarind, palmusokerikaramelli sekä satay. Ensimmäisenä testiin pääsi tietysti se paljon puhuttu palmusokerikaramelli.

Laitoin illalla naudan uunilihaa marinoitumaan valkosipulin, inkiväärin, hunajan, limemehun, viinietikan, suolan, soijan, teryakikastikkeen sekä chilitahnan kera. Aamulla kaadoin lihan pataan, pilkoin reunoille sipulia isoiksi lohkoiksi ja peitin kaiken vedellä. Liha sai muhia uunissa nelisen tuntia 175 asteessa. Lopuksi nostin kypsän lihapalan lautaselle, riivin sen kahden haarukan avulla pieneksi, kaadoin päälle palmusokerikaramellia ja sekoitin tasaiseksi. Täydellistä lihaa täydellisiin tacoihini - mehevää, suussasulavaa ja ihanasti suolaisen makeaa. 

Eräästä kokkiohjelmasta sain vinkin kuinka tacot on helppo kasata, kun kuoret eivät olekaan kovia. Tarvitset sopivan kokoisen vuoan, johon saat aseteltua tortilloja vieri viereen ja kun ladot niihin täytteitä, niin vähitellen ne alkavat pysyvä pystyssä paremmin. Näin ne on helppo tarjoilla suuremmallekin joukolle. Kasasin tacoihini salaattia, kurkkua, tacokastiketta, maissia, reilusti lihaa ja pinnalle rouhittuja pähkinöitä sekä korianteria. Aluksi mietimme miltä tacot maistuvat ilman salsaa, mutta se oli oikeastaan ihan kivaa vaihtelua ja näin lihan maut pääsi myös paremmin esille.

Siivilöidystä lihan haudutusliemestä ja lopusta lihasta jatkojalostin seuraavana päivänä kastikkeen riisille, sillä muistathan, että ruokahävikkiä on syytä välttää! 

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Petopunkki - uusi ystäväni


Olen lähes koko kesäkuun käynyt taistelua kodin pikku tuholaisia vastaan. Ja ei, en puhu nyt rotista tai muurahaisista, vaan ripsiäiset päättivät pesiytyä viherkasveihini. Kasveihinhan pitäisi aina vaihtaa multa, kun ostaa uuden kasvin, mutta tuossa keväällä ostin pari enkä jaksanut. Nyt sitten saan maksaa siitä - vaikka toisaalta, ripsiäinen kyllä voi tulla vaikka ihan vain tuulen mukana avoimesta ikkunasta. 

Ripsiäiset ovat hyvin pieniä ja yleensä tummia hyönteisiä, jotka eivät osaa lentää kovinkaan hyvin. Ne syövät ohenemia lehtiin ja munivat kasviin, mikä tekee niiden hävittämisestä vaikeaa. Vaikka parin myrkytyskerran jälkeen ei lehdissä näkyisi mitään, kuorutuvat toukat pian munistaan ja kierto jatkuu. Sprutz- torjuntasuihke sisältää luonnon pyretriiniä ja se tehoaa lehtikirvojen, kilpikirvojen, villakilpikirvojen, kehrääjäpunkkien, jauhiaisten, ripsiäisten ja laulukaskasten torjuntaan sekä suojaamaan koristekasveja, hedelmäpuita ja vihanneksia näiden hyönteisten aiheuttamilta tuhoilta. Lisäksi se tehoaa myös kovakuoriaisiin ja lehtipistiäisiin. Luonnon pyretriini voi kuulostaa pahalta, mutta sillä voi käsitellä jopa ihan syötävätkin kasvit, esimerkiksi itse sumutin sitä mm. kurkkuun. Pitää vain muistaa viikon varoaika ennen kuin niistä hyötykasveista poimii mitään lautaselle.


Aloitin sodankäynnin Sprutzilla, joka siis toimii lähestulkoon kaikkeen. Parin viikon Sprutz-jakson aikana kyllä huomasin kasveissani jo muutosta parempaan, joten se viimeistään kertoi, että tuholaiset olivat päässeet tekemään tuhojaan. Sprutzissa on kuitenkin se huono puoli, että käsittely pitää tehdä viikoittain 8 viikon ajan, ja tähän kasvimäärään upposi yksi 13 euron pullo yhdellä kerralla. Kahden pullon jälkeen päädyin tilaamaan Biotukselta petopunkkeja, jotka pidemmällä juoksulla tulivat edullisemmaksi ja ennen kaikkea helpommaksi. Sprutzin varoaika pätee myös petopunkkeihin, eli vasta viikon jälkeen saa laittaa punkit töihin.

Petopunkit olivat itselleni täysin vieras asia, mutta hieman asiaa selviteltyäni päädyin tilamaan 25000 ripsiäispetopunkkia sekä 500 kesärikkaludetta. Petopunkkeja käytetään kasvien viljelyssä tuholaisten biologiseen torjuntaan, ja pääasiassa niitä käytetäänkin kasvihuoneviljelyssä. Ne kuitenkin soveltuvat myös kotona käytettäviksi, sillä petopunkit kuolevat kun syötävä loppuu eli niistä ei ole sen suurempaa harmia. 

Petopunkkeja varten kasvit pitää asetella mahdollisimman lähekkäin, jotta eliöt pääsevät tarvittaessa kasvista toiseen. Ne saapuivat pahvisessa kotelossa sahanpurun seassa ja purua vain ripoteltiin kasvien lehdille. Puru tarttui helpommin lehtiin, kun ensin sumutti ne kosteaksi. Punkkien kotiuduttua kasveja pitää myös sumutella ahkerasti, sillä petupunkit viihtyvät kosteissa oloissa. Muuten ne hoitavat itse kaiken, eli tämä on paljon hortonomiystävällisempi ratkaisu kuin viikottainen myrkytys. Myrkytystä varten kasvit on kuitenkin siirrettävä aina parvekkeelle tai kylpyhuoneeseen, ja myrkytystä ei saa tauottaa, sillä tuholaiset voivat tulla myrkylle immuuniksi. Eli vaikkapa lomalle lähtiessä on petopunkit parempi idea - kunhan vain saat jonkun sumuttamaan. 

Itse halusin ottaa vielä varman päälle ja vaihdoin kasveihini pintamullat Sprutzin ja petopunkkien välissä, sillä pintaan niitä on voinut koteloitua. Nyt sitten vain kaikki sormet ja varpaat ristiin, että punkitus toimii ja kasvit alkavat voimaan hyvin.