Koira puussa

Olemme päässeet Taiston kanssa taas kunnolla ulkoilun makuun, kun kevätkin alkaa vihdoin heräilemään. Talvella ulkoilu oli Taiston kanssa aikamoista taistelua, ja parhaimmillaan koira kulki ulos ja sisään sylissä. Laitoin tämän kaiken kuitenkin vain vanhuuden piikkiin, ja taisin olla oikeassa, sillä nyt ulkoilu taas maistuu. Yritän lähteä kiertelemään aina uusille reiteille, jotta alue tulisi kokonaisuudessaan tutuksi. Olen yrittänyt oppia luottamaan siihen, että löydän kyllä aina kotiin.

Mutta vaikka kuinka yritän, niin en vain pidä tästä asuinalueesta. Kaipaan meren kohinaa ja metsän rauhallisuutta. Yritän kuitenkin löytää täältä hyviä puolia, sillä uusi muutto ei tule ihan heti kyseeseen. Vaikka sen voin kyllä sanoa, että seuraavaa kymmentä vuotta en tule täällä asumaan. 

Keskitytään nyt kuitenkin niihin positiivisiin asioihin. Tällä alueella on paljon kivoja koirapuistoja ja ympäristö on esteetöntä. Täältä on hyvät yhteydet busseilla joka suuntaan ja kauppa on lähempänä kuin ennen. Asunto on ihana ja toimiva, ja rakastan koko asunnon levyistä parvekettani. Yritän keskittyä näihin asioihin, ja jättää meren kaipuun taka-alalle.

Täällä tosiaan on monia koirapuistoja, joissa käymme leikkimässä ja hassuttelemassa. Taiston lempipuuhaa on edelleen hiekan kaivaminen ja frisbeen perässä juokseminen. Uudessa lähipuistossa pääsee myös hyppäämään puuhun!

Hammasta purren

Olin eilen Juha Tapion konsertissa. Ja kyllä, tällä kertaa se oli oli konsertti, ei keikka, sillä kyseessä oli Elämänviivat -kiertue, jossa oli paikalla vain mies ja kitara. Riisuttu, koskettava ja niin erilainen elämys kuin festarikeikat.

Tämä oli ensimmäinen Juhiksen keikka sitten miehen kuoleman. Yleensä Juha Tapion livevedot luovat minuun elämänhalua ja paloa, mutta eilen sain osakseni ahdistusta, surua ja vuodattamattomia kyyneleitä. Aina aiemmin olen laitellut miehellä viestiä ja kuvia keikoilta, tai missä ikinä olinkin. Kotiin tullessa kerroin illan parhaat jutut ja söimme yhdessä iltapalaa. Nyt tulin tyhjään kotiin enkä voinut laittaa kenellekään viestiä.

Juha Tapion musiikki on kantanut minua läpi elämän, niin myös tämän suruajan kohdalla. Olen saanut siitä valtavasti lohtua ja voimaa, vaikkakin aika moni laulu on saanut uuden merkityksen. Sinä yönä kun mies kuoli ja nousin taksiin lähteäkseni sairaalasta kotiin, alkoi radiosta Juhiksen Älä lähde vielä pois. Vajosin lohduttomiin kyyneliin enkä voinut sen jälkeen pitkään aikaan kuunnella tuota laulua kotona. Hautajaispäivän kukkavihkoon lainasin Rakastettu -laulun kertosäettä, sillä omia sanoja ei ollut. Joskus iltaisin laitan Juhiksen soittolistan soimaan, jos uni ei tule. 

Toivon, että saan Juhiksen musiikkiin ja keikkakohtaamisiin jossain vaiheessa sen ilon takaisin. Mutta eilen tuntui liian vaikealta ja hetkittäin olin jo pakenemassa pois paikalta. Purin hammasta ja jäin. Purin hammasta ja pidätin kyyneleitä. 

"Monta syytä jatkaa vielä

kaartuvalla hiekkatiellä

Monta syytä kulkee elävien maassa

en tohdi pyytää, mutta kuulla

tahtoisin sen jonkun suulla

me tarvitaan sua täällä elävien maassa"

Peuraragú

Äiti tuli kyläilemään, niin päätin tehdä jotain oikein hyvää ruokaa. Päädyin kokkailemaan täyteläisen herkullista, pitkään haudutettua peuraraguuta. Sitä kun ei tule valmistettua ihan vain itselle.

Ragú on italialainen kastike, joka tarjoillaan pastan kanssa. Olen tehnyt sitä muutamasti aiemminkin. Käytän raguussani aina Hakaniemen kauppahallista löytyvää raakamakkaraa, joka on maustettu fenkolilla ja basilikalla. Tällä kertaa käytin tuoreiden yrttien lisäksi kuivattua provencen yrttiseosta.

Lihan jauhan veitsellä aina ihan pieneksi, sillä en ikinä jaksa kaivaa lihamyllyä kaapin perältä. Tähän ruokaan saa kätevästi piilotettua myös aimo annoksen vihanneksia, ja kun ne pilkkoo aivan pieneksi, niin niitä ei edes huomaa. Laitan raguuseen mielelläni tomaattia kolmessa eri olomuodossa - tuoreena, paseerattuna sekä pyreenä. Näin varmistan tomaatin täyteläisyyden, sillä sen makukirjo kuuluu mielestäni tähän ruokaan.

Peuraragú

oliiviöljyä

500g peuran lihaa (myös nauta käy)

3 possun raakamakkaraa (tai possun kylkisiivuja)

1 sipuli

5 valkosipulin kynttä

puolikas fenkoli

porkkanaa, palsternakkaa

tuoretta timjamia 

rasia kirsikkatomaatteja

provencen yrttisekoitusta

3 rkl tomaattipyrettä

2 tlk paseerattua tomaattia

1 lihaliemikuutia

mustapippuria, suolaa

Pilko lihat ja puristele makkara pieniksi paloiksi ulos kuorestaan. Kuori ja pilko vihannekset. Kuullota vihanneksia oliiviöljyssä padan pohjalla tuoreen timjamin kanssa, ruskista lihat. Lisää loput ainekset ja mausteet, ja anna raguun hautua hellalla miedolla lämmöllä useamman tunnin. Tarjoile pastan, parmesanin sekä tuoreiden yrttien kera. 

Syntymäpäivä

Jos mies eläisi, olisi hän täyttänyt tänään 36 vuotta. Sen kunniaksi vein haudalle kukkia ja kynttilän.

Olen käynyt haudalla viimeksi jouluaattona, sillä lumi on tehnyt tehtävänsä ja estänyt minua kulkemasta sinne. Äiti on käynyt tässä välissä siellä kerran, mutta silloinkin lunta oli niin paljon, ettei vanhoja havuja tai muita roskia saanut vielä siivottua pois. Hautapaikka olikin melkoisen sotkun vallassa sinne saapuessani.

Olen ajatellut siirtää hautakiven hankintaa, ja pitää tuon puuristin ainakin ensi kevääseen, sillä jotenkin pidän siitä. Aion myös keräillä haudalle vähitellen erikokoisia luonnonkiviä, joilla reunustan keväällä tehtävän kukkapenkin. Nyt istutin ränsistyneen syyskanervan tilalle vain yhden keväisen narsissin, sillä maa oli vielä aika kohmeessa. 

Olin kutsunut haudalle muitakin miehen syntymäpäivän varjolla. Pyysin mukaan miehen avustajia sillä ajatuksella, että hekin näkevät pitkästä aikaa toisiaan ja voivat halutessaan vaikka puhua tapahtuneesta. Ostin jokaiselle synttäriherkuksi salmiakkitikkarit, koska ne olivat miehen suosikkeja. Mies teki jopa korttelitoiveen meidän silloiseen lähi-Alepaan, ja osti niitä sieltä useamman kerran viikossa. 

Meillä oli mukava yhteinen hetki haudalla kevätauringon lämmittäessä, ja ajattelinkin, että näistä hautausmaasynttäreistä voisi muodostaa sellaisen jokavuotisen perinteen. Me ihan vain muistelimme miestä ja vaihdoimme kuulumisia. Ja nautiskelimme tikkareita.