Vaikeuksia viljelyssä

 

Viimeksi kerroin menestyksekkäistä maa-artisokistamme, mutta loput taimet eivät olleetkaan niin onnekkaita. Maaliskuun alussa kylvetyt siemenet eivät tahtoneet millään lähteä kasvuun, ja hetken aikaa olin jo varma, että peli on menetetty.

Kastelimme alussa istutuksia sumutinpullolla ja pidimme niitä muovin alla, aivan kuten aiempinakin vuosina. Mikään ei kuitenkaan lähtenyt kasvamaan, joten muutaman viikon jälkeen siirryin kannukasteluun. Ajattelin, että ehkä ne eivät ole saaneet tarpeeksi vettä - ja halleluja, sehän auttoi! Noin viikossa tomaatteja alkoi tulla pinnalle, mutta chilit antoivat edelleen odottaa itseään. Kunnes nyt viikonloppuna chiliruukuissa näkyi elämää - jalapènoista 5/9 ja archiboista 3/7 on vihdoin pinnalla. Tomaateista on itänyt puolet eli 7/14 siemenestä ja auringonkukat... no se ei olekkaan niin onnellinen tarina.

Auringonkukat tosiaan kylvettiin samaan aikaan maaliskuun alussa ja niistä pari kolme lähti hyvin kasvuun. Yhtenä aamuna kuitenkin ne olivat kuolleet emmekä tienneet miksi. Niinpä tein uusintakylvön maaliskuun puolivälin jälkeen ja nyt siellä on pinnalla 7/18. Toivotaan, että nuo eivät nyt kuole ja toki toivotaan myös, että kaikki loputkin tulisi pinnalle.

Kurkustahan meidän piti ostaa valmiit taimet, mutta yhtäkkiä K-raudan siemenhyllyllä minulle iski järjetön tarve ostaa kurkun siemeniä. Niinpä ostin kaksia erilaisia kasvihuonekurkun siemeniä, Baby F1 ja Iznik F1. Niistä pitäisi tulla n. 8-10 sentin mittaisia kurkkuja ja taimien pitäisi soveltua nimenomaan parveke- ja kasvihuoneviljelyyn. Kurkunsiemenistä tuli joka ikinen pinnalle alle viikossa. 

En tosiaan tiedä mikä tänä vuonna meni pieleen, oliko se pelkästään veden puutetta vai jotain muutakin. Mutta nyt olemme kuitenkin iloisia, että edes osa on tullut pinnalle ja yritämme pitää ne hengissä. Toukokuun lopulla taimet sitten siirtyvät parvekkeelle ja osa lähtee äidin kasvihuoneeseen. Kunpa saisimme herkullisen ja runsaan sadon. 

Kasvatuslaatikot

Tänä vuonna päätimme parvekeviljelyssämme panostaa kasvulaatikoihin, sillä se on pitkällä aikavälillä kestävämpi ratkaisu. Jokunen vuosi sitten hankimme 50 litran kankaiset kasvatussäkit, mutta parissa vuodessa ne hapertuivat auringossa käyttökelvottomiksi. Nyt kuitenkin kun ihan kasvatamme asioita eikä enää vain kokeilla, niin halusimme kestävän ratkaisun. Hankimme ihan perus muuttolaatikoita, vaikka varmasti markkinoilla olisi ollut ties minkälaisia tarkoitukseen suunniteltuja vaihtoehtoja. Nämä kuitenkin hoitavat tehtävänsä eli ovat ihan siistin näköiset, eivät maksaneet liikaa eivätkä vie paljoa tilaa parvekkeelta. Laatikoiden alle piti vähän viritellä palikoita, jotta ne sai suoraan, mutta onneksi en heitä ikinä mitään pois, niin varastosta löytyi vanhan vitriinin hyllyt, jotka olivat aivan täydelliset tuohon virkaan. 

Nyt parvekkeella on siis neljä 60 litran vetoista laatikkoa, joihin kolmeen tuli tänään maa-artisokkaa ja yksi jäi odottamaan varhaisperunan kylvöä. Saimme laatikoihin vielä lisätilavuutta peittämällä kantokahvojen reiät kestokassin paloilla ja pikaliimalla. Näin multaa pystyi laittamaan aivan yläreunaan asti ja saatiin laatikoiden koko potentiaali käyttöön eli niihin meni n. 75 litraa multaa per laatikko.  Kasvatussäkeissä oli se etu, että niistä valui ylimääräinen vesi pois, mutta nämä laatikot yritin parhaani mukaan nyt salaojittaa soralla. Pohjaan olisi voinut tehdä myös reikiä, mutta ne tehdään sitten ensi vuonna, jos niille on tarvetta. 

Laitoin maa-artisokat esikasvamaan jo joskus helmikuun alussa, sillä viime vuonna olin asian kanssa hieman turhan myöhään liikkeellä. Nyt olen viime viikot kuumeisesti odotellut, että saisin ne parvekkeelle, sillä vaikka ne kestävätkin kaikkia sääolosuhteita, niin en halunnut niitä pakkasella viedä ulos. Tänään oli juuri sopiva hetki, kun kevät taitaa vihdoin saapua ja parvekkeella tarkeni jo hyvin tehdä kevättöitä ilman takkia. 

Laatikoiden pohjalle laitoin n. 5 sentin kerroksen soraa, jonka päälle sekoitin kasvupohjan turpeesta, mullasta ja kanankakasta. Halusin varmistaa, että maassa riittäisi ravintoa, vaikka toki kesällä pitää lannoittaa uudestaan. Varovasti siirtelin jo melko pitkiksi kasvaneet maa-artisokat laatikoihin ja virittelin vähän narua ympärille. Viime kesänä kun ne meinasivat kasvaessaan kokoajan kaatua, niin yritin vähän ennakoida sitä. Tiedän kuitenkin, ettei naruviritelmäni kanna kovinkaan kauas, mutta en oikein ole varma miten niitä saisi parhaiten tuettua. Siellä ne nyt kuitenkin on, vähän vielä surullisen näköisinä, mutta eiköhän ne siitä pian piristy. Nyt vain syksyä ja satoa odotelemaan! 

Täytejuttu

Ensi viikolla koittaa kevään juhlista se ensimmäinen eli pääsiäinen. Se on joulun ohella leipomisen kulta-aikaa, kun ihanan rahkaisat sekä raikkaan sitruksiset leivonnaiset valloittavat keittiön - ainakin meillä. Rahkapulla on yksi ehdoton suosikkini eikä niitä tule oikein muulloin leivottua kuin pääsiäisenä. Ehkä juuri siksi ne ovat niin herkullisia, kun ne eivät kuulu joka viikkoiseen tarjontaan. 

Perinteisemmin rahkapullat tehdään yksittäin, mutta itse pidän eniten vuokaversiosta. Silloin nimittäin saa enemmän täytettä joka suupalalle, sillä täytehän tässä on se juttu. Pyöreään piirakkavuokaan tarvitset yhden Fazerin gluteenittoman pullataikinan tai 2,5 desin itsetehdyn taikinan. Pellilliseen sanoisin, että tarvitsee kaksi valmistaikinapakettia tai 5 desin omatekoisen. Taikina painellaan tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille, ja sekoitetaan täyte - 500 grammaa maitorahkaa, yhden sitruunan mehu, 2 desiä kermaa, 2 munaa, 1,5 desiä sokeria sekä 2 teelusikallista vaniljasokeria. Täyte kaadetaan pohjan päälle niin, ettei reunat peity  ja reunat voidellaan munalla. Ennen täytettä voi pohjan päälle ripotella rusinoita, mutta kaikki eivät niistä pidä, joten ne voi aivan hyvin jättää poiskin. Piirakkaa paistetaan 200-225 asteessa n.20 minuuttia, ja vaikka keskusta huojuu kun sen ottaa uunista, niin älä huoli, jäähtyessään se kyllä asettuu. Rahkapullia on suositeltavaa säilyttää jääkaapissa ja niin se on mielestäni myös parhaimman makuista.

Käytin taikinana Fazerin gluteenitonta pakastepullataikinaa, sillä se yksinkertaisesti vain on aivan törkeän hyvää. Muistan kun itse aloitin gluteenittomuuden ja ihmettelin, kun jotkut kehuivat gluteenitonta pullaa. Ajattelin, että eikö kukaan ole ikinä saanut kunnollista pullaa, vai missä on vika, kun eihän gluteenitonta pullaa voinut verrata oikeaan vehnäseen. Myöhemmin olen ajatellut asiaa ja tajunnut, että ei saa vertailla. Tästä Fazerin taikinasta saa todella hyvän gluteenittoman leivonnaisen, mutta sitä ei missään nimessä pidä verrata pullaan. Vähän sama asia kuin ei mielestäni lihan korvikkeista tulisi puhua lihan makuisina, kun ei ne sitä ole. Lihapullat lihapullana ja kasvispullat kasvispullina.

Muuttopuuhissa

Viime viikon lopulla sain yhtenä yönä pähkähullun idean ja seuraavana aamuna heti aamutuimaan olin jo toteuttamassa sitä. Ehkä on tullut tässä koronavuoden aikana oltua liikaa kotona, tai ehkä kaverin uusi kämppä innosti, mutta minun oli saatava sisustaa. Esitin asian miehelle niin, ettei hän voinut kieltäytyä ja kolme päivää myöhemmin oli lähes koko asunto käännetty ympäri. Vain makuuhuone pysyi koskemattomana.

Meillähän on kotonamme yksi ns. ylimääräinen huone, jossa avustajat majoittuvat. Nyt päätimme vaihtaa sen huoneen sekä tietokonehuoneen päittäin ja siinä samalla olohuonekin sai vähän uutta näkökulmaa. Huone, joka ei ole ollut tähän asti omassa käytössämme, on kiva kulmahuone, jossa on useampi ikkuna, siitä näkee suoraan parvekkeelle ja se on kertakaikkisesti ihanan valoisa. Hyllyt olivat seinällä jo valmiiksi, joten niiden alla oli luontevin paikka tietokonepöydälle ja huoneen kiinteisiin kaappeihin sain hyvin kaikki toimistotavarat, tulostuspaperit ja kansiot. 

Vanhassa tietokonehuoneessa ollut senkki ei enää sopinut uuteen huoneeseen, sillä patterit on niin hölmösti tuossa ikkunanurkassa, että senkki olisi jäänyt melkeinpä keskelle huonetta. Sen sijaan senkki pääsi toimittamaan tv-tason virkaa, jolloin vanha tv-taso myytiin ja mielestäni tämä on paljon parempi kuin se vanha. Tv on nyt huomattavasti korkeammalla kuin aiemmin ja se vaivasi miestä aluksi, mutta nyt hän tuntuu jo päässeen yli siitä. Kaiken lisäksi tuossa senkissä on nätit vitriinikaapit, joihin sain mukavasti vähän astioita, keittokirjoja ja viinilaseja, jolloin olohuoneen korkeat vitriinit ei näytä niin täyteen ahdetuilta. Ja nyt on mahdollista ostaa myös lisää ihania astioita.

Muutoksen myötä Elvis muutti uuteen tietokonehuoneeseen, ja se on viihtynyt siellä oikein hyvin. Tarkoituksenani oli kylläkin, että olisin saanut itselleni tuohon ikkunanurkkaan jonkun pöydän omille jutuilleni, mutta se nyt on vielä vaiheessa. Toisaalta kaipaan sellaista omaa aluetta, johon voisin jättää askartelujutut tai muut vastaavat levälleen, mutta toisaalta kun pieni pupu on tuossa niin onnellinen, niin en tiedä raaskiiko sitä enää muuttaa. Elvishän kyllä lähtee taas kesäksi lomalle äitini luo, joten en tiedä mitä nurkkaukselle keksii siksi ajaksi. 

Olohuoneeseen tarvitsisin ehdottomasti jonkun kukkapöydän tai kukkapylväitä, mutta en vain löydä mieluisia. Sinne sopisi nyt myös se paljon puhuttu pyöreä, vaalea nukkamatto, vaikka ei se edelleenkään ole kuraisten renkaiden ja koirantassujen kannalta se järkevin vaihtoehto. Se olisi vain niin hieno. Lisäksi uusi tietokonehuone kaipaa uusia verhoja ja tuolle tyhjälle seinälle ajattelin tehdä sellaisen valokuvaseinän. Mutta katsotaan miten tämä tästä kehittyy; saanko lopulta oman pöytänurkkauksen tai mahtuisiko olohuoneeseen kenties nyt yksi nojatuoli vieraita ajatellen? 

Mitä Jamie Oliver tekisi?

 Voisin pitää illalliskutsut vaikka joka viikonloppu, jotta saisin kokata intohimolla, kattaa kauniisti ja nauttia ihmisten seurasta. Eilen saimme pitkästä aikaa illallisvieraita ja se oli niin luksusta tällaisena aikana. Joskus tämä kaksin kotona oleminen kun käy vähän tylsäksi ja juuri silloin illalliskutsut on täydellinen idea!

Alunperin ajatuksena oli tehdä itse gluteenitonta tuorepastaa, mutta aloimmekin loppuviikolla järjestelemään kotia uuteen uskoon, niin ei lopulta riittänyt enää puhti pastan pyöritykseen. Tuorepastaa kuitenkin oli, joskin kaupasta ostettua, ja sen kanssa tarjoilin ratatouillea. Lisäksi pöydästä löytyi eräänlainen surf 'n' turf eli naudan sisäfilepihviä sekä jättikatkaravun pyrstöjä. Sinänsä hassu kokonaisuus, että pasta ja ratatouille menevät tuonne Italian ja Ranskan suuntaan, kun taas surf 'n' turf chileineen ja muine mausteineen kääntyy Aasiaan päin. Mutta ei kai kaiken tarvitse olla aina niin suoraviivaista, sillä hyvin kaikki toimi sopusoinnussa keskenään.

En ole ikinä ennen kokannut ratatouillea saatika sitten munakoisoa, mutta juuri tuo ruoka keräsi erityiskehuja, joten taisin onnistua. Ohjettakin katsoin, mutta lopulta tein vain niin kuin hyvältä tuntui. Mietin miten Jamie Oliver tekisi ja hetken aikaa olin oman elämäni Jamie. Siellä se heilui pääni sisällä, ja puhui isoeleisesti käsillään - "beautiful, beautiful and tasty food!"

Käytin ratatouilleen kaksi sipulia, kesäkurpitsan, munakoison sekä punaisen ja keltaisen paprikan. Leikkasin kaikki aika reiluiksi kuutioiksi, ettei koko pata olisi ihan yhtä mössöä. Paistoin ensin vihanneksia uunissa grillivastuksen alla, jotta saisin niihin vähän paahteista makua.  Laitoin vihanneksiin oliiviöljyä, suolaa, tuoretta timjamia, mustapippuria sekä hunajaa. Sekoitin hyvin, kaadoin uunipellille ja paahdoin 200 asteessa grillivastuksen alla n. 20 minuuttia. Seuraavaksi tein ratatouillen tomaattipohjan eli kuullotin padan pohjalla pieneksi kuutioitua sipulia ja valkosipulia sekä mausteita - timjamia, oreganoa, rouhittua mustapippuria ja sokeria. Kun se näytti hyvältä, kaadoin joukkoon kolme tölkillistä kokonaisia, kuorittuja tomaatteja, vähän vettä, suolaa ja tilkan balsamicoa. Annoin sen hautua miedolla lämmöllä kannen alla noin tunnin ennen kuin lisäsin paahdetut vihannekset ja sitten vihannesten kanssa hauduttelin vielä toisen tunnin. Aivan loppuvaiheessa tarkistin maun, ja lisäsin ratatouilleen vielä oliiveja, kevätsipulia sekä tuoretta basilikaa. 

Kun ratatouille pärjäsi itsekseen, niin pääsin keskittymään surf 'n' turf -osioon. Olin laittanut ravut edellisenä iltana marinadiin, joten ne oli helppo vain paistaa pannulla ja pirskotella vähän tuoretta limeä päälle. Marinadiin laitoin valkosipulia, chiliä, oliiviöljyä, sitruunamehua sekä tietysti suolaa ja pippuria. Otin pihvit ajoissa pöydälle lämpeämään, ja ennen paistamista laitoin pinnalle reilusti suolaa ja pippuria. Pihvit pitää tietysti paistaa voissa, ja pannulle on hyvä laittaa myös vähän makua, esimerkiksi tuoreita yrttejä. Pieni Jamie Oliver olkapäälläni kehotti laittamaan valkosipulin kynnen ja pari timjaminoksaa. Paiston aikana valelin pihvejä pannussa olevalla voilla ja lopuksi laitoin pihvit foliokääröön hetkeksi lepäämään ennen tarjoilua. Sitten oli jäljellä enää esillelaitto ja pastan keittäminen, ja samassa ovikello jo soikin - aika hyvä ajoitus sanoisin. 

Jälkiruoaksi leivoin edellisiltana gluteenittoman kääretortun, sillä kun ruoka on noin moniosainen, niin jälkkäri voi olla vähän helpompi. Ja helppo ei tarkota huonoa, vaan mielestäni perusasiat on todella hyviä - niin kuin nyt vaikka kääretorttu, jonka välissä on vadelmahilloa ja päällä kermavaahtoa. Meillä oli oikein ihana ilta, toivottavasti otamme pian uusiksi! 

Teehetki lapsuudesta

Muistan lapsuudesta, kuinka äiti välillä aina teki iltapalaksi teeleipiä, ja voi että kun ne olivat hyviä. Niiden kanssa juotiin tottakai teetä ja tänään kaipasin päivääni jotain yhtä lohduttavaa, kuin nuo hetket. Päivällisestä jäi yli perunamuussia, ja halusin jotenkin jatkojalostaa sitä. Kokeilin joskus viime keväänä perunarieskoja, ja ne olivat niin helppoja ja herkullisia, että niihin päädyin nytkin. Itse kyllä kutsun näitä teeleiviksi, enkä rieskoiksi. Mikä sitten on teeleivän ja rieskan virallinen ero - mene ja tiedä. 

Itse lisään pinnalle aina juustoraastetta, joka tekee näistä vielä astetta parempia ja tänään mietin myös, että sopisiko näihin joku leipiin käytettävä mauste, kuten kumina. Myös porkkanaraaste voisi tuoda kivaa lisämakua ja kuitua saat korvaamalla osan jauhoista vaikkapa kaurahiutaleilla. Jos muusi on kovin paksua, niin rieskoja varten sitä voi hieman ohentaa maidolla. Jos se puolestaan on valmiiksi kovin löysää, niin jauhoja saattaa joutua laittamaan enemmän. Taikinan pitäisi olla koostumukseltaan sellainen, että rieskat pysyvät muodossaan eivätkä valu sinne tänne. Nämä ovat erittäin helppoja ja nopeita, ja tietysti parhaimmillaan uunituoreena voinokareen ja teekupposen kera.

Perunarieskat

5 dl perunamuussia

1 muna

1 tl suolaa

1 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 dl kaurajauhoa

Sekoita muna perunamuussin joukkoon huolellisesti ja lisää loput ainekset. Lusikoi taikinasta pellille kasoja ja litistä kasat kostutetuin käsin rieskoiksi. Pistele rieskat haarukalla, ripottele pinnalle juustoraastetta ja paista 250 asteessa 12 minuuttia tai kunnes pinta on kauniin ruskea.

Kevään näkee kengistä

Loppuviikolle luvattiin taas pakkasia, joten päätin tänään ottaa ilon irti tästä kevätilmasta. On niin mahtavaa, kun lumi on pääosin sulanut ja ulkona pääsee taas paremmin liikkumaan. Kiertelin koiran kanssa sulaneita katuja sinne tänne puolitoista tuntia, ja lopuksi istuimme hetkeksi alas. Rakastan pitkiä koiralenkkejä ja entistä parempia niistä tulee, kun ottaa eväät mukaan. 

Viime kesänä olin Taistosta niin ylpeä kun se vihdoin malttoi istua hetken piknikillä. Se on aina ollut aikamoinen häslääjä, eikä paikoillaan seisoskelu ole ollut sen juttu. Liekö ikä tehnyt tehtävänsä vai mistä on kyse, mutta tänäänkin se istui niin hienosti ja rauhassa kun join kahvia. Toki 15-20 minuutin jälkeen se häslääminen alkoi, mutta en enempää olisi odottanutkaan. Olen silti pikku koirastani ylpeä, ja meillä oli erittäin kiva kahvihetki kevätauringossa.

Otin kahvia termospulloon ja evääksi pakkasin leipää sekä itsetehdyn välipalapatukan. Ei sen tarvitse olla sen ihmeellisempää. Korona pakottaa meidät kaikki pysymään omissa mökeissämme, joten kannattaa tehdä siitä elämästä mukavaa. Nautin sieluni kyllyydestä pikku retkestäni, ja sain samalla raitista ilmaa sekä sitä arvokasta omaa aikaa. Uskon, että Taistokin nautti, varsinkin kun pari leivänkulmaa päätyi senkin suuhun.

Puin tänään myös ensimmäistä kertaa kevättossut, mutta niillä tuli kyllä hieman kylmä. Ei se tosin haitannut menoa, ja minulla on aina ollut tapana käyttää kevätkenkiä liian ajoissa. Muistan kun kerran menin ammattikouluun ballerinoissa maaliskuussa! Mutta minulla oli kevätmieli ja halusin pukeutua sen mukaisesti - kengistä näkee kevään saapuneen! 

Siirtolapuutarha parvekkeella

Viikonlppun keväinen sää innosti tekemään myös kevätkylvöjä. Mies tilasi tuossa tammikuussa chilinsiemeniä Fataliiseeds -sivustolta ja mukana tuli pari kaupanpäälistä - meillä siis riitti tänä keväänä istutettavaa enemmän kuin olimme ajatelleet. 

Viime kesän maa-artisokkakokeilu meni sen verran hyvin, että laitoimme niitä nytkin. Viime syksyn sadostahan olisi voinut heti jättää osan multaan, ja sieltä olisi sitten kasvanut sitä automaattisesti. Sato oli kuitenkin sen verran pieni, että halusimme syödä ne kaikki, ja toisekseen kasvualusta vaati uusimista. Pari vuotta sitten hankitut istutussäkit vetelivät viimeisiään jo viime kesänä, niin nyt hankimme kunnolliset laatikot niiden tilalle. Istutussäkin kangas harmillisesti hapertui auringonvalossa, ja niihin tuli reikiä, joten ei niitä olisi voinut enää käyttää. Enkä nähnyt järkeä ostaa samanlaisia uudestaan, vaan mielummin hankimme kauaskantoisemman ratkaisun. 

Mies tosiaan tilasin jalapēnon siemeniä, ja paketin mukana tulikin sitten myös toisen chilin siemeniä sekä keltaisen tomaatin siemeniä. Tomaatti ei menesty parvekkeellamme, joten istutin sitä lähinnä äidin kasvihuonetta ajatellen. Ja miksei nyt yksi taimi voisi jäädä meillekin, ei se kokeilu mitään maksa. Lisäksi kylvin kääpiöauringonkukkia, ensimmäisen erän basilikaa ja ne chilit - jalapēno M sekä archibo F3. Molemmat ovat 0-10 asteikolla tulisuusasteeltaan nelosen luokkaa, archibo ilmeisesti hitusen miedompi. 

Parvekkeemme hyötykasvit 2021

- maa-artisokka

- keltainen tomaatti Yellow radiance

- jalapēno M -chili

- archibo F3 -chili

- basilika

- varhaisperuna

- punajuuri

- kurkku

Jos kaikki siemenet vain itävät, niin ikkunapuutarhastamme on kyllä tulossa aika monta pikku taimea. Mutta niitä on kiva antaa sitten myös lahjaksi, kun ei kaikki kuitenkaan mahdu omalle parvekkeelle. Punajuuri odottaa suorakylvöä suoraan parvekkeelle, samoin toinen basilika, mutta tomaatteja sekä archiboa laitan itämään vielä enemmän, kunhan saan ostettua lisää multaa. Porrastan basilikat aina, niin satoa saa eri aikoihin kesällä. Porkkana ei viime kesänä oikein ottanut onnistuakseen, joten nyt kokeilen punajuurta - en tosin tiedä onko se yhtään sen onnekkaampi. Varhaisperunaa olisi myös tarkoitus laittaa yksi laatikollinen ja kurkuntaimet ostan valmiina, jotta tulee varmemmin satoa. Sitten toki vielä paljon, paljon kesäkukkia, mutta niistä kasvatan itse vain auringonkukat. 

Miltä kuulostaa? Ehkä vielä pari yrttiä ja keräsalaattia mahtuu johonkin koloon, vaikka alkaakin pahasti vaikuttaa siltä, että meillä on kohta oikea siirtolapuutarha parvekkeella. Tarvitsisikohan kohta isomman parvekkeen?