tiistai 31. tammikuuta 2017

Ihan perusjuttuja


Nyt on ollut vähän taukoa, pahoittelut siitä. Tämä tammikuu ei vain ole vahvin puoleni, ja siksi olenkin iloinen, että se on tänään ohi.

Tällä kertaa aion raottaa teille hieman jääkaappia ja vähän kuiva-ainekaappiakin. Olen suuri kokkaamisen ja leipomisen ystävä, ja vaikka Alepa onkin tuossa ensimmäisessä kadunkulmassa, niin ei sinne aina jaksa lähteä. Joskus saattaa myös olla matti kukkarossa vierailemassa, joten kotona on hyvä pitää muutakin kuin vain tämän päivän ateriat. Tämän taidon olen varmasti oppinut kotoa, sillä lähinpään kauppaan on siellä useampi kilometri eikä jokaisen mieliteon takia ostoksille lähdetä. Niinpä olen sisäistänyt sen, että kotona on hyvä pitää monipuolisesti ruoka-aineita niin, että pärjää ainakin muutaman päivän. Voithan saada vaikka ärhäkän flunssan etkä vain jaksa mennä kauppaan asti. 

Mitä sitten oikein säilytän kotosalla? No ihan perusjuttuja! Jääkaapista löytyy aina munia, voita sekä maitoa, ja melko usein myös kermaa. Nämä kaikki säilyvät hyvin, jos vain katsoo päiväyksiä. Käytän itse vähälaktoosisia tai laktoosittomia maitotuotteita, joten esimerkiksi maito säilyy vaikkapa huoneenlämmössä, jos jääkaapissa ei ole tilaa. Jääkaapistamme löytyy myös aina porkkanoita sekä vihanneslaatikollinen perunaa. Ne säilyvät hyvin kun laitat ne paperipussiin muovipussin sijasta. Lisäksi jääkaapista löytyy useimmiten erinäisiä kastikkeita ja hilloja, jotka säilyvät, jos niihin koskee aina vain puhtaalla lusikalla.


Ja jos mennään pois jääkaapista, onkin kuivakaappi jo ihan oma kokonaisuutensa. Sieltä löytyy monenlaisia säilykkeitä - niin lihaa, kalaa kuin tomaattiakin. Lisäksi siellä on pastaa, riisiä, kaurahiutaleita, vehnäjauhoja, papuja, maissia, kaikenlaisia suurimoita, hapankorppuja, sokeria, mysliä, kuivahiivaa, leivinjauhetta, mausteita, hunajaa, kahvia ja teetä. Näitä kun yhdistelee ja makustelee mielessään, niin saa jo aika monta ateriaa! On ainekset myös vaikkapa leivän leipomiseen tai jos herkkuhammasta kolottaa niin voi pyöräyttää pullaa kahvin seuraksi. Ja vaikka olen puhunut nyt vain välttämättömyyksistä, voi kaapissa pitää jotain spesiaaliakin. Itselläni on esimerkiksi aina pannukakkusekoitusta ja nutellaa - suosittelen! 

Kaiken tämän lisäksi on tietenkin paras ystäväni, pakastin. Se kätkee sisäänsä lihoja, kaloja, marjoja sekä leipää. Todella harvoin tulee eteeni tilanne, että jokin olisi loppu enkä pystyisi sitä pakastimesta tai kuiva-ainekaapista löytämälläni korvaamaan. Varautuminen voi helpottaa arkeasi ja on se myös taloudellisesti järkevää. Kannattaa siis kurkata kaappiin ja miettiä, että onko siellä tarpeeksi pahan päivän varaa. Jos ei ole, niin kannattaisiko olla?

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Viikonloppusuositus


Nyt on ollut kiva ja vähän erilainen viikonloppu! Ilma on ollut aurinkoinen ja asuntokin täyttyy aina aika ajoin valosta. Eilen aamulla ihana mieheni teki pannukakkuja ja illalla olikin vuorossa juhlat kaverin luona. Siis ihan kunnolliset, vanhanaikaiset kotibileet. Täytyy kyllä nyt vain sanoa, että alan olla hieman liian vanha bilehumuun. Rauhalliset koti-illat viinilasin kera lienevät enemmän minun juttuni. 

Eilen kun oli niin villi meno - olimmehan vasta kymmeneltä kotona - niin tänään oli hyvä viettää rauhaisa kotipäivä.  Päivälliseksi valmistin ihanan kermaisen herkkusienikeiton. Tuoreita herkkusieniä, sipulia, hunajaa, soijaa, pippuria, kermaa ja kanalientä. Lisäksi uunissa paahdettuja, juustokuorrutteisia leipätikkuja. 

Hyvää ruokaa ja siihen päälle elokuva, suosittelen kokeilemaan!

tiistai 17. tammikuuta 2017

Makumatka


Aina joskus on vähän vaikeaa päättää mitä laittaisi päivälliseksi. On hetkiä, kun tekee mieli vähän kaikkea eikä osaa valita. Silloin kannattaa suunnata makumatkalle espanjaan ja valmistaa ihanan täyteläistä paellaa. Se on oiva vaihtoehto valinnan vaikeuden iskiessä, sillä siihen voi laittaa melkeinpä kaikkea. 


Paellaa tulee tehtyä todella harvoin, ehkä juuri siitä syystä, että siihen tarvitsee niin monta rakaa-ainetta. Mutta toisaalta, kun sitä tekee harvoin, maistuu se entistäkin paremmalle. 

Tähän tiistai-illan kotipaellaan laitoin kuhaa, sinisimpukoita, chorizomakkaraa, jättikatkaravun pyrstöjä, valkoviiniä, kanalientä sekä vihanneksia. Katkarapuja marinoin hetken aikaa chili-valkosipuli öljyssä, kuhasta nypin ruodot pois ja simpukat olivatkin valmiiksi kypsennettyjä. Simpukoita en olisi itse edes kaivannut, sillä simpukat ovat mielestäni hieman liian limaisia. Syön niitä ainoastaan gratinoituna - juustoon ja leivänmuruihin haudattuna siis. Niinpä simpukat ja paprikat päätyivät miehen lautaselle.


Paistoin pannulla ensin makkaroita hetken aikaa, jotta sain niistä irti sekä makua että rasvaa. Paellassa kannattaa panostaa maukkaaseen chorizoon, ja pakko kyllä myöntää, että tällä erää meidän makkaravalinta ei osunut ihan nappiin. 

Chorizojen joukkoon lisäsin kuullottumaan sipulit, valkosipulit sekä paprikalohkot ja aivan lopuksi nelisen desiä risottoriisiä. Sitten vain kypsensin riisin kanaliemen ja valkoviinin avulla, ja heittelin mukaan hieman mausteita; kuivattua chiliä, suolaa, kurkumaa, jauhettua paprikaa sekä runsaasti sitruunanmehua. Loppuvaiheessa lisäilin kalapalat ja ravut mukaan kypsymään, ja ihan lopuksi simpukat sekä pussillisen herneitä. Paellassa pitää tietysti olla myös kanaa, joten paistoin uunissa siipipaloja ja asettelin ne sitruunalohkojen kera koko komeuden päälle. 


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Onnentunteita ja jonkinlaista riemua


Taas vähän leivontajuttuja, sillä leipominen on nyt vain niiiiin kivaa. Itse ainakin koen onnentunteita ja jonkinlaista riemua leipoessani. Kai se vähän auttaa stressiinkin, kun keskittyy johonkin oikein kunnolla. Vaikka tiedän kyllä, että jotkut kokevat juuri nimenomaan leipomisen stressaavana. 

Tässä lähiaikoina on varmaan tulossa tänne blogiinkin aika paljon ruokapainotteisia juttuja, toivottavasti et pahastu. Tammikuu vain on niin tylsä, että ei oikein tule tehtyä muuta kuin oltua kotosalla. Katsottua läjäpäin sarjoja ja kokkailtua. Asiaa siis on tulossa ainakin leivän sisään tehdystä keitosta ja ihanasta paellasta. Miltä kuulostaa? 

Samalla kun leivonta on mielestäni kiehtovaa ja rauhoittavaa, on se myös kaunista ja lopputulos on usein syötävän suloinen. Niin kuin vaikka näissä pikku kavereissa, näihin tiivistyy kaikki kesällä pakastettujen metsänantimien maut ja värit. Täydellisyyttä. Myös valmistusvaiheessa taikina saattaa muotoutua nätisti tai muna rikkoutua jotenkin taianomaisen kauniisti. 



Mutta nyt siihen varsinaiseen aiheeseen eli näihin ylitsevuotavan suloisiin leivonnaisiin. Tänä viikonloppuna oli jälleen vuorossa anopilla vierailua ja halusin tehdä jotain hyvää jälkkäriä. Kaiken pähkäilyn jälkeen päädyin marjaisiin tartaletteihin. Vaikka lopputuloksena oli vain yhdeksän pientä piirakkaa, sain niiden tekemiseen kulumaan suurimman osan päivästä. Koko aika ei tietenkään ollut aktiivista tekemistä vaan asioiden piti antaa jäähtyä ja tekeytyä. Mutta lopputulema oli kuitenkin se, että nopeita nämä eivät ole.

Pohjat tein vatkaamalla vaahdoksi 100 grammaa voita, 1 desin sokeria ja 1 teelusikallisen vaniljasokeria. Vaahtoon vatkasin mukaan yhden munan ja lopuksi sekoitin joukkoon 2,5 desiä vehnäjauhoja. Taikinasta tuli nätti pallo, jonka käärin kelmuun ja annoin tekeytyä jääkaapissa kauppareissun ja lasagnen valmistuksen verran. 

Täytteeksi halusin tehdä sekä vadelma- että mustikkaversioita, sillä en osannut päättää. Marjoja oli pakastimessa ja kumpaakin käytin noin 250 grammaa. Keitin niistä paksuhkot kiisselit perunajauhon ja sokerin kera, ja lisäsin hieman mausteita - vadelmaan vaniljaa ja mustikkaan kardemummaa. 



Taikinan painelin tarkasti pieniin tartalettivuokiin ja voin kertoa, että tämä taikina ei ollut mikään helpoin käsiteltävä. Taikinan sai painella melko ohueksi ja siltikin se nousi melkoisesti. Itse sain tuosta taikinamäärästä yhdeksän pohjaa, halkaisijaltaan noin 10 cm. Laitoin pohjien päälle pienen palan leivinpaperia ja paistokuulia, jottei pohjat nousisi liikaa. Ja hyvä että laitoin, sillä reunoista päätellen ne olisivat kohonneet melkoisesti. Paistoin pohjia 16 minuuttia 175 asteessa, jonka jälkeen otin kuulat pois ja paistoin vielä pari minuuttia lisää. Se oli kyllä sinänsä virhe, sillä olin tekemässä torttujen päälle vielä paistettavia koristeita, joten lopulta pohjan reunat tulivat hieman liian tummiksi. Sen välipaiston kuulien pois ottamisen jälkeen voi siis unohtaa, jos tartaletin pinnalle tulee jotain paistamiseen viittaavaa. 

Pohjat kannattaa jäähdyttää hyvin ennen kuin yrittää irrottaa niitä vuoista. Täytevariaatioita on taas kerran useita, mutta itse halusin pitäytyä valitsemallani marjalinjalla. Uskoisin kyllä, että myös joku vaniljakreemi ja raikkaat hedelmät toimisivat todella hyvin. Vadelmatorttuihin laitoin päälle voitaikinasta tehdyn pienen ristikon ja mustikka sai kaveriksi kaura-voi-siirappi murua. Täytettyjen pohjien kanssa kannattaa olla varovainen, sillä ne halkeilivat siirrettäessä melko helposti. Valmiista piiraista ei ole nyt tällä kertaa kuvaa, sillä unohdin ottaa kameran mukaan, mutta anopin luona näitä syötiin vaniljajäätelön kera ja voi pojat - ne maistuivatkin kyllä todella herkulliselle. 

Kyllä kannatti tuhrata yhdeksän piirakan kanssa koko päivä. 

tiistai 10. tammikuuta 2017

Vaihtuvuutta arkeen


Oletko koskaan ajatellut, ettei arkiruoan tarvitse aina olla makaronilaatikkoa tai perunaa ja kastiketta? Arkiruoaksi sopii hyvin myös piirakka, niin kuin meillä tänään. Kädenkäänteessä saat pyöräytettyä ruokaisan piirakan, jota voi muunnella oman maun ja mielialan mukaan. 

Meillä oli tänään ihan perinteinen kinkkupiirakka, johon laitoin lisäksi kermaa, munia, suolaa, pippuria ja juustoraastetta. Hyvin yksinkertaista siis. Kinkun sijasta voit kuitenkin laittaa kasviksia kuten paprikaa, sieniä, tomaattia, sipulia tai pinaattia, feta- tai vuohenjuustoa, kanaa, pekonia, lohta, katkarapuja tai vaikkapa Valion Mifu -ruokaraetta. Munat ja juustoraaste tuovat piirakkaan ruokaisuutta ja sitovat osat nätisti yhteen. Kylkeen vain raikasta salaattia ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Tämän helpommaksi arjen vaihtelu ei mene!

maanantai 9. tammikuuta 2017

Masaliisa


Tänään oli aikaa leipoa pitkästä aikaa ihan vain omaksi iloksi. Leivonnaiseksi valitsin jotain ainutlaatuista - ainoan ja oikean, äidin reseptillä leivotun masaliisan. Kun muutin tänne kaupunkiin, en tiennyt mitä ne sellaiset mokkapalat oikein ovat. Kahviloissa törmäsin näihin kovin tutun näköisiin leivonnaisiin, mutta nimi hämäsi. Huutava vääryys, ajattelin. Mokkapala. Meillä kotipuolessa näitä kutsuttaan aina leppoisasti masaliisoiksi, enkä todellakaan tiedä minkä takia.

No kuitenkin, näiden tekemiseen ei kauaa mene, joten voit ihan hyvin arki-iltana töiden jälkeen pellillisen näitä pyöräyttää. Omaan uuniini huomaan, että kannattaisi tehdä 1,5 tai jopa 2 kertainen taikina, mutta aina sen unohdan ja näin ollen pohjasta tulee hieman ohuehko. Kuorrutettakin saa toki olla reilummalla kädellä, mutta se lienee sitten jo pelkästään makuasia.


Mutta mitään tuplaamatta, voit tehdä näin. Vatkaa kaksi munaa ja 2,5 desiä sokeria vaahdoksi. Sekoita keskenään 4 desiä vehnäjauhoja, 2 teelusikallista leivinjauhetta, 2 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta sekä 2 teelusikallista vaniljasokeria. Kolmannessa kulhossa sekoita keskenään 150 grammaa sulatettua voita ja 1,5 desiä maitoa. Lisää näitä sekoituksia vuorotellen muna-sokeri vaahtoon ja lopulta sekoita tasaiseksi. Laita taikina korkeareunaiselle uunipellille ja paista 225 asteessa noin vartin verran. Paistamisen jälkeen pohja kannattaa jäähdyttää hyvin, esimerkiksi parvekkeella. 

Kuorrutteeseen tarvitset 250 grammaa tomusokeria, 2 ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta, 2 teelusikallista vaniljasokeria ja 4 ruokalusikallista sekä kahvia että voisulaa. Koostumuksesta saa sopivan lisäämällä hieman kahvia - sen pitää olla juuri sopivan juoksevaa, jotta sen saa levittymään, muttei liian vetistä, ettei kaikki valu pois. Pinnalle tietysti nonparelleja, ilman niitä ei voi puhuakaan masaliisasta.

Täydellinen maanantai-illan masaliisa!

lauantai 7. tammikuuta 2017

Jotain mausteista


Näin joulun jälkeen kun olo on hieman tyhjä eikä ole enää mitään tekemistä, on hyvä tehdä kaikkea mihin ei ihan joka päivä tule ryhdyttyä. Nyt on hyvä aika pestä vaikkapa maustehylly.

Tykkään avohyllystäni ja siinä nököttävistä maustepurkeista, mutta tehottoman liesituulettimen ansiosta se on mahdoton pitää puhtaana. Kaikki rasva ja pöly juurtuu hyllyyn sekä purkkeihin, ja tälläkin kertaa purkit sai pestä kahteen, osan jopa kolmeen kertaan. Osasyy saattaa piillä myös siinä, etten kovinkaan usein niitä pese, sillä niiden hinkuttamiseen menee helposti koko iltapäivä. 

Vaikka se kuluttaa aikaa ja hermoja, on lopputulos kuitenkin palkitseva. Mausteiden värit pääsevät taas kunnolla esille eikä purkit ole tahmeita ja inhottavia. Mausteita ei saisi kai liiemmin päivänvalossa säilyttää, mutta en kuitenkaan usko, että avohyllyllä asuvat makuaineet ehtivät siinä niin kauaa kököttää, että joutaisivat pilalle menemään. Kaksi ylimmäistä hyllyä onkin täytetty ihan vain tyhjillä purkeilla, sillä harvemmin käytettävät mausteet säilytän kaapin pimeydessä. 



Mielestäni mausteet ovat ihania eikä itseäni ole koskaan pelottanut käyttää niitä. Jotkut ovat todella arkoja mausteiden kanssa, mutta itselläni on hyvin vahva mielikuva maustamisesta ja niiden yhteensopivuudesta. Mies ihmettelee aina, että miksei maustepurkeissa voi lukea nimiä, mutta mielestäni se tekisi niistä epäsiistin näköisiä. Purkista voi nuuhkaista, että mitä se mahtaa sisältää ja jos hajuaisti ei riitä, niin ainahan niitä voi maistaa! 

Aina silloin tällöin makuaisti ihastuu johonkin aivan uuteen, mutta tottakai ikisuosikkejakin löytyy. Olen aina pitänyt currysta ja kuminasta, mutta nykyään olen myös aivan rakastunut rakuunaan!


tiistai 3. tammikuuta 2017

Lampaasta prinsessaksi


Jos kertoisin teille tarinan. Tarinan tytöstä jolla oli maailman paras tyyny...

Nimenomaan oli, sillä tuo tyyny on nyt tainnut elää viimeiset hetkensä. Sain ihanan, korvaamattoman ja erittäin litteän lammastyynyn. Tyynyllä ei ollut mitään tekemistä lampaiden kanssa, mutta siinä oli lampaan kuvia - sillä pystyi kai paremmin laskemaan lampaita. 

No kuten tuosta mainitsemastani lammaskuvioinnista voi päätellä, olen saanut kyseisen tyynyn melko nuorena. Muista kun eräänä päivänä tulin koulusta ja äidillä oli yllätys - uusi, pehmeä lammastyyny! Se oli parhautta ja aika monet unet sillä tyynyllä otin. Jaoin sen kanssa myös lukemattoman määrän kyyneliä ja unettomia öitä. Se oli aina mukanani, tähän päivään asti. Viime vuodet olen varjellut sitä hengelläni, sillä tiesin, ettei mikään ei voisi korvata lammastyynyä. Nyt kuitenkin oli hyväksyttävä se tosiasia, että tyynyssä on reikä eikä sitä kannata paikata, sillä viereen tulisi heti uusi. 



Jotkut varmaan ajattelevat, että hyi, tyynyhän pitäisi vaihtaa uuteen joka vuosi, mutta itse en usko moiseen. Olen toki lammastyynyäkin pessyt ja heitellyt lumihangessa, aivan niin kuin muitakin petivaatteita. Se tyyny nyt vain oli tyynyistä parhain ja sen säilymiseksi oli tehtävä kaikkensa.

Kuitenkin uuden tyynyn osto oli edessä. Tarkoitukseen kävisi ainoastaan hyvin matala ja pehmeä tyyny, joka ei nosta päätä liikaa. Itseasiassa en juurikaan käytä koko tyynyä, kun se aina yön aikana jää jonnekin. Itse matkustan pyöriessäni sängyn puoliväliin ja tyyny jää matkalle. Mutta ehkä juuri siksi lammastyyny kesti kaikki nämä vuodet. Sillä nukuttiin vain alkuyö. 

Vaan tästä eteenpäin jatkan uuden tyynyn kanssa. Se lupasi olla matala ja onhan se tehty prinsessoille. Yöunet vaihtuvat nyt lammasmaisista maisemista kruunuun ja jalokiviin, ei paha vaihtokauppa. Ehkä tämän alta ei tunne herneitä. Yhtään yötä en ole vielä tuolla uutukaisella nukkunut, joten voihan se olla, että kohta epätoivoissani parsin lammastyynyn uuteen uskoon.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kuin viimeistä päivää


Uusi vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä parin kaverin kanssa. Illan kaava oli aika samanlainen kuin viime vuonna, vaikka raketit eivät näkyneetkään ihan yhtä hyvin. Ruoka oli kuitenkin hyvää, niin kuin seurakin, mutta ehkä ensi vuoden voisi ottaa vastaan ihan kotosalla. Parvekkeeltamme näkyy raketit melko täydellisesti ja hyvä ruokakaan ei liene kynnyskysymys. Mutta tosiaan, ehkä on vielä hieman liian aikaista suunnitella seuraavaa uuden vuoden aattoa.

Tänään kuitenkin otamme ihan rennosti, nautimme viimeistä päivää joulukuusesta, -lakanoista ja muista koristeista, sillä huomenna ne saavat häätökäskyn. Ohjelmassa olisi myös elokuvan katselua ja vähän herkuttelua. Aika rankkaa, sanoisin.