sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Summa summarum


Kesä alkaa olemaan lopuillaan, sillä ensi viikolla alkaa elokuu ja minulla alkaa syksy. Rakastan syksyä niin järjettömästi, että heinäkuussa olen valmis sanomaan kesälle moimoi, ja siirtymään eteenpäin. Syksyn merkkejä on tuskin ilmoilla vielä hetkeen, mutta odottamisen voi ainakin aloittaa.

Ja kun kesä lähestyy loppuaan, on hyvä tehdä pieni summa summarum. Tämä on ollut paras kesä aikoihin ja melkeinpä voisi sanoa niin kuin eräässä mainoksessa - on ollut oikea kreisikesä. Toivon vain, että loppuvuosi on yhtä antoisa ja auvoinen. Vietin kuukauden verran vanhempieni luona maalla ja ilmat sallivat sielläkin. Otin aurinkoa, kävelin koiran kanssa maita ja mantuja, grillasin äidin kanssa ja kävin torilla. Muun ajan olla möllötin pihamaalla tai tv:n edessä, söin kesäherkkuja ja nukuin. Ahh, maailman rentouttavinta. Tämän kaiken lisäksi maalla on parasta, kun Taistokin saa viettää koiran elämää. Saa juoksennella pihalla vapaana ja kaivaa pellon laidalla sielunsa kyllyydestä. 


















Tänä kesänä innostuimme myös äidin kanssa oikein kunnolla grillailusta ja kokkasimme jopa kokonaisia aterioita ulkona. Oli niin hienot ilmat, että sisällä kauhan varressa oleminen ei oikein napannut. Oli siis täydellistä kokata puutarhapöydällä vihannespannuja, halsterikaloja, aasialaisia wokkeja ja paljon muuta. Olimme paljon kokeilevampia kuin yleensä, sillä ennen olemme grillanneet vain perus possupihvejä tai makkaraa. Ulkona kokkaamisen hyvää kokemusta tehosti vielä se, että vihanneksia saimme hakea suoraan äidin kasvimaalta ja kasvihuoneesta. Siellä kasvoi jos jonkinnäköistä herkkua ja satoakin tuli yllättävän hyvin. 










Lisäksi tämä kesä on ollut täynnä uusia kohtaamiaisia, naurua, iloa, virkistäviä ja kylmiä suihkuja, yöllisiä rantaseikkailuja, ystäviä, koirakavereita, terassi-iltoja ja paaaaaljon muuta. Tein myös jänniä juttuja, kuten esimerkiksi leikkasin hiukset hämmästyttävän lyhyeksi. Reilu vuosi sitten kun lyhensin tukan, niin vannoin, että sivusiiliä ei koskaan tule. Ja kuinka taas kävikään!

Mutta nyt, heihei kesä, nähdään ensi vuonna ja ollaan taas yhtä iloisia! 



perjantai 27. heinäkuuta 2018

Mökillä







Pääsimme miehen kanssa tänä kesänä nauttimaan myös hieman mökkeilystä. Oma tönö merenrannalla olisi ihana, mutta ihanaa on myös se, että saimme viettää edes yhden kesäisen päivän mökillä. Tuttavillani on sympaattinen pieni paikka, jossa olen viettänyt lapsena paljon aikaa. Se mökki on minulle siis erityisen tärkeä ja sieltä löytyy monia hyviä muistoja. Muistan elävästi vielä ne kaikki telttaretket mökkipihalla, onkireissut, loputtomat uintihetket, korttipelit ja takassa paistetut makkarat. 

Näin aikuisenakin mökkireissu kului ihan hujauksessa ja illan hämärtyessä istuskelimme vielä tunnelmallisesti takkatulen äärellä. Söimme hyvää ruokaaa, olimme hyvässä seurassa ja mikä parasta - olimme mökillä.




maanantai 23. heinäkuuta 2018

Vaatimattomasti parasta




Vietin juuri maailman parhaimman viikonlopun! En voi edes pelkin sanoin välittää teille kuinka siistiä, mahtavaa, hauskaa ja ainutkertaista aikaa vietin - ja vieläpä parhaassa seurassa. Haaveilin keväällä pitkään näistä festafeista, kun artistikattaus vaikutti niin mahtavalle. En kuitenkaan osannut päättää kumpana päivänä menisin ja kahden päivän lippu tuntui niin suolaisen kalliille. Sain kuitenkin parhaan kaverini innostumaan asiasta ja päätimme, että kerran sitä vain eletään. Ja tässä sitä nyt ollaan - on eletty koko rahan edestä. Heittäydyimme siis kaverin kanssa hurjiksi ja ostimme kahden päivän liput Tikkurila Festareille! Odotin tätä viikonloppua kuin kuuta nousevaa ja se oli kyllä kaiken sen odottamisen arvoista.






Perjantaina saavuimme paikalle katsomaan Pariisin Kevättä ja hyviä esiintyjiä oli aikalailla siitä yöhön asti. Vain yhden taisimme jättää välistä. Mutta täytyy sanoa, että olin Pariisin Kevääseen kyllä hieman pettynyt, sillä olen nähnyt heiltä parempiakin vetoja. Enkä olisi ikinä uskonut, että voin viihtyä niin hyvin Lauri Tähkän tai Kaija Koon keikalla, mutta minuun nyt oikeastaan uppoaa musiikki kuin musiikki. Lauri Tähkä meinasi jopa ihan syliin asti tulla, mutta onneksi innokkaammat fanit kaappasivat hänet ensin. 

Koko festareiden ehdoton yllättäjä oli kyllä Roope Salminen ja Koirat. En oikeastaan odottanut tältä kokoonpanolta juurikaan, vaan se nyt sattui sopimaan siihen kesäfiilikseen. Kaikki odottamattomat odotukset kumoten Roope kuitenkin veti aika hyvin! Halusin myös nähdä ja kuulla Cheekin, sillä kyllähän se nyt on sellainen ilmiö, jota ei voi ohittaa ja voisi sitä kai huonomminkin lämpimän kesäyön viettää. Show oli aikamoinen spektaakkeli, mutta en kyllä vähempää odottanutkaan. En usko, että lavalle olisi mahtunut enää yhtään enempää lavasteita, valoja, ihmisiä tai pyrotekniikka.

Nyt voin ainakin sanoa, että olen kokenut sen - Chekkosen. 





Lauantain kohokohta oli tietysti Juha Tapio, mutta myös pari uutta tuttavuutta mahtui matkaan mukaan. Sannia tai Elastista en ollut ennen kokenut livenä, mutta he nyt vetivätkin juuri sellaisella taidolla ja varmuudella kuin ajattelinkin. Olavi Uusivirrankin kävin katsastamassa, mutta aurinko paahtoi niin kuumasti, että oli kesken kaiken lähdettävä etsimään juotavaa ja varjoa. Hassua kyllä, odotin siinä samassa paahteessa myöhemmin Juhista. Yli tunnin odottelu takasi paikan eturivistä ja kaikki vaiva palkittiin lämpimällä kontaktilla. Ahh, se oli kaiken vaivan arvoista.

Kaikenkaikkiaan mahtava keikkapaketti ja kaksi päivää meni ihan hujauksessa. Ei siihen kreisibailaamiseen tarvita edes alkoholia, kun hyvää fiilistä riitti muutenkin. Lämmin kesäviikonloppu, ystävä ja rytmi. En tiedä mikä olisi voinut olla paremmin.

Nyt olen kiitollinen, väsynyt ja onnellinen.