torstai 31. joulukuuta 2020

Vuoden viimeinen

 

Tänään on vuoden viimeinen päivä ja samalla vuoden viimeinen juhla. Vaikka nyt ei kyllä kauheasti kokoonnuta juhlimaan ja katselemaan ilotulitteita, vaan ennemminkin kotipihalla tai parvekkeella pari tähtisädetikkua, sohvalla vähän sipsiä ja elokuvia. Niistä taitaa aika monen juhlinta tänään koostua.

Meillä oli ohjelmassa perinteiset uuden vuoden katkarapuleivät. Tämä on minun kotoa tullut perinne, sillä äidillä on aina tapana tehdä näitä uudenvuoden aattona. Katkarapuleivät toimivat meillä aina aaton ruokana, joten teen niistä tarkoituksella aika ruokaisat. Jos tarjoilet leivät vaikka alkupalaksi, niin osan täytteistä voi jättää pois. Levitän ensin paahtoleivälle reilun kerroksen ruohosipulituorejuustoa, seuraavaksi rapeaa salaattia ja tuorekurkkua, majoneesipohjaista rapusalaattia, keitettyä kananmunaa siivuina ja lopuksi tietysti reilu kasa katkarapuja. Päälle vielä tilliä ja lautaselle koristeeksi sitruunalohkoja, joita itse ainakin tykkään myös puristaa annoksen päälle. Teen aina kolme leipää kummallekin, joten tämä oli kyllä maittava ja täyttävä annos - liiankin täyttävä, sillä kummaltakin jäi yksi leipä iltapalaksi. 


Jälkiruoaksi tein ihanan hassut ja lapselliset jätskiannokset. Minttusuklaajäätelöä, sitruuna-lakritsijäätelöä, suklaakastiketta, vohveleita, kermavaahtoa, strösseleitä ja tähtisädetikut, jotka kruunasivat koko annoksen. Astioina käytin tänään ensimmäistä kertaa joulupukilta saamiani kulhoja ja lautasia. Toivoin Marimekon Oiva-sarjaan jatkoa, ja sitä myös sain. Meillä oli jo ennestään valkoista Oivaa, joten oli kiva saada siihen vähän väriä mukaan. Noita kulhoja olen kuolannut koko syksyn aina Citymarketissa käydessäni, sillä ne ovat olleet siellä tarjouksessa. Lukuisista hypistelyistä huolimatta ne jäivät kuitenkin aina hyllyyn, mutta nyt meillä on niitä kuusi kappaletta. Tuo väritys on vain niin kaunis ja sopii moneen kattaukseen. Myös musta-valkoiset Oiva lautaset ovat ihanat ja ruoka tulee niistä esille ihan uudella tavalla. Rakastan! 

Kaiken kaikkiaan tahdon toivottaa kaikille lukijoille onnellista uutta vuotta, ja toivotaan, että ensi vuosi on maailmanlaajuisesti parempi kuin tämä mennyt. Että saisimme taas olla ja elää normaalimmin, käydä tapahtumissa, keikoilla, kylässä, sukuloimassa, lomilla ja ihan missä vain. Itse kaipaan ehdottomasti eniten keikkoja ja kesäisiä festareita, joten niitä odotan tulevalta vuodelta sekä tottakai ihmisten tapaamista maskittomasti. 

Happy New Year! 

lauantai 26. joulukuuta 2020

Joulun ruoat

 

Mietimme miehen kanssa jo hyvissä ajoin ennen joulua, että laitetaan tänä vuonna vain ne parhaimmat ruoat. Otin kynän ja paperia esille ja aloimme tehdä listaa; kumpikin sanoi vuorotellen jotain, mikä kuuluu ehdottomasti joulupöytään. Ja kas lopulta oli kaikki jouluruoat lueteltu, joten ei tästä ollut paljon apua! Emme siis lähteneeet karsimaan vaan ehkä ennemminkin päinvastoin; toimme pöytään jotain uutta kuten lipeäkalan. Jaoimme ruokia eri päiville, kun ei kaikkea jaksa kerralla ja myös sen takia, että minulla on tapana kyllästä. Syön mielelläni pari päivää kyllä samaa ruokaa, mutta kolmatta en vain pysty.

Vaikka oli kaikki herkut ja koristeet, niin itselleni jotenkin se joulu vain tuntuu enemmän joululta kun saan viettää sitä jossain muualla kuin kotona. Mieluiten hotellissa Suomessa tai ulkomailla, jossain mikä on mahdollisimman kaukana kaikesta tavallisesta. Parhaita jouluja ovat olleet ne joulut Tallinnassa sekä ne joulut kun Mummu vielä oli täällä. Ensi joulun aion kuitenkin viettää jossain muualla kuin kotona - jos vain Luoja ja korona suovat.


Palataanpa sitten niihin joulun ruokiin. Laatikoina meillä oli aiemmin pakastamani maa-artisokkalaatikkoa, itse tehtyä kurpitsalaatikkoa, äidin tekemää maksalaatikkoa sekä kaupantädin perunalaatikkoa. Minä kun en saa imellettyä perunalaatikkoa ikinä onnistuman, niin turvaudun mielummin kaupan valmiiseen. Maa-artisokkalaatikko oli todella maukas ja oikeastaan maku oli aika lähellä perinteistä imellettyä perunalaatikkoa. Ensi kerralla vain täytyy muistaa, että lisää mukaan muutaman perunan. Laatikko oli nimittäin koostumukseltaan hieman löysä, joten perunan tärkkelys varmaankin sitoisi sitä. 


Aattona joulupöydästä löytyi laatikoiden myös sienisalaattia, kinkkua, kalkkunaa, äidin ohjeella tehtyä italian salaattia, etikkapunajuuria, punakaalisalaattia, pakasteherneitä, juustoja ja joulupäivänä ne kalat - itse graavattua lohta, sinappisilliä, rapusilliä, sipulisilliä, mätiä lisukkeineen, saaristolaisleipää, lipeäkalaa valkokastikkeella sekä keitettyjä perunoita. Varsinaista jälkiruokaa meillä ei ikinä jouluisin ole, vaan sitten on kaikkia kahvipöydän herkkuja eli tänä vuonna joulupullaa, kentin kakkua, pipareita ja tietysti läjäpäin suklaata.  

Rosollilla ei oikein ole tässä taloudessa menekkiä, niin korvaan sen aina jollain muulla. Itse pidän rosollissa enemmän siitä punajuuresta, niin ostin nyt sitten itselleni ihan vain etikkapunajuuria. Lisäksi jääkaapissa pyöri puolikas punakaali, joten päätin jalostaa sen joulupöytään sopivaksi. Raastoin sen pieneksi, leikkasin joukkoon yhden sipulin ja maustoin salaatin valkoviinietikalla, suolalla ja sokerilla. Lopuksi laitoin joulun kunniaksi joukkoon vielä pakastepuolukoita ja annoin maustua yön yli. 

Äidin italian salaatti

Vihreää omenaa
Tuorekurkkua
Maustekurkkua
Kinkkua
Pakasteherneitä
Makaronia

Kastike

n. 2 reilua ruokalusikallista majoneesia
Kermaa
2-3 tl Dijon sinappia
Suolaa, sokeria, mustapippuria

Kuutioi kaikki samankokoisiksi paloiksi ja keitä makaroni. Ohenna majoneesia kermalla kastikemaiseksi ja mausta sopivasti. Sekoita kaikki keskenään juuri ennen tarjoilua..



Lipeäkalan valmistin Maaseudin tulevaisuudesta löytyneellä ohjeella ja vaikka tein aivan ohjeen mukaan, niin jokin jäi puuttumaan. Tai sitten olen itse vain liian kriittinen, sillä kaveri sanoi sen olevan kyllä erittäin maukasta. Valkokastikkeen tein hienosta riisijauhosta, jotta sain siitä gluteenittoman. Jäähtyessään siitä tuli hyvin paksua, joten ehkä riisijauho tarvitsisi vehnäjauhoja enemmän nestettä. Itse lipeäkalan ostin niin sanotusti valmiina eli en liotellut ja huuhdellut sitä paria viikkoa kuten ennen vanhaan. Mutta koskaan ei voi oppia, jos ei jotain kokeile eli siinä mielessä ihan hyvä kokemus tämä lipeäkala.

Lipeäkala ja valkokastike

Valmis lipeäkalafile
Maustepippuri 

50 g voita
3 rkl hienoa riisijauhoa tai vehnäjauhoa
5 dl maitoa
Suolaa, valkopippuria, sitruunaa 

Huuhtele kala kylmässä vedessä ja aseta uunivuokaan nahkapuoli alaspäin. Paista 175 asteessa 50 minuuttia. Paiston aikana vuokaan tulee nestettä, joten nosta kypsä kala erilliseen tarjoiluvuokaan. Ripota pinnalle maustepippuria.

Kastiketta varten sulata voi kattilassa ja vispaa jauhot joukkoon. Älä ruskista! Kaada lämmitetty maito vähitellen mukaan ja vatkaa huolella. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Mausta kastike suolalla, ripauksella valkopippuria ja sitruunamehulla. Tarjoile lipekalan ja keitettyjen perunoiden kanssa.

Sellaiset olivat meidän jouluruoat ja tänään tuntuu, etten jaksaisi syödä enää palaakaan. Salaa haaveilen jo ihan perusruoista - lihapullista, lasagnesta ja nakkikastikkeesta, mutta jouluruokia on kuitenkin aivan valtavasti vielä jäljellä, joten ei auta. 

perjantai 25. joulukuuta 2020

Joulu




Joulu meni rauhallisesti kotosalla hyvän ruoan, lahjojen ja elokuvien parissa. Heräsin aattoaamulla aikaisin, sillä jouluna ei sovi nukkua tai muuten koko joulu menee aivan ohi! Joulupukin kuumalinja taustalle, riisipuuro hellalle ja tonttumuki täyteen kaakaokahvia - tietysti vaahtokarkein höystettynä!

Aaton aamupäivä kului hiljalleen ja odotimme puolilta päivin saapuvia vieraita. Avaamme aina aattona koko päivän ajan lahjoja, eli noin tunnin välein saa kumpikin avata yhden. Näin ollen avasimme siis ensimmäiset lahjat aamupäivällä ja Taistokin sai repiä yhden omista paketeistaan auki. Lisäksi aamupäivällä otettiin kuvia koko poppoolla, kun kaikilla oli hassut jouluneuleet päällä. Kuvista tuli oikein onnistuneita, mutta itse en kyllä pystynyt olemaan jouluneuleessa koko päivää kun se oli aika lämmin. Mies kyllä sitkeästi piti sitä iltaan asti - taisi siis salaa tykätä, vaikkea ihan myöntänyt. Siinä sivussa keittelin puuron loppuun ja laitoin kahvipöydän valmiiksi - appiukko ja anoppipuoli olivatkin jo ovella.






Siinä nautiskelimme puurosta ja kahviherkuista heidän kanssaan hyvän tovin, ja vierailu kyllä piristi. Jatkoimme aattoamme jouluelokuvalla kun vieraat lähtivät, ja samalla laatikot paistuivat hiljalleen uunissa. 

Vähitellen aloin laittamaan joulupöytää kuntoon, vaikka onneksi olin ollut kaukaa viisas ja laittanut mahdollisimman paljon valmiiksi jo edellisenä iltana. Ruokaa oli paljon ja siitä syystä päädyimme alunperinkin siihen, että jaamme jouluruoat kahdelle päivälle. Aattona kinkkua, kalkkunaa, laatikoita sekä juustoja ja vasta joulupäivänä kalat. Kaikkea ei kuitenkaan jaksa syödä kerralla, mutta toki laatikoita ja kinkkua oli tarjolla myös joulupäivänä. Silloin vain ehkä keskittyi enemmän niihin kaloihin ja erityisesti lipeäkalaan, joka oli uusi tuttavuus joulupöydässämme.



Ruoan jälkeen oli rentouttavaa pelailla vähän lautapelejä kuten legendaarista markka-ajan Monopolya sekä Aliasta. Lisäksi otimme jouluksi DisneyPlus -suoratoistopalvelun, jotta oli jouluista elokuvatarjontaa riittävästi. Aattoiltana availimme lahjoja ja sieltä paljastui kaikennäköistä ihanaa, mutta ne eivät enää mahtuneet tähän julkaisuun. Joulupäivä ei juurikaan eronnut aatosta, sillä silloinkin oli paljon ruokaa ja ohjelmanumerona telkkaria. 

Toivottavasti sinullakin oli oikein makoisa ja rauhallinen joulu, missä ikinä sitten tätä luetkin. Nyt vielä vähän suklaata ja elokuvia, eiköhän sitten ole tämä joulu taputeltu.


lauantai 19. joulukuuta 2020

Vuokraa mökki jouluksi




Rakensimme tällä viikolla miehen joulukalenterista ilmestyneen piparkakkutalon. Päätimme koristella talon puoliksi eli kummallekin oli kattopala, pääty- ja sivuseinä. Näin taloa voi käännellä sen mukaan, kumpaa puolta haluaa ihastella!

Talon kasaaminen oli yllättävän stressitöntä näistä valmiista elementtipaloista. Kun osat leipoo itse, niin minulla ainakin käy aina niin, että kaikki seinät ovat vähän vinossa ja lisäksi homma paisuu kuin pullataikina. Haluan nimittäin aina rakentaa myös pihaa ja aitaa ja mitä kaikkea, mutta tämä valmistalo pystyi järkevässä mittakaavassa.

Liimasimme ensin koristeet, annoimme niiden kuivua paikoilleen ja vasta sitten kasasimme talon pienelle puulaudalle. Tänä vuonna käytin valmista elintarvikeliimaa, joka on aika paljon helpompi vaihtoehto kuin se kuuma sokeri. Sitä löytyy leivontaosastolta samanlaisessa pötkössä kuin perinteistä sokerikuorrutettakin. Karkit kiinnitimme sokerikuorrutteella ja lisäilin sitä vielä nurkkasaumoihin kun talo oli pystyssä. Tätä oli hauska tehdä ja kiva kun kummallakin oli oma puolensa. Karkkeja oli vaikka minkälaisia ja yritin sanoa miehelle, että tekee värikkään ja iloisen, mutta hän pitäytyi pinkki-mustassa teemassaan. Minun puolellani taas on enemmän värejä ja mielestäni tuo tiilisokkeli on aika hauska yksityislohta. Kummankin puoli on onnistunut ja talo pysyy kasassa, se on pääasia. 

Rustasin loppuun vielä tuollaisen hauskan vuokrailmoituksen mökistämme, tuleekohan paljon vuokralaisia? 



"Tarjotaan vuokralle uniikki mökki joulun lomakylästä. Vuonna 2020 valmistunut sympaattinen yhden makuuhuoneen elementtitalo, jossa takkahuone ja keittokomero. Takan lämmittämiseen kannattaa panostaa, sillä ikkunalasit unohtuivat rakennusurakassa, mutta nyt sinun ei ainakaan tarvitse huolehtia tuuletuksesta. Häkämyrkytystä sen sijaan kannattaa varoa tukkeutuneen piipun vuoksi ja joulupukinkin on syytä olla aika laiha, jos mielii piipusta laskeutua. Mökkiä koristaa kultainen ovenkahva ja katolla loistavat kausivalot. Jos kausivalot eivät miellytä, voit ihastella läntisen puolen tiilikattoa. Sokkelin rakennustarpeet riittivät kustannussyistä vain puolikkaaseen mökkiin, joten lumien sulaessa toiselta reunalta saattaa vesi tulvia sisään. Muuten kuitenkin erittäin toimiva lomamökki joulunpyhille - tule ja ihastu!"



torstai 17. joulukuuta 2020

Joulupöydän kuningatar


Tänä vuonna kun olemme joulun kotona, niin on tullut tehtyä hieman joululeivonnaisiakin. Pipareita teen toki joka vuosi, mutta kakut ja pullat on yleensä jääneet äidin leivottaviksi. Taatelikakku on yksi joulunajan suosikkini, mutta sitä tuli syötyä jo tuossa marraskuussa. Siksipä tein toisen suosikkini eli lumivalkoisen ja maukkaan kentin kakun. 

Tästä taikinasta tulee todella iso kakku, joten päätin jakaa sen kahdeksi pienemmäksi kakuksi. Näin sain siitä joulukakun sekä itselleni että kaverille. Toisesta tuli kyllä aika matala kun taikina ei mennyt ihan tasan, mutta jos tekee taikinan esimerkiksi 1,5 kertaisena, niin saa jo kaksi ihan mukavan kokoista kakkua. Vaikka ei pikkukakussakaan mitään vikaa ole, mutta yksi iso on vähän liikaa.

Kentin kakku on muistoja lapsuudesta, äidin leipomana. Se on ihanan pehmeä, mantelinen ja vaniljainen kuorretettu kuivakakku, joka ei todellakaan ole kakku kevyimmästä päästä. Taikinaan tulee huolella voita ja sokeria, sekä päälle vielä vähän lisää voita, kermaa ja sokeria. Mutta jouluna ei tällaisista pikkujutuista välitetä - pääasia, että on maukas ja näyttävä!

Kuorrute on aina yhtä hankala ja aiheuttaa minulle harmaita hiuksia. Jos se on liian löysää, se valuu pois ja jos liian paksua niin se kuorii kakusta kerroksen levitettäessä. Onneksi kuitenkin mantelirouhe pelastaa hieman muhkuraisemmankin kuorrutteen ja tänään tajusin myös, että kun teräslastaa kastelee lämpimässä vedessä, niin paksummankin kuorrutteen saa levittymään tasaisemmin. Nerokasta! 


Olen nyt käyttänyt joululeivonnaisiin gluteenitonta Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta, joka on osoittautunut yllättävän hyväksi. Pipareista tuli siitä leivottuna ihan priimaa ja tämä kakkukin onnistui todella hyvin. Tein kakun kauneimpaan vuokaan mitä omistan, mutta se oli hieman hassu idea, sillä kuorrutehan peitti kuvion kokonaan. Jotenkin ajattelin, että kuorrute olisi mukaillut tuota kuvioa, mutta ei se sitten mennytkään niin. Itse tykkään, että kuorrute asettuu valuvan lennokkaasti, kun taas esimerkiksi äitini kuorruttaa niin, ettei itse kakkua näy laisinkaan. Se on makuasia, mutta kaikesta huolimatta kentin kakku on kyllä aina kahvipöydän ehdoton kuningatar! 

Kentin kakku

200g voita
4 dl sokeria
3 munaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1,5 dl mantelirouhetta
6,5 dl jauhoja (gluteeniton jauhoseos tai vehnäjauho)
1,5 dl maitoa

Kuorrute

1,2 dl kermaa
3 rkl sokeria
1,5 pkt tomusokeria
9 rkl sulaa voita

Mantelirouhetta

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja pyöräytä ne vaahtoon. Laita lopuksi maito ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina korppujauhotettuun kakkuvuokaan (tai kahteen vuokaan) ja paista 175 asteessa 40-50 minuuttia. 

Kuorrutetta varten kiehauta kerma ja sokeri, lisää siivilän läpi tomusokeri. Älä laita kaikkea kerralla, jotta saat kuorrutteesta sopivan paksuista. Lisää lopuksi sulatettu voi. Kuorruta jäähtynyt kakku ja koristele mantelirouheella.

maanantai 14. joulukuuta 2020

Joulukoti 2020

 

Tämän vuoden joulukoti on tunnelmallinen ja rauhaisa, joskin hyvin vähän löytyy sitä kaipaamaani amerikkahenkeä. Olen edelleen täysin rakastunut joulukuuseemme, ja viime viikolla aloin jo melkein suremaan, kun tajusin, että kohta se pitää jo laittaa pois. Se kun on niin kaunis! Sanoin aiemmin, että haluan peittää kuusen jalkaa paketeilla, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Taisto nimittäin rakastui kuusen alla olevaan taljaan niin paljon, että siinä pitää olla koiran kokoinen makuupaikka vapaana. Lupasin tosin, että kun kuusi viedään pois, niin se saa koko taljan ihan omaksi. Miten en ole ennen tullut ajatelleeksi asiaa aiemmin, tuolla vaatehuoneessahan se on ollut tyhjänpanttina jo vuosia.

Jos ei puhuta joulukuusesta, niin muutoin joulu näyttäytyy meillä pöytäliinoin, kynttilöin, hyasintein ja tietysti lumisadepalloin. Ne ovat kertakaikkisesti niin kauniita ja onneksi taas sain ostettua kokoelmaani pari lisää. Keittiön sivupöydälle laitoin ihanan kimaltelevan pöytäliinan sekä askartelemani kynttilät. Vähän hassua, että askartelin juuri vartavasten nuo adventtikynttilät täksi jouluksi, mutta sitten kävi kuitenkin niin, että unohdin polttaa niitä. Adventtisunnuntait kuluivat yksi toisensa jälkeen ja nyt päätin, ettei enää kannata. Laitan ne sitten kaikki neljä aattona palamaan.  Myös punainen emalikattila pääsi talveksi esille, appelsiininauha keittiön kattoon roikkumaan ja yksi tonttu hyllylle. Tuo tonttu on minulle kaikista rakkain, joten olisi ollut aika julmaa jättää se joulun ajaksi laatikkoon. 





 Tämä paljon puhuttu amerikkalainen jouluteemakin kutistuikin sitten lopulta vain tuohon kuuseen ja kolmeen joulusukkaan. Yksi minulle, yksi miehelle ja eläimille yhteinen. Ja kun ei ole takkaa, niin laitoin sukat roikkumaan keittiön hyllylle. Uskon kyllä vakaasti, että sukat ovat rikki, sillä yhtenäkään aamuna sukassani ei ole vielä ollut mitään.. 

Työhuoneessa joulu näkyy oikeastaan vain itsenäisyyspäivän sinivalkoisissa kynttilöissä, pöytäliinoissa ja hyasintissa. Hyasintti on yksi lempikukistani, mutta se on niin harmillisen lyhytikäinen. Olen nytkin marraskuun lopusta asti joka viikko ostanut uudet, kun edelliset ovat kukintonsa kukkineet. Tykkään tehdä itse omat hyasinttiasetelmani, joten ostan aina pari niitä joissa on kolme sipulia ja jaan ne useampaan ruukkuun. 

Yleensä valotähti on ollut työhuoneen ovella, mutta nyt laitoin sen ruokapöydän päälle. Muita jouluvaloja meillä ei nyt olekkaan, sillä en kokenut perinteisten kynttelikköjen sopivan tähän jouluun.  Yhteenvetona kuitenkin sanoisin, että nyt täällä on sopivan jouluisaa. Ei ylenpalttisesti, mutta kuitenkin jotain. Tällainen on siis meidän joulukoti vuosimallia 2020.


perjantai 11. joulukuuta 2020

Tuoksukortit



Tänä jouluna joulukortit saivat innoituksensa appelsiininauhasta, jonka aiemmin askartelin. Halusin tehdä mahdollisimman rustiikkiset ja maanläheiset joulutervehdykset ystäville sekä sukulaisille. Appelsiinista tuli mieleen, että haluan lisätä niihin muutakin tuoksua ja väriä, ja näin tällaisen idean kuusenkoristeiksi. Mietin voiko niitä liimata korttipohjiin, mutta vastausta en saanut muuta kuin kokeilemalla. 

Kanelitangot ja appelsiinit ovat aitoja, mutta havunpätkät ovat muovia, sillä aito havu ei olisi tuossa kestänyt. Olisi ollut kirjekuoren pohjalla pelkkiä neulasia, että hyvää joulua vaan! Solmin juuttinarulla kuivatuista appelsiinien siivuista, muovihavuista ja kanelitangoista tuollaiset nyytit ja liimasin ne pikaliimalla korttipohjiin. Tarpeeksi koruton hyvän joulun toivotus syntyi dymokoneella ja kas - kortti olikin jo valmis. Ei mitään turhaa, ei mitään liikaa. 

Ainoaksi ongelmaksi muodostui korttien postitus, sillä pelkäsin, että ne menevät täysin muruksi tai eivät mahdu kirjekuoriin laisinkaan. Niinpä ostin kuplamuovilla pehmustettuja kuoria, jotta postittaminen tuntui tuvallisemmalta. Toivon, että edes osa löytää tiensä ehjänä perille. 

Pari tuollaista nyyttiä säästin jouluaaton kattaukseen, mutta mitäs pidät korteistani?


keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Joulupotretit


Minulle iskee aina ennen joulua tarve pestä ja huoltaa kaikki kodinkoneet. Olenkin siis viime päivinä pessyt uunin sisältä ja ulkoa, tyhjäkäyttänyt sitruunahapolla pyykinpesukoneen sekä astianpesukoneen, kuurannut mikroa ja liottanut liesituulettimen suodatinritilästä rasvat irti. Pidän nämä kaikki toki perussiistinä aina, mutta joulun alla haluan, että ne hohtavat kuin uutena. Siinä ei tosin ole liiemmin järkeä, kun kohta leivotaan ja paistetaan kinkkua, niin uuni ainakaan ei ehdi kauaa putipuhtaana hohtamaan. Mutta kokonaisvaltainen puhdistus varsinkin pesukoneille tekee kuitenkin hyvää, joten ei se nyt aivan turhaa ole. 


Olen puuhastellut myös muita joulujuttuja, kuten ottanut eläimistä joulupotretteja. Taistolle ostin ensimmäistä kertaa ihan varsinaisen joulupaidan, koska meilläkin on tänä jouluna sellaiset ja pitihän se ikuistaa kuviin. Elvis puolestaan ei ollut ihan niin yhteistyökykyinen kuin Taisto, vaikka yritinkin lempiherkuilla houkutella. Minulla oli kuvasta hyvinkin selkeä visio, mutta Elvis oli eri mieltä, sillä se päätti vain istua nököttää paikoillaan - ehkä se ei ollut joulutuulella. 

Ei kyllä Taistokaan ihan noin hartaasti joulukuusta ihastellut, vaan kuusen yläoksalla oli kinkkusiivu helpottamassa kuvauksen etenemistä. Taisto tekee lähestulkoon mitä vain, kunhan vain palkinnosta sovitaan. Miehen mielestä koiran katse olisi pitänyt olla kameraan päin, mutta silloin nätti poropaita ei olisi näkynyt. Jotkut ehkä pitävät turhana karvalasten potretteja, mutta minä haluan muistoja. Lisäksi näistä kuvista saa teetettyä ensi jouluna kauniit joulukortit, joten ei mennyt kaikki aika, vaiva tai kinkkusiivut hukkaan. 

 Minun vinkkini onnistuneisiin lemmikkikuviin on, että varaat riittävästi aikaa, tarpeeksi herkkuja ja sopivan hetken - esimerkiksi koiran kuvausoperaatiota ei kannata aloitella jos koiralla on kiire lenkille.

Onko sinulla tapana kuvata lemmikkejä jouluisin?
 

maanantai 7. joulukuuta 2020

Joulukalenteri miehelle




Viime jouluna mies teki minulle joulukalenterin ja tänä vuonna halusin tehdä sellaisen hänelle. Aluksi oli vaikea miettiä mitä kaikkea miehelle voisi kalenteriin piilottaa, kun en halunnut pelkkää olut- tai karkkikalenteria. Vähitellen lista kuitenkin täyttyi ja pari heräteostostakin löytyi, kun tuli käytyä kaupoilla muissa asioissa. 

En halunnut sisustuksellisista syistä fyysistä kalenteria seinälle tai pöytätasoille, joten ratkaisin asian eri tavalla. Ostin kolme eri laatikkoa, joista yhden ehdin jo hukata, joten toteutin kalenterin kahdella laatikolla. Toinen on uusi ja toinen laatikko on jäänne muutaman vuoden takaisesta jouluyllätyksestä. Halusin tarkoituksella, että on isompi ja pienempi laatikko, sillä kalenteriluukkujen sisältökin vaihtelee. Alunperin piti olla vielä se keskikokoinenkin boksi, mutta sitä ei tosiaaan ole vieläkään löytynyt.




Kalenteriin kätkeytyy pieniä alkoholijuomia, pari olutta, tikkareita, suklaata, sukkia, arpoja, kalenteri ensi vuodelle, pulmapelejä ja paljon muuta. Mielestäni parasta kalenterissa on 15. luukun piparitalo, jota pääsemme yhdessä kasaamaaan sekä aattoaamun luukusta paljastuva hassu joulupaita. Itselläni on jemmassa samanlainen punaisena, ja tarkoituksena olisi hengailla kotosalla aattona joulupaidoissa ja saada ihania kuvia muistoksi. Taistolle on tietysti myös varattu oma hassu joulupaita, mutta siitä myöhemmin lisää. Olen aina halunnut meille tuollaiset hassut jouluneuleet ja nyt kun joulu on pakko viettää kotona, niin ne sopivat tilanteeseen täydellisesti. Ne tuovat tähän koronajouluun vähän sitä kaivattua hassuttelua.

Kaikista luukuista ei löydy konkrettista asiaa, vaan joihinkin olen kehitellyt jouluisia tehtäviä. Esimerkiksi se piparkakkutalon kasaus, joulusiivousta, joulukorttien postittamista sekä muistutus joululahjojen ostamisesta. Tein ennakkoon itselleni muistilistan ja jonkinlaisen järjestyksen luukuille, mutta se on aika paljon vaihdellut tässä kalenterin edetessä. Pidän kiinni ainoastaan tuosta talonkasauspäivästä ja joulupaitaluukusta. 

1. Alkoholi 
2. Suklaasydän
3. Villasukat
4. Salmiakki
5. Pulmapelit
6. Olut
7. Arpa
8. Suklaapatukat
9. Mummolle pohjoiseen kortti
10. Alkoholi
11. Joulusiivous
12.Tikkari
13. Kasvovesi/rasva
14. Kalenteri 2021
15. Piparitalo 
16. Alkoholi
17. Enää viikko jouluun, hanki lahjat!
18. Tikkari
19. Alkoholi 
20. Suklaalevy
21. Arvat
22. Muki Taiston kuvalla 
23. Tonttuolut
24. Hassu jouluneule 


Tähän asti kalenteri on ollut ihan menestys. Joka ilta tonttu tuo jomman kumman laatikon keittiön pöydälle ja mies saa kurkistaa laatikkoon vasta seuraavana aamuna. Laatikosta löytyy sen päivän yllätys tai tehtävä sekä tietysti luukun numero. Edullinen yllätyshän tällainen ei ole, sillä minullakin meni tähän lähemmäs 150 euroa, vaikka yritinkin löytää kaiken mahdollisimman edullisesti. Mutta joulu on kuitenkin kerran vuodessa vaan! 

Oletko sinä tehnyt itse joulukalentereita?