Viime viikolla, ennen kuin suuntasin kotipuoleen, nostin omat perunat ylös. Istutin siis alkukeväällä parvekkeelle kahteen kasvatussäkkiin siikliä ja yhteen ämpäriin annabelleä. Kumpikin kasvoi oikein komeasti, mutta odottelin vain, että ne alkaisivat kukkimaan. Loppumetreillä minulle kuitenkin selvisi, että perunat ovat aivan syötäviä ilman kukintoakin, kun minä luulin, että niissä on jotakin vikaa. Äiti oli unohtanut tästä mainita.
Perunan kasvatus näin parvekeoloissa oli ihan helppoa, vaikka kovin suurta satoa ei saatukaan. En huomannut juurikaan eroa itse idätetyn tai kaupassa idätetyn siemenen välillä, ja sanoisin, että tuo erikoisistutusmultakin oli aivan turhaa. Tämä ei myöskään ole mitenkään kallista hupia, joten varmasti tulee kokeiltua uudestaankin. Olisi toki voinut nytkin istuttaa vielä toisen erän, mutta ehkä sitten ensi vuonna. Pitäisi keksiä vain jokin isompi laari johon istuttaa, jotta saisi enemmän satoa. Osa perunoista oli jo ihan hyvän kokoisia ja pienemmätkin olisivat varmasti ajan kanssa kasvaneet. Saimme siitä kuitenkin kattilallisen uutta perunaa juhannuspöytään!