lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hyvä paha juhannus



En ole ikinä oikein ymmärtänyt juhannusta tai vappua, tällaisia koko kansan pakollisia juhlapäiviä. Jotenkin ihmisillä on niistä niin kovat odotukset ja itsekin pitää yrittää keksiä jotain kun aina joku kyselee jo toukokuussa, että mitäs aiot juhannuksena. Viime vuosina olen kuitenkin hieman muuttanut suhtautumistani tähän keskikesän juhlaan, sillä olemme jo useampana juhannusaattona päässeet viettämään rauhallista kesäpäivää miehen isän ja hänen vaimonsa luokse. Talo on idyllisellä paikalla metsän keskellä ja siellä on hyvä viettää juhannus grillaten. Vaikka ei siihen toki sitä juhannusta tarvittaisi, että voi grillata :) 


Vietimme siis juhannusaaton siellä parin kaverin kanssa. Päivä oli sateinen, mutta siitä huolimatta grillasimme ulkona koko päivän ja ruokaa oli niin paljon, ettei jälkkäriin asti ikinä päästy. Ainut asia mistä juhannuksessa tykkään, on se, että saan suunnitella ja häärätä ruokien kanssa. Nytkin ideoin kolmen ruokalajin jussimenun, jonka voi toteuttaa ilman keittiön hienouksia. Esivalmistelin ruokia kotosalla ja paikanpäällä vain grillasimme. Alkuun oli uusia perunoita, marinoituja jättikatkaravunpyrstöjä, halluom -juustoa sekä salaattia. Pääruokapuolelta löytyi grillattuja kanankoipia, possupihvejä, vihannesvartaita sekä bataattia. Aterioiden välissä hörpittiin vähän kahvia ja mussutettiin leipomiani suklaahippukeksejä. Jälkkäriksi piti vielä paistaa lettuja, mutta mahat oli jo liian täynnä. Niinpä paistoin niitä yöpalaksi kotona. 

Tällä kertaa ei ole liiemmin kuvia ruoasta, sillä siinä ei ehtinyt paljoa kameran kanssa heilumaan. Sen sijaan kuvailin loppuillasta vähän sitä miljöötä ja Taistoa tottakai. Koirallakin oli ilon päivä kun pääsi isolle pihalle juoksemaan ja hätistelemään lintuja. Taisto päätti kuitenkin tehdä hieman juhannustaikoja, mistä me ihmiset emme olleet ehkä niin innoissamme. Se kävi möyrimässä jonkun eläimen oksennuksessa ja näin ollen haisi melko pahalle. Kotiin lähdettäessä oli koiraa pestävä vähän ämpärissä, että sen kehtasi ottaa taksiin. Juhannusaatto loppuikin sitten kotona koiran pesuun!



tiistai 14. kesäkuuta 2016

Yli odotusten




Tänään tehtiin parin kaverin kanssa kesäretki läheiselle grillipaikalle. Kerrankin sää suosi ja flunssanikin alkaa olla jo tipotiessään, niin käytimme tilaisuutta hyväksemme. Tavaraa pakkasin mukaan kolme kassillista sekä piknik -korin, sillä halusin muutakin kuin vain paistaa makkaraa. Grillipaikalla katoin pöydän nätiksi ja kesäiseksi, maistelimme hieman anopilta saatua laatikkoviiniä ja grillasimme kaikessa rauhassa. Mikäs siinä kesäpäivää viettäessä, kauniissa maisemissa luonnon keskellä :)




Oli meillä viinin lisäksi sitä grillattavaakin. Matkaan lähdettiin hieman nyyttärihengellä, joten ruokalista oli melko sekava. Grillissä pyöriteltiin esikeitettyjä uusia perunoita, maissia, pekonisieniä, halloumjuustoa sekä kokoelma erinnäisiä possupihvejä. Me kokeilimme marinoida pihvejä cocacolassa ja barbeque -kastikkeessa, mutta lopputulos ei ollut laisinkaan toivotunlainen. Tätä pitänee siis vielä vähän kehitellä... 



Sen sijaan makea puoli onnistui yli odotusteni. Grillissä on mielestäni vaikea taikoa jälkiruokaa, kun ei aina jaksaisi suklaa-banaaneja tai pelkkiä paahdettuja vaahtokarkkeja, mutta muistan kuitenkin lapsuudessani jollakin kesäleirillä tehneeni vaahtokarkkileivoksia ja hitto - nehän toimi edelleen! Paahdat vain vaahtokarkin tikun päässä ja kaappaat paistuneen herkun kahden kaurakeksin väliin. Tadaa!

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Täydellinen ja mielikuvitukseton


Arkiruoka on aina päänvaiva, ainakin meidän taloudessa. Samoja ruokia pyöritellään viikosta toiseen ja useimmiten ne onkin ihan hyviä. Välillä vain mielikuvitus loppuu kesken ja tuntuu, että eikö me juuri eilen syöty tätä vaikka viime kerrasta olisi pari viikkoa.

Tänään kävi taas niin, että se mielikuvitus vain loppui. Pakastimessa kummitteli jauhelihamöhkäle, joka halusi tulla syödyksi. Ei taas pastakastiketta kuuluu toisesta suusta ja minä en puolestani keksinyt mitään muuta. Johan siitä on pari viikkoa kun sitä viimeksi tein. 

Tämä on sellainen ruoka johon en vain kyllästy. Ja sitä on saatava ainakin pari kertaa kuukaudessa. Lisäksi se on helppoa, maukasta eikä siinä tarvitse yhtään mielikuvitusta. Täydellinen arkiruoka. 

Itse valmistan tämän herkun sipulista, valkosipulista ja jauhelihasta. Joskus myös hieman porkkanaa, niin kuin tänään. Paistan sipuleita pienen sokeriripauksen kera, sillä se vie sipulin kitkeryyttä pois. Lisään pannulle jauhelihan ja paistelen kypsäksi. Mausteina käytän rouhittua mustapippuria, oreganoa, suolaa sekä yhtä ehdotonta lempimaustettani - pihvimaustetta. Se on eräänlainen maustesekoitus, joka ei sisällä suolaa, toisin kuin vaikkapa jauhelihamauste. Mutta siis, maustamisen jälkeen heitän jauhelihaan hieman vehnäjauhoja ja tölkin tai pari paseerattua tomaattia sekä tilkan vettä. Tomaattimurska ajaa saman asian, itse en vain pidä tomaattisattumista kastikkeessani. Annan soosin porista hetkisen, keitän pastan ja annoksen viimeistelen parmesaanilla. 

Mitä muuta ihminen voi kaivata? 


lauantai 4. kesäkuuta 2016

Piiraasta pannukakuksi



Äiti toi kotipihalta viikko sitten aivan järjettömän säkillisen raparperia ja olen sitä tässä parhaan kykyni mukaan yrittänyt jatkojalostaa. Alkuviikolla keittelin kattilallisen kiisseliä sekä kuutisen litraa mehua. Nyt pyöräytin piirakan ja säkin pohja ei edes pilkistä. Siispä olen pari päivää pohtinut, että olisikohan raparperihillo hyvää?

Olen pitkään haaveillut amerikkalaistyylisestä piirakasta, jossa on sellainen kaunis taikinaristikko päällä. Nyt sitten päätin sen toteuttaa ja siitähän tuli oikein näpsäkän näköinen. Seuraavaksi vain pitää tehdä vielä hieman ohuemmaksi tuo ristikko, niin näkyy enemmän sitten täytettä :) 

Taikinan nypin voista, sokerista, jauhoista ja vedestä. Sen piti levätä jääkaapissa vähintään tunnin ajan, jonka jälkeen se oli valmis työstettäväksi. 

Taikinan levättyä jaoin sen kahteen osaan ja kaulitsin toisen puolen piirakkavuoan pohjalle. Päälle pilkoin raparperia, ja sekoitin niihin hieman fariinisokeria, perunajauhoa sekä kanelia. Saatuani raparperit vuokaan kaulitsin toisen puolen taikinasta ja leikkasin sen pizzaleikkurilla siivuiksi. Asettelin taikinasiivut piirakan päälle ristikkomalliin ja paistoin luomusta 175 asteessa n. 50 minuuttia. Mausta en vielä osaa sanoa, mutta luulisin sen menevän kurkusta alas vaniljakastikkeen kera. 

Olenkohan nyt sitten sellainen amerikkalainen täydellinen nainen, kun leivoin tällaisen piirakan.  




Leivoin tosiaan piirakan sillä ajatuksella, että menemme tänään retkelle, vaan taivas olikin kovin pilvinen. Niinpä söimme piknikeväät keittiön pöydän ääressä, mutta piirakan ajattelin viedä huomenna anopille. Kesäinen retkipäivä vaihtui kotona siivoamiseen, ihanaan lenkkiin koiran kanssa ja pannukakkuiluun rantakahvilassa. Ihan hyvin se päivä näinkin kului :)