perjantai 25. syyskuuta 2015

Veljekset









Voitteko kuvitella! Pikku palleroni on kasvanut jo hirmuisesti. Ikää on reilut 3 kuukautta ja painoa jo 500 grammaa. Kohta sitä ei voi kutsua enää vauvaksi! 

 Yksi ehdoton aktivointisuosikki on salaattipallo, jota Elviksen mielestä kylläkin täytetään aivan liian harvoin ^^ Pallo antaa mukavasti puuhaa eikä tule ahmittua. Uni maistuu parhaiten heinähäkissä ja olkapäällä on mukava vaan hengailla ja nuuskutella. Lempiherkuksi on salaatin lisäksi muodostunut banaani ja koira on paras kaveri. Pusuja vaihdetaan puolin ja toisin. Taisto välillä meinaa olla mustasukkainen, ja esimerkiksi syö salaattia, koska toinenkin syö sitä. Oikeasti se ei pidä salaatista. 

Elviksellä alkaa myös luonnetta löytymään ja pahuuksia tehdään, jos vain silmä välttää. Kielletyt asiat, kuten kukkaruukkuun kiipeily ja kaiuttimien taakse ryömiminen, ovat jokapäiväisiä harrastuksia. Koiraa on myös kiva härnätä.

On ne vaan aika ihania 

Karkea porras



Tänään minulla todellakin oli aikaa ja miten sen olisi voinut paremmin käyttää kuin siivoamalla. Mies on ollut koko päivän elokuvissa, niin asunto oli ihanan rauhallinen siivottavaksi. Samalla kaivoin esiin vähän kynttilöitä ja sisustin parveketta syyskuntoon. Kanervat ostin jo jokunen viikko sitten ja jatkoin tätä kesällä hyväksi havaittua tiiliskiviporrasteemaa. Pidän niin kovasti noista korkeuseroista ja tiiliskivien karkeasta tunnelmasta. Kanervien sekaan asettelin hieman tuikkuja ja yrttiruukut toimivat talven ajan säilytysastioina. 

Täydellistä. 

torstai 24. syyskuuta 2015

R&A


Joka syksy koittaa se sama hetki. Yhtäkkiä havahdut, että taas on tullut aika uppotua viikoksi Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalien syleilyyn. Ennen luulin, että siellä näytetään vain todella outoja leffoja, mutta miehen myötä olen uskaltautunut paikanpäälle itsekin ja olen oppinut miten homma toimii.

Aluksi silmiesi edessä on lähemmäs sata elokuvaa, joista tulisi valita mieluisimmat. Teet listan, johon päätyy noin 40 kiinnostavaa leffaa ja lopulta karsit niistä sarjalipulla ostettavat 11 parasta elokuvaa katsottavaksi. Ensin pitää saada kaikki elokuvat järjestykseen ja aikataulutettua, sitten lippuja varatessa odotat jännityksellä onko haluamasi liput jo loppuunmyyty ja jos on, täytyy olla vaihtoehto B heti takataskussa. Tämän jälkeen istut päivittäin elokuvissa etkä koskaan voi tietää mitä sieltä tulee. Elokuvista kirjoitetut kuvaukset eivät ehkä aina täsmää ja saatat istua kaksi tuntia elokuvassa miettimässä, että mitä ihmettä oikein olet katsomassa. Useimmiten elokuvat ovat kuitenkin vaikuttavia ja kiinnistavia, sillä niitä et välttämättä näe enää. 

Tältä vuodelta rakkaus ja anarkia on minun kohdaltani jo ohitse, sillä kävin katsomassa 11 elokuvaa kuudessa päivässä. Huomenna uppoudun siivoamiseen, kun sellaiseen on taas vihdoin aikaa. Festivaalien ajaksi voit nimittäin unohtaa muun elämän - elät pakastealtaiden thaikuutioilla, näet aviomiehestä vilauksen aamuin illoin ja huomaat, ettei pyykkikone toiminutkaan itsekseen. Ja nautit silti joka hetkestä.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Syyspuuhia


Tiedätkö mitä? Syksy on virallisesti täällä! Ja se on kerrassaan mahtavaa! Se tarkoittaa neulepaitoja, huiveja, kynttilöitä, sateen ropinaa, joulun odotusta ja pannuittain teetä. 

Tänään olin hyvä vaimo ja vielä parempi pupuemo. Ensin kävin metsässä hakemassa pupulle herkkuja, jotka huuhtelin, kuivasin miehen salaattilingolla ja niputin sopiviksi nyyteiksi talven varalle. Nyytit saavat kuivua rauhassa ja talvella on sitten helppo silloin tällöin antaa pupulle kesäinen ravinnepommi. Nippuihin kertyi mustikanvarpuja, voikukan lehtiä sekä nokkosta. 

Loppuillasta vielä pyöräytin porkkanateeleipiä iltapalaksi. Teeleivät ovat niin ihanan helppoja kun alkaa tehdä mieli uunituoretta leipää. Jauhoja, porkkanaraastetta, vehnäleseitä, leivinjauhetta ja maitoa. Mausteeksi hieman siirappia ja suolaa. Painellaan pyöreäksi leiväksi pellille ja paistetaan 15 minuuttia. Päälle voita ja viereen kuppi teetä. 




sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Salakavala aurinko






Tänään oli aurinkoinen, hieman kirpakka syysilma. Päätimme lähteä syksyn viimeiselle piknikille. Määränpääksi otimme lähellä sijaitsevan kartanon. Siellä on iso tammi, jota ympyröi puinen penkki ja vehreä puisto. Täydellinen sijainti kupposelle kahvia.

Eväslaatikosta löytyi lauantaimakkaraleipiä ja kahvin kaveriksi mummun leipomia keksejä. Kerrankin onnistuimme vähän vähemmän mahtipontisessa eväsretkessä.

Salakavalasti aurinko lipui pois ja kahvihetki jatkui sateessa, suuren tammen suojassa. 

Jokseenkin romanttista, sanoisin.