sunnuntai 25. lokakuuta 2020

Oodi ruusuvedelle

 
Kasvojeni iho on ollut aina ärsyttävä, eli ei kuiva eikä rasvoittuva, vaan sekalainen. Välillä liian kuiva, välillä taas sitten aivan toinen ääripää. Minulla kesti kolmekymmentä vuotta löytää ratkaisu tähän asiaan. Ei tarvinnut kuin palata kaiken alkuun ja luopua rasvoista.

Noin vuosi sitten aloin käyttämään joka aamu ruusuvettä kasvoilla. Parin kuukauden jälkeen huomasin huikeat muutokset - iho oli heleä, näppylätön ja juuri sopivan kostea, ilman yhtään kosteusvoidetta. Ruusulla on ihohuokosia supistava vikutus, eli se hillitsee liiallista rasvoittumista. Se myös hoitaa ja ravitsee, joten se on täydellinen luonnontuote päivittäiseen kasvojen hoitoon. 

Olen käyttänyt apteekin omaa ruusuvettä, mutta jo keväästä asti olen suunnitellut oman ruusuveden tekemistä. Ensin vain piti odottaa, että tulee keskikesä ja ruusupuskat kukkivat, ja sitten piti odottaa, että avattu pullo tulee käytettyä loppuun. Nyt viimein se loppui ja pääsin kokeilemaan ruusuveden valmistusta.


Kesällä tosiaan kaverini poimi pihaltaan ja mökiltään minulle ruusun terälehtiä. Juhannusruusua, kurtturuusua ja jotain tunnistamatonta. Pääsin myös yhden erän poimimaan ja kuivattamaan ihan itse. Äiti ei ihan ymmärtänyt miksi saunan lauteet olivat täynnä ruusun terälehtiä, mutta se oli keskikesällä ainut tarpeeksi pimeä paikka niiden kuivatukseen. 

Sain ohjeita yrttivelholtani, että mitä voimakkaammin ruusu tuoksuu, niin sitä parempi. Ainut miinus tässä hommassa on, että jos sinulla on pihalla jokin kaunis ruusupensas, ei siitä kannata liiaksi nauttia. Terälehdet nimittäin pitää poimia silloin kun kukka on eniten avautunut ja kauneimmillaan. Sen jälkeen niitä kuivatetaan huoneilmassa noin 5-7 päivää - mieluiten pimeässä. Kuivatut terälehdet säilyvät tiiviissä pussissa tai purkissa ainakin vuoden verran, kunhan pidät ne silloinkin pimeässä.

Näistä kesällä kuivatuista terälehdistä keitin nyt ruusuvettä. Yleisin ohje jonka löysin oli, että yhtä paljon terälehtiä kuin vettäkin. Kiehuva vesi kaadetaan terälehtien päälle, ja annetaan hautua. Jäähtynyt seos siirretään yöksi jääkaappiin, ja aamulla ruusuvesi siivilöidään ja pullotetaan. Itsetehty ruusuvesi säilyy parhaiten jääkaapissa, sielläkin tosin vain parin viikon ajan, mutta siitä huolimatta tsetehty ruusuvesi on  ihana idea myös lahjaksi!

Tämä on kertakaikkisesti niin kauniin väristä ja taivaallisen tuoksuista. Ruusuvettä voit käyttää päästä varpaisiin, ja voi sitä syödäkin, esimerkiksi käyttämällä leivonnaisiin tai teehen. Itse kokeilin suihkia myös hiuksiin, mutta herkkä päänahkani ei tykännyt. Onneksi se kuitenkin muutti kasvojeni ihon enkä aio ikinä enää luopua siitä. Yrttivelhoni suositteli kokeilemaan terälehdistä hydrosolin valmistusta, mutta minulla ei ollut tarpeeksi jäitä pakastimessa tähän hätään. Paremman säilyvyytensä vuoksi kokeilen sitä kyllä seuraavaksi!

tiistai 20. lokakuuta 2020

Gluteenittomat ja hiivattomat juustosämpylät



Jauhelihakeitto porisi liedellä ja kaipasin sen seuraksi uunituoreita sämpylöitä. Olin jossain netissä törmännyt hiivattomiin pikasämpylöihin, ja päätin lähteä niitä soveltamaan. Halusin kokeilla hiivattomia sämpylöitä ihan vain, koska hiivattomuuden pitäisi olla vatsalle lempeämpi vaihtoehto ja juustosämpylöitä niistä tuli, koska jääkaapissa nökötti vajaa pussi juustoraastetta. 

Löysin kuiva-ainekaapistani oman sämpyläjauhopussukan, jonka olin sekoitellut minigrip-pussiin joskus valmiiksi äidille lähtiessäni. Näin minun ei tarvitse viedä kaikkia gluteenittomia jauhoja tai ryynejä mukanani, mutta saan kuitenkin tehtyä sielläkin esimerkiksi sämpylöitä tai lettuja. Aika näppärää, eikö? Olin sekoittanut tähän pussukkaan kaurajauhoa, kaurarouhetta, kaurahiutaletta, pellavansiemeniä sekä Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta. Yhteensä siinä oli 6 desin verran, mutta nyt en enää ihan tarkkaan muista jauhomäärien suhteita. 

Näihin gluteenittomiin ja hiivattomiin juustosämpylöihini laitoin tuon 6 desin jauhoseoksen, kylmää vettä, hunajaa, suolaa ja kohotusaineeksi leivinjauhetta. Ihan kauheasti nämä eivät uunissa kohonneet, mutta en tiedä perustuuko leivinjauheen teho tässä kohtaa vain siihen, että sämpylät eivät lässähdä yhdeksi suureksi peltileiväksi. Taikinaan ei lisätä öljyä, sillä rasva tulee juustoraasteesta. Itse jouduin lisäämään lopuksi vielä noin desin Sunnuntain jauhoseosta, sillä muuten taikina olisi jäänyt liian löysäksi. Sitten vain sämpylät pellille, juustot pinnalle ja pelti uuniin ilman mitään kohotteluja. Ihanan helpot pikasämpylät! 


Gluteenittomat ja hiivattomat juustosämpylät (n. 9kpl)

3 dl kylmää vettä
1,5 tl suolaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
6-7 dl gluteenittomia jauhoja (voit sekoittaa eri jauhoja)
1,5 rkl leivinjauhetta
pari kourallista juustoraastetta + pinnalle

Sekoita kuivat aineet. Lisää vesi, hunaja sekä juustoraaste ja sekoita tasaiseksi. Pyöritä suoraan pellille sämpylöiksi ja paina pinnalle hieman juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia. 

lauantai 17. lokakuuta 2020

Omaa aikaa

 
Tiedättekö, että olen haaveillut ihanan pehmeästä tekoturkiksesta jo vuosia? Tänä syksynä vihdoin löysin juuri sopivan ja eilen oli täydellisen kirpakka syyssää, jotta sain pukea sen päälle ensimmäistä kertaa. Tykästyn takkiin joka hetki vain enemmän ja enemmän, ja vaikka se ei ole mikään ihan perus arkitakki, niin on sillekin oma aikansa ja paikkansa. Pidän tätä kun haluan tuntea oloni hienostuneemmaksi, kun olen lähdössä tyttöjen kanssa ulos tai jos on jokin tilaisuus tai juhla, johon se sopii. Eilen ostin vielä takkiin sopivan vaalean huivin, sillä totesin, ettei tuo korkea kaulus kuitenkaan riittänyt Helsingin tuuliin. Vielä kun löytäisi asuun sopivat kengät, niin kaikki olisi hyvin. Valitettavasti yhdetkään kauniit nilkkurit eivät vain sovi jalkaani, vaikka olen katsonut vähintäänkin kaikki nettikaupat läpi.

Eilen otin hieman sitä kuuluisaa omaa aikaa ja lähdin pitkästä aikaa keskustaan kaupoille. Ensin kiersin Hakaniemen hallin kautta, sillä hallin gluteeniton Keliapuoti on nykyään yksi suosikkikaupoistani. Hallilta suuntasin Stockmannille, jonne minulla oli käytettävänä lahjakortti, jonka sain kolmekymppislahjaksi. Kortin olemassaolo ja sen umpeutumispäivä stressasi lompakossani, joten halusin päästä siitä kerralla eroon - ja sehän ei ollut ongelma! Stockmannilla on ihan kiva shoppailla, mutta se ei vain useimmiten sovi budjettiimme. Onneksi siis oli lahjakortti.

Ennen shoppailuja tarvitsin hieman ravintoa, joten suuntasin määrätietoisesti Stockmannin ylimpään kerrokseen. Arvasin, että siellä on rauhallisempaa ja turvallisempaa, kuin monessa muussa keskustan kahvilassa. Ja olin oikeassa, pöydät olivat hyvän välimatkan päässä toisistaan, ja väkimäärä oli vähäinen.

Fazerin kahvilasta sai tilattua minkä tahansa valikoimassa olevan leivän gluteenittomana, ja tuosta hetkestä alkaen siitä tuli minun lempikahvilani. Yleensä gluteenittomana vaihtoehtona löytyy vain jokin yksi tuote tai salaatti, joten tämä oli mukavaa vaihtelua. Siltä seisomalta tilasin katkarapuleivän gluteenittomana sekä palan painikkeeksi pienen pullon roseviiniä. Leipä oli superherkullinen ja juuri täydellinen siihen hetkeen. Joskus on ihan hyvä hemmotella vähän itseään, istua alas ja jutella kaverin kanssa - edes puolen tunnin verran. Suosittelen sinuakin muistamaan, että vaikka korona jyllää, voi elämästä nauttia ja asioita voi tehdä turvallisesti. Kaikesta ei tarvitse luopua, vaikka tilanne onkin toisinaan kaaottinen. Rajoitusten ja suositusten kanssa on vain pakko oppia elämään, ei lopettaa elämistä. 

lauantai 10. lokakuuta 2020

Lauantai-illan sipsit

 
Tästä syksystä taitaa olla tulossa tällä kertaa enemmän maa-artisokkakausi kuin kurpitsakausi. Saimme nimittäin omien maa-artisokkien lisäksi appiukon pihalta vielä aikamoisen saaliin ja ne olivat myös reilusti isompia kuin omat kasvattimme. Haluaisin kokeilla tehdä sosekeittoa tai ihan vain pyrettä, mutta sitä varten maa-artisokkia pitäisi ryhtyä kuorimaan. Muhkuraisten mukuloiden kuoriminen ei kuitenkaan juuri nyt innostanut, niin päädyimme sipseihin - niitäkään ei ole ennen kokeiltu. 

 

Sipsejä varten maa-artisokat täytyy pestä huolella ja siivuttaa ohueksi mandoliinilla tai muilla keinoin. Valmiit siivut kannattaa laittaa isoon kulhoon, jolloin niihin on helpompi sekoittaa öljyä ja suolaa. Sitten siivut ladotaan uunipellille siististi niin, että ne ei ole päällekkäin. 

Näitä tuli monta pellillistä, joten meillä oli aikaa leikkiä lämpötilojen kanssa ja paras lopputulos tuli 175 asteisessa uunissa. Uunin luukkua kannattaa välillä raottaa, jotta kosteus haihtuu ja sipsit rapeutuvat paremmin. Kannattaa myös poimia valmiit sipsit pois sitä mukaa kun ne näyttävät hyvältä, sillä muuten käy niin, että osa palaa ja osa ei rapeudu. Lisäksi kannattaa tehdä sipsejä silloin kun niitä tekee mieli, sillä huomenna ne eivät ole enää parhaimmillaan.

Kokeilimme tehdä samalla sipsejä myös jääkapissa nököttävästä myskikurpitsan palasta, mutta ne eivät onnistuneet. Ehkä kurpitsa on jotenkin vetisempi tai muuten huono koostumukseltaan, mutta ne lastut eivät kertakaikkiaan rapeutuneet sipseiksi. Maa-artisokkasipsit kuitenkin olivat taivaallisia - varsinkin itsetehdyn punajuurihummuksen kera!

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Pastramiton leipä

 
Kävimme jokunen viikko sitten syömässä Helsingin Teurastamolla, joka on vanhaan teuraslaitokseen rakennettu tunnelmallinen ravintolakeskittymä keskellä kaupunkia. Me kävimme ensimmäistä kertaa ravintola B'Smokeryssa syömässä amerikkalaistyyppistä BBQ-ruokaa.

Listalta löytyi pääasiassa erilaisia grillattuja lihoja ja niiden lisukkeita. Ihastuimme ravintolan pastramiin, ja olisinkin halunnut tuolloin syödä pastramileivän. Heillä ei kuitenkaan ollut tarjota gluteenitonta leipää, joten tuolla kertaa valitsin listalta muuta. Herkullinen pastrami jäi kuitenkin kutkuttamaan mieltä, joten ajattelin hakea lihaa kotiin ja valmistaa pastramileipäni ihan itse. Eilen meillä oli vihdoin tarkoitus syödä niitä leipiä, mutta oven taakse päästyämme ravintola olikin kiinni. Se siis siitä kaikkien aikojen pastramileivästä.


Kaupan lihatiskilta löytyi kuitenkin valmista paahtopaistia, joka oli tarpeeksi lähellä alkuperäistä suunnitelmaa. Paahdoin pannulla gluteenitonta ranskanleipää ja sivelin pinnalle reilun kerroksen punajuurihummusta. Toiselle leivälle laitoin sitä paahtopaistia sekä herneenversoa, ja toiselle uppomunan. Oli muuten ensimmäinen kerta kun valmistin uppomunia, ja nyt voin sanoa, että sitä ei tarvitse ollenkaan pelätä. Se oli oikeasti tosi simppeliä ja ahh, niin herkullista. Uppomunaleivälle piti tulla myös hollandaisekastiketta, mutta se leikkasi kiinni, joten se unohdettiin. 

Punajuurihummukseen sain idea käytyäni HappyFarmersilla, sillä heidän uppomuna-lohileivässään oli pohjalla juurikin punajuurihummusta. Sitä oli oikeastaan superhelppo tehdä, mutta seuraavalla kerralla haluan vielä vähän viilata makua. Nyt se oli hyvää, mutta se voisi olla vielä parempaa. Punajuurihummus sopii sellaisenaan leivälle, juuressipsien kaveriksi, salaattiin tai kanan seuraksi. Suosittelen kokeilemaan. 

Punajuurihummus

2-3 punajuurta
1 tlk kikherneitä
2-4 paahdettua valkosipulinkynttä
2 rkl tahinia
Oliiviöljyä
Suolaa
Sitruunamehua
Sokeria
Mustapippuria
(Vettä)

Kuori ja viipaloi punajuuret uunipellille, laita päälle öljyä ja suolaa. Paahda valkosipulien kanssa 175 asteisessa uunissa kypsiksi. Laita kaikki tehosekoittimeen, lisää mausteita oman maun mukaan ja surauta tasaiseksi. Hummusta voi tarvittaessa ohentaa vedellä. 

maanantai 5. lokakuuta 2020

Sadonkorjuuruokaa


Syksyssä ei ole mitään parempaa kuin satokauden ruoka - kurpitsat, juurekset, marjat ja muut sadonkorjuun antimet. Kuten jo vihjasinkin, valmistin perjantaina sadonkorjuuillallisen ja nyt kerron siitä hieman tarkemmin.

Pääosassa meillä oli ne oman parvekkeen maa-artisokat, joiden ympärille rakensin ateriakokonaisuuden. Olisin halunnut kokonaisen täytetyn kalkkunan, mutta pakastimessa oli tähän hätään vain possua. Äiti on joskus tehnyt possukääröjä, joiden sisään hän laittoi juustoa ja kuivattuja luumuja. Halusin tehdä siitä toisinnon ja siitähän tuli kertakaikkisen hyvää. 

Luumun ja possun yhdistelmä on taivaallinen, ja esimerkiksi jouluisin minulla onkin tapana tehdä pekoniin käärittyjä luumuja. Näitä possukääröjä varten sen sijaan nuijin possun fileepihvejä hieman ohuemmaksi, laitoin päälle palan viherpippurisulatejuustoa sekä pari luumua ja käärin rullalle. Nipistin kääröt hammastikuilla umpeen ja ripautin myllystä hieman mustapippuria pintaan. Liha oli valmiiksi maustettua, niin sen vuoksi en sitä sen liiemmin maustanut. Paistoin rulliin hyvän pinnan pannulla, jonka jälkeen haudutin ne kannen alla kerman kanssa meheviksi. 

Maa-artisokille en tehnyt sen kummempaa, pesin vain huolellisesti ja laitoin pellille öljyn, suolan ja pippurin kera. Myskikurpitsasta tein paksuja siivuja, joiden pinnalle laitoin myöskin öljyä, suolaa, pippuria sekä seesaminsiemeniä. Paahdoin kaikkia 200 asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. 

Annoskuvasta jäi valitettavasti kermakastike uupumaan, mutta kukaan ei ole täydellinen, joten nyt joudutte kuvittelemaan sen siihen. Voin vain kertoa, että oli melkoisen maukasta! 

lauantai 3. lokakuuta 2020

Syyshaaste


Löysin mahtavan syyshaasteen Jasminin blogista ja vaikka en yleensä tartu näihin, niin tätä en voinut ohittaa. Syksy kun on lempivuodenaikani. Lähde sinäkin mukaan ja kopioi haaste omaan blogiisi!

Syksyn lempparitekeminen? - Ulkoilu kirpeässä syyssäässä koiran kanssa ja valokuvaaminen

Lempiruoat syksyllä? - Pitkään haudutetut lihapalat ja kaikki kurpitsoihin liittyvä

Lemppari syysjuoma?  - Chailatte ja Starbucksin pumpkin spice latte

Syksyn hiustyyli? - No minulla on lyhyt tukka, niin tyyli on sama läpi vuoden!

Syksyn lempparihuulipunat? - Kirkkaanpunainen


Miten vietät sateista syysiltaa? - Kotona, telkkarin äärellä 

Nautitko elokuvien katsomisesta sängyssä vai takan lähettyvillä? - Vastaisin takan, jos meillä olisi sellainen. Makuuhuoneessa ei myöskään ole televisiota, joten en voi vastata sitäkään. 

Kynttilät vai valoketjut? Kumman valitset yleensä syksyllä? - Valoketjut - niin helppo valinta parvekkeelle. Ei tarvitse miettiä, että muistinko sammuttaa kynttilät.

Syksyn lempikynttilä? - Lyhdyt

Syksyn lempikynsilakka? - Punainen, kulta, violetti

Syksyn suosikkituoksu? - Sateen jälkeinen havumetsä

Syksyn lempivaate tai asuste? - Neuleet ja huivit! Odotan aina ilmojen viilenemistä, jotta saa kietoutua ihaniin huiveihin.

Parasta syksyssä? - Tunnelmallisuus, luonnon väriloisto

Onko sulla jotain syksytraditioita? - Syksyisin meillä syödään aina niin paljon kurpitsaa, että lopulta mies toivoo, etten enää ostaisi lisää. Myös Starbucksin pumkin spice latte on pakollinen. 

perjantai 2. lokakuuta 2020

Pisaran malliset mukulat


Eilen kalenteri vaihtui lokakuulle, ja tänään koitti sadonkorjuu. Laitoimme keväällä parvekkeelle kaikennäköistä kasvillisuutta ja nyt olisi aika summata yhteen, että miten meni. Siellähän siis kasvoi tänä kesänä kurkkua, porkkanaa, yrttejä sekä maa-artisokkaa. 

Kaikki istutetut yksilöt tulivat iloisesti pinnalle ja sato vaikutti mahtavalta, niin kuin aina alussa. Parin viikon jälkeen pikkuruiset porkkanan alut kuitenkin tuupertuivat yksi toisensa jälkeen sekä toinen kurkun taimi kuoli melkein heti kättelyssä. Porkkanasadon istutimme uudelleen, ja sillä kertaa ne eivät tulleet edes pinnalle - yhtä urheaa lukuunottamatta. Mies kasteli ja varjeli tuota porkkanaa koko kesän, ja tässä lopputulos! Pieni porkkanantynkä suuren naatin kera. Meistä ei siis tule ainakaan porkkanafarmareita.

Jäljelle jääneen kurkun alkutaival oli lupaava ja kauniita kukkiakin tuli yksi toisensa jälkeen. Heinäkuun alussa saatiin yksi reilun kokoinen ja erittäin herkullinen kurkku, joka jäikin sitten kasvukauden ainoaksi. Lannoituksesta huolimatta yksikään kukka ei tehnyt enää hedelmää, vaan kurkun taimi kasvoi vain pituutta. En tiedä missä meni vikaan, sillä mieluusti olisin ottanut useammankin kurkun naposteltavaksi. 




Paras sato saatiin ehdottomasti maa-artisokasta. Maa-artisokka lähti kokeiluun, koska sen kerrottiin kasvavan lähes missä tahansa, ilman sen suurempia hoitotoimenpiteitä, ja se todellakin kasvoi kuin itsestään vain vedellä ja pienellä lannoituksella. Lisäksi se antoi lopuksi myös olosuhteisiin nähden hyvän sadon, ja jos olisi kyseessä avomaa, niin olisin laittanut näistä pienimmät heti takaisin maahan ja näin satoa saataisiin taas automaattisesti ensi vuonna. En kuitenkaan jaksa koko syksyä ja talvea paapoa niitä parvekkeella, niin istutan uudet sitten taas keväällä. Tarvitsemme kyllä myös lisää istutussäkkejä, jotta saamme ensi syksynä entistä muhkeamman sadon! 

Maa-artisokkahan säilyy parhaiten maassa, eli jos sinulla tosiaan on mahdollisuus, niin pidä ne maassa kunnes tarvitset niitä. Se ei säikähdä pakkastatakaan, eli voit kaivaa niitä ruokapöytään vaikka jouluaattona. Parvekkeella on kuitenkin vähän toinen juttu, kun kastelusta pitäisi huolehtia läpi syksyn. Siksi nostimme nyt ne kaikki, sillä säilyy ne jääkaapin vihanneslokerossakin pahvipussissa muutamia viikkoja. Nämä ovat muuten myös tosi kauniita, vähän tuollaisia pisaran mallisia mukuloita. En tiedä onko tämä muoto jokin erityinen lajike, vai vaan sattumaa. 

Sadonkorjuun jälkeen tein varsinaisen sadonkorjuuaterian - sulatejuustolla ja luumuilla täytettyjä possurullia, uunissa paahdettuja oman parvekkeen maa-artisokkia ja ihanaa kotimaista myskikurpitsaa. Aika mahtava päivä!