sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kevennetty loppu



Tämä viikonloppu on mennyt kotosalla rennosti pyjamassa. Ihan vain perus kotijuttuja; imurointia, sämpylöitä, pussailua, tiskejä, kahvia. Vähän myös herkkuja, sillä eilen oli luvallinen herkuttelupäivä. Mies valitsi karkit, minä palan mutakakkua..ja pari karkkia saatoin toiselta anastaa :) Ei edes ollut niin hyvää kuin olin etukäteen ajatellut. Hyvin siis pärjää ilmankin. Ensi viikolla kyllä herkkulakko joutuu vähän tauolle, sillä keskiviikkona on miehen synttärit ja loppuviikolla pääsiäinen. 

Jotkut ovat ihmetelleet miksi lakkoilen. Miksei? En oleta, että laihdun haluamiini mittoihin ilman liikuntaa tai että olisin jotenkin parempi ihminen kun pystyn olemaan herkuitta. Ehkä tahdon vain yrittää elää terveellisemmin ja voida paremmin. Ilman turhaa turvotusta ja jatkuvaa makeannälkää.
So let me do it.



Loppuun vielä viikon kevennys; ikioma uunivahti! ^^


lauantai 21. maaliskuuta 2015

Nälkäsieppari


Aloitimme miehen kanssa jokunen viikko sitten herkkulakon. Ainoa poikkeus on, että joka kuun viimeinen lauantai saa herkutella. Viikon päästä siis. Tässä lakon aikana olen muutenkin yrittänyt syödä terveellisemmin, minkä vuoksi on aivan älytöntä joutua järjettömän närästyksen vuoksi päivystykseen. Ymmärtäisin, jos olisin syönyt iltapalaksi kolme lihapiirakkaa raejuuston ja avokadon sijasta.

Mutta iltapaloja on ollut vaikea keksiä, samoin kuin "jotain nopeaa purtavaa". Siksipä innostuinkin mysli-/välipalapatukoista ja kokeilin niitä valmistaa. Pyöräytin tehosekoittimessa pähkinöitä, manteleita, kaurahiutaleita, ripauksen pellavansiemeniä, taateleita, hieman hunajaa ja pikku lusikallisen maapähkinävoita. Taateleita ei ollut tarpeeksi, niin maapähkinävoita lisäsin lähinnä rakenteen vuoksi. Sitten vain massa tasaisesti laakean pakasterasian pohjalle, kansi kiinni ja yöksi jääkaappiin. Tämä kai on nyt sitten sitä raakaruokaa.

Aamulla leikkasin jähmettyneen levyn hyvän kokoisiksi paloiksi ja maistelin yhden palan aamukahvin kanssa. Maukas korvike, jos ei tee mieli pureskella ruisleipää joka ilta. Aika kaloripommejahan nämä on, mutta eipä niitä olekaan tarkoitus ahmia koko laatikollista. Ajattelin kokeilla tehdä vielä eri makuisia lisäämällä pinnalle vaikkapa kookoshiutaleita tai kuivattuja mansikoita. Ja ensi kerralla täytyy olla tarpeeksi taateleita, kun tuo maapähkinävoin maku on niin hallitseva...

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vihreä sadekuuro



Hei se onnistui! Alle 10 eurolla sain "uuden" takin ja mikä parasta, saan vielä toisenkin kerran tämän takin uudistettua kun joskus värjään sen mustaksi. Tuossa kuvassa se näyttää hirmu ruskealta, mutta oikeasti se on nyt tasaisen tumman vihreä. Ei enää haaleita, kuluneita laikkuja. Nyt ainut huoleni on, että muutunko vihreäksi jos sadekuuro kesällä yllättää...


Tänään tein kalakeittoa, kun kokonainen kirjolohi sattui eilen uimaan ostoksiini. Illalla jo fileoin sen ja laitoin vähän suolaa päälle. Perkeetkin säästin ja keitin oikeaoppisen kalaliemen keiton pohjaksi. Purjoa, selleriä, sipulia, tillinvarsia, pippureita, suolaa, sitruunanmehua ja kalan ylijäämät. Siivilöin liemen kahdesti ja lisäsin mukaan perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, tilliä, kirjolohta ja aivan lopuksi tilkan kermaa. Nam.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Oliivinvihreä kevät


Tämä päivä on ollut hulinaa täynnä. Eilen illalla päätin, että jos aurinko paistaa, nousen aikaisin. Aamulla aurinko pilkisti verhon välistä, ja niinpä oli noustava. En nyt silti tarkoita mitään aamu kahdeksaa, älkää säikähtäkö. Joten reippaasti suihkuun ja pikku pirpanan kanssa kevään ensimmäiselle päivälenkille! Viileä tuuli ei ollut vielä väistynyt kevään tieltä, mutta pikkuhiljaa pääsee taas Taiston kanssa maita ja mantuja kiertelemään oikein kunnolla.


Auringon lisäksi päivän ohjelmaan kuului mammuttimarkkinoilla seikkailua, niin kuin keski-ikäiset pariskunnat konsanaan. Varsinainen agenda päiväille oli kuitenkin uusi kevättakki! Ennen uuden ostamista päätin kokeilla, miten tekstiiliväri toimii. Tähän tarkoitukseen Citymarket tarjoili minulle Nitor -merkkistä tuotetta, jota nappasin ostoskärryyn mustana sekä oliivinvihreänä. Vanhassa takissa ei ärsytä mikään muu kuin kulahtanut väri, joten ennen mustaksi värjäämistä ajattelin kokeilla syventyisikö väri vihreällä ennalleen. En ole ennen pesukoneessa vaatteita värjännyt, mutta tuolla tuo vanha takki nyt koneessa pyörii. Huomenna näemme tuliko siitä susi vai hukka.

Kaupasta tarttui myös mukaan vähän piristystä ruokapöydälle. Ja eikös se ole vähän niinkuin saisi kukkia mieheltä, jos ostaa ne hänen pankkikortilla? ;)


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kanaa ja villilokkia


Julia Childin siivittämänä syntyi tänään tämä klassinen, jo hieman unohtunutkin herkku - kanaviillokki. Ja jos ihmettelet tekstin otsikkoa, niin se johtuu vain siitä, että joku on lapsena kutsunut tätä ruokaa niin enkä pääse siitä yli. Syön aina kanaa ja villilokkia.

Vaikka tänään tulikin nukuttua vähän turhan pitkään, ja ruoan valmistus alkoi sulavasti aamukahvin lomassa, niin maltillisesti tein kaiken alusta asti. Kanaliemen keittelin porkkanasta, purjosta, sipulista ja broilerin koipireisistä. Tähän satsiin käytin n. 2,5 kg luullista broileria ja siitä tuli ruokaa kahdelle hengelle kolmeksi päiväksi. Kuullotin vihanneksia hieman voissa, jonka jälkeen lisäsin koivet ja vettä niin, että koko komeus peittyi. Tässä kohtaa vaihdoin myös isompaan kattilaan. Liemen maustoin kokonaisilla mustapippureilla, laakerinlehdillä, persilijalla sekä suolalla. Keittelin sitä n. 1,5 tuntia, jonka jälkeen siivilöin liemen ja viillokkiin käytin lientä litran verran. Jos sinulla ei ole kolmea  ylimääräistä tuntia vuorokaudessa, voit oikaista tekemällä viillokin valmiiseen kanaliemeen.

Tämän jälkeen jauhot olisi kuulunut ruskistaa voissa ja lisätä nestettä vähitellen, mutta kun liemi oli jo padassa siivilöitynä, en jaksanut sitä sieltä poiskaan kaataa. Joten sulatin liemeen viitisenkymmentä grammaa voita ja lisäsin jauhoja osanestesuuruksena. Jouduin suurustamaan kastikkeen lopuksi vielä uudelleen, kun se oli kovin löysää. Sitten joukkoon vielä luista irroitellut lihanpalat, puolikkaan sitruunan mehu ja hautua se taisi jonkun puolisen tuntia. Kyytipojaksi riisiä, ja voin kertoa, että tämä jos joku on vaivan arvoista. 


Ja lopuksi kun ylijäänyt kanaliemi keitettiin kasaan, keittiössä hääräili myös pieni apukokki! 


Olen kai jollain katvealueella,
verkkoon kytkemättömänä


Silmäilen sinua sinun ohitsesi,
kun eipä ole tässä pöydässä ennen ollut
näin hiljaista
Kuulen kun haukkaat paahtamatonta leipää
Mutta ei kai hiljaisuudella
voi tulevaisuutta tappaa

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Anna ja avokado, osa 3


Ihmiset jotka tuntevat minut, tietävät suhteeni kasviksiin ja hedelmiin. Se suhde ei ole erityisen lämmin ja uusia tuttavuuksia on hankala saada. Tässä viime vuosina kuitenkin aina välillä mieleeni on hiipinyt ajatus, että mitä jos. Taas kerran koitui se aika, ja tällä kertaa uhmasin avokadoa. Edellinen parsakaalin uhmaus ei ollut ehkä aivan mallisuoritus.

Avokadon kanssa olen jo ennen otellut osat 1 ja 2, huonoin lopputuloksin. Maistiaiset ovat mielestäni muistuttaneet vähän nurmikkoa, joten kokeilut ovat päättyneet lyhyeen. Olin joidenkin kuullut lisäävän siihen suolaa, mutta ajattelin vain, että onko suolainen nurmikko jotenkin parempaa? 

Nyt tsemppasin itseäni pari päivää, ostin hyvän kypsyisen avokadon ja olin avoimin mielin. Ensimmäisen suupalaan jälkeen teki mieli lopettaa, mutta en tehnyt niin. Maustoin sitä hieman pippurilla ja sitruunalla, kaveriksi otin palan broileria. Raa'an banaanin makuinen vihreä asia olikin yllättäen ihan syötävää. Toki aloitin varovaisesti vain puolikkaalla, toinen puoli meni parempiin suihin. Enkä nyt ihan voi sanoa, että meistä tulisi jokapäiväiset ystävät, mutta meillä ainakin on mahdollisuus.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ei niin lötkö


Aamukahvin kun sain juotua, koiran kylvetettyä ja keittiön siivottua aloin valmistelemaan päivällistä. Tämän päivän erikoisuutena oli täytetyt paprikat, joita en ole ennen syönyt saatika valmistanut. Ajatus jauhelihalla täytetystä, lötköistä paprikasta ei ole houkutellut, mutta jostain syystä niitä oli pakko kokeilla. Lisukkeeksi tein leipätikkuja ja chili-kermaviilikastikkeen. Ja pakko myöntää, että oli aikas hyvää :)

Leipätikut leikkasin pitkänmallisesta sämpylästä ja voitelin öljyllä, jonka joukkoon sekoitin valkosipulia sekä oreganoa. Paprikat täytin jauheliha-ohraseoksella, jonka maustoin valkosipulilla, yrteillä, pippurilla ja suolalla. Täytteesen käytin myös ylijäämäpaprikat. Koko komeuden kuorrutin emmental-juustoraasteella ja paistoin grillivastuksen alla vain sen verran, että juusto sai vähän väriä. Siispä lötköefektin välttämiseksi täyte kannattaa olla kuumaa, jotta paprikan ei tarvitse olla niin kauaa uunissa.