torstai 28. tammikuuta 2021

Kotini kertoo minusta


Löysin Iinan blogista tällaisen kotikyselyn ja inspiroiduin. Näin ajattelen kodistamme, entäs sinä omastasi?


Minulle koti merkitsee…

...yksityisyyttä ja rauhaa. Kotona voin olla tukka likaisena ja kuluneessa yöpaidassa keskellä päivää. Kotona saan myös olla vihainen, iloinen tai mitä ikinä. 

Ominta sisustustyylissäni…

...on tietynlainen klassisuus ja selkeys. Vaaleita sävyjä, joita täydentää viherkasvien rehevyys, kynttilät ja tekstiilit.


 

Kotini tavarat…

...ovat pääosin minun valitsemia. Toki miehen mielipidettä kysytään, mutta vaimo valitsee.

Arvostan…

...siisteyttä ja sitä, että tavaroille on omat paikkansa.

Kotini kertoo minusta…

...että olen organisoija ja siivousintoilija. Ja että pidän kauniista asioista.

Innostun…

...liian usein ostamaan uusia viherkasveja tai kirppareilta vanhoja astioita. Mies kerran jo vihjaili, että kohta tarvitaan kolmas vitriini!



Rakkaimpia aarteitani ovat…

...mummun helmet ja kokonainen Arabia Runo astiastoni.


Erityisen onnistunut ratkaisu…

...on keittiön pöytämme. Sille on oma tarinansa, jonka voit lukea täältä.

Kotimme on tehty…

...meille toimivaksi. Emme esimerkiksi omista sohvaa, vaikka vieraita ajatellen se olisi kätevä. Ehkä sitten kun löytyy isompi koti.


Hienoimmat hetket täällä…

...on varmaan ne alkuhuumat kun muutimme miehen kanssa yhteen. Ja Taiston vauva-aika. 



torstai 21. tammikuuta 2021

Blogistille postia


Tänään tapahtui niin ihana juttu, että oli pakko heti tulla kertomaan! Heräsin tapani mukaisesti puolen päivän jälkeen ja katsoin verhon raosta, että jaahas, lisää lunta tupruttaa. Raahustin vessaan ja aamukahville, ja silloin sen huomasin - pöydällä odotti omituinen postipaketti. 

Mies kaatoi aamukahvia, ja minä aloin avaamaan pakettia. Osoitteen päällä luki "blogisti Anna Valta", ja juttu kävi yhä oudommaksi. Paketin avattuani kuitenkin ilahduin, sillä sieltä löytyi kahvipaketti ja mielettömän sydämellinen kortti. Eräs blogini lukija halusi ilahduttaa minua, koska olen lumen saartamana kotona, ja voi toden totta - kyllä ilahdutti! Niin kuin kortissakin luki, niin postikortit ovat parhaita juuri silloin, kun niitä ei osaa odottaa. Ja mieltäni lämmittää myös se, että tuolla jossain on henkilö, joka ihan oikeasti lukee  näitä juttujani ja saa kenties omaan arkeensa niistä jotain. 

Joten kiitos Heidi Lappeenrannasta, you made my day!

keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Pahamaineinen läskisoossi

 

Käsi ylös kuinka moni osaa enää tehdä kunnollista kotiruokaa? Osaatko valmistaa nakkikastikkeen, tehdä perunamuussia ilman Mummon muussijauhetta tai keittää kunnon lihakeittoa? Tai vaikka osaisit, niin tuleeko tehtyä? Meillä kotiruoalla on ainakin paikka ruokapöydässä, vaikka välillä syödäänkin aasialaista tai muita etnisiä herkkuja. 

Kotiruokien aatelistoon kuuluu ehdottomasti läskisoosi, joka on mielestäni aivan väärinymmärretty ja liian pahamaineinen ruoka. Moni on varmaan saanut koulussa sellaista sitkeää ja ankean harmaata läskisoossia, josta on sitten jäänyt kammo. Mutta voin kertoa, että kun sen valmistaa hyvin ja huolella, niin se on mitä parhain pakkaspäivän ruoka ja ehdottoman verraton arkiruoka. Ennen vanhaan läskisoossin suosio on perustunut pitkälti sen edullisuuteen ja siihen, että se on niin sanotusti vahvaa ruokaa. Eli se on energiapitoista, jolloin pienemällä määrällä sai ruokittua useammankin lapsen. 

Läskisoossi on paitsi herkullista, niin se on tosiaan myös edullista sekä lisäksi on hyvä, että näitä vähemmänkin arvostettuja osia syödään. Soossin nimi on hieman harhaanjohtava, sillä ei tässä ui mitään pelkkiä läskinpaloja, vaan rasva sulaa pitkälti kastikkeen joukkoon. Jäljelle jää mureat lihanpalat ja maukas kastike. Aivan aitoon läskisoossiin tehdään ruskea kastike  ruskistamalla vehnäjauhoja lihasta sulaneessa rasvassa, mutta itse suurustin kastikkeen maizenalla. Ja hyvin toimi niinkin. Mausteeksi ei tarvita kuin rouhittua mustapippuria, yksi lihaliemikuutio ja hieman suolaa. 

Olen oppinut tämän äidiltäni, kuten monet muutkin perinteiset kotiruoat, mutta yhden asian tein eri tavalla. Äiti nimittäin paistaa kylkisiivut pannulla kokonaisina, kun minä puolestani kuutioin ne ennen paistamista. Mutta muutoin tämä oli suoraan kuin äidin keittiöstä!


Äidin läskisoossi

Siankylkeä
Sipulia
Mustapippuria
Suolaa
Lihaliemikuutio
Vettä 
Maizenaa

Paista kylkisiivut kullanruskeiksi pannulla. Kannattaa paistaa parissa erässä, jotta kaikkiin saa hyvän värin. Lisää paiston loppuvaiheessa lihaan suolaa ja pippuria, ja kaada ne uunivuokaan. Kuullota pilkottu sipuli pannulle jääneessä rasvassa ja kaada vuokaan. Laita vuokaan vettä niin, että lihat peittyy ja lisää lihaliemikuutio. Hauduta uunissa 175 asteessa ainakin 1,5 tuntia. Suurusta maizenalla ja tarkista maku. 

Läskisoosi kuuluu ehdottomasti tarjoilla muusin tai keitettyjen perunoiden kanssa. Lisäksi sen kanssa sopii etikkapunajuuret ja -kurkut, mutta en lähtenyt niitä varten kauppaan, joten lisukkeena oli miehen tekemää lehtikaalisalaattia. Mutta oikeasti, kokeile tätä. Voin vannoa, että kaikki kouluaikaiset kammot ovat sen jälkeen historiaa.

sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Värittäjäiset

 
Jos korona ei vielä tarpeeksi lukinnut minua kotiin, niin viimeistään lumi teki sen. Ulko-ovelta pääsee metrin eteenpäin ja siihen onkin sitten hyvä jäädä ihmettelemään maailman menoa. Tai sitten voi vain pysyä kotona.

Kotona alkaa välillä vain tekeminen loppua, kun ei lakanoita viitsi joka päivä vaihtaa ja tiskipöytäkin kuluu pian puhki kaikesta siitä siivoamisesta. Aivot puolestaan sulavat liialliseen ruutuaikaan ja toisaalta, eipä kyllä ole enää mitään ohjelmiakaan jäljellä. Siksipä elvytin vanhan harrastukseni eli värittämisen. Se on rauhallista puuhaa, siinä saa jotain tekemistä käsille ja silmät tuijottavat muuta kuin tietokonetta tai puhelinta. Tykkäisin tehdä vaikka mitä käsityö- ja askartelujuttuja, mutta tuntuu, ettei sellaiselle ole tilaa. Tarvitsisi olla joku nurkka, mihin saisi pöydän kaikelle luovalle.


Ostin uudet tussit, kun vanhat olivat päässeet kuivahtamaan. Tarkoituksenani oli ostaa kerrankin kunnolliset ja hieman laadukkaammat tussit, mutta lähimmässä kirjakaupassa oli tietysti juuri remontti ja jäljellä oli vain yhdet ihan perustussit. Onneksi värejä oli paketissa kuitenkin 50, niin se vähän lohdutti. Ehkä vielä joskus saan kunnon tussit. Ostin myös uuden värityskirjan, vaikka vanhassa oli vielä kuvia jäljellä, mutta kerrankin löysin tuollaisen, missä on kierre. Sellaista on niin paljon helpompi värittää kun vihon saa kunnolla taitettua eikä tarvitse väännellä koko ajan. 

Joten nyt olen siis kaikki päivät ja illat vain värittänyt. Yhtään kuvaa en ole kylläkään saanut vielä valmiiksi, kun mielestäni aina menee jokin pieleen ja vaihdan seuraavaan. Mutta toisaalta, ehkä nyt on vain tärkeintä, että on tekemistä ja pysyn järjissäni kunnes pääsen taas ovesta ulos. 

keskiviikko 13. tammikuuta 2021

Maailmankaikkeuden herkullisin


Alkuviikolla näittekin jo, kun linssikeiton kanssa oli tuoretta leipää ja nyt olisi tarkoitus kertoa siitä hieman enemmän. Kyseessä oli siis gluteeniton pataleipä, ja etsin aika kauan täydellistä reseptiä. Bilberry hill -sivustolta löytyi viimein se oikea, jossa luvattiin leivän olevan rapeakuorista ja kuohkeaa. Lähdin hieman epäuskoisena liikkeelle, sillä gluteeniton leivonta on aina arvoitus, mutta tämä resepti jää kyllä luottoresepteihini.

Taikina kannattaa tehdä yleiskoneella, sillä sen sai antaa vaivaantua hyvän tovin. Jauhoina käytetään montaa eri laatua, mikä varmasti vaikuttaa tekstuuriin ja tietysti makuun. Omasta mielestäni lopputulos oli ihanan kauraisa ja koostumus muistutti hieman Satakuntalaista kakkoa. Kuohkeaksi en sanoisi, vaan suutuntuma oli ennemminkin aika tiivis, mutta kuori oli kyllä kauttaaltaan taivaallisen rapea! Ihan niin kuin jokin sellainen kauppahallista ostettu tuore artesaanileipä. Oi nam! 


Gluteeniton pataleipä

3 dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta
1,5 dl kaurajauhoa
1 dl riisijauhoa
1 dl kaurahiutaleita
0,5 dl kaurarouhetta
1 rkl sokeria
1,5 tl kuivahiivaa
1,5 tl psylliumia
1 tl suolaa
4 dl vettä
2 rkl ruokaöljyä

Yhdistä kaikki kuivat ainekset kulhossa, myös hiiva, psyllium, sokeri ja suola. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää mukaan öljy. Kaada kuivat aineet hiljalleen veden joukkoon ja sekoita sähkövatkaimella tai yleiskoneella koko ajan. Kun kaikki jauhot on käytetty, vaihda taikinakoukku ja vaivaa taikinaa 5 minuuttia. Peitä kulho tuorekelmulla ja anna kohota lämpimässä noin tunti. Laita uuni lämpiämään taikinan kohotessa 225 asteeseen ja aseta kylmä pata kansineen kylmään uuniin. Kun taikina on kohonnut, ota pata uunista ja ripottele padan pohjalle vähän kaurajauhoa. Kastele kädet ja muotoile taikinasta käsissä pyöreä leipä ja tiputa se kuuman padan pohjalle. Ripottele päälle vielä hieman kaurajauhoa ja sulje pata kannella tai foliolla. Paista leipää 225asteessa 30 minuuttia kannen ollessa kiinni ja jatka paistamista lopuksi reilu 15 minuuttia ilman kantta. 

Leipä oli helppo valmistaa ja itse leipomiseen ei mennyt kauaa aikaa. Taikina oli vaivauksen jälkeen todella tiivistä ja olin varma, ettei leivästä voi tulla hyvää, mutta toisin kävi. Padaksi kannattaa valita joku suht pieni, jotta leivästä tulee korkea ja kauniin pyöreä. Liian isossa padassa siitä voi tulla hieman lättänä, sillä ei se paljoa uunissa kohonnut. Valmis leipä on hyvä jäähdyttää ritilän päällä ja leikata vasta, kun se on aivan huoneenlämpöinen. Tämä oli kerrassaan maailmankaikkeuden herkullisinta gluteenitonta leipää, ja tuoreena voin kanssa juuri täydellistä. En vain tiedä kuinka kuoren rapeuden saisi säilymään vielä seuraavaan päivään, mutta toisaalta, ei sitä kyllä paljoa säästynyt sinne asti!

maanantai 11. tammikuuta 2021

Maanantain kunniaksi


Nyt talvi on oikeasti tullut, kun kuurankukat piirtyvät ikkunaan ja koiralle pitää pukea ainakin kolme kerrosta vaatteita lenkille. Tällaisina päivinä on ihana syödä lämmittäviä ruokia, kuten keittoja tai tuntikausia haudutettuja patoja. Meillä päädyttiin tänään lempeän tuliseen linssikeittoon tuoreen leivän kera ja maanantain kunniaksi tarjoilin sen herkullisista jättikahvikupeista.

Tämä sopii hyvin valmistettavaksi kiireisen työpäivän jälkeen tai pitkän hiihtolenkin päätteeksi. Jos et nimittäin leivo leipää itse, niin tämä ateria syntyy alle puolessa tunnissa, ja vaikka se on nopea, on siinä kuitenkin paljon makua ja vatsakin täyttyy. Tätä voisi myös pakata termospulloon ja lähteä ihanalle talviretkelle!

Linssikeittoon tarvitset punaisia linssejä, juuressuikalepusseja sekä herneitä pakastimesta, chilitomaattimurskaa, valkosipulia, kasvisliemikuution, mustapippuria, suolaa ja sokeria. Linssit pitää huuhdella, jonka jälkeen kaikki vain kaadetaan kattilaan ja lisätään vettä niin, että se alkaa muistuttaa keittoa. Juuressuikaleet kypsyvät nopeasti, jonka jälkeen keittoa voi maistella ja lisätä halutessaan mausteita - itse lisäsin lopuksi suolaa, sokeria ja mustapippuria. Laitoin myös vähän kermaa tulisuutta taittamaan, mutta se ei ole pakollista. Sitten vain tuoretta leipää kylkeen ja nauttimaan! 

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Oluen maistajaiset


Annoin miehelle joululahjaksi setin, jolla sai valmistettua itse olutta. Reilu viikko sitten mies alkoi työstämään lageriaan ja eilen se oli valmista. Kutsuimme pari vierasta maistelemaan (ja kuluttumaan viiden litran tynnyrillistä) ja voi että, kun olikin kivaa pitää pitkästä aikaa pienet illanistujaiset!

Suunnittelin oluen kanssa pientä syötävää ja tämä oli varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun minulla ei ollut jälkiruokaa. En vain keksinyt mitään sopivaa. Sen sijaan tarjolla oli pieniä tapasjuttuja, salaattia sekä englantilaista pubipiirakkaa. Piirakka tarttui mukaan häämatkaltamme ja olen tehnyt sitä joskus aiemminkin, tosin nyt ensimmäistä kertaa gluteenittomana. Taikinana käytin valmista gluteenitonta voitaikinaa ja kastikkeeseen vaihdoin vain suurusteen vehnästä maissiin. 

Tarjottavat oli ihan riittävät ilman jälkiruokaakin, ja pääasiahan oli tietysti se olut. Se oli kyllä erittäin onnistunut, kepeä ja maistuva lager. Itse en tosin voinut kuin maistella kun se ei ollut gluteenitonta, mutta sen verran voin sanoa, että hyvää oli. Hauska projekti tuollainen oluen valmistus ja kiva kun ihmiset innostuivat maisteluillastamme. Pitäisi pitää tällaisia iltoja useammin - oluella ja ilman! 


Steak and ale pie 

800 g naudan suikaleita

1 sipuli 

2 porkkanaa

3 valkosipulin kynttä

2 tl tomaattipyrettä

2-3 tl maizenaa 

1,2 dl gluteenitonta olutta

1,8 dl lihalientä

2 rkl Worcestershire kastiketta

silputtua tuoretta timjamia

rouhittua mustapippuria

suolaa

2 pkt valmista gluteenitonta voitaikinaa (Schär)

Kuori ja pilko sipulit ja porkkanat. Paista pannulla, jotta lihat ruskistuvat ja kasvikset saavat enemmän makua. Loput ainekset vain sekoitetaan padassa keskenään ja haudutetaan uunissa kannen alla 175 asteessa reilun tunnin. Suurusta lopuksi maizenalla. Kastikkeessa on tarkoituksella vain vähän nestettä, jotta siitä tulee paksuhkoa ja se pysyisi piirakan sisällä. 

Kun pata on valmis painellaan taikinalevy piirakkavuoan pohjalle sekä reunoille. Pohjan päälle kannattaa laittaa keraamisia pasitokuulia tai kuivaa riisiä, sillä muuten se nousee liikaa. Pohjaa paistetaan painon kanssa 200 asteessa 12 minuuttia. Kastike kaadetaan paistetulle pohjalle, painellaan tiiviisti toinen puoli taikinasta päälle, tehdään muutama viilto höyryille ja voidellaan munalla. Piirakkaa paistetaan vielä 15 minuuttia ja tämä herkku tarjoillaan Englannissa useasti perunamuussin sekä herneiden kera.


keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Polaroid Sun600

 



Arvatkaa mitä! Sain joululahjaksi mieheltä aidon Polaroid -kameran! Olen vähintäänkin aina halunnut tuollaisen, mutta en tiennyt, että on mahdollista omistaa ihan aito ja alkuperäinen Polaroid. Kaupoissa kun pyörii vain niitä uusiotuotettuja, joskin vastaavanlaisia kameroita, mutta niihin on sitten jo liitetty kaikki digitaaliset ominaisuudet. Sellaisesta haaveilin, ennen kuin tiesin paremmasta. 

Polaroid Sun600 on siis oikeasti vanha kamera, joka on vain kunnostettu käyttökelpoiseksi ja toimivaksi. Tässä on automaattisalama ja kolme eri valotusasetusta, siinä kaikki. Paluu kultaiseen menneisyyteen! Ihme kyllä, että tähän sopivia filmejäkin vielä saa, vaikka luulisi niiden olevan muinaishistoriaa. Joulupukki tosin toi väärän filmikasetin, joten jouduin hieman odottelemaan ensimmäistä käyttökertaa. Kasetit eivät ole ihan halvimmasta päästä ja yhdellä filmillä saa otettua vain 8 kuvaa. Pidän kuitenkin ajatuksesta, että voin käyttää tätä kuvaustapaa erityisiin hetkiin tai oikeastaan miksei ihan niihin arkisiinkin. Täytyy vain ostaa näille kuville oma albumi, sillä ne eivät ilmeisesti siedä kovin hyvin valoa.


Tänään oli se historiallinen hetki, kun laitoin ensimmäisen filmikasetin kameraani ja räpsäisin kuvan. Kuvien pitää antaa rauhassa kehittyä, mutta tuohon ensimmäiseen ei kyllä kehittynyt mitään. Useamman minuutin odoteltuamme totesimme, että jokin meni pieleen, sillä kuvassa ei näkynyt tosiaankaan mitään. Toinen kuva osoittautuikin haastavammaksi ja luulin kameran olevan rikki, kun ei mitään tapahtunut. Yhtäkkiä kuitenkin sattui vahinkolaukaus ja saatiin hieno kuva pöydän reunasta. Muutaman YouTube videon jälkeen aloin ymmärtämään kameran toimintaa ja tadaa - kolmas kuva onnistui! 

Hieman täytyy siis vielä harjoitella, vaan mistään hinnasta en tästä kyllä enää luopuisi. Joululahjaa avatessani kauhistuin, että sehän on ruma kuin synti, mutta nyt jo näen sen omalla tavallaan kauniina. Ainakin se toimii ja tekee sen mitä pitääkin. Polaroid -kamera on erityinen eikä sillä tavoitella täydellistä kuvaa. Sen hienous piilee juuri epätäydellisyydessä, kuva tulee sellaisena kuin se sattuu tulemaan. Sitä ei voi muokata puhelimella tai jakaa sosiaaliseen mediaan. Se on vain se mitä sen kuuluukin olla - valokuva ja muisto hetkestä.