perjantai 30. joulukuuta 2016

Leivänpaahdinleivonnaiset


Katsomme miehen kanssa paljon elokuvia ja sarjoja, ja juuri tällä hetkellä on menossa Gilmoren tyttöjen viimeinen kausi. Kausia on yhteensä seitsemän ja olen alusta asti haikaillut kaikenlaisten sarjassa viuhahtavien amerikkalaisten makeisten perään. Te jotka olette sarjaa katsoneet, tiedätte, että päähenkilöt elävät lähestulkoon pelkästään noutoruoalla, karkeilla, kekseillä - ja kahvilla. 

Eniten omia makunystyröitäni kiinnosti Pop-Tartsit, nuo paahtimeen laitettavat pienet leivonnaiset. Pop-Tartseja on olemassa monia, monia eri makuja ja tuossa kyseisessä sarjassa niitä syödään melko usein. Yritin syksyllä etsiä Pop-Tartseja kaupoista, mutta ostoskorini jäi aina tyhjäksi. Onneksi minulla on kuitenkin maailman paras mies, sillä hän oli ostanut niitä minulle joululahjaksi! Paketista paljastui myös muita amerikkalaisia herkkuja kuten Twinkie ja TootsieRoll. Nyt voin hetken elää Gilmoren tyttöjen maailmassa samalla kun katsomme viimeisiä jaksoja. Voin myös jatkossa ostaa näitä lisää, sillä mies oli löytänyt Helsingin keskustasta pienen, amerrikkalaisia elintarvikkeita myyvän kaupan. Aivan mahtavaa!

Ja älä huoli, ei tämä ollut ainut lahja mieheltäni. Se olisi ollut jo vähän tylsää.

torstai 29. joulukuuta 2016

Kodin kuvalehti


Marraskuun alussa, eräänä perjantai-iltana, sain aivan yllättäen sähköpostia. Yleensä sinne tulvii vain mainoksia, joten hämmästelin asiaa kovasti. Etenin tekstiä sana sanalta, innostuin koko ajan enemmän ja lopulta hypin tasajalkaa silkasta riemuista. Ainakin ajatuksissani.


Tuo sähköposti oli Kodin Kuvalehden toimittajalta, ja hän halusi tehdä meistä jutun. Siis minusta ja miehestäni, aivan yllättäen! Toimittaja kertoi seuranneensa blogiani jo pidemmän aikaa, josta olin tietysti hyvilläni, mutta että blogini perusteella arjestamme olisi ainesta lehtijutuksi asti. Aika hurjaa, ajattelin.

Toimittaja oli nyt saanut idean tällaisesta hyväntuulisesta ja elämänmyönteisestä jutusta, ja hän teki heti selväksi, ettei hae mitään vammaisartikkelia vaan kyseessä olisi ihan tavallinen juttu meistä ja tekemisistämme, siitä kuinka arjestakin saa juhlaa. Me olimme heti mukana, sillä mielestämme vammaisista annetaan mediassa nykyään jotenkin todella säälittävä vaikutelma. Ihan niin kuin vammaisten elämä olisi jokin sankarillinen selviytymistarina. Mistä tarkkaan ottaen meidän tulisi selviytyä? Niinpä päätimme, että otamme tämän vastaan ja kerromme arjestamme, sillä siinä ei ole mitään sen omituisempaa kuin sinunkaan arjessasi. Kyllä, olemme pyörätuolissa, sen tietänee nyt jo koko Suomi, mutta emme anna sen vaikuttaa tekemisiimme tai elämäämme. Se näkyy juuri sen verran kuin täällä blogissakin - eli mielestäni ei juuri ollenkaan. Enkä siis yritä mitenkään peitellä tai piilotella sitä, en vain tuo sitä korostetusti ilmi, sillä en koe sellaiselle tarvetta. Te ketkä olette lukeneet blogiani pidempään, olette varmasti törmänneet kuviin joissa pyörätuolini näkyy ja olette ehkä osanneet asian itsekin päätellä.

Eniten halusimme jutulla tuoda ilmi juuri sitä, että vammasta huolimatta elämä voi olla täysipainoista ja onnellista. Siihen ei tarvitse juuttua, että liikkuu tuolilla vaan sen voi ajatella vähän niin kuin  ominaisuutena. En kävele, mutta ehkä minulla on jotain muita taitoja. Ja kuten lehdessäkin sanoin, en tiedä minkä edes toivoisin olevan eri tavalla. Tästä ajatuksesta on toivottavasti apua monelle, vaikkapa vammaisten lasten vanhemmille tai hoitoalalla työskenteleville. 

Yksi houkutin oli tietysti myös se, että tiesin jutun tuovan blogilleni lisää lukijoita. Se ei kuitenkaan ollut se ensisijainen juttu, vaikka pakko myöntää, että kävijämäärät ovat jo nousussa.



 Kaikenkaikkiaan olimme erittäin tyytyväisiä lehden työryhmään ja siihen, miten meihin suhtauduttiin. Toimittaja Anna Pihlajaniemi viihtyi luonamme useita tunteja, vaikka ennakkoon hän oli kertonut, että haastatteluun menee noin tunti. Haastattelun aikana oli jokseenkin koomista, kun blogia seurattuaan Anna tiesikin vastaukset jo suurimpaan osaan kysymyksistä. Valokuvaaja Milka Alanen otti hienosti meidät ja meidän näkemyksemme huomioon. Tänään lehti viimein julkaistiin ja täytyy sanoa, että kaikella tällä yhteistyöllä saatiin aika hyvä juttu kasaan. Vai mitä olet mieltä?

Olin kovin otettu kun haastattelun lomassa toimittaja kehui taitojani kirjoittamisen suhteen ja sanoi, että taidoillani voisi saada ihan lehtijutun aikaiseksi! Olisikin kyllä mahtavaa joskus saada omaa tekstiä ja kuvia johonkin konkreettiseen lehteen. Se olisi yhden unelman täyttymys.


Jos et ole vielä lukenut juttua, käy nappaamassa lehtihyllystä tänään ilmestynyt Kodin Kuvalehti kainaloosi. Jossain vaiheessa ilmeisesti myös Kodin Kuvalehden sivuille ilmestyy jonkinlainen kooste, ellei jopa koko artikkeli.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Tarpeeton mekko?





Pyhien jälkeen on aina vuorossa ne kauan odotetut alennusmyynnit. Joulun alla lahjoja ostellessani mietin useammankin vaatteen kohdalla, että ostan tuon sitten alennuksesta. Ja tänään koitti se kutkuttava päivä kun lähdin niitä alennuksia metsästämään. Leivänpaahtimen lisäksi tavoitteena oli löytää jotain nättiä uudeksi vuodeksi, ja vaikka sainkin tehokkaasti käytettyä koko päivän, en siltikään löytänyt mitään päälle laitettavaa. Onko vika minussa vai kauppojen tarjonnassa, mene ja tiedä.

Mutta oikeastaan, jos ihan tarkkoja ollaan, niin löysinhän minä jotain nättiä ja päälle laitettavaa. Kaksi paria kenkiä ja jotakin pitsistä mekon alle.. tarvitaanko koko mekkoa siis laisinkaan? 


sunnuntai 25. joulukuuta 2016

All I want for christmas...


Hiphei! Jouluaatto oli ja meni, jättäen muistoihin paljon naurua ja iloa. Kuusen koristelimme kotosalla jo edellisenä iltana,ja pikku jouluapulainen oli tietysti myös tiiviisti mukana. Jokaisella hännän heilautuksella lähti kourallinen neulasia.

Jotenkin oma joulumieleni on ollut paljon jouluisempi ennen tätä varsinaista juhlaa. Itse sain paljon enemmän irti kaiken suunnittelusta ja ahkeroinnista, kuin jouluähkyn saavuttamisesta. Toki varmasti tuo taivaalta satava vesi vaikuttaa asiaan. Pikku pakkanen ja hentoinen lumikerros olisivat viimeistelleet kaiken. Taisin jossain vaiheessa tokaistakin, että jospa liimattaisiin tomusokeria ikkunoihin...







Aattoaamu alkoi tietenkin jouluisilla lastenohjelmilla, ennen kuin suuntasimme anoppilaan. Edellisen päivän järjestelyistä johtuen aattona ei tarvinnut laittaa kuin laatikot uuniin lämpenemään ja kaikki ruoat nätisti esille. Sitten vain syötiin, syötiin - ja syötiin. 

Meidän aattoomme sujui suhteellisen rauhallisesti, ruoanlaittohässäkkää lukuun ottamatta. Halusin saada pöydän koreaksi joulurauhaan mennessä, mutta syömään päästiin vasta yhden jälkeen. Eipä se nyt sinänsä onneksi haitannut, ja siitä eteenpäin syötiinkin sitten koko päivä. Ensin jouluruokia, sitten kahvia ja leivonnaisia, sen jälkeen hieman riisipuuroa ja kohtahan sitä jo joku kysyikin, että saisiko vähän kinkkua. Tuntui kyllä, että on itsekin syönyt jo ihan liikaa, mutta kummasti sitä vielä ennen nukkumaan menoa maistui kinkkusiivu jos toinenkin.

Jouluaattona myös pelattiin lautapelejä, avattiin lahjoja. kuunneltiin joululauluja, rakastettiin, otettiin valokuvia, katseltiin Samu Sirkkaa ja yksi romanttinen joululeffakin. Tytöt saivat valita, niin tietenkin miesten oli pakko suostua - jos ei muuten niin joulurauhan säilyttämiseksi! Kaikenkaikkiaan liputan nyt kyllä tällaisen kaverijoulun puolesta. Ei ole mitään paineita, saa tehdä juuri niin kuin haluaa ja kenen kanssa haluaa.

Mutta, meidän joulutohinamme päättyy nyt tähän. Jouluruokia syödään vielä, mutta itse ainakin aion olla tämän ja huomisen kotona pyjamassa, katsella miehen kanssa elokuvia tai sarjoja ja ihastella joulukuusta. Rauhaisaa joulun jatkoa!





perjantai 23. joulukuuta 2016

It's beginning to look a lot like christmas







Tiedättekö mitä? Nyt on työ tehty. Joulu on saapunut. 

Olin koko päivän anopin luona tekemässä viimeisiä valmisteluja. Sain ruokien esivalmistelut tehtyä, pilkottua rosollit ja sekoitettua kastikkeet. Laitoin myös pöydän nätiksi, kangasservetteineen ja kynttilöineen. Anoppilassa ei ole kuusta, kun he eivät itse ole kotosalla, joten loihdin ruokapöytään hieman joulun tuntua. Lautasliinojen päälle askartelin metsän antimista ja kanelitangoista maalaisromanttiset koristeet ja keskipöydälle myös. Lopuksi koristelin vielä hieman pipareita, huomiselle jäi siis vain esillepano ja nautiskelu. 

Onko sinun jouluvalmistelusi jo ajan tasalla? 


tiistai 20. joulukuuta 2016

Rustiikkia kuusen alle






Lahjat kuuluvat jouluun. Oli ne sitten pieniä tai suuria, itsetehtyjä tai viime tingassa ostettuja. Olen sen verran lapsenmielimen, että jos ei muuta, niin kaipaan edes sen yhden tai kaksi lahjaa mieheltä. Yleensä tietysti paketteja tulee myös ystäviltä ja sukulaisilta, mikä on vain kiva asia. Joku joskus ehdotti lahjaan menevien rahojen säästämistä, mutta väittäisin jouluni olevan hieman laimea, jos kuusen alla ei olisikaan mitään. Ehkä saatat pitää minua hölmönä tämän vuoksi, mutta kestän sen.


Lahjojen tärkeyden vuoksi tykkään tietysti panostaa niiden ulkonäköön. Koska ne ovat olennainen osa aattoa ja koristavat kuusen alla koko päivän, tulee niiden myös näyttää nätiltä. Olen luopunut kiiltävistä ja värikkäistä käärepapereista, sekä saksilla kiharrettavista naruista. Niillä paketoin pelkästään veljenpoikien paketit, sillä lapsilla värejä pitää olla. 

Itse käytän paketoinnissa ruskeaa paperia johon yhdistän erilaisia kangasnauhoja. Nauhaan solmin vielä pakettikortin, jotta lahja löytää oikealle henkilölle. Näin saan annettua ihmisille tunnelmallisia, rustiikkisia ja yksinkertaisuudellaan lumoavia paketteja. 

maanantai 19. joulukuuta 2016

All time favourites


Joulupöydässä pitää tietysti olla myös makeita herkkuja. Kun kinkku ja laatikot on popsittu, alkaa kahvihammasta kolottaa ja eihän kahvia voi ilman leivonnaisia nauttia. Pullan, kuivakakkujen, piparien ja torttujen lisäksi on hyvä varautua vielä kunnon suklaaähkyyn. Siinä auttaa tietenkin konvehtirasia, mutta samaan tilaan voi itsensä saattaa muinkin keinoin. Hyviä esimerkkejä ovat tässä esittelemäni kaikkien aikojen suosikit - kermaliköörijälkkäri ja taatelisuklaat! 

Tämän jälkkärin olisi alkuperäisen ohjeen mukaan tarkoitus pysyä pieninä palloina, mutta massa on aina niin löysää, että itse jätän sen suosiolla vuokaan. Siitä voi jokainen sitten annostella omalle asetilleen mieluisan annoksen. 

Kermaliköörijälkkäri on todella helppo valmistaa ja sitä on kiva viedä vaikkapa tuliaisiksi. Tarvitset desin kuumennettua kuohukermaa, johon sulatetaan levyllinen tummaa suklaata. Joukkoon sekoitetaan vielä desin verran kermalikööriä (esim. Baileys) ja 50 gramman edestä mantelirouhetta tai rouhittuja pähkinöitä. Seos kaadetaan tarjoiluvuokaan ja annetaan jäähtyä seuraavaan päivään. Ja voihan tämän halutessaan tehdä valmiiksi myös pieniin annoskulhoihin. 




Suklaataatelitkaan eivät liiemmin vie aikaasi ja nekin sopivat oikein mainiosti lahjakassiin. Sulatat vain mikrossa tai vesihauteessa tummaa suklaata ja pyörittelet siellä kivettömiä taateleita, aprikooseja tai muita kuivahedelmiä. Aseta valmiit hedelmät jollekin laakealle alustalle ja jäähdytä niin, että suklaa kovettuu. Sen jälkeen voit tehdä valko- tai maitosuklaalla raitoja, jonka jälkeen ne pitää vielä jäähdyttää. 

Itse laitan taatelit uunipellille leivinpaperin päälle ja näin talvella jäähdytän ne parvekkeella. Pakastinkin käy, mutta ne eivät saa koskettaa toisia ennenkuin suklaa on kovettunut. Muuten pinnasta tulee epätasainen ja ruma. Joskus uitan ne kovettumisen jälkeen vielä uudestaan tummassa suklaassa, mutta nyt siihen ei ollut aikaa eikä suklaata. Taatelit kannattaa säilyttää viileässä, vaikka yleensä näitä ei liiemmin tarvitse säilytellä. Taitaa olla tontut asialla...

Joulustressiä?


Tiedättekö mikä päivä tänään on? Tänään on se päivä kun joulu on enää vain aavistuksen päässä. Tänään alkoi jouluviikko, joka huipentuu ihanaan joulun viettoon. Oletkohan sinä odottanut tätä yhtä paljon kuin minäkin...

Monelle joulu tuo heti mieleen stressin, mutta ajattelin nyt kertoa teille, että kyllä se joulu tulee joka vuosi ihan stressaamattakin. Välttääksesi turhan stressaamisen, tulee valmistelut aloittaa ajoissa. Itse tein jo marraskuun lopulla listan, mitä kaikkea haluan tehdä. Listasta olen vähitellyt ruksannut pois asioita ja taikonut joulua hiljalleen. Ei tarvita stressiä. Vielä ainakin olen hyvin aikataulussa - itseasiassa paremmin kuin hyvin. Olen mielessäni järjestellyt mitä teen milloinkin ja tiedän, että esimerkiksi aatonaatto tulee olemaan täynnä hulinaa. Kaikkia ruokia kun ei voi tehdä valmiiksi. Kaikki leivoinnaiset on kuitenkin jo kutakuinkin valmiita, pakastimen kätköissä odottamassa aattoa. Lahjat on paketoitu, kortit postitettu, joten ennakkoon tehtävistä asioista puuttuu enää joulusiivous ja kuusen koristelu. 

Olen ihan kokemuksen kautta oppinut, että joulusiivoustakaan ei kannata liikaa stressata. Eikä se meillä tarkoita mitään suursiivousta, ehkä mennään vain vähän pintaa syvemmälle kuin arkisiivouksessa. Eli pestään liesituuletin, jääkaapit sekä uuni. Mutta en lähde sille linjalle kuin äitini joskus lapsuudessani, että jokainen kaappikin piti olla tiptop. Mietin aina mielessäni, että meneekö joku sukulainen muka kaapista kaappiin kun nekin pitää siivota... 

Eli kyllä se joulu saapuu vähemmälläkin stressillä, kunhan vain organisoit sen huolella ja luovut turhasta. Kuten kaappien siivoamisesta. Älä stressaa, vaan nauti!

perjantai 16. joulukuuta 2016

Ruokaisa perinne



Vaikka joulua viettäisi joka vuosi eri ihmisten kanssa, on pidettävä kiinni ruokaperinteistä. Olen jo vuosikausia tehnyt samoja leivonnaisia aina jouluisin, niin kuin äitinikin. Kun jotain tiettyä leipoo vain jouluksi, maistuu se jotenkin paremmalle ja arvokkaammalle.

Tässä viime päivien aikana olen saanut maailman parhaan joulusinapin purkkeihin, leivottua herkullista joululeipää ja pikkuleipiä. Tein myös toisen annoksen piparitaikinaa leivottavaksi, mutta oma jouluni kaipaa myös toisenlaisia pikkuleipiä. Joulupukin peukalonjäljet ovat muisto lapsuudestani ja ne kuuluvat kahvipöytään yhtä lailla kuin taatelikakku ja kanelipullatkin.

Leipäperinteen puolestaan aloitin jokunen vuosi sitten, kun halusin tehdä ihmisille lahjaksi jotakin hyvää. Tämä kyseinen leipä on helppo valmistaa, ja kaikki tykkäävät tästä. Saaristolaislimpun salaisuus piilee kaljamaltaan pehmeässä aromissa ja aivan tolkuttomassa määrässä siirappia. Lisäksi ohje on helppo tuplata tai triplata, sillä yksinkertaisesta ohjeesta tulee vain kaksi pientä tai yksi iso leipä. Ja nehän ei riitä alkuunkaan.


Leipään tarvitset puoli litraa kädenlämpöistä piimää, johon sekoitetaan 35 grammaa tuorehiivaa. Sitten joukkoon vain sekoitetaan loput ainekset eli puoli ruokalusikallista suolaa, viisi desiä vehnäjauhoja ja puolitoista desiä siirappia, ruisjauhoja, kaljamallasta sekä kauraleseitä. Kuinka helppoa! 

Taikinan annetaan nousta tunnin verran, jonka jälkeen jaetaan se kahteen litran vetoiseen leipävuokaan. Leipiä paistetaan 45 minuuttia 175 asteessa, mutta puolen tunnin kohdalla niitä valellaan siirappi-vesi seoksella. Leivät pitää rei'ittää ensin vaikkapa haarukalla ja siirappi kannattaa sekoittaa kuumaan veteen, niin se liukenee paremmin. Sitten vain voidellaan leivät ja paistetaan vielä 15 minuuttia. Tämä on kerrassaan parasta kinkun tai graavilohen kanssa! 




Ja toinen jouluherkkuni on siis nämä ihanaiset pikkuleivät - joulupukin peukalonjäljet. Peukalonjälkiä näistä tekee se, että suklaaseen kuuluisi upottaa vielä pekaanipähkinä, joka yrittää kai matkia niitä peukalon juonteita. Tässä aikojen saatossa on tullut muutettua ohjetta omanlaisekseni, saavuttaakseni sen täydellisen peukalonjäljen. Olen siis lisännyt taikinaan manteli- ja suklaarouhetta sekä appelsiinimehua, ja puolestaan vähentänyt kaurahiutaleiden määrää desillä. Jos siis haluat tehdä aitoja alkuperäisiä, jätä appelsiini, mantelit ja suklaa pois, ja lisää hieman hiutaleita. Niin ja paina suklaakuoppaan se hemmetin pähkinä. 

Joulupukin peukalonjäljet (n. 30kpl)

250 g margariinia
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 munaa
2 tl vaniliinisokeria
4,5 dl vehnäjauhoja
  ½ tl soodaa
½ tl suolaa
2 dl kaurahiutaleita
1 dl mantelirouhetta
puolikas taloussuklaa rouhittuna
1 appelsiinin mehu

Koristeluun:

taloussuklaata

Vaahdota rasva ja sokerit. Lisää munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet ja lisää joukkoon. Ota kahdella lusikalla taikinamöykkyjä leivinpaperin päälle, litistä keksejä hieman ja paina keskelle pikkulusikalla syvä kuoppa. Paista 225 asteessa n. 10-12 min. Sulata suklaa ja lusikoi se jäähtyneen pikkuleivän monttuun.

tiistai 13. joulukuuta 2016

Koristeita ja nauhoja



Tänä jouluna käsintehdyt lahjat jäivät valitettavasti vähäiselle huomiolle, sillä itse joulun järjestäminen veikin oletettua enemmän panoksiani. Askarteluun ei siis liiemmin ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Kortit sain väkerrettyä omin pikku kätsin ja aion panostaa myös ruokalahjoihin - jotka nekin ovat tietysti itse tehtyjä. Näiden lisäksi intouduin iltahämärässä koristelemaan pari ovikranssia. Kranssit olivat siis valmiita, asettelin niihin vain hieman koristeita ja nauhoja.

Toinen on ihanan maalaisromanttinen, käpyineen ja pitsinauhoineen. Toinen puolestaan ei ole ehkä niin itseni näköinen, mutta siinä onkin ajateltu enemmän lahjan saajaa kuin omia mieltymyksiä, ja hänelle se sopii kuin nenä päähän. Itselleni voisin vielä väkertää tuollaisen maalaisromanttisen version, sillä vanhat ovikoristeet ovat alkaneet jo hivenen kyllästyttää.

Tällaisia kransseja on muuten helppo tehdä, jos haluat jotakuta ilahduttaa itse tehdyllä lahjalla. Askartelu- ja sisustuskaupoista löytyy paljon materiaaleja, joista voi koota omaa silmää miellyttävän kokonaisuuden :)