Siksak

Minulla on kotona iso laatikollinen kankaita - osan olen perinyt mummulta ja osan itse ostanut. Järjestelin kangaslaatikkoani ja erottelin sieltä kankaat, jotka sopivat sisustukseen. Ajatuksenani oli ommella tyynyliinoja sekä astiapyyhkeitä, jotta kankaat tulisi hyötykäyttöön.

Kun aloin leikellä kankaita sopiviksi paloiksi, niin sain huomata, että ne olivatkin liian pieniä. Alunperin tarkoituksenani oli tehdä enemmän tyynyliinoja, ja vain muutama keittiöpyyhe, mutta homma kääntyi yhtäkkiä päälaelleen. Pyyhkeiksi sopivia kaistaleita leikkelin 7 kappaletta ja tyynyliinoja vain neljä. Päätin siis suosiolla jättää tyynyliinat tuonnemmaksi ja keskittyä nyt vain pyyhkeisiin.

Pyyhkeet oli helppo tehdä. Kangasvalintoihini vaikutti esteettisyyden lisäksi kankaiden materiaali, eli että ne olisi puuvillaa, jolloin ne voi huoletta pestä 60 asteessa. Leikattuani 50x60 cm paloja huolittelin kaikkien kankaiden reunat siksakilla, jonka jälkeen käänsin reunat kahdesti, jotta lopputuloksesta tulisi siisti. Helpoin on taittaa ensin vastakkaiset reunat, ja kun ne on ommeltu, niin sitten taittaa vasta toiset reunat. 

Pyyhkeissä pitää olla tietysti myös joku millä ne voi tarvittaessa ripustaa. Kankaiden lisäksi minulla on jemmassa iso pussillinen kaikenlaisia nyörejä ja naruja, joiden joukosta etsin sopivat. Yhteen tuli pitsinen lenkki, kahteen sydännarut ja loppuhin tein lenksut vanhasta housun nyöristä. Ompelin ne kiinni aivan lopuksi ja sitten olikin jo valmista. Näistä tuli niin hienoja, että osa päätyy varmasti myös joululahjaksi!

Kasvislasagne

Tein ensimmäistä kertaa kasvislasagnea. Käytin kuitenkin lasagnelevyjä, vaikka periaatteessa  kesäkurpisasta voisi myös höylätä pitkiä suikaleita pastalevyjen tilalle. 

Lasagneen laitoin äidin ja anopin keräämiä metsäsieniä sekä kesäkurpitsaa, pinaattia, kirsikkatomaatteja, yrttejä, sipulia ja tietysti tomaattimurskaa. Kirsikkatomaatit voit pilkkoa kasviskastikkeen sekaan tai leikata ne puolikkaiksi ja asetella yhdeksi kerrokseksi niin kuin minä tein.

Juustokastikkeen teen aina omalla tavallani, sillä en pidä siitä perinteisestä valkokastikkeesta. Juustokastikkeesta voit tehdä helposti täysin vegaanisenkin käyttämällä kasvipohjaisia tuotteita. 

Kasvislasagne

1 kesäkurpitsa

pala purjoa

1 sipuli

4-6 valkosipulinkynttä

iso pussi tuoretta pinaattia

rasia kirsikkattomaatteja

500 g suppilovahveroita, herkkutatteja tai muita sieniä

suolaa

pippuria

tuoreita tai kuivattuja yrttejä

2 tlk tomaattimurskaa

2 mozzarellapalloa

lasagnelevyjä

Juustokastike

400 g sulatejuustoa

maitoa

suolaa, pippuria

Pinnalle juustoraastetta

Paista sienistä ensin neste pois. Pilko sipuli, purjo, valkosipuli ja kesäkurpitsa. Paista vihanneksia sienien kanssa ja lisää lopuksi pinaatti sekä mausteet. Anna pinaatin vähän kutistua, ja lisää tomaattimurskat. 

Tee juustokastike teflonkattilassa. Laita kattilan pohjalle hieman maitoa ja sulatejuusto. Sulata juusto, ja pidä se koko ajan liikkeessä, ettei se pala pohjaan. Notkista kastike maidolla sopivaksi, kun juusto on sulanut. Mausta.

Kasaa lasagne vuokaan, siivuta mozzarella kerrosten väliin ja laita pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia. Tarjoile raikkaan salaatin kanssa.

Aikuisten juttuja

Tulin vain kertomaan, että minulla on pipo. Ostin sen täysin vapaaehtoisesti ja käytän sitä jo ennen pakkaskelejä. Minusta on tullut aikuinen.

Pipo herättää minussa monenlaisia tunteita. Se tuntuu aina jotenkin nololta, ja olen koko elämäni kokenut, ettei pipot tai hatut sovi minulle. Minulla on väärän malliset kasvot tai liian iso pää. Jotenkin nyt viime vuosina kuitenkin repertuaariini on tullut niin hellehattuja, baskereita kuin talvimyssyköitäkin. Viimeiset pari talvea olen kompromissina käyttänyt villaista pantaa, joka suojaa korvia pahimmalta pakkaselta, ja viime talvena ostin piponkin, mutta ei se sitten ollutkaan kiva.

Viime talvena nimittäin oivalsin, että eipä juuri kukaan muukaan näytä räntäsateessa kovin fiksulta, ja että ei sillä oikeasti ole niin väliä, kunhan vain on lämmin. Iän mukana on tullut sellainen tietynlainen mukavuudenhaluisuus ja liiallinen kiinnostus muiden mielipiteisiin hälvenee. En enää välitä mitä joku ajattelee pipostani. Mielestäni se on söpö, toisekseen se on pehmeä ja ennen kaikkea - se on lämmin. 

Kala-ateria

Alkoi keskellä yötä tehdä mieli silakkapihvejä, joten pakkohan niitä oli tehdä. En tosin tiedä, saako niitä kutsua silakkapihveiksi vasta, kun niissä on jokin täyte vai onko nämä nyt sitten vain paistettuja silakoita. Kutsuin niitä nyt joka tapauksessa silakkapihveiksi, eli sillä mennään. Ota tai jätä.

Ostin 800 grammaa silakkafileitä kaupan kalatiskiltä, ja määrä tuntui niin suurelta, että laitoin puolet siitä pakastimeen. Otin ne kuitenkin heti samana iltana pois sieltä, sillä valmiita silakkapihvejä ei ruokailun päätyttyä jäänyt yhtään seuraavalle päivälle! Ovat siis takuuvarmasti herkullisia, kannattaa kokeilla.

Levitin silakat leivinpaperille, jolloin ne oli helpompi maustaa. Ripottelin niihin suolaa, sitruunapippuria, kuivattua tilliä sekä ihan ripauksen valkopippuria. Maustoin ne molemmin puolin, jonka jälkeen pyörittelin silakat gluteenittomissa korppujauhoissa. Jos et ole gluteeniton, niin perinteisestihän nämä pyöritellään ruisjauhoissa ja miksei modernimpi pankojauhokin käy. Sitten vain kuumalle valurautapannulle paistumaan voin kanssa ja perunamuussia kylkeen. Meillä on lähestulkoon aina kala-aterialla kermaviilikastiketta, ja silakan kanssa samalle lautaselle kuuluu mielestäni myös etikkakurkut tai -punajuuret. 

Kermaviilikastikkeeseen laitan yleensä yhden kermaviilin, reilun ruokalusikallisen kurkkupikkelssiä, sokeria, suolaa, sitruunapippuria sekä kuivattua tilliä. Helppo, nopea ja maistuva kastike niin kalapuikoille kuin uuni- kuin savulohellekin.

Joko sinun alkoi tehdä mieli perinteisiä silakkapihvejä? 

Kohtaamiskahvila

Olen nyt muutaman viikon käynyt kohtaamiskahvilassa. Kohtaamiskahvila on Valkonauhaliiton järjestämä tilaisuus torstaisin, ja sinne saa tulla kuka vain. Suomen Valkonauhaliitto on kristillisellä arvopohjalla toimiva päihteettömyyttä ja hyvinvointia tukeva naisjärjestö, joka on mukana yhteiskunnallisessa muutoksessa rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Kohtaamiskahvilassa jutellaan ja juodaan kahvia, ja olemme kuulumisten ohella esimerkiksi tutustuneet runouteen, olemme lukeneet Helsingin Sanomien kolumneja, keskustelleet päivän polttavista puheenaiheista sekä nauraneet paljon.

Tähän asti osallistujakunta on ollut hyvin minimaalinen - vain minä ja pari mummoa. Itseäni se ei haittaa yhtään, vaan päinvastoin, mielestäni mummot ovat ihania. Ja kun omia ei enää ole, niin olenkin kaivannut sellaisia varamummoja. Tästä jutusta on tullut itselleni todella nopeasti todella tärkeä. Odotan aina, että mitä mummoille kuuluu ja mitä on viikon aikana tapahtunut. Siellä on jokaisella tilaa olla juuri sellainen kuin on eikä kyyneliltäkään ole vältytty! Kohtaamiskahvila on juuri sellaista yhteisöllisyyttä mitä olen kaivannut, ja toivon, että toimintaa jatketaan vielä keväälläkin pienestä kävijämäärästä huolimatta.

Kahvila toimii marraskuun loppuun asti Helsingin Bulevardilla Valkonauhaliiton tiloissa. Liitto on ilmeisesti saanut vanhan asunnon testamentattuna ja hienoa tässä on myös se, että tila on esteetön! Ensimmäisellä kerralla olin vähän epäileväinen, sillä tuolla päin Helsinkiä harvemmin mikään on esteetöntä. On kuitenkin ihana päästä kerrankin noiden vanhojen talojen sisään, ja haaveilla siitä, kuinka minä vielä jonain päivänä asun Bulevardilla. Kahvit tarjoillaan vanhoista eripari kupeista, ja tällä kertaa minä olin vaari.

Kun on kyse kahvilasta, niin ainahan kahvin kanssa tarvitaan jotain kastamista. Päätin ilahduttaa muita ja leivoin viime kerraksi porkkanakakkua kahvipöytään. Itse olen innostunut porkkanakakusta vasta tänä syksynä kun oivalsin, että en vain ole pitänyt siitä kuorrutteesta. Sitä on mielestäni usein liikaa enkä ymmärrä miksi siihen laitetaan voita. Pelkkä tuorejuustokerros ajaa asiansa paljon paremmin. 

Porkkanakakku

3 kananmunaa

3 dl sokeria

3 dl jauhoja (gluteeniton tai vehnä)

2 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 tl kanelia

ripaus muskottipähkinää

4 porkkanaa raastettuna

150 g voita (sulatettuna)

Kuorrute 

200 g maustamatonta tuorejuustoa

3-4 rkl tomusokeria.

Vaahdota ensin munat ja sokeri. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Sekoita kaikki tasaiseksi taikinaksi ja lisää leivinpaperilla vuorattuun vuokaan..Paista 200 asteessa noin 30min. Anna pohjan jäähtyä kunnolla. Notkista tuorejuusto ja mausta sopivan makeaksi tomusokerilla. Koristele hasselpähkinä- tai mantelirouheella. 

Taiston syysterveiset

Taiston syksyistä elämää toivottiin tänne blogin puolelle, ja tämä toive on helppo toteuttaa. Syksy on terveyden puolesta ollut rauhallinen ja kaikenlaiset allergiatilanteetkin on saatu siitepölykauden jäljiltä rauhoittumaan. Näin ollen allergialääkkeet on saatu jätettyä pois päivittäisistä rutiineista - ja kuukausittaisista kuluista. 

Joka syksy tulee ostettua uusia vaatteita, eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Nettikirpparilta löytyi pari söpöä hupparia, joista toinen oli valitettavasti vähän lyhyt. Ajattelin kuitenkin yrittää korjata sitä ja kävin jo ostamassa kangaskaistaleenkin sitä varten. Katsotaan mitä siitä tulee. 

Tuntuu, että Taiston kuono vain harmaantuu harmaantumistaan ja päivät kuluukin pitkälti nukkuen. Pieniä leikkipyrähdyksiä on silloin tällöin ja ulkona hiekkakuoppien kaivaminen on edelleen lempipuuhaa. Uusina herkkualuevaltauksina on raaka lanttu ja porkkana, jotka sopivatkin hyvin samaan kastiin jo ennestään tuttujen kurkun ja appelsiiniin kanssa. Sadepäivinä kuono pysyy visusti peiton alla ja se papparaiselle sallittakoon!

 

Omenainen tuorepuuro

Rakastan kaurapuuroa, mutta tuorepuuroihin en ole oikein ikinä tykästynyt. Tässä taannoin löysin kuitenkin kaupan alehyllystä valmiin uuniomenatuorepuuron, joka oli todellista herkkua! Päätin yrittää jäljitellä sen makua ja sanoisin, että aika lähelle päästiin.

Yksinkertaistettuna tuorepuuro on siis nestettä ja kaurahiutaleita, joita ei kuumenneta, vaan annetaan turvota jääkaapissa. Voit lisätä kaurahiutaleiden lisäksi tuorepuuroosi myös muita kuidun lähteitä, kuten siemeniä tai leseitä. Joissain ohjeissa laitetaan myös jogurttia, mutta silloin se ei mielestäni ole enää puuro.

Tuorepuuron voi tehdä jääkaappiin illalla aamua odottamaan, tai päivällä iltapalaa varten valmiiksi. Tällainen puuro ei ole heti syötävää, vaan sen täytyy antaa asettua jääkaapissa. Tuorepuuro on kuitenkin hyvä kuidun lähde, varsinkin niille kaikille, jotka eivät tavallisesta puurosta välitä. Tämä ei nimittäin maistu yhtään oikealle kaurapuurolle ja makuja voi vaihdella aivan mielensä mukaan. Kokeile vaikka maapähkinävoita ja muussattua banaania, tuoreita vadelmia ja vaniljaa tai mustikoita ja kardemummaa! 

Se kaupasta löytämäni valmispuuro oli tehty kookosmaitoon, mutta itse pidän enemmän mantelimaidosta. Puuron päälle tein paistinpannulla paistettuja omenapaloja, joita maustoin kanelilla ja vaahterasiirapilla, sillä siinä valmispuurossakin oli tällainen paistettu omenajuttu päällä, ja se toi siihen hyvää purutuntumaa.

Omenainen tuorepuuro (1 annos)

2 dl mantelimaitoa

2 dl pikakaurahiutaleita

1 rkl chiasiemeniä

3-4 rkl omenasosetta

kanelia

vaahterasiirappia

Päälle

1 omena kuutioituna

kanelia

vaahterasiirappia

voita

Sekoita puuro. Paista omenoita, kunnes ne vähän pehmenee ja
kauho ne puuron päälle. Anna puuron tekeytyä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia tai yön yli. 

Apotekens Composita

Tässä näet kasvoni ilman meikkiä. Kasvojeni iho punoittaa ja on sieltä täältä kuiva sekä toisaalta taas rasvoittuva. Minulla on sekaiho, joka ei tykkää voimakkaasti hajustetuista tuotteista tai liian paksuista rasvoista.

Tänä syksynä olen todella taistellut kuivan ihoni kanssa. Tuntuu, että vaikka kuinka paljon rasvaisi, niin silti meikkivoide jää paakkuun tai käsivarret ovat karheat. Jaloista puhumattakaan. Kävin tällä viikolla apteekissa uudistamassa kasvovoiteeni ja ostoskoriini päätyikin läjäpäin ACO:n tuotteita.

Olen käyttänyt ACO:n kasvovettä päivittäin jo vuosien ajan ja joskus minulla oli käytössä myös saman sarjan kasvorasva. Jossain vaiheessa se kuitenkin vaihtui, kun apteekista suositeltiin erästä toista rasvaa sopivammaksi meikin alle. Nyt kuitenkin ACO:lle oli tullut valikoimaan tällainen superkosteuttava Hydrating Booster seerumi, johon iskin silmäni välittömästi. Myyjältä vielä varmistin, että tuote varmasti on kevyt, mutta tehokas, ja hän lupasi sen olevan. 

Lisäksi löysin ACO:lta shampoon herkälle hiuspohjalle, johon tartuin myös sen enempää miettimättä. Oma hiuspohjani on erittäin herkkä ja valikoiva eikä oikein mikään shampoo ikinä sovi - paitsi sellaiset, jotka sisältävät lääkeaineita. Ajattelin nyt kokeilla tätä, sillä päänahkani kertoo kyllä melko äkkiä onko vaihdos hyvä vai huono juttu. Apteekissa oli lisäksi tarjouksena, että kahden ACO tuotteen ostajalle kasvovoide kaupan päälle, joten kassalta sain vielä sellaisenkin mukaani! 

Seerumi on ollut parin käyttökerran perusteella ihan nappivalinta. Se on ihanan kevyt, imeytyy heti ja tuoksuu miedon raikkaalle. Aivan kuin vettä levittäisi kasvoille, erona toki, että tämä kosteuttaa todella tehokkaasti. Aamuisin olen laittanut kasvoveden jälkeen vain seerumia, mutta iltaisin sitten tuota rasvaa vielä seerumin päälle. Rasva on myös erittäin kevyt eikä jää pyörimään iholle.

Nyt on naama pehmeä kuin vauvan pylly! Shampoota en ole vielä testannut, mutta tämän kokemuksen perusteella odotan sen olevan hyvä ostos. Pidätkö sinä ACO -sarjan tuotteista?