sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Satokauden päätös


Viime sunnuntaina nostimme maa-artisokkasadon ylös ja se olikin tänä vuonna aikamoinen. Ei ehkä niinkään määrällisesti, mutta muodoltaan. Mukulat olivat kummallisen pitkulaisia, ehkä jopa vähän porkkanamaisia, eikä ollenkaan pyöreähköjä, kuten yleensä. En tiedä johtuuko muoto kasvuolosuhteista vai onko näitäkin vain erilaisia, mutta ihan hauskaa kun laatikosta alkoikin tulla tällaisia. 

Määrällisesti maa-artisokkia tuli tänä vuonna ihan kohtuullisesti, sillä kuuma kesä oli kaikille kasveille aika ankara. Alkusyksystä latvoihin iski myös vihannespunkki, jonka vuoksi latvusto jouduttiin katkaisemaan liian aikaisin eikä kukintavaiheeseen päästy ollenkaan. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta satoa kuitenkin saatiin, mikä on mahtava juttu ja vaikka näistä on nyt mahdotonta höylätä sipsejä, niin enköhän keksi jotain kuitenkin.

Punajuuret kasvattivat vain nättiä naattia, mutta juuressa ei ollut mitään. Perunoita tuli vähemmän kuin koskaan aiemmin vaikka pinta-ala oli isompi, chilistä emme saaneet mitään ja kirsikkatomaatteja tuli tasan kaksi kappaletta. Kurkku antoi satoa parhaiten, mutta muilta osin tämä satokausi oli kyllä hieman pettymys. Nyt vain parveke täyteen kanervia ja lyhtyjä, katsotaan sitten mitä ensi keväänä istutellaan!

tiistai 21. syyskuuta 2021

Kurpitsakuppikakut


Leivoin sadonkorjuuillalliselle jälkiruoaksi kurpitsakuppikakkuja, sillä olin juuri viikkoa aiemmin tehnyt perinteisen amerikkalsisen kurpitsapiirakan, niin se ei oikein innostanut. Kurpitsakuppikakut kuitenkin sopivat teemaan mainiosti ja tein niistä oikein erityisen söpöt. Kuorrute valui pursotinpussista ulos ihan ilman pursottamista, joten siinä meni jokin pieleen, mutta sain kuitenkin lusikoitua sitä pienen kerroksen muffinsien päälle. Niistä ei siis tullut niin näyttäviä kuin piti, mutta aika hienoja kuitenkin - ja ennen kaikkea herkullisia! 

Muffinsseja varten tein ensin pumpkin spice -mausteseoksen, johon löysin ohjeen Diiskuneidin blogista. Olen tehnyt mausteseosta aiemminkin, mutta en tykännyt kun siihen tuli maustepippuria ja liikaa neilikkaa. Tässsäkin ohjeessa laitoin neilikkaa alle puolet, ja maustepippuria tähän ei tullut laisinkaan. Eli tarvitset 2 ruokalusikallista kanelia, yhden ruokalusikallisen kardemummaa, yhden teelusikallisen muskottipähkinää, 2 teelusikallista inkivääriä sekä 1,5 teelusikallista neilikkaa, josta itse laitoin vain 0,5 teelusikallista. Tämä mausteseos on helppo tehdä, sillä kaikkia näitä yksittäisiä mausteita löytyy lähestulkoon jokaisesta ruokakaupoista. Pumpkin spice -mausteseos sopii leivonnaisten lisäksi kahviin, vaniljajäätelön päälle sekä ruoanlaittoon. 

Kurpitsakupppikakkuni olivat ihanan mehukkaita ja ne kävivät hyvin kaupaksi. Itse käytin valmista kurpitsasosetta, mutta halutessasi voit myös paahtaa itse esimerkiksi myskikurpitsaa uunissa tai vaihtaa kurpitsasoseen bataattiin. Vaihdoin myös jogurtin kermaviiliin, sillä sitä löytyi jääkaapista. 

Pumpkin cupcakes (10-12 kpl)

2 munaa
2 dl sokeria
1 dl juoksevaa oivariinia
2 dl kurpitsasosetta
1 dl jogurttia
3 ½ dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1 tl pumpkin spice -mausteseosta
1 ½ tl ruokasoodaa
1 tl kanelia
ripaus suolaa

Kuorrute
1 dl kermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl sokeria
pumpkin spice -mausteseosta
sherryä

Vaahdota munat ja sokeri, lisää joukkoon oivariini, sose ja jogurtti. Sekoita keskenään kuivat aineet ja yhdistä vaahtoon. Jaa taikina muffinssivuokiin ja paista 200 asteessa 15-20 minuuttia. Jäähdytä kunnolla. Vatkaa kermavaahto melko kovaksi ja lisää joukkoon tuorejuusto. Mausta sokerilla, kurpitsamausteella ja sherryllä. Pursota ja koristele.

sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Syysjuhla



Vietimme torstaina ihanaa syysjuhlaa anoppipuolen luona. Ilma oli kirpeän syksyinen, joskin loppuillasta aika viileä, mutta tunnelmaa oli sitäkin enemmän, sillä kaikki oli niin kaunista ja ruoka maistuvaa. Ja toisaalta, oli ihan kivakin pukeutua neulemekkoon ja kevyttoppikseen sekä kietoutua villahuiviin kuuman kesän jälkeen - minä kun olen enemmän niitä syksyihmisiä.

Tällaiset illalliset ovat ominta alaani, joten otin mieluusti päävastuun ruoasta ja esillepanosta. Rakensin kurpitsalyhtyni ympärille syksyisen asetelman kynttilöineen ja pihlajanmarjoineen. Nautin kertakaikkisesti tämän pöydän koristelusta ja kattamisesta, kunpa tällaista saisi tehdä useammin! 
 
Ajatus lähti liikkeelle amerikkalaisesta thanksgiving daysta eli kiitospäivästä, mutta matkalla se muuttui enemmänkin sellaiseksi sadonkorjuuateriaksi, jossa oli vain ripaus amerikkalaisuutta. Nyt on niin ihanasti kaupoissa kaikkia kotimaisia vihanneksia ja juureksia, kuten maissia, myskikurpitsaa ja ruusukaaleja, että halusin hyödyntää niitä. Olen aivan häkeltynyt, kun maissintähkiäkin saa nykyään kotimaisena, mutta toivoisin vain, että niitä olisi sesongissa pidempään, jolloin niistä ehtisi nauttia oikein kunnolla.





Ruokapöydällä komeili kaksi kokonaista broileria, sillä kokonaista kalkkunaa ei koko Helsingistä löytynyt. Laitoin broiskujen sisään sitruunalohkoja, suolaa, pippuria, valkosipulia sekä tuoreita yrttejä -  rosmariinia, rakuunaa ja timjamia. Lisäksi hieroin niiden pintaan suolaa ja voita, ja kiedoin ne paistinarulla nippuun. Kanojen sitominen ei ole vahvinta alaani, ja tällä kertaa muutaman YouTube -videon jälkeen päätinkin, että pääasia kunhan vain sidon ne. Teknisesti ottaen on kuitenkin tärkeintä, että kaikki on niin sanotusti yhdessä, jolloin liha pysyy mehukkaana ja kaikki osat kypsyy samaan aikaan. Ei ole niin tarkkaa, miten päin sen narun laittaa, kunhan vain laittaa.

Sitomisen jälkeen lisäsin vuokaan vielä sitruunanlohkoja, tuoreita yrttejä, valkosipulia, tilkan sherryä ja lorauksen vettä. Kanojen päälle lusikoin hieman hunajaa sekä puristin yhden sitruunan mehun. Paistoin broilereita 175 asteessa parisen tuntia, ja kauhoin lientä aina välillä niiden päälle.




Lisäksi pöydässä oli kokonaisia perunoita ja bataatteja, jotka kypsensin folionyyteissä grillissä. Laitoin grilliin myös kokonaisen myskikurpitsan, ne maissit ja ruusukaaleja, ja uunissa tein amerikkalaisen cornbreadin eli maissileivän. Edellisenä päivänä olin keitellyt valmiiksi karpalokastikkeen, mutta se valitettavasti unohtui kuvista! Kanan kanssa tarjoilin vielä herkkusienikastiketta, johon käytin kanan paistolientä, ja jälkkääriksi oli kurpitsakuppikakkuja. Aika mahtavaa ruokaa kotimaisista aineksista kauniin luonnon keskellä ja hyvässä seurassa. Ei olisi voinut paremmin syyspäivää viettää. Tässä vielä ohjeet maissileipään ja karpalokastikkeeseen, jos sinäkin innostut viettämään syysjuhlaa!

Amerikkalainen maissileipä

2,5dl maitoa
1 muna
¾ dl öljyä
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
2,5 dl maissijauhoa (ei maissitärkkelys)
1tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
¾ dl sokeria
1 tuoreesta maissintähkästä jyvät

Yhdistä maito muna ja öljy, lisää joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet. Taikina on kuin löysä puuro. Sekoita mukaan maissinjyvät ja kaada pienehköön vuokaan. Paista 20 min 200asteessa.

Cranberrysauce eli karpalokastike

200 g pakastekarpaloita
1,5 dl hillosokeria
2-3 siivua appelsiininkuorta
1 appelsiinin mehu
½ tl kanelia
½ tl jauhettua inkivääriä
ripaus suolaa
vettä

Laita karpalot kattilaan ja vettä niin, että marjat peittyy. Vedä appelsiinista kuorimaveitsellä 2-3 siivua kuorta kattilaan ja purista mehu. Lisää mausteet ja hillosokeri, sekoita ja kuumenna. Kiehauta hiljalleen ja muussaa karpaloita lusikalla. Keitä hiljaisella n. 10-15 minuuttia ja laita jäähtyneenä lasipurkkiin. 


keskiviikko 15. syyskuuta 2021

Kustaa Kurpitsa


Huomenna vietämme anoppipuolen luona jonkinlaista kiitospäivän ja sadonkorjuujuhlan yhdistelmää. Olen kokkaillut intohimoisesti kaikkea koko päivän ja samalla suunnitellut myös hieman kattausta. Itselleni tunnelma ja esteettisyys on puoli ruokaa, ja koska syömme ulkona, niin ajattelin käyttää koristuksena ruskan värittämiä lehtiä, kynttilöitä ja kurpitsoja. Minulla on edellisvuosilta jäljellä muovisia kurpitsakoristeita sekä lisäksi askartelin aidon amerikkalaisen kurpitsalyhdyn. 

Olen askarrelut vastaavanlaisen lyhdyn aiemminkin, mutta silloin kurpitsa oli ainakin neljä kertaa isompi. Nyt tyydyin pieneen vauvakurpitsaan ja lyhdystä tulikin aika vauva, kun hampaat unohtui kaivertaessa pois! 


Jos et ole ennen tehnyt kurpitsalyhtyä, niin helpointa on ensin piirtää kasvot kurpitsaan permanenttitussilla. Ideoita lyhdyn koristeluun löytyy esimerkiksi Pinterestistä, mutta itse päädyin helpoimpaan mahdolliseen hahmoon. Hattu koverretaan viistosti pois, jonka jälkeen poistetaan siemenet. Rihmastoa on vaikea saada pois kokonaan, joten suosittelen paloturvallisista syistä käyttämään kynttilän tilalla led-tuikkua - ainakin sisätiloissa. Kun sisälmys on mahdollisimman puhdas, koverretaan kasvot terävällä veitsellä ääriviivoja pitkin. Lyhty voi toki olla paljon muutakin kuin kasvot. Sen voi esimerkiksi rei'ittää vaikka omenaporalla joka puolelta, jolloin kynttilän valo tulee rei'istä nätisti läpi. 

Kurpitsalyhtyä on kiva tehdä ja se tuo paljon ilmettä kattaukseen. Kustaa Kurpitsa odottaa jo kovasti huomista, onhan se pöydän kuningas. Tai niin se ainakin kuvittelee olevansa. 

lauantai 11. syyskuuta 2021

Nannapuuro


Syksy on ehdottomasti puurojen aikaa. Herkuttelin edellisviikolla jo yhden kattilallisen gluteenitonta marjavispipuuroa, ja seuraavaksi listalla olisi kokeilussa aprikoosivispipuuro. Tähän väliin kuitenkin himoitsin mannapuuroa - mutta toki glutenittomana.

Olin lukenut, että gluteeniton mannapuuro syntyy helposti karkeista riisijauhoista, kuten vispipuurokin. En vain voinut ymmärtää, että eikö se maistu sitten vain riisipuurolle, mutta tämä ei selvinnyt kuin kokeilemalla. Kuumensin litran täysmaitoa pinnoitetussa kattilassa ja kun se oli kiehuvaa, lisäsin sinne 1,5 desiä karkeita riisijauhoja sekä ripauksen suolaa, puoli desiä sokeria ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria. Ohjeessa ei ollut kuin maito, jauho, suola ja voi, mutta halusin jättää voin pois ja laittaa sokeria. Puurojen kuluu olla makeita.

Haudutin sitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia kokoajan sekoittaen. Jäähdytin puuron kylmäksi ja nautiskelin vadelmahillon kanssa. Aivan kuten riisipuurokin, niin mannapuurokin kuuluu mielestäni olla jääkaappikylmää. Ensimmäisen lusikallisen kohdalla aivoissani tapahtui odottamaton hämmennys - sehän maistui aivan mannapuurolle! Kuinka käsittämätöntä. En vieläkään ymmärrä miten tai miksi jokin riisistä tehty voi maistua näin erilaiselle, mutta jos olet gluteenittomalla ruokavaliolla ja kaipaat mannapuuroa elämääsi, niin tässä on vastaus.

En oikeastaan tiedä mistä tämä mannapuurohimo edes tuli, sillä en ennen juurikaan piitannut siitä. Mutta olen huomannut, että nyt gluteenittomana jotkin asiat maistuvat paremmille. Yksi esimerkki on letut, joita voin glutenittomana syödä loputtomasti, kun taas ennen jo parin jälkeen tuli jotenkin huono olo. Ja toinen on tuo vispipuuro, se on järkyttävän hyvää. Ehkä kehoni on siis jo pidempään yrittänyt kertoa minulle jotain, mitä en ole osannut tulkita. Onneksi tiedän nyt ja vihdoin mannapuurokin on taivaallista - vai pitäisikö sanoa nannapuuro!

lauantai 4. syyskuuta 2021

Hääpäivädinner


Meillä oli 7. hääpäivä elokuun lopussa, mutta kumpaakaan ei inspiroinut viettää hääpäivää silloin. Tänään sitten tuntui siltä, joten otimme suunnaksi ravintolan, ja näin suomalaisen ruoan päivänä totesin, että miksei sitäkin voisi viettää ravintolassa ja tukea yrittäjätoimintaa. Lisäksi tiedustelin tarjoililjalta ruokalistan kotimaisuusastetta ja hän kertoi sen olevan lihojen osalta jopa 50%! 


Viikinkiravintola on yksi suosikeistani, emmekä olleet käyneet siellä aikoihin. Teemaravintoloita saisi mielestäni olla enemmänkin, sillä näissä saa niin paljon enemmän kuin vain illallisen. Haraldissa otamme yleensä alku- ja pääruokakilvet, joihin on kerätty monia erilaisia makuja. Näin saa nauttia tavallaan useammasta ruoasta eikä tarvitse valita vain yhtä. Lisäksi tunnelmaan kuuluu aina viikinkikypärä, viikinkien voimaolut sekä ruokailua siivittää tunnelmaan sopiva sisustus ja musiikki. 

Haraldissa pystyy suorittamaan myös viikinkikasteen, johon kuuluu hapatettua haita sekä vainojuomaa. Miehen piti suorittaa se tänään, mutta emme tienneet, että se tulisi tilata etukäteen. Se siirtyi siis ensi kertaan. 

Tunnelman lisäksi Haraldissa saa myös erinomaista ruokaa ja tulee maistettua erilaisia ruokia. Tänään esimerkiksi alkukilvellä oli karhusalamia ja joskus ennen olemme syöneet tuolla majavaa. Kerrassaan mainio ravintola kaikille tällaisille hupsuille eläytyjille ja elämysten etsijöille! 


keskiviikko 1. syyskuuta 2021

Tuntemattomat siirapit


Nyt on jo virallisestikin syksy, joten saan ihan luvan kanssa aloittaa kaikenlaisen tunnelmoinnin. Syksyyn kuuluu kynttilöiden lisäksi ehdottomasti tietynlaiset ruoat ja leivonnaiset, kuten esimerkiksi uunituore leipä.

Käyn mielelläni aina silloin tällöin hävikkiruokakauppa WeFoodissa. Koskaan ei tiedä mitä sieltä löytää, sillä he saavat tuotteet lahjoituksina yhteistyökumppaneilta, kuten Apetit, Meira ja Oatly. Kaupassa saattaa olla esimerkiksi hyllyllinen täynnä yhtä tuotetta ja toinen hylly toista tuotetta. Useimmiten sieltä kuitenkin jotain lähtee mukaan, ja oikeastaan se on ihan hauskaakin, kun ei tiedä mitä löytää. Viime viikon käynnilläni löysin jännittäviä siirappeja - kookoksenkukkasiirappi sekä riisisiirappi. En ollut kuullu aiemmin kummastakaan, mutta uskoin niiden sopivan ainakin leivontaan. 

Kookoksenkukkasiirapin kerrotaan olevan maultaan paahteisen karamellimainen. Se voisi sopia siis hyvin esimerkiksi kakkuihin tai pannukakun päälle. Riisisiirapin puolestaan sanottiin olevan maltainen eikä niin makea, kuin tavallinen siirappi. Ja maltaiselta se todellakin maistui, nimittäin minun suussani se muistutti hyvin paljon mämmiä. Siitä syystä olen käyttänyt sitä nyt erilaisiin leipiin, sillä niihin maltaisuus sopii. Viime viikolla tein yhtenä iltana iltapalaksi teeleipää ja nyt pyöräytin sämpylöitä.


Tein puolen litran taikinan ja jauhoina käytin tietysti kaikkea gluteenitonta. Unohdin täysin psylliumin taikinastani enkä tiedä vaikuttiko se siihen, että niistä tuli niin litteitä. Maku kuitenkin oli hyvä ja käytin niihin kaikkea terveellistä - kauraleseitä, kaurahiutaleita, kuminaa, pellavansiemeniä sekä auringonkukan siemeniä. En oikein käyttänyt mitään mittoja, vaan laitoin desin tästä ja toisen tuosta, kunnes taikina tuntui hyvältä. Lisäksi tietysti gluteenitonta jauhoseosta, hiivaa, suolaa ja tuota riisisiirappia. Piti laittaa myös raastettua porkkanaa, mutta porkkanat olivat niin nahistuneita, ettei niistä ollut enää edes leivontaan. 

Pyöräytin taikinan ja tein siitä heti sämpylät pellille nousemaan, koska gluteenittomat hiivataikinat kohotetaan yleensä vain kerran. Pohdin pitkään laitanko sämpylöiden pinnalle seesaminsiemeniä vai juustoraastetta, mutta päädyin seesamiin. Sitten vain 200 uuniin n. 15-20 minuuttia, kunnes väri näytti hyvälle. Ai että miten herkullisia!

perjantai 27. elokuuta 2021

Liikkeellä lounasaikaan




Lähdin tänään vähän kaupungille viettämään laatuaikaa itseni kanssa. Kovin usein minua ei näe liikkeellä lounasaikaan, mutta tänään oli meno, joka oli hoidettava. Sen jälkeen oli ihanaa mennä lounaalle Kampin Kortteliin, ja kun en tosiaan kovin usein lounailla käy, niin halusin katsastaa tarjonnan mahdollisimman huolella. Kampin Kortteliin oli kuitenkin auennut uusia ravintoloita, ja ihastuin päätä pahkaa The Soukin tarjontaan.

Lounasaikana tarjolla oli salaattibuffet sekä pääruoka, josta löytyi kolme vaihtoehtoa. Lounaaseen kuului kahvi tai tee, mutta hemmottelin itseäni vielä kakkupalalla. En oikein päässyt jyvälle ravintolan visiosta, sillä salaattibuffet meni selkeästi Lähi-itään päin hummuksineen ja linsseineen. Pääruokatarjonta kuitenkin poikkesi siitä, ja vaihtoehtoina oli mm. possunniskaa bbq-kastikkeella sekä valitsemani herkkusienirisotto. Taustalla soi arabimusiikki, mutta sisustus taasen oli aika pelkistetty. En siis osaa sanoa, minkälainen tyylisuuntaus heillä on, mutta sen voin sanoa, että ruoka ja palvelu oli erinomaista. Oli oikeastaan aika kiva käydä lounaalla - ihan niin kuin normaalit ihmiset!





Lounaan jälkeen päädyin keskustan Stockmannille, jonne avattiin kesän alussa second hand liike Relove. Olen koko kesän yrittänyt mennä sinne, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Nykyään tulee oikeastaan aika harvoin käytyä ihan keskustassa asti, kun kaikki löytyy vain parin metropysähdyksen päästä, joten siksi se on venynyt. 

Relove on tosiaan second hand liike, kahvila ja olohuone. Aiemmin liikkeellä oli toimipisteitä  Töölössä ja Punavuoren nurkilla sekä nyt uutena tämä Relove Helsingin Stockmannilla. Miljöönä kauppa oli niin lähellä sydäntäni kuin olla ja voi - ihanat vanhat ikkunat, hieman pariisilaishenkinen sisustus ja jotenkin vain niin kutsuva ilmapiiri. Paikanpäällä tosiaan toimii myös kahvila, jossa tarjoillaan esimerkiksi all day breakfast tai halutessaan voi nauttia lasin viiniä. Tällä kertaa ei aamiainen maistunut, kun oli vasta lounas selätetty, mutta aion palata tuonne ensi viikolla ihan vain fiilistelemään syksyä ja nauttimaan kiireettömyydestä.

Vaatteet olivat itselleni melko kalliita kirppisvaatteiksi, mutta yksi laukku oli pakko ostaa. Kuva ei anna sille yhtään oikeutta, sillä se on oikeasti hennon vaaleanpunainen ja hieman kimalteleva. Lisäksi laukku oli käyttämätön, joten kuntokin oli loistava. Nyt vain tarvitsisi jotkut juhlat, että sitä voisi käyttää! 





torstai 26. elokuuta 2021

Klaffipöytä


Pitkästä aikaa vähän sisustusjuttuja! Tietokonehuone on ollut kevään myllerryksestä asti vähän keskeneräinen. Olen kaivannut sinne uusia verhoja ja jotakin tasoa, mutta en tiennyt minkälaisia. Aina tuli raha vastaan, sillä muutoksen piti sopia budjettiin. 

Olin jo hetken aikaa mielessäni miettinyt yhtä tiettyä pöytää tuohon nurkkaan. Pöytää, joka on vaarin ja mummun vanha, ja se toimi omana koulupöytänäni silloin kun olin peruskoulussa. Niinpä toin äidiltä palatessani mukana vanhan klaffipöydän ja se sopii tuohon juuri niin hyvin kuin ennakkoon ajattelinkin! 


Pöytä on kätevä, sillä sivujen ollessa suljettuna se toimii erinomaisesti kukkapöytänä, mutta tarvittaessa siitä saa isomman. Suunnittelin tuosta sellaista kauan kaipaamaani askartelupöytää, ettei kaikki olisi aina ruokapöydällä levällään. 

Lisäksi laitoin tietokonehuoneeseen uudet verhot. Tai en tiedä voiko sanoa uudet, sillä nämä ovat mummuni vanhat, joten luultavasti verhoilla on enemmän ikää kuin minulla. Verhot ovat aika kalliita, joten olen siirtänyt niiden ostamista enkä toisaalta edes tiennyt minkälaiset verhot haluaisin ostaa. Äidiltä kuitenkin löytyi kaapista juuri sopivan neutraalit yksilöt, jotka täyttivät tämän verhohaaveeni. 

Tietokonehuoneen uudet verhot ovat siis läpikuultavan luonnonvaaleat, joissa on hento vaaleanpunainen raidoitus. Tykkään siitä, että ne eivät ole aivan vitivalkoiset, mutta myöskään vaaleanpunaista ei ole liikaa. Verhoja oli myös kuin sattumalta neljä kappaletta eli juuri sen verran kuin tähän kulmaikkunaan tarvitsee. Ehkä tämä olikin tarkoitettu näin! 

Olen enemmän kuin tyytyväinen muutokseen ja mikä parasta, tämä kaikki maksoi pyöreät 0 euroa. Nyt tietokonehuoneesta puuttuu enää se kaavailemani valokuvaseinä ja nuo hyllyt tarvitsisi hieman lisää jotain somistetta tai kirjoja. 


maanantai 23. elokuuta 2021

Kesä - ei tuu ikävä!










Syksy on saapunut jo mielenmaisemaani, vaikka kalenterissa onkin vielä elokuu. Ulkona tuoksuu ihan selvästi syksylle, ilma on mukavasti viilennyt ja arki on koittanut kesän jälkeen.

Pidetään vielä kuitenkin tämän pienen hetken verran kulunut kesä mielessä ja katsotaan, että mitä oikein tulikaan tehtyä. Tämä ei ollut se kaikkien aikojen the kesä, enkä tiedä tuleeko sellaista enää ikinä, mutta ainakin tämä oli parempi kuin edeltäjänsä. Sai liikkua vähän vapaammin ja käydä tapahtumissa koronasta huolimatta ja rokotteiden ansiosta. Kesään mahtui niin surun hetkiä, kuin myös ääretöntä onneakin.

Piknikeillä tuli käytyä useammankin kerran, mutta kaipaamani yölliset ulkoretket jäivät marginaalisen vähäisiksi. Ehkä olen jo niin vanha, että uni vie voiton kesäyön kauneudesta! Parasta ehkä kuitenkin oli ne festarit. Kolmen päivän huuma ja ilo, joka valtasi täysin koko kehon sekä mielen. Uudet ystävät ja tuttavat, toivottavasti enemmän kuin festareiden pituiset ihmissuhteet. Kärkisijoille pääsee myös elokuun alun mökkipäivä sekä Teurastamon kesäinen ulkokaraoke. 

Tottakai aikaa kului myös karvalapsen kanssa ja pahimmat helteet koettelivat meitä kumpaakin. Viime viikot olin Taiston kanssa maalla, kiertelimme maita ja mantuja nauttien kesän loppuhetkistä. Pakastimme äidin kanssa myös urakalla marjoja ja se oli yksi Taistonkin lempipuuhista - ne kun maistui sillekin.

Kaikkeen tähän mahtui tietysti myös kavereita, ravintolaillallisia, elokuvia, mustikkapiirakoita,  pyjamapäiviä kotona ja paljon muuta. Kiitos kesä, mutta oi niin paljon tervetuloa syksy!