lauantai 25. joulukuuta 2021

BullerBox





Taisto on ainut, joka on tässä taloudessa nauttinut joulusta. On ollut possunkorvia, maksalaatikkoa lahjoja ja uusi joulunuttu. 

Me tilasimme Taistolle joululahjaksi Bullerboxin, joka on samalla periaatteella toimiva konsepti kuin meikkiboxit - teet tilauksen ja kotiovelle saapuu joka kuukausi uusi yllätys. Olen koko syksyn ajan tahtonut tilata yllätysboxin Taistolle, mutta päätimme säästää sen jouluun. 

Boxia tilatessa sai ilmoittaa onko koiralla allergioita tai muita erityistoiveita, mikä oli hyvä, sillä Taisto on allergiakoira. Taisto sai itse repiä paketin auki ja voi sitä riemun määrää! Oletin, että sieltä tulisi jokin jouluinen paketti, mutta sisältö olikin kasattu taikuuden ympärille - oli pupunkorvat, taikalaatikkolelu sekä teeman mukaan nimettyjä herkkuja. Omaa silmääni lelut eivät miellyttäneet, mutta paketin saaja oli melko onnellinen ja violetista taikalaatikosta on tullut uusi lempilelu. 

En tiedä tilaisinko Bullerboxia uudelleen, sillä mielestäni hinta ei vastannut sisältöä. Ihan hauska kokeilu kuitenkin! 

perjantai 24. joulukuuta 2021

Jouluttomuus


Me emme tänä vuonna vietä joulua. Piste. En siis ole laittanut kotiin mitään jouluista, en leiponut enkä kuunnellut joululauluja. Ai miksi? Koska minusta ei tunnu siltä eikä miehelle joulu ole niin tärkeä. Eikä tämä tarkota, että vihaan joulua tai etten vietä sitä enää ikinä, mutta en vain halua tehdä asioita pakolla.

Olen pohtinut viime aikoina paljon joulua ja sen merkitystä. Itse kaipaan niitä jouluja kun kaikki olivat yhdessä mummun ruokien äärellä ja ilo tarttui jokaiseen. Minulle itselleni joulussa olisi juurikin tärkeintä se yhdessäolo, yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Että puoli sukua hääräisi saman katon alla ja saisin vaikkapa emännöidä kaikkia. Tuntuu niin turhalta laittaa jouluruokia kahdelle tai viettää joulua kotona kahdestaan, sillä olemme muutenkin aina kotona.

Olen tykännyt niistä jouluista, kun olimme miehen kanssa Tallinnassa, mutta siinäkään ei ehkä ole ollut kyse joulusta vaan ennemminkin lomasta. Tänä vuonnakin oli tarkoitus olla pois kotoa ja se innosti minua valtavasti, mutta kun se peruuntui, niin en halunnut edes ajatella koko joulua.

Mitä sitten on joulumieli? Itselle sekin kulminoituu siihen yhdessäoloon ja sukulointiin. Kun saa ilahduttaa muita lahjoilla, etenkin lapsia. Kun ihmiset nauttivat ruoasta ja leivonnaisista, pelataan lautapelejä ja nauretaan. Se olisi sitä mitä minä joululta haluaisin. 


Joten nyt kun emme virallisesti vietä joulua, ei ole ollut huolta valmisteluista ja monia asioita voi tehdä eri tavalla. Ostin itselleni tulppaaneja, sillä ne eivät kuulu jouluun, mutta ovat kauniita. Tänään kävimme ravintolassa ja loput ruoat aiotaan tilata kotiovelle. Ei jouluruokaa, vaan sushia, intialaista tai mitä ikinä mieli tekee. Ainut oma panostus on runsas juustotarjotin ja pullo punaviiniä. Lopun ajan katsomme telkkaria ja huomenna ehkä suuntaamme leffateatteriin. 

Eli hyvää joulua kaikille teille jotka sitä vietätte, ja hyvää hieman parempaa viikonloppua meille muille. Annetaan jokaiselle juuri sellainen joulurauha, kuin he itse tarvitsevat. Jouluna tai koskaan muulloinkaan ei pitäisi tehdä jotain vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Joulua ei tarvitse suorittaa eikä jouluttomuutta pidä hävetä. 

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Sacherkakku


Alan taas vähitellen heräilemään jostain horroksesta ja blogijuttujakin on jo jonoksi asti. Innostuin myös pitkästä aikaa leipomaan, ja kun en suostu leipomaan mitään jouluista, niin ihanan täyteläinen sacherkakku oli juuri sitä mitä leipurisieluni kaipasi.

Äiti leipoi usein lapsena synttäreilleni sacherkakkua, sillä toivoin sitä joka vuosi. Resepti on äitini, joten se ei ole ehkä ihan se aito ja oikea, mutta minulle se on juuri se sacher, mihin olen tottunut. Alunperinhän sacher on Itävallasta, ja perinteisesti täytteeksi kuuluu aprikoosihilloa. Itse käytän mangososetta ja aprikoosihilloa sekoitettuna, sillä näin se on mielestäni parasta.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi sacheria leiponut ja muistelin, että silloin minulla oli ongelmia kuorrutuksen kanssa. Kakkuni oli silloin kai liian lämmin, kun kuorrutusvaiheessa suklaa vain valui pitkin poikin. Nyt yritin korjata tilanteen, pidin kakun kylmässä ja kuorrutin sen leivontaritilän päällä, jottei se jäisi uimaan suklaalammikkoon.

Tällä kertaa kuitenkin kakku oli ilmeisesti liian kylmä, sillä suklaakuorrute jähmettyi silmänräpäyksessä eikä valunut kakun reunoille laisinkaan. Kun kuorrutetta levitti, niin jähmettynyt suklaa jäi kuhmuraiseksi eikä kauniin sileäksi, kuten oli tarkoitus. No, onneksi maku on kuitenkin tärkein ja niin kuin Sikke Sumari joskus sanoi - kotona leivotun pitää olla kotitekoisen näköistä!


Sacherkakku (gluteeniton)

Pohja:
125 g voita
125 g tummaa suklaata
2 dl tomusokeria
6 munaa
1 dl sokeria
2 dl gluteenitonta jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Täyte:
3 purkkia mangopilttiä
4 rkl aprikoosihilloa
kostutukseen mehua

Kuorrute:
200-300 g tummaa suklaata
2 rkl voita

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä tumma kaakaojauhe keskenään. Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vatkaa pehmennyt rasva sekä tomusokeri, lisää keltuaiset joukkoon yksitellen vatkaten.  Yhdistä keltuaisvaahtoon sulatettu suklaa, jauhoseos sekä valkuaisvaahto. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina korppujauhotetuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa 45-60 minuuttia. Kumoa pohja leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä.

Leikkaa pohja kolmeen osaan. Sekoita kulhossa yksi pltti ja kaksi reilua lusikallista aprikoosihilloa. Kostuta jokainen kerros mehulla ja laita sekoittamasi piltti-hillo täyte väliin. Tee toiseen väliin uusi annos täytettä. Lopuksi levitä yksi piltti kakun päälle ja reunoille. Sulata kuorrute vesihauteessa sopivan notkeaksi ja levitä viileän kakun päälle. Koristele ja anna olla viileässä yön yli.

lauantai 18. joulukuuta 2021

Ilman latteuksia


Muistatteko kun etsiskelin uutta lempikuppiani? No nyt se löytyi! Ja se löytyi ihan niin kuin pitkin, eli sen suurempia etsimättä. Se tuli eteeni ja tiesin, että siinä se nyt on. Ehdin jo pyytää joululahjaksi kaverilta Pentikin vaaleanpunaisen Vilja -mukin, mutta ei huolta, ei sekään jää kaappiin pölyttymään. Ehkä siitä tulee viikonloppukuppi, tai toisaalta ehkä toinen on aina pesussa ja toinen käytössä. Mutta juuri nyt tämä kuppi on sitä mitä tarvitsin. 

Hauskinta tässä on se, että muki löytyi viime viikonlopun risteilyltä. Yleensä en erityisemmin pidä tekstimukeista tai -tauluista tai mistään, jos niissä lukee jotain latteuksia, kuten "live, love, laugh". Tästä syystä onkin outoa, että uusi lempimukini on pelkistetyn mustavalkoinen ja tekstillä koristeltu eikä rönsyilevä ja kukallinen niin kuin ennustin. 


Muki löytyi siis Silja Europan lahjatavaraosastolta ja lähti hetkeäkään epäröimättä mukaani. Vasta kotona huomasin sen kuuluvan Villeroy&Bochin tuoteperheeseen, kun aloin tarkistamaan pohjasta, että soveltuuko muki astianpesukoneeseen. Luulin sen olevan joku ihan vain tilpehöörimuki, mutta se olikin oikea laatuyksilö. Villeroy&Bochin Statement -sarjan kuppi viehätti minua muodollaan ja teksti on painettu kivalla, hieman käsialamaisella fontilla. Kuppi ei myöskään tarvitse paria, sillä mielestäni astioita pitää aina olla parillinen määrä, mieluiten 6 tai 12, mutta tämä kuitenkin selviytyy ihan yksinään ja ennen kaikkea sen viesti oli varsin osuva - olen ihmeellinen, en täydellinen.

maanantai 13. joulukuuta 2021

Uneton yö ja bingo!



Olin viikonloppuna pitkästä, pitkästä aikaa risteilyllä. Silja Line Europa kuljetti meidät Viroon ja takaisin 22 tunnin risteilyllä, johon kuului mm. grande buffet illalla ja aamulla, Erinin keikka, bingoa sekä yksi uneton yö.

Olen tosiaan ollut risteilyllä viimeksi 5 vuotta sitten, jos kansimatkustajana Tallinnaan kulkemista ei lasketa. Suunnittelin viettäväni supervillin ja railakkaan bilereissun, mutta toisin kävi. Ensin meinasin myöhästyä laivasta unohtuneen kyydin ja ruuhkaisan liikenteen vuoksi, ja kun Erinin keikka oli alkamassa, niin aloin oksentaa eturivissä. Kuin tilauksesta kaverilla oli muovipussi laukussa ja tilanne helpotti, joten pääsin jatkamaan keikkaa. Aika pian asiat kuitenkin kääntyi päälaelleen ja päätin siirtyä hyttiin jatkamaan oksentelua. En oikeastaan juuri ikinä oksenna, paitsi vatsataudissa, joten tämä yllätti minut täysin. Alkoholilla ei myöskään ollut osuutta asiaan, sillä ehdin juomaan vain yhden drinkin koko illan aikana ennen kuin tämä kaikki alkoi. En sitten tiedä oliko vika ruoassa vai missä, mutta näin nyt vain kävi.

Loppuseurue jäi juhlimaan, mutta itse päätin kaverin kanssa käydä lepäämään. Juttelimme ja kikattelimme hetken aikaa, ja yhtäkkiä kello näytti 4.35, jolloin totesimme, ettei kannata enää nukahtaa. Aamupala alkaisi klo 7, joten hetken vielä sängyissä kikateltuamme aloimme valmistautua siihen ja olimme kuta kuinkin ensimmäisinä paikalla. Minut tuntevat tietää, että se on aika saavutus! 



Toinen laivapäivä sujui huomattavasti paremmin. Reippaan aamiaisen jälkeen kävimme TaxFreessä sillä välin, kun muu seurue veti vielä unia. Shoppailun jälkeen kävimme tutustumassa laivan kaikkiin osiin aina alakannelta ylimpään spa-keitaaseen ja joka välissä täytyi tietysti hieman piristäytyä energiajuomilla tai kahvilla. Ennen ohjelman alkua pakkasimme laukut lähtöä varten valmiiksi ja viimein muutkin heräsivät.

Päiväohjelmassa oli bingoa ja karaokea, josta lopulta päädyimme koko porukalla bingoon. Tämä oli ihka ensimmäinen bingokertani ikinä! Olin todella innoissani, mutta niin pettynyt, kun peli olikin superlyhyt. Luulin, että sitä jatkettaisiin, mutta se kestikin vain yhden kupongin verran enkä edes voittanut mitään. 




Bingon jälkeen oikeastaan vain hengailtiin ja odoteltiin, että laiva saapuisi satamaan. Seurueemme toinen puoli jatkoi edellisillasta hyväksi havaitulla skumppalinjalla, joten istuskelimme baarissa ja nautiskelimme kiireettömyydestä. Housebändi soitti vielä ennen risteilyn loppua ja ihan lopputöikseni kävin vielä nautiskelemassa katkarapuleivän, joka on lähestulkoon pakollinen risteilyjuttu. 

Itse viihtyisin risteilyaluksella useammankin vuorokauden, kunhan vain ohjelmaa ja toimintaa olisi enemmän. Parasta tässä viikonlopussa oli ehdottomasti seura, ruoka, uneton yö ja bingo! Kotona vetäydyin heti sänkyyn ja otin sellaiset kevyet 17 tunnin palauttavat nokoset. 

No jengi, milloin uudestaan?

torstai 9. joulukuuta 2021

Kurpitsa-linssikeitto


Tein tänään aivan järjettömän hyvää ruokaa ja päätin tulla kertomaan siitä teille. Koko viikon on mieleni tehnyt intialaista ruokaa, mutta jääkaapissa odotti myskikurpitsa kokkausvuoroaan. Intialaismielitekoni kulminoitui pitkän pohdinnan jälkeen linsseihin ja kurpitsasta halusin tehdä kevyttä sosekeittoa, joten lopulta päätin vain yhdistää nämä kaksi. Lopputuloksena oli pehmeä ja mausteisen lämmin keitto pakkaspäiviin, jota suosittelen kyllä testaamaan. 

Kurpitsa-linssikeitto
 
puolikas myskikurpitsa
2 perunaa
5 porkkanaa
1 kasvisliemikuutio
1 dl punaisia linssejä
1 tl garam masalaa
1 tl juustokuminaa
0,5 tl jauhettua korianteria
ripaus kuivattua chiliä
0,5 tl suolaa
vettä

Kuori ja paloittele juurekset sekä kurpitsa, ja poista kurpitsasta siemenet. Keitä kasvikset kasvisliemikuution kanssa runsaassa vedessä. Kun kaikki on kypsiä, kaada liemi toiseen kattilaan huuhdeltujen linssien päälle, lisää mausteita ja keitä linssit kypsäksi. Survo sauvasekoittimella kurpitsa, perunat ja porkkanat tasaiseksi soseeksi, ja sekoita joukkoon linssit nesteineen kaikkineen. Älä enää soseuta linssit lisättyäsi. Tarkista maku ja tarjoile fetamurun kanssa.

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Joulukortit 2021




Olen tuskaillut tässä viime viikot joulua, sillä meidän joulusuunnitelmat meni niin sanotusti aivan pipariksi ja siinä samalla katosi myös joulumieleni. Meidän oli miehen kanssa tarkoitus mennä hotelliin jouluksi ja olisimme saaneet tämän pienen joululoman anoppipuolelelta lahjaksi, mutta varauksemme peruttiin hotellin toimesta. Olen yrittänyt muihin hotelleihin, mutta kaikki on jo ihan tukossa, emmekä halua Helsinkiä kauemmas, sillä ajatuksena olisi ollut ottaa koira mukaan. Kuvittelin jo ihanan rennon ja suloisen hotellijoulun, ja nyt kun sitä ei tule, niin minua ei kiinnosta koko joulu yhtään. Tästä syystä blogigin on ollut hieman vaisu, sillä ei vain ole ollut mitään asiaa.

Ainut joulupanostukseni on kolme hyasinttia, koska ne nyt vain tuoksuvat niin hyvälle, sekä joulukortit. Vaikka itseäni ei joulu kiinnosta, niin haluan silti ilahduttaa esimerkiksi papaa, jolle joulukortti on varmasti tärkeä ja merkityksellinen. Mutta en aio laittaa yhtään joulukoristetta, en leipoa pipareita enkä edes kaiva tonttulakanoita kaapin perältä. 

Joulukortit tuottivat suurta päänvaivaa, sillä tekemäni korttipohjat odottivat hyllyllä ja muistuttivat olemassa olollaan joka päivä. En saanut inspiraatiota varsinaisiin kortteihin, joten lähdin vain kiertelemään askartelukauppaan. Sieltäkään ei tarttunut mukaani kuin puisia enkeleitä, joten aloin kaivella askartelukaappiani. Hetken kun pyörittelin kaikkea korttipohjien päällä, niin sieltä se idea sitten vähitellen kuoriutui.

Maalasin enkelit kultamaalilla ja yhdistelin ne pienten kakkupaperien kanssa kortin keskiöön. Enkelit laitoin roikkumaan pienen pienillä pyykkipojilla ja keskelle liimasin hyvän joulun toivotuksen. Lopputuloksesta tuli juuri näköiseni - sopivasti kaikkea, muttei liikaa. Enkelit saa halutessaan myös irti kortista, jolloin niitä voi käyttää vaikkapa kuusenkoristeena. Nyt vain kortit kuoriin ja kuoret postiin. 

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Corn flakes puikot

 

Meille on syntynyt uusi arkiruokasuosikki. Se on helppo ja maukas, eli paneroidut kanafileet. Olen paneroinut niitä murskatuilla maissihiutaleilla ja tällä kertaa kokeilin samaa temppua myös lohen kanssa.

Leikkasin lohifileen nahattomaksi ja paloittelin sen kalapuikkomaisiksi paloiksi. Näitä kannattaa tehdä aina päiväkohtainen annos, sillä seuraavana päivänä lämmitettyjen puikkojen panerointi menee jotenkin sitkeäksi. Itse esimerkiksi teen niin, että leivitän ne valmiiksi kahteen uunivuokaan ja paistan vasta seuraavana päivänä toisen niistä.

Kalapuikkoja varten sekoitin yhteen kulhoon Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta sekä kuivattua tilliä ja sitruunapippuria. Toiseen kulhoon kaksi munaa, joiden rakenne vatkataan rikki ja kolmanteen nyrkissä puristeltuja corn flakeseja. Ei haittaa, jos maissihiutaleisiin jää kokonaisia paloja ja ne voi halutessaan myös korvata gluteenittomilla pankojauhoilla. 

Sitten vain kanat tai kalat pyöritellään ensin jauhoissa, seuraavaksi munassa ja lopuksi murskatuissa maissihiutaleissa. Kanan ja kalan maustan aina valmiiksi suolalla ennen panerointia.

Kanojen pinnalle laitan ennen uunia vielä hieman öljyä tai juoksevaa oivariinia, mutta lohi on jo itsessään sen verran rasvaista, että siinä en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Lopuksi 200 asteiseen uuniin noin 20-30 minuutiksi ja nämä rouheat kalapuikot tarjoilin muussin sekä chiliaiolin kera. Itse tykkään puristaa puikkoihin vielä reilusti sitruuna - oli se sitten kanaa tai kalaa.




lauantai 30. lokakuuta 2021

Halloween kuppikakut


En yleensä vietä halloweenia tai leivo mitään teemaan sopivia kakkusia, mutta tänä vuonna kaveri pyysi, että jos leipoisin hänen lapsilleen jotain hurjia muffinsseja. Olin tietysti otettu ja ryhdyin tuumasta toimeen. 

Päädyin kuppikakkuihin ja pohjana oli kurpitsamuffinssi, jonka jouduin kylläkin vaihtamaan bataattiin. Olin ilmeisesti hieman myöhässä liikkeellä, kun kaikki kurpitsasoseet oli myyty, mutta totesin bataatin ajavan asiaa tässä kohdin. Kuorrutteen sekoitin tomusokerista ja tuorejuustosta, jonka lopuksi värjäsin elintarvikeväreillä oranssiksi. Sekoitin keltaista ja punaista väriä, sillä myös oranssi elintarvikeväri oli loppu.

Olin myöhässä koristeidenkin suhteen, kun kaikkialle oli jo vaihdettu joulukoristeet, mutta onneksi löysin edes yhden pussin haamuvaahtokarkkeja kuppikakkuihini ja täytekakkuun ajattelin askarrella oreo-hämäkkejä. Täytekakku on vielä tekeytymässä, joten sitä en voi vielä esitellä, mutta tässä kuitenkin ohje hurjiin haamukuppikakkuihini! 



Halloween kuppikakut 

1,6 dl tai gluteenitonta jauhoseosta
1,6 dl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,5 tl suolaa
40 g pehmeää voita
1,2 dl maitoa
2 kananmunaa
200 g kurpitsa- tai bataattisosetta

Kuorrute
500 g maustamatonta tuorejuustoa
2-3 rkl tomusokeria
elintarvikeväriä

Sekoita kaikki keskenään ja jaa taikina 12 muffinivuokaan. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Jäähdytä hyvin. Notkista tuorejuusto, mausta tomusokerilla ja värjää. Pursota muffinssien pinnalle ja koristele haamuilla tai muilla hurjilla koristeilla.



tiistai 26. lokakuuta 2021

Joulukorttipohjat

 

Viime viikolla sain joulukortteihin tarkoitetut paperit valmiiksi. Kierrätyspaperin silppuamisessa oli kova homma, mutta pidin pussin kätevästi näkyvillä, niin pystyi aina ohimennen repimään paperin jos toisenkin. Näin se ei tuntunut niin pitkästyttävältä.

Ajattelin tarvitsevani paperisilppua paljon, joten tein sitä myös paljon. Kun revityt paperit olivat lionneet yön yli ja päästiin sauvasekottimen kimppuun, niin tajusin tehneeni virheen. Paperia oli liikaa. Jouduin jakamaan sitä useampaan ämpäriin ja vatiin, jotta kone jaksoi soseuttaa sen tasaiseksi massaksi. Siitäkin huolimatta joihinkin valmiisiin tekeleisiin päätyi paperinpaloja massan mukana, mutta en piitannyt. Käsintehdyn pitää olla käsintehdyn näköistä. 

Tarkoituksenani oli siis tehdä maksimissaan 20 kappaletta, mutta lopputulemana oli 46 valmista paperia. No onneksi pohja ei ole joulunpunainen, niin voin käyttää näitä muihinkin tarkoituksiin. Halusin papereihini tuoksua ja glitteriä, kuten viimeksi mainitsinkin. Kun laitoin paperisilpun yöksi kuumaan veteen, heitin samalla joukkoon useamman kanelitangon. Ja hups, sehän toimi! Ajattelin ensin, että mitä jos kanelitangot värjäävät massan inhottavan rusehtavaksi ja tein pienen tieteellisen kokeen. Laitoin lasiin kanelitangon sekä kiehuvaa vettä, ja kun värineritys ei ollut kovinkaan kummoinen, niin uskalsin heittää niitä massaan uiskentelemaan. 



Paperia tehdessä tuoksui hyvälle ja valmiskin paperi tuoksuu kanelille, mutta toivon vain, että tuoksu kestää jouluun asti. Glitterin kanssa olikin sitten vähän vaikeampaa. Sekoitin valmiin paperimassan joukkoon kaksi pientä purkillista irtohilettä, sillä ajatuksenani oli, että hile sekoittuu massaan, mutta sehän päättikin vain kellua veden pinnalla. Näin ollen hilettä tuli yliampuvasti pariin ensimmäiseen paperiin ja seuraaviin ei juurikaan. Vaihdoin kesken kaiken kultaiseen glitteriin, sillä ajattelin sen näkyvän enemmän eikä se haittaa vaikka se sekoittuisi hopeisen kanssa.

Paras taktiikka oli, kun ripotteli veden pinnalle glitteriä aina kahden paperin välein. Tällä tavoin sain tasaisimman lopputuloksen. Glitteriä oli kyllä myös joka paikassa muualla kuin papereissa eli jos et halua sitä pyykkeihisi, niin käytä jotain muuta kuin pyyhkeitä. Meillä nimittäin nyt iloisesti pyyhkeet kimmeltää - pesusta huolimatta! 

Kuivuttuaan paperit olivat melko kupruisia, joten ajattelin kokeilla silittää niitä silitysraudalla. Käänsin raudan miedoimmalle ja silitin ensimmäistä paperia kahden leivinpaperin välissä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Käänsin rautaa kovemmalle ja tartuin sumutinpulloon. Pari hentoa suihkausta auttoi papereita suoristumaan, mutta kannattaa olla varovainen, ettet kastele liikaa. Paperit suoristui ja nyt pidän ne kirjan alla siihen asti kunnes askartelen ne korteiksi.

Mutta nyt niitä olisi - 46 kanelilta tuoksuvaa ja yltiökimaltavaa kierrätyspaperista tehtyä paperia. Tarkemmat ohjeet itsetehtyyn paperiin löydät täältä. Nyt vain odottelen, että minulle iskisi jonkinlainen kortti-inspiraatio, sillä en yhtään tiedä millaiset joulukortit näistä tekisin. 

torstai 21. lokakuuta 2021

Lempikuppi


Kuva täältä

Tiedättekö sen tunteen, kun ottaa kaapista sen lempimukin, kaataa siihen täydellisen kahvin ja nautiskelee sen hörppy kerrallaan? Minulla on ollut lempikuppi, tai oikeastaan kuppipari, jotka saimme kihlajaislahjaksi. Viime viikolla toisesta melkein irtosi kahva, enkä halua enää käyttää niitä, ettei ne mene kokonaan sirpaleiksi. Nyt ne siis vain koristavat palakaappia ja minulla on etsinnässä uusi lempikuppi.

Toinen olemassa oleva lempikuppini majailee äidin luona, ja siellä sen on pysyttävä, sillä mistä muutoin juon kahvini siellä ollessani. Miehellä on käytössään viime jouluna ostamani muki, jossa on koiramme kuvia, ja hän ehdotti minullekin sellaista, mutta itse en tykkää kuvamukien ulkomuodosta. Eli olemme umpikujassa - mistä löytää uusi, täydellinen lempikuppi?

Kuppi ei saa olla pieni, muttei liian isokaan. Mielummin korkea, kuin liian laakea. Kukkakuvio on melkeinpä pakollinen, mutta se ei saa olla liian yliampuva. Ulkonäön tulee olla muodollisesti pehmeä, ei kulmikas. No kyllä sinä tiedät, sellainen täydellinen kuppi!

Etsin muutaman esimerkin, mutta en tiedä onko näistä mikään se oikea. Ensimmäinen vaihtoehto ylhäällä on Greengaten Petricia kuppi, jonka muotokieli on lähimpänä sitä äidin luona olevaa kuppia. Tuollainen pieni "jalka" on kiva, mutta juuri tuon kyseisen kupin kukat ei miellytä.

3/5

Kuva täältä

Seuraavana on Arabian Huvila-sarjan kuppi, jonka vaaleanpunainen kuvio olisi täydellisen hempeä, mutta en pidä näistä Teema-sarjan tyylisistä mukeista. Ne on jotenkin liian virtaviivaisia ja suoria. Siitä syystä yksikään Muumimuki ei voi ikinä päätyä lempimukikseni.  

Heini Riitahuhdan käsialaa oleva Huvila-sarja on osa Roosa nauha -kampanjaa, jolla tuetaan suomalaista syöpien tutkimusta. Tämä ostos olisi siis myös hyvä teko, mutta se ei riitä lempikupin asemaa tavoiteltaessa. Lautasia ja kulhoja puolestaan voisin Huvila-sarjasta kotiuttaa mielelläni.

2/5

Kuva täältä

Tämän kupin näin viimeksi käydessäni Stockmannilla. Se iski minuun niin kuin lempikupin kuuluukin, mutta jostain syystä se kuitenkin jäi vielä hyllyyn. Pentikin Vilja-sarja on Minna Niskakankaan suunnittelema ja mukia löytyy myös ruskealla kuviolla. 

Tämän mukin etuja on korkeus ja 4,5 desin vetoisuus, mutta onko sekin liian suorakulmio?

4/5

Kuva täältä

Tämä Villeroy & Bochin Mariefleur -muki ei kuvioltaan miellytä silmääni yhtään, mutta pyöreys ja muotokieli vetää puoleensa. Pyöreyden ja jonkinlaisen pehmeyden vuoksi pidän paljon myös Marimekon Oiva-sarjasta, mutta sen sarjan mukit taasen ei minua säväytä.

1/5


Kuva täältä


Greengatelta löysin toisenkin mukin, mutta senkin kuviointi on vähän liikaa tai liian vähän. Tämä Marley white -muki on kukkakuvioinen ja pyöreän pehmeä, mutta jotenkin väärällä tavalla. 

1/5

Lopputuloksena voin vain todeta, että ei löytynyt kuppia ei. Tämä tuntuu teistä varmasti yhtä suurelta ongelmalta kuin Pelle Hermannin vetinen nenäliina, mutta aamukahvini ei ole kohdillaan ennen kuin uusi lempikuppi löytyy.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Rocky road brownie

 
Pyjamabileistä jäi vaahtokarkkeja ja mielessäni alkoi pyöriä suklainen rocky road. Etsiskelin pitkän tovin sopivaa gluteenitonta ohjetta ja päädyin lopulta täysin jauhottomaan versioon.

Ajatuksissani oli sellainen yltäkylläisen suklainen ja täyteläinen browniepohja, jonka päällä on paahtuneita vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja kinuskia. Pähkinät vaihtui matkalla snickersiin ja pohja ei ollut niin täyteläinen kuin olisin halunnut. 


Tarvitset kolme banaania, 3,5 desiä nutellaa, kolme munaa, kaksi ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta sekä 1,5 teelusikallista ruokasoodaa. Kaikki laitetaan tehosekoittimeen ja ajetaan tasaiseksi taikinaksi. Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja itse laitoin sinne tänne vielä maapähkinävoisilmiä yllätykseksi. Pohjaa paistetaan 175 asteessa 35 minuuttia, mutta itse otin kakun 25 minuutin kohdalla pois ja lisäsin päälle vaahtokarkit sekä snickersit paloiteltuina. Paistoin vielä sen kymmenisen minuuttia vaahtokarkkeja vahtien ja annoin jäähtyä kunnolla. Lopuksi vielä ennen kakun paloittelua kaadoin päälle valmista kinuskikastiketta. Vaikka vuoka oli pieni, niin tästä sai hyvin 12 palaa, sillä pohja kohosi uunissa reilusti ja täytteineen kaikkineen tämä oli aika makeaa, joten isoja paloja ei tarvittu.

Ajattelin nutellan riittävän suklaisuuteen ja täyteläisyyteen, mutta oikeastaan tämä brownie ei ollut brownieta nähnytkään. Enemmänkin tuli mieleen mehukas banaanikakku, joka sekään ei ole pahaa, mutta se ei ollut sitä mitä nyt haettiin. Ohje kuitenkin oli toimiva ja helppo, joskaan ei kovin edullinen kun nutellaa meni yli purkillinen. Rocky road browniena tämä toimi, mutta jos olisin tehnyt vain brownieta, niin pettymys olisi ollut melkoinen. 

lauantai 16. lokakuuta 2021

Pyjamabileet



"Hei mä tiiän! Valvotaan myöhään, kerrotaan blondivitsejä ja aamulla mä teen sulle pannarii!" Tämä Shrekistä tuttu lausahdus pääsi osaksi oikeaa elämää, sillä me järjestimme parhaan ystäväni kanssa aikuisten pyjamabileet. Onko mitään parempaa, kuin viettää viikonloppu maailman parhaimman ihmisen kanssa? No ei ole. Miksi me aikuistuessa usein unohdamme kaiken hauskan? Miksei aikuisetkin voisi viettää pyjamabileitä? No kyllä voi!

Minulla ei ole ollut pitkään aikaan niin kivaa, kun meillä oli pyjamabileissämme. Katsoimme useamman leffan putkeen, pelasimme lautapelejä ja eihän pyjamabileet olisi mitään ilman vanhaa kunnon pullonpyöritystä. Tein ison kasan lettuja ja ruoaksi ihanat toastit. Herkkukaakaota vaahtokarkeilla ja lempparipyjama päällä koko päivän. Valvoimme aamuyöhön, nukuimme pitkään ja söimme herkkuaamiaisen. 

Suosittelen kokeilemaan, toimii!


torstai 14. lokakuuta 2021

Enemmän kuin voileipägrilli



Ostimme viime viikolla pöytägrillin, sillä saimme miehen äidiltä lahjakortin Stockmannille. Alunperin lähdimme etsimään voileipägrilliä, mutta kun saimme voileipägrillin ja pöytägrillin samassa paketissa, niin eihän siitä voinut kieltäytyä.

Sage Adjusta Grill & Press lupasi olla helppokäyttöinen, tehokas ja laadukas, ja näin ensituntumalta olen ainakin ollut tyytyväinen. Voileipiä olimme jo kokeilleet iltapalaksi, mutta nyt grillasin ensi kertaa ihan kokonaisen aterian. Mies arveli grillin käryttävän kauheasti, ja tuumaili, että vähintäänkin kaikki ovet ja ikkunat pitäisi olla auki. Laite ei kuitenkaan käryttänyt yhtään ja melkeinpä ei edes liesituuletinta olisi tarvinnut laittaa päälle. Grillissä on etuosassa kätevä rasvakouru, johon ylimääräinen rasva valuu paiston aikana ja myös laitetta puhdistaessa se on näppärä, kun saippuavesi valuu suoraan kouruun. Kourun puolestaan voi pestä astianpesukoneessa, joten grilli on kaiken kaikkiaan todella helppo pitää puhtaana. 


Grillasin siis eilen päivälliseksi vihanneksia ja naudan sisäfilepihvit, sekä uunissa tein punajuuri-feta paistoksen. Grillauksen aikana valelin vihanneksia mausteöljyllä ja aterian kaveriksi tein chimichurria. Chimichurri on yrttinen ja hieman tulinen maustetahna Etelä-Amerikasta, ja se sopii lisukkeeksi niin vihannesten kuin lihankin kanssa. Sitä voi käyttää myös lihan tai broilerin marinoimiseen, voileivälle tai salaattiin. 

Varsinaista grillin makuahan tällaisella sähkögrillillä ei ruokaan saa, mutta on se silti kiva lisä kokkailuun. Ruoka sitä paitsi valmistuu siinä todella nopeasti ja on se ehdottomasti monipuolisempi kuin pelkkä voileipägrilli. 

Chimichurri

1-2 tuoretta jalapenoa
1 sipuli
2 valosipulin kynttä
1 dl punaviinietikkaa
2,5 dl oliiviöljyä
1 nippu korianteria
1 nippu persilijaa
1 tl sokeria
suolaa
pippuria

Kuori sipulit ja ota jalapenoista siemenet pois. Voit pilkkoa kaiken pieneksi veitsellä tai laittaa ne tehosekottimeen. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa yön yli. Käytä grilli- tai uunivihannesten kanssa, grillatun lihan päällä, leivällä tai salaatinkastikkeena.