tiistai 28. marraskuuta 2017

Mitä oikein tilasinkaan




Viime kuussa järjestämieni Tupperware kutsujen sato saapui viimein. Ihan en uskonut kaikkea mitä kutsuilla sanottiin, mutta kyllä niistä aika moni asia sittenkin piti paikkansa. Esimerkiksi tuo Tupperwaren CheeSmart -juustokupu lupasi pitää kaikki voimakkaan hajuiset tuoksut sisällään, mutta olin kovin epäileväinen. Totta se kuitenkin oli - juusto ei kuivu eikä voimakkaammankaan juuston hajut leviä koko jääkaappiin. Mahtavaa!

Vihannessäilytyslaatikosta en osaa oikein vielä sanoa mitään, sillä sen käyttämistä pitää ehkä testata hieman pidempään. VentSmart -rasian pitäisi kuitenkin säilyttää vihannekset ja hedelmät parempina kannessa olevan venttiilin avulla, joka säätelee hapen määrää laatikossa. Kannessa on eri säätöjä eri vihanneksille ja meille ostinkin tämän pienimmän koon lähinnä kurkun vuoksi. Aika usein pehmenneen kurkun puolikkaan saa heittää roskiin, niin jos se nyt säilyisi vähän paremmin.

Ihan paras juttu mielestäni oli kuitenkin nuo leipomistarvikkeet. Suurimman osan jätin tilaamatta, mutta valikoin nämä parhaat päältä. Sain viimein kauan kaipaamani donitsivuoan ja aivan mahtavan kakkukuvun. Kun sitä esiteltiin, että mihin kaikkeen se muokkautuu, niin oli aivan myyty. Siitä saa tuplasti korkeamman mahtikakkuja varten ja siihen on ostettavissa vielä lisäosa,jolla leivoksia saa kahteen kerrokseen. Ihan superia! Aina on hankalaa miettiä, että miten kakkuja tai cupcakeja kuljettaa paikasta toiseen, niin nyt on sekin ratkaistu. 

Keväällä olisi sitten tiedossa uudet kutsut, katsotaan mihin kaikkeen silloin hurahdan!




torstai 16. marraskuuta 2017

Vaaleanpunaista hattaraa


Eilinen oli ihan tavallinen keskiviikko. Tai ainakin melkein. Hyvä ystävä saapui kaupunkiin, söimme vatsat täyteen ravintola Farangissa ja koko jutun juonena oli tietysti Juha Tapio. Tavastia, tolkuton määrä ihmisiä, loistomusiikkia ja illan kruunasi tuo hetki. Pääsin tapaamaan Juha Tapion, ilmielävänä. Tilanne piti tietysti ikuistaa kuvaksi, sillä onhan viime tapaamisesta jo useampi vuosi. Sitä aina ajattelee, että mitä kaikkea tahtoisi sanoa tai kysyä, mutta siinä hetkessä kaikki järkevä haihtuu pois pääkopasta ja aivojen tilalle jää vain vaaleanpunaista hattaraa. Se kaikki käy niin nopeasti, puhekin tuntuu muuttuvan tahmeaksi ja lopulta voit vain lausua; olet ihana. 

Kiitos, että olet.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Kotiruokien klassikko


Syksyn viiletessä alan aina kaipaamaan kotoisia ja turvallisia ruokia. Kaikki lämmittävät pataruoat, paistokset ja keitot ovat ihania ja jotenkin sitä vain kaipaa sellaista vähän tuhdimpaa ruokaa. Viime viikolla tein ihania lihapatoja ja nyt olikin sitten vuorossa toinen kotiruokien klassikko - lindströmin pihvit.

Ajattelin ensin tehdä pihvien seuraksi muusia, mutta yhtäkkiä alkoikin tehdä mieli valkosipuliperunoita. Nekin valmistuvat helposti, vaikka perunoiden kuoriminen ja pilkkominen viekin oman aikansa. Itse teen valkosipuliperunat hyvin perinteisesti, eli ladon kerroksittain uunivuokaan perunaviipaleita ja pilkottua valkosipulia. Jokaiseen kerrokseen laitan myös suolaa ja pippuria, jotta kaikki perunat maustuvat tasaisesti. Tähän käytettäviä valkosipuleja ei kannata murskata puristimella, sillä niin saat vain kitkerää makua aikaiseksi. Kannattaa siis vain maltillisesti pilkkoa kaikki. Lopuksi kaadan vuokaan kermaa ja laitan pinnalle pari voinokaretta. Mitään pikaruokaa nämä eivät ole, mutta vaivan arvoisia kyllä.  


Lindströmeihin käytän kokonaisia etikkapunajuuria, jotka raastan rouheaksi raasteeksi. Paloittelemallakin saa, mutta itse olen todennut, että raaste istuu taikinaan paremmin. Lisäksi laitan taikinaan samoja juttuja kuin perinteisiin jauhelihapihveihinkin eli korppujauhoja, munia, kermaviiliä, lihaliemikuution, sipulia ja mausteita. Sillä välin kun taikina seisoo, on hyvä tehdä perunat uunivalmiiksi. Perunat paistuvat kauemmin, joten pihvit ehtii hyvin pyöritellä sillä välin. Punajuuri tekee pihveistä ihanan mehukkaita ja koko komeuden kruunaa vielä paistettu sipuli. Ainakin miehen mielestä.

Sekoitan siis reilun desin korppujauhoja kermaviilin ja neljän munan kanssa. Pilkon sipulin ja paistan sen pannulla. Lisään kermaviiliseokseen suolaa ja pippurisekoitusta, sekä yhden lihaliemikuution. Lihaliemi kannaattaa liottaa pieneen tilkkaan kuumaa vettä, sillä muuten se ei sekoitu taikinaan tasaisesti. Mukaan lisätään vielä neljä isohkoa etikkapunajuurta raastettuna, se paistettu ja jäähtynyt sipuli sekä 600 g jauhelihaa. Tästä määrästä sain 14 mehevää pihviä, jotka paistoin uunissa. Pannulla tulisi tietysti asteen verran parempi, mutta en jaksanut vaivautua. Ihanan täyteläistä kotiruokaa!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Innovatiiviset perunat


Piristin tiistaipäiväämme innovatiivisella reseptillä ja loihdin uudenlaisia uuniperunoita. Itse teen ne yleensä niin, että täytteet ovat erikseen, mutta tänään päätin tarttua toisenlaiseen ideaan. 

Harmittaa kun en enää voi syödä paprikaa, joten täytettävät paprikat eivät ole vaihtoehto. Onneksi silmieni eteen pamahti kuva täytetyistä perunoista ja oivalsin, että melkeinpä mitä tahansa voi täyttää - paprikaa, sieniä, bataattia, perunaa tai kurpitsaa. Aloitin nyt tästä perunasta. 


Paahdoin siis perunoita tavallisen uuniperunan tapaan uunissa ja pintaan laitoin vain vähän öljyä. Kypsien perunoiden annoin jäähtyä sen aikaa, että niitä pystyi käsittelemään. Täytteeksi sekoitin tonnikalaa, katkarapuja, sitrunnanmehua, sitruunapippuria ja valkosipulituorejuustoa. Kun perunat olivat käsiteltävissä, leikkasin niistä hatun pois ja koversin perunan tyhjäksi lusikan avulla. Tässä kannattaa olla varovainen, ettei perunan kuori repeä. Ei siis kannata kaapia perunaa ihan täysin tyhjäksi, vaan niin, että jäljelle jää näppärä perunakulho. 

Perunasta pois kaivettu osuus sekoitetaan täytteeseen ja tämä kaikki ladotaan takaisin perunankuoreen. Päälle voi halutessan laittaa vielä juustoraastetta. Perunoita lämmitetään vielä hetki uunissa niin, että juusto sulaa. Oivallinen vaihtoehto vaikkapa lounaaksi tai tarjottavaksi isäinpäivän illallisella!