Festariputkessa

Takana on ehkä tämän kesän paras viikonloppu! Tämä kesä on ollut suoraan sanottuna aivan pas**, mutta palataan siihen joskus toiste, sillä nyt on aika puhua festareista.

Viime viikon "festariputki" alkoi torstaina Helsingin Taiteiden yössä. Roope Salminen ja Koirat vetivät AllasSeaPoolilla aivan huikean setin, ja tykästyin myös Aarnikotkien vetoon. Ilta oli niin huippu, etten tiennyt voiko enää paremmaksi mennä.

Seuraavana päivänä alkoi se todellinen festariputki, sillä Tapiola festivaali järjestettiin nimensä mukaisesti Espoon Tapiolassa. Kyseinen festivaali järjestettiin tänä vuonna vasta toista kertaa, mutta itselläni ainakin tämä meni suosikkifestareiden joukkoon. Kävin nimittäin tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa Flow'ssa, todetankseni vain, ettei se ole ihan minun juttuni. 

Ensi kesänä menen varmasti Tapiolaan ja luultavasti myös Tikkurila festareille, sillä siellä on 10-vuotisjuhlavuosi. Odotan siis jotain huikeaa spektaakkelia. Joskus olisi kyllä myös supersiistiä käydä festareilla kesän jokaisena viikonloppuna, mutta ensinnäkin se tulisi todella kalliiksi ja toisekseen - se olisi todella rankkaa, kun jo nämä muutama päivä vei mehut aivan täysin! Tosin, se on sellaista hyvää väsymystä.

Festareilla on aina tärkeää panostaa asuun, ja tällä kertaa olin perjantaina keltaisessa kesäasussa. Silloin oli myös glitteriä poskilla, kun taas toisena päivänä glitterit päätyi hiuksiin. Pidin enemmän siitä hiuksissa, ja aion varmasti hyödyntää tätä joskus jossain juhlissa. Molempina päivinä asua piristi keltainen käsilaukku, joka oli myös Flow'ssa. Lauantaina menin mustalla, perusvarmalla asulla, sillä silloin ilma oli sateinen ja kolea, niin asun näyttävyys ei ollut se tärkein. Melkein heti tämän kuvan jälkeen laitoin päälle neulepaidan ja huivin, ilma oli niin kostean viileä.

Onneksi säästä huolimatta tunnelma oli katossa. Näin lähes kaikki artistit jotka halusinkin, mutta osassa joutui valitsemaan, kun oli päällekkäisyyksiä. Festariruoka on aina hyvää ja jotenkin se tunnelma on niin minua. Minä vain pidän siitä yhteenkuuluvuudentunteesta, siellä me kaikki, jokainen omana itsenään, olemme kuuntelemassa ja fiilistelemässä samaa asiaa - musiikkia.

Itse fiilistelin Erika Vikmanin, Juha Tapion, Apulannan, Elastisen, Käärijän, Abreun, Viivin, Gasellien, Samu Haberin sekä Reino Nordinin keikat. Yllättäjä oli ehdottomasti Apulanta, sillä he soittivat pääosin niitä vanhoja, nostalgisia biisejä. Pakko silti sanoa, että tällä kertaa Roope Salminen ja Koirat vei voiton.

Tuulinen kesäpäivä

Vaikka tuntuu, että kesä on takana päin, niin palataan kuitenkin hetkeksi yhteen kesän suosikkiasuun. Olen farkkuihminen henkeen ja vereen, ja kun löydän hyvät farkut, niin pidän niistä hyvää huolta. Nämäkin kyseiset farkut ovat olleet minulla varmaan 6 vuotta eikä niissä ole vielä mitään vikaa. Housujen pitää mielellään olla aina pillit, paitsi olohousujen, ja joustavat. En kestä epämukavia, joustamattomia housuja.

Tämän paidan sen sijaan löysin kesän alussa Moody Mondayn pop-up kirppikseltä. Kaupasta en olisi tätä ostanut, koska tuo väri ja kimallus oli aika iso riski, mutta kirpputorihinnalla se kannatti. Paita oli alunperin kauluspaita, mutta poistin siitä kauluksen. Olen ennenkin todennut, että kauluspaidat näyttää päälläni sellaiselta dracula-kauluksilta, eli ne eivät juuri imartele minua. Onneksi osaan muokata vaatteita tarpeen tullen ja näin sain tästä juuri täydellisen itselleni!

Pinkki glitterpaita ei ole ehkä se kaikista käytännöllisin vaate, mutta toisaalta, miksi arkisin pitäisi pukeutua vain mustaan tai harmaaseen. Aion nauttia tästä ihanuudesta ihan tavallisina päivinä ja pinkki paita piristää varmasti myös synkkiä talvipäiviä. Tähän asuun sopi hyvin viime syksynä ostetut pitsitossut sekä samaiselta alkukesän kirpputorilta löytynyt Betsey Johnssonin laukku. Täydellinen tuulisen kesäpäivän asu!

farkut - H&M

paita - Shein (Moody Monday - kirpputori) 

kengät - Anna Field

laukku - Betsey Johnsson (kirppis)

Uusi lenkkipolku

Olen tänä kesänä jotenkin tutkinut Helsinkiä laajemmin. Olen kiertänyt siellä täällä ja tutustunut alueisiin, jotka ovat jääneet aiemmin paitsioon.

Paljon on löytynyt kaikkea ihanaa ja kaunista, mutta suosikkini tällä hetkellä on tämä uusi lenkkipolku. Tämä löytyi jokunen viikko sitten täysin vahingossa eikä sinne pääse aivan koti-ovelta. Rastilan rantareitille päästäkseen täytyy ensin mennä yhden pysäkin verran metrolla, mutta se nyt ei ole matka eikä mikään. 

Tämä lenkkipolku on koiran kanssa ihanteellinen, sillä polku menee metsässä. Mielestäni mikä tahansa pinta on aina tassuille parempi kuin asfaltti, ja onhan metsä omillekin ajatuksille ja aisteille hyväksi. Polku menee lenkin ympäri, mutta yhdessä vaiheessa maasto oli sen verran jyrkkää, että oli parempi kääntyä takaisin. Edes takaisin kuljettuna siitä tuli ehkä sellaiset 3 kilometriä, plus tietysti matka metrolle ja kotiin. Juuri sopiva matka siis.

Metsässä oli paljon valokuvattavaa sekä hirveästi mustikoita, ja suunnittelinkin palaavani seuraavana päivänä mustikkaan. Siinä kaikessa rauhassa valokuvaillessani jyrähti ukkonen yhtäkkiä olan takana ja meille tuli Taiston kanssa hoppu, että ehditään kuivana takaisin! Ehdittiin, mutta loppumatka meni kyllä juoksuksi. Seuraavat päivät olivat sateisia, ja nyt mustikat on varmaan jo poimittu - tai voisihan sitä käydä tarkistamassa.

Joskus kannattaa poistua tutuilta poluilta, voi löytää parempaa tilalle.