maanantai 24. joulukuuta 2018

Jouluburnout


Tänään koitti viimein se paljon puhuttu ja kauan kaivattu jouluaatto. Itselläni joulumieli oli hyvin korkealla tuossa syys-lokakuussa, mutta sen koomin sitä ei ole näkynyt. Vaikka on kuuset ja koristeet, valkoinen hanki ja perinteiset ruoat, niin en vain saa joulun tunnelmasta enää kiinni. Oikeastaan voisin sanoa, että minulle iskee näin joulun alla nykyään jonkinlainen jouluburnout. Koen epäonnistumista kun en jaksanutkaan tehdä kaikkia jouluruokia, vaikka kuka sitä oikeasti jouluna päättää mitä tulee tehdä tai syödä? Tästä syystä olenkin päättänyt, että ei enää kotijouluja - ensi joulun vietämme toivottavasti jossain muualla. 

Tänään kuitenkin kaikesta huolimatta vietetään jouluaattoa ja me vietämme sitä ihan kahden kotosalla. Meille ei ole vielä suhteemme aikana muodostunut  oikein mitään omia jouluperinteitä, vaan oma joulumme etsii edelleen uomiaan. Osasyy on varmasti myös lapsettomuus, kun ei voi iloita ja nauttia lasten jouluriemusta, mutta jokin muu tässä kotijoulussa myös hiertää. Ehkä se on se, kun olemme arkielämässä niin paljon kotona, niin eipä tämä aatto oikein eroa siitä. 



Aatto on ehtinyt jo pitkälle iltapäivään ja jouluateria - tai ensimmäinen niistä - on jo syöty, ja seuraavaksi olisi vuorossa glögiä sekä hieman lautapelejä. Aamu alkoi Joulupukin kuumalla linjalla ja joulurauhan julistuksella. Avasimme lahjatkin jo aamutuimaan, sillä se onkin ainut kiva asia tässä aikuisuuden joulussa - saa avata lahjat juuri silloin kun haluaa. Eniten lahjoja sai tietysti perheen pienin, joulukoira Taisto. Oli hieman haastavaa saada koiraa pysymään paikoillaan kuvien ajan, kun uuteen petiin oli piilotettu herkkuja! Huppupedin ideaa ei kyllä ihan vielä taidettu hoksata, mutta sen päällä oli ainakin hyvä nautiskella possurullasta. Voi minun pikku mussukkaani!




Miehelle ostin vaalenasiniset reinotossut, sillä hän aina valittelee kylmiä varpaita, mutta ei suostu pitämään villasukkia sisällä. Ajattelin, että tossut on helppo vain sujauttaa jalkaan, niin ehkä niitä sitten tulisi käytettyä sukkien sijasta. Itsehän sain mieheltä maailman parhaan lahjan, vaikka en tänään yhtään lahjakääröä saanutkaan aukaistavaksi. Sitä nyt vain on hieman vaikea paketoida

Reilu kuukausi sitten mies nimittäin osti minulle liput ensi kesälle Sunrise Avenuen keikalle!! Aivan mahtavaa! Alan hyperventiloimaan jo pelkästä ajatuksesta, sillä nuo liput ovat vieläpä spesiaalit ja saatan päästä jopa näkemään Samun!!! 

Mutta nyt aattopäivä alkaa hämärtyä ja me vetäydymmme lämmittelemään glögiä. Hyvää joulua kaikille lukijoilleni!! 

keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulupuu





Kuusi saapui vihdoin! Se kulkeutui tänne jälleen kotipuolesta asti, sillä eihän täällä kauoungissa nyt mitään kunnon kuusia ole. Joskus olisi mahtavaa, jos saisi oikein kunnollisen lattiasta kattoon kuusen, mutta tällä hetkellä olohuoneemme taipuu vain keskikokoiseen.

Kuten jo aiemmin kerroinkin, tämän vuoden värimaailma rajoittuu pitkälti kultaan ja punaiseen. Aika paljon siihen sopivia koristeita oli jo olemassa, uutukaisina tulivat nuo askartelemani sydämet sekä amerikkalaiseen joulukuuseen vivahtavat karkkitikut. Nuo tikut on tosin muovia, että en suosittele maistamaan. Varastossa oli myös kolme erilaista latvatähteä, joista suosikkini on tuo kuvien keskiössäkin komeileva, ei niin perinteinen tähti. Se on kuitenkin huonosti suunniteltu, sillä se on melko painava eikä kuusen hento latva jaksa pitää sitä pystyssä. Siispä turvauduin kakkosvaihtoehtoon.






Kuusenvalot puolestaan uudistin aivan kokonaan. Yleensä oksilla on nököttänyt ne perinteiset kuusen kynttilät, mutta en oikein pidä niistä. Ensinnäkin niitä ei saa ikinä suoraan vaan ne sojottavat sinne tänne, ja toisekseen tällaisen pienemmän kuusen oksat eivät kestä niitä. Jossain vaiheessa oksat alkavat aina painua kynttilöiden painosta, ja sitten kun niitä korjailee, niin havut tippuu ja sitten koko kuusi onkin pilalla. Joten yleisen joulurauhan ylläpitämiseksi päädyimme led-valoketjuun. 

Mitäs pidät?

maanantai 17. joulukuuta 2018

Kaikkea perinteisestä poikkeavaa



Näin joulun alla on hyvä syödä kaikkea perinteisestä poikkeavaa, jotta tutut ja turvalliset ruoat maittavat sitten jouluna. Tänään tein aasialaisia makuja, huomenna texmexiä. 

Valmistin pitkästä, pitkästä aikaa vietnamilaisia kevätrullia. Ne on kyllä aina hyviä, vaikkakin niihin saa kulumaan tunnin jos toisenkin. Lisäksi himoitsin pekingin ankkaa, tai tarkemmin sanottuna sellaista pekingin ankkaa kuin olen tottunut syömään. Maistoin sitä kerran lempi kiinalaisessani, ja oi voi - sen jälkeen olen uneksinut siitä useasti. Ohut lettunen, kurkkua, täydellisesti paistettua ankanrintaa ja hoisinkastiketta. Oikeastaan voisi sanoa, että tuo kastike on se mihin tässä olen ihastunut, vaikka ei kokonaisuudessakaan ole mitään vikaa. Hoisin on siis tummaa ja paksua maustekastiketta, joka on valmistettu fermentoiduista soijapavuista. Maultaan se on melko makeaa ja ihanan täyteläistä.

Onneksi on olemassa aasialaiset ruokakaupat, niin minun ei tarvitse enää lähteä ravintolaan asti saadakseni tätä herkkua. Aasiamarketista löysin nuo höyrytystä vaille valmiit lättyset ja täydellisen hoisinkastikkeen. Eipä siis tarvinnut kuin pilkkoa hieman vihanneksia ja paistaa kanaa. Valitsin ankan sijasta kanan, sillä se ei ole niin rasvaista, ja sehän meni täydestä kuin väärä raha.  

perjantai 14. joulukuuta 2018

DIY kuusenkoristeet




Tuossa syksymmällä askartelin dasmassasta koristeita joululahjoja ja -kortteja varten, mutta olinkin tehnyt niitä enemmän kuin oli tarvis. Niinpä päätin tehdä niistä lopuista nyt kuusenkoristeita, sillä joulukuusi saapuu maanantaina.

Haluan pitää kuusen koristelun aina tietyssä linjassa, vaikka koristeita olisikin määrällisesti paljon. En tahdo, että kuusi on kuin ilotulitusraketti, vaan mielummin harkittu ja harmoninen. Tänä jouluna kuusessa tullaaan näkemään kultaa ja punaista, ja siksi tein nämäkin samaan teemaan sopiviksi. 

Maalasin sydämet kultaisella maalilla ja koristelin glitterliimalla. Liimankin laitoin pensselillä, jotta hilettä olisi tasaisesti joka paikassa, mutta eihän se tietenkään kuvissa näy. Ehkä ne kimmeltävät sitten kuusen valojen loisteessa! Näitä on helppo askarella vaikka lastenkin kanssa, niin jokainen saa kuuseen juuri sellaisen koristeen kuin itse haluaa.


perjantai 7. joulukuuta 2018

Kolme pientä leipää



Kokeilin viime viikonloppuna valmistaa kotikaljaa, sillä äiti vakuutteli, että se on helppoa kuin heinänteko. Joulupöytä ei ole täydellinen jos kotikalja puuttuu, mutta pakko nyt kyllä sanoa, että onneksi tein tuon testierän. Kaljasta nimittäin tuli vetistä ja muutenkin jotenkin kammottavan pahaa. Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Sain epäonnistuneesta kaljasta sentään joululeipään tarvittavaa kaljamäskiä.

Olen monen monta vuotta leiponut jouluista saaristolaisleipää yhdellä tietyllä reseptillä. Se on takuuvarma ja helppo ohje, mutta nyt halusin kokeilla jotain uutta. Ja kun olin kuitenkin kokeilemassa kotikaljan tekoa, niin miksen samalla hyödyntäisi mäskiä leivontaan. Sain ensimmäisestä taikinasta pyöräytettyä kolme pientä leipää ja nyt loppuviikolla tein lisää. Tällä kertaa itse kotikaljakin onnistui, ja näin ollen uskallan tehdä sitä jouluksikin. 


Kolmeen pieneen leipään tarvitset 2,5 desiä piimää, 2 desiä kaljamäskiä, 25 grammaa hiivaa, teelusukallisen suolaa, puoli desiä siirappia, 2 desiä ruisjauhoja, 6 desiä vehnäjauhoja sekä 50 grammaa pehmeää voita. Piimä lämmitetään hiivalle sopivaksi ja liuotetaan hiiva siihen. Joukkoon lisätään suola, siirappi ja mäski. Jauhoja lisätään joukkoon vähitellen, jotta taikinasta saa sopivan. Voi sekoitetaan mukaan loppuvaiheessa ja taikinan annetaan kohota liinan alla noin tunnin ajan. 

Taikinasta leivotaan kolme pientä leipää, joiden annetaan kohota liinan alla. Toisella leipomiskerralla tosin valmistin taikinan tuplana ja tein siitä vain neljä leipää, kun ensimmäiset kolme olivat niin pieniä. Leivät pistellään haarukalla ja paistetaan 175 asteessa n. 40-50 minuuttia. Paistamisen jälkeen pinta voidellaan kuumalla vesi-siirappi seoksella, joka tekee leipiin kauniin pinnan.

Toisella leivontakerralla lisäsin myös hieman siirapin määrää ja maustoin taikinaa vähän kuminalla. Jauhojen kanssa kannattaa olla tarkkana, jotta lopputuloksena pehmeä ja maukas leipä, eikä kuiva käntty. Leivät kestävät hyvin pakastamista, joten niitä on helppo tehdä vaikka lahjaksi!


torstai 6. joulukuuta 2018

6/12



Tänään juhlitaan Suomen Itsenäisyyspäivää ja me vietimme sitä miehen kanssa jo lähes perinteeksi muodostuneen brunssin muodossa. Tänään brunssimme keskittyi herkullisiin juustoihin, sillä olen haaveillut juustotarjottimesta jo pidemmän aikaa. Lisäksi oli voileipiä, keitettyjä kananmunia ja kahvia. Nautiskelimme brunssista ja katselimme jouluista hömppäleffaa. 

Samalla mietimme hieman, että mitä se itsenäisyys oikein merkitsee aivan tavalliselle tallaajalle. Rauhan ja kaikenlaisen vapauden lisäksi itselleni vastaus oli melko selkeä - minulle se merkitsee kotimaista ruokaa. Kuten blogin pitkäaikaiset seuraajat jo tietävätkin, niin arvostan suuresti kotimaista ruokaa ja kotimaisia tuottajia. Sen saman ruoan voimalla on taisteltu oman maan puolesta ja sillä samalla ruoalla on rakennettu tämä kaikki mitä meillä täällä on. Kotimaa on tärkeä asia, sillä se kasvattaa meille paljon hyvää.

Mitä itsenäisyys sinulle tarkoittaa?




tiistai 4. joulukuuta 2018

Markkinoiden sijainen



Kun harmaa ja vetinen sää ei sää houkuttele, ei houkuttele myöskään joulutorit. Tästä syystä lähdin tänään markkinoiden sijaan etsimään joulumieltä kauppahallista. On kai sekin eräälainen joulutori, mutta vain sisätiloissa.

Hakaniemen kauppahalli oli täynnä mahtavia herkkuja ja kauniita käsitöitä. Olisin voinut ostaa vaikka mitä kivaa, jos matti ei pitelisi kukkaron nyörejä niin tiukasti. Jotain kuitenkin ostin - sekä itsenäisyyspäiväksi että jouluksi. Ylihuomiselle valitsin juustoja brunssia varten ja jouluksi varasin kinkun. Ennen olen aina ostanut kinkun ihan kaupasta, mutta nyt tuntui jotenkin siltä, että se oli ostettava oikein kunnon lihakauppiaalta. Siinä on jotakin jouluista tunnelmaa, kun hakee sen kotiin vasta paria päivää ennen sen sijaan, että sulattelee kaupan möhkälettä jääkaapin perällä puoli viikkoa. Vaikka toki ihan samalta ne maistuu.

Kierroksen lopuksi päädyin vielä pullakahville kauppahallin kahvioon. Pettymyksekseni kardemummakierre oli hieman kuiva, olisi pitänyt valita joulutorttu. Ja glögiä.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Joulukoti




Päästän teidät nyt kurkistamaan meidän joulukotiin. Minulla on sellainen jättikokoinen muovilaatikko, johon aina suljen joulun joka vuosi ja seuraavana jouluna otan sen sieltä esiin taas uudestaan. Olen siis kasannut joulukoristeet yhteen laatikkoon, ettei niitä tarvitse joulun alla etsiä jokaisesta eri laatikosta. Näin ne myös pysyvät siisteinä ja pölyttöminä. 

Tältä joulu meillä tällä hetkellä näyttää - vain kuusi puuttuu enää. Tontut ovat hypähtäneet pöydille ja kukkaruukkuihin, hyasintit avautuvat vähitellen ja jättimäinen olkipukki vahtii joulutohinoita ruokapöydällä. Pienet valonauhat siellä täällä, kyntteliköt ja enkelit tuovat joulun tunnelmaa. Ihan parhaita mielestäni ovat nuo ravisteltavat lumisadepallot, olen lapsesta asti rakastanut niitä. Ehkä minussa asuu vieläkin pieni lapsenmielinen tyttö, joka ravistelee palloa ja odottaa kuumeisesti joulupukin saapuvan.



Hyasintit ostin tällä kertaa Plantagenista, sillä sieltä niitä sai kolme vitosella. Ja miksi turhaan maksaa kukkakaupan koristelluista versioista, kun ruukkuun voi itsekin laittaa vähän havuja tai muita koristeita. Kanelitangot, kävyt, sammal, oksat ja rusetit sopivat jouluasetelmiin erityisen hyvin. Ja kun nämä ensimmäiset hyasintit ovat kukintansa kukkineet, niin ruukkuihin voi vain vaihtaa uudet tilalle. 

Hyasintit ovat ihan pakollisia jouluna, niiden tuoksu on jotenkin niin huumaava. Vasta tänään tajusin, että ne tuoksuvat oikeastaan melko samalle kuin kesäinen syreeni - ja minä kertakaikkiaan rakastan syreenin tuoksua. Jouluilmettä ja -tunnelmaa voi luoda helposti pienillä koristeilla, tutuilla lapsuuden tuoksuilla ja vaihtamalla esimerkiksi pöytäliinoja. Ei tarvitse kääntää koko kämppää ympäri tai siivota kaikkia
vaatekaappeja - paitsi jos aiot viettää joulun kaapissa.