keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Urakoitsijan vapaapäivä


Joulu tulla jolkottaa kauheaa vauhtia, ja tuntuu, että juuri kun saan kaiken tehtyä, on se jo ohi. Siksi onkin syytä nauttia joulusta jo hyvissä ajoin, sillä ei se varsinainen joulu riitä mihinkään.

Olen tässä viime päivinä yrittänyt hieman nostattaa joulumieltä. Kaivoin jouluvalot ja -kyntteliköt esiin, laitoin radion jouluisalle taajuudelle ja aloitin jouluherkkujen valmistelun! Ensimmäisenä oli vuorossa piparitalo.


Piirtelin paperille talon kaavat ja hain kaupasta neljä kiloa taikinaa. Taikinamäärästä voinee päätellä, ettei ole mikään ihan kämmenen kokoinen mökki tuloillaan. Mielestäni talo on aina parempi rakentaa kaupan taikinasta, sillä se on jotenkin jämäkämpää. Ja talon kohdalla se maku ei ole se tärkein, varsinkin kun siitä ei saa hävitä yhtään kulmaa ennen aattoa. Se on koriste, ei syötäväksi tehty. 

Kaavojen ja pizzaleikkurin avulla on helppo valmistaa talon rakenteet. Perustuksista ei kannata tehdä liian ohuita, ettei lopputuloksena ole kasassa oleva pipariläjä. 


Eilen sain talon osat leivottua ja koristeltua. Minusta on aina kiva miettiä mikä karamelli näyttäisi miltäkin, jotta tulisi mahdollisimman aidon näköisiä yksityiskohtia. Tähän taloon tein tiilikaton Fazerin Pihlaja -karkeilla, Marianne -kuulat sopivat hyvin lumilyhdyksi pihalle ja Royal -suklaalevy näyttää ihan puiselle aidalle! Mahtavuutta!

Talon seinämät odottavat vielä rakennusurakoitsijan viime silausta - katsotaan josko lähipäivinä saisin mökin pystytettyä :) 


torstai 24. marraskuuta 2016

Hennon vaaleaa


Tänään aloittelin hieman joulujuttuja, sillä siihenhän on enää kuukausi! Otin punaisia kynttilöitä esiin ja tein muutaman kortinkin valmiiksi. Jokunen kortti odottaa vielä tekijäänsä, sillä inspiraatio katosi yhtä nopeasti kuin tulikin. 

Tänä vuonna korttini pysyvät hennon vaaleina, vaikka aionkin tehdä muutamia erilaisia. Aloitin näillä piparkakkukorteilla, mutta pitäisi kehitellä myös jokin vähän tunnelmallisempi versio isovanhemmille ja joillekin sukulaisille. Ehkä jokin enkelillä koristeltu.. 



Ostin korttitarvikkeita jo joskus lokakuun alussa, kun Suomalaisessa Kirjakaupassa oli alennusmyynti ja osa löytyi askartelukaapin perukoilta. Löysin paljon kivoja juttuja ja sain heti vision näistä korteista. Tykkään niin kovasti yhdistää pitsiä kortteihin, ja ajattelin, että miksei se kävisi joulukortteihinkin.

Mitäs pidät? :)



tiistai 22. marraskuuta 2016

Ei yllätyksiä


Tympeää arki-iltaa on syytä vähän piristää hyvällä ruoalla. Meidän ruokapöydässä vietettiin pitkästä aikaa texmex -painoitteista maanantaita, johon kuului kanaburritoja sekä tietenki nachoja. Olen aika nirso joidenkin ruokien suhteen ja yksi kompastuskiveni on salsa. Kaupan valmiit salsat ovat aina liian yllätyksellisiä minun makuuni, sillä mielestäni salsan pitää olla tasaista ilman sattumia. Niinpä olen alkanut tekemään salsan itse, sillä se on oikeastaan aika helppoa.

Tämän arkisen, nopean salsan saat tehtyä helposti valmiista tomaattimurskasta. Itse käytin tällä kertaa chilillä maustettua murskaa, mutta myös naturel tai valkosipuli sopivat tähän. Lisäksi tarvitset sipulia, valkosipulia, jauhettua korianteria, suolaa, pippuria sekä limemehua. Mukaan voi laittaa myös tuoretta korianteria, mutta itse en pidä sen mausta. Tulisuutta saat lisättyä mukavasti tuoreella tai kuivatulla chilillä, mutta kiireen keskellä on cayennepippuri oiva kaveri. Sitä vain ripaus ja avot! 

Itse pilkon ja paistan sipuleita hieman, sillä muuten maku on liian voimakas. Mutta jos raaka sipuli miellyttää, niin ei tarvitse kuin laittaa ainekset kulhoon ja surauttaa sauvasekoittemella tasaiseksi. Teen salsani kokeilumenetelmällä, eli maistelen ja lisäilen mausteita kunnes se on sopivaa. En siis osaa kertoa mitään määriä mausteille, mutta laita kieli töihin niin saat siitä juuri sinulle sopivaa. Salsa on aina parempaa seuraavana päivänä, joten jos ehdit, kannattaa se tehdä jääkaappiin odottamaan! 

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Vinkki vitonen


Näin viikonlopun, ja etenkin joulun lähestyessä, ajattelin jakaa hieman siivousvinkkejä. Tai eihän nämä ole mitään minun keksimiäni juttuja, vaan periytynyt mummulta ja äidiltä. Olin jo pikkutyttönä aina keittiössä, katsomassa ja tutkimassa. Pienestä pitäen olen siis tiennyt, että puhtaus on puoliruokaa - ellei enemmänkin. 

Meidän kodista ei oikeastaan löydy pesuaineita. Astian- ja pyykinpesuaineiden lisäksi ainut saippuaksi luokiteltava puhdistaja on meillä Tolu. Mattojenpesuaikaan löytyy myös Mäntysuopaa, mutta siinäpä se. Meillä ei lapsuudenkodissanikaan ikinä käytetty mitään mikä lupaa räjäyttää lian pois, ja samaa linjaa olen jatkanut itsekin. Ei niitä myrkkyjä oikeasti tarvita. 

 

Millä sitten oikein siivoan? No puhtailla luonnontuotteilla, jotka eivät rasita ympäristöä, mutta poistavat lian ja jopa desinfioivat! Väkiviinaetikka, ruokasooda, suola ja sitruuna ovat minun aseeni. Niistä on moneksi, vaikka on syytä muistaa, että esimerkiksi etikkaa ei hapokkuutensa vuoksi voi aivan joka pinnalle laittaa. Ne eivät myöskään ole myrkyllisiä, eli käyvät hyvin lapsiperheille ja etenkin allergikoille.

Mihin ne sitten sopivat? Itse käytän wc:n, kylpyhuoneen sekä keittiön puhdistukseen. Arkikäytössä Tolun käyttövalmis suihke on pettämätön, mutta viikkosiivouksen koittaessa nämä kaverit astuvat kuvioon. 

Wc:n ja kylpyhuoneen kohdalla saat etikan avulla poistettua kalkkikertymät, ja kirkastettua pöntön. Lorautat sitä vain pönttöön ruokasoodan kanssa ja pyöräytät pönttöharjalla. Etikan ja soodan muodostamaa vaahtoa ei kannata säikähtää, se johtuu vain niiden yhteisreaktiosta. Siivousrättiin kun ripotat hieman soodaa, saat hangattua hanat ja altaat kiiltäviksi. Etikalla ja soodalla saat myös puhdistettua suihkun ja hanojen suuttimet, avattua pienet viemäritukokset ja lisäksi etikka kirkastaa lasipinnat. Ikkunoita pestessä onkin pesuveteen syytä lisätä sekä astianpesuainetta että etikkaa. Kun jäljen viimeistelee sanomalehdellä pyyhkien, ei enää paljon kirkkaampia ikkunoita voi saada! 



Keittiössä taas käytän paljolti sitruunaa ja soodaa yhdessä. Puolikas sitruuna toimii vähän kuin hankaussienenä. Sen pinnalle voi ripotella soodaa ja hangata tiskialtaan peilikirkkaaksi. Sitruunalla ja hienolla suolalla puolestaan saa puhdistettua puiset leikkuulaudat; suola hioo ja desinfioi pintaa, sitruuna raikastaa ja puhdistaa. 

Soodalla voi lisäksi puhdistaa hopeaesineitä tai pinttyneitä kahvikuppeja. Myös mikroaaltouuni puhdistuu kuin itsestään, kun laitat kahvikuppiin vettä ja soodaa. Kuppi viideksi minuutiksi mikroon, jonkan jälkeen veden ja soodan aiheuttama höyry on liottanut tahrat ja voit vain pyyhkäistä ne pois. Kaikenkukkuraksi voit puhdistaa astian- ja pyykinpesukoneet laittamalla ne tyhjänä päälle soodan ja etikan kera! Joko rakastat näitä kodinpuhdistajia yhtä paljon kuin minä?

Jos et vieläkään ole vakuuttunut, jatkan vielä hieman. Etikalla saat myös vaatteista pois ikävät hikitahrat ja kenkiin voit laittaa ruokasoodaa, joka imee pahat hajut itseensä. Sitä voi laittaa myös lasissa jääkaappiin tai roskakaapin perälle, se pitää ikävät tuoksut kurissa. Lisäksi etikkaa poistaa hometta, esimerkiksi tekstiileistä. 

Lopuksi vielä muita siivousvinkkejä, joita itse käytän. Kun aloitat imuroinnin, ripottele lattialle ensin teelusikallinen vaniljasokeria. Näin imurin kautta leviää ihanan vaniljainen tuoksu pitkin asuntoa. Vaniljaa ei tarvitse imaista imuriin joka kerta, vaan vain silloin kun edellinen ei enää tuoksuta. Toisekseen, tiskirätin kanssa kannattaa olla tarkkana. Itselläni on oikea kokoelma rättejä, sillä se olisi hyvä vaihtaa uuteen ainakin 3-4 kertaa viikossa. Enkä tarkoita, että säntäät kauppaan ostamaan uuden joka kerta, vaan useimmat rätit voi heittää pyykinpesukoneeseen muun pyykin mukana. Kuudenkympin pesuohjelma tekee rätille todella hyvää. Jos sinulla ei kuitenkaan ole aikaa nyt alkaa rättiä pyykkäämään, ensiapuakin voi antaa. Levitä rätti puhtaan tiskialtaan pohjalle, purista päälle sitruunan mehua ja kaada vedenkeittimestä kiehuvaa vettä päälle. Näin pöpöjä kuolee ja rätti raikastuu. Saat rätillesi ainakin päivän lisää käyttöaikaa!

Joko mielesi tekee siivota?

maanantai 14. marraskuuta 2016

Pakkasukon kaveri


Maa on peittynyt ihanan valkoiseen lumeen, joka vei mennessään kesän ja syksyn, mutta toi tullessaan joulun odotuksen. Pakkasukko nipisteli poskipäillä, mutta sain muutaman tunnelmakuvan napsastua. Lumi on kaunista, pehmeää ja niin puhdasta, vaikka se raivostuttaakin suurinta osaa väestöstämme. Kirpeällä säällä nariseva lumi sinun ja maan välissä, siinä on sitä jotakin taikaa. Olen ehkä hullu, mutta tuossa taannoin kotiin tullessani, kylmä viima pyrytti vasten kasvojani ja tuntui, etten selviä sulana kotiin asti. Kuitenkin, turhautumisen sijaan, alkoi minua naurattaa. Se tunne oli jotenkin niin järjetön, kun paleli mutta samalla jokin kummallinen lämpö täytti minut. Ehkä talven tuiverrus sai minut jotenkin sekaisin.


Tässä on myös vähitellen hyvä virittäytyä joulun tunnelmaan. Joulukoristeet ja -valot suostun ottamaan esille vasta marraskuun loputtua, mutta eihän mikään estä suunnittelua ja haaveilua. Tänä vuonna vietämme todella poikkeuksellisen joulun, emme nimittäin ole kummankaan perheen parissa. Sen sijaan panostamme kavereihin ja vietämme aaton heidän kanssaan. Anoppi on joulun matkoilla, ja saamme käyttää anoppilaa joulun tukikohtana. Siellä kun on isompi ja parempi keittiö sekä valtava ruokapöytä. Näin ollen saan emännöidä juuri sellaisen joulun kuin haluan, kattaa pöydän ja täyttää sen yltäkylläisyydellä. Aivan mahtavaa! 

Minä lupauduin tekemään suurimman osan sapuskoista, sillä nautin siitä suunnattomasti. Olemme kuitenkin kavereiden kanssa jo sopineet, että jokainen saa tuoda jonkun oman jouluperinteen. Oli se sitten ruoka, leivonnainen tai vaikkapa jokin juttu mitä on omassa perheessä tehty joka joulu! Olen myös jo alkanut tekemään listaa ruoista ja miettinyt minä päivänä teen mitäkin. Olen piirtänyt mieleeni kattausta ja pohtinut päivän kulkua. Mitä kaikkea se pitääkään sisällään selvinnee asianosaisille ja teille lukijoille vasta aattona. 

Miten sinä vietät tulevan joulusi? :)



perjantai 11. marraskuuta 2016

Ässä hihassa



Pääsin kesällä tutkimaan mummuni reseptiarkistoa. Sieltä löytyi monta lapsuuden makua, joista yksi ehdoton suosikkini on perinteiset kaneliässät. Joskus aiemminkin olen näitä tehnyt, eri ohjeella vain, mutta pakko kyllä sanoa, että mummun ohje on aina mummun ohje. Taikina ei takertunut mihinkään, ässät oli helppo pyöritellä pellille ja maku oli se sama tuttu  - kuin mummun kahvipöydässä. Ulkomuoto ei ihan vielä ole samalla tasolla, mutta eiköhän se muutaman harjoituskerran jälkeen ala sujua. Mummun ässät olivat aina siroja ja pieniä, omani ovat vähän pulleampia. Ne kun nousivatkin uunissa yllättävän paljon.

Tämän ohjeen kanssa tarvitset keittiövaa'an, sillä jostain syystä ohje oli merkitty grammoina eikä desilitroina. Aloita siis vatkaamalla vaahdoksi 125 g huoneenlämpöistä voita ja 275 g sokeria. Lisää yksitellen joukkoon 3 munaa, ja keskenään sekoitetut 350 g vehnäjauhoja, 1tl kanelia sekä leivinjauhetta. Taikinasta tulee siisti pallo, joka kääritään kelmuun ja annetaan levätä jääkaapissa vähintään tunnin. 


 Taikinasta pyöritellään n. sormen paksuisia ja pituisia pötköjä, jotka kieritellään kaneli-sokeri seoksessa. Tämän jälkeen pötköistä muotoillaan uunipellille ässän mallisia pikkuleipiä. Niitä ei kannata asettaa ihan kylki kylkeen, kun tosiaan turpoavat hieman paiston aikana. Pötkön koosta riippuu minkä kokoisia pikkuleivistä tulee. Ja eihän niistä tarvitse pelkästään ässiä tehdä, voit tehdä esimerkiksi sydämiä, rinkuloita, muita kirjaimia tai numeroita. Pikkuleipiä paistetaan 225 asteessa 10 minuuttia. Näitä ehdit leipoa vielä vaikka isälle tai isoisälle sunnuntaiksi! :)


tiistai 8. marraskuuta 2016

Asioita sinulle ja minulle


Joskus elämässä on otettava askeleita eteenpäin, ja niin tein nyt blogin kanssa. Lisätäkseni hieman blogin näkyvyyttä, voi tekemisiäni seurata nyt blogin nimellä niin Facebookissa kuin Bloglovinissakin sekä Instagramissa omalla nimelläni, @annavalta. Instagramia päivitän kaikista eniten, sillä se ei ole liitännäinen pelkästään blogiini, vaan julkaisen sinne muitakin juttuja. Sen päivitän usein myös ennen blogia, eli jos näet siellä pullantuoksuisen kuvan, kannattaa hetken päästä vilkaista tänne blogin puolelle :) Käy tykkäilemässä, kommentoimassa ja kerro kaverillekin!



En kuitenkaan aio lähteä siihen leikkiin, että mietin joka sanan kohdalla kuinka saan blogini parhaiten hakukoneoptimoitua. Pidän vinksahtaneesta otsikoinnistani enkä näe alaotsikoinnille tai hakusanojen lisäämiselle tarvetta. En myöskään ala ottaa paineita kirjoitusten julkaisutaajuudesta, sillä jos minulla ei ole mitään kirjoitettavaa, niin sitten se vain on niin. Mielestäni on turha stressata "kolmea pakollista postausta viikossa", jos samalla tekstin ja kuvien laatu heikkenee. Tarkoituksenani on tehdä tämä kunnolla, tuottaa laadukasta jälkeä, josta olisi jollekin ehkä apua arjen kiireessä. Blogini pysyy siis samanlaisena, jaan edelleenkin teille arjen inspiraatiota ja annan tosielämän vinkkejä. En ryhdy kuvittelemaan, että ketään kiinnostaisi mitä minulla oli tänään päällä - ja toisaalta ne kirjoitukset loppuisivat kovin lyhyeen, sillä alle viikossa olisin esitellyt kaikki pyjamani. Kotona kun olen aina pyjamassa.

Minun elämäni on arkea joka päivä, viikonloppu ei juuri eroa maanantaista. Joten miksi en yrittäisi tehdä arjesta mukavaa ja kuka edes on keksinyt, että sen pitäisi olla kurjaa? Kyllähän suklaakin maistuu pahalle, jos sitä syö hammastahnan jälkeen. Asioista saa siis kurjia, jos niin välttämättä tahtoo. Enkä nyt myöskään väitä olevani mikään pyhimys, kyllä minullakin on huonoja päiviä, mutta suurimmaksi osaksi sitä itse päättää miten tämän elämän elää.

Edelleenkin siis aion jatkaa jakamalla ruokaohjeita, leivontajuttuja, sisustusvinkkejä ja siinä ohella kerron mitä ajattelen tai tunnen. Meikki-ideat ja muotiviikot jätän niille, joita ne oikeasti kiinnostavat. Mielestäni mieheni vertaus oli aika osuva, kun hän sanoi, että blogini on kuin sisustus- tai ruokalehti; siellä puhutaan asioista, ei persoonista niiden takana. Monet blogit tuntuvat keskittyvän nykyään minään, eli kirjoittajaan itseen, mutta itse koen pääpainon olevan konkreettisissa asioissa. Tottakai persoonakin tulee esille teksteissäni, muuten työni olisi täysin tunteetonta, mutta en lähde liikkeelle siitä ajatuksesta, että minä ja vain minä. Minun ajatukseni on sinä ja minä yhdessä. Kirjoitan sinulle ja toivon, että sinä saat siitä jotakin :)

maanantai 7. marraskuuta 2016

Borschstrone


Eilen vietimme todella laiskan sunnuntain; kävimme ulkona syömässä, vuokrasimme leffan ja sen kylkiäiseksi piti tietenkin olla tolkuton määrä irtokarkkeja. Tänään olikin sitten hyvä aloittaa viikko ihan tavallisella arkiruoalla.

Olen kehitellyt tämän keiton joskus kun vielä asuin yksikseni. Kaipasin jotain uutta ja päädyin yhdistelemään kahta eri ruokaa. Tämä keitto on siis saanut vaikutteita borschkeitosta ja minestronekeitosta, joten olenkin nimennyt sen leikkisästi borschstroneksi.

Borschstroneen tarvitset punajuuria, perunoita, porkkanaa, herneitä, kinkkua, pastaa, kasvisliemikuution sekä vettä. Keiton salaisuus puolestaan piilee valkosipulicremefraichessa ja valkopippurissa. Creme fraiche sakeuttaa liemen mukavasti ja valkopippuri tuo hyvää potkua. Ensimmäisellä kerralla tätä tehdessäni keittoon sujahti hieman liikaa valkopippuria, mutta totesin sen sopivan siihen oikein hyvin, ja niinpä olen aina laittanut sitä "vähän liikaa".

Kannattaa kokeilla, borschstrone on oikein oivallinen pakkaspäivän ruoka!

perjantai 4. marraskuuta 2016

Pullalinja


Loppuviikko on kulunut vauhdikkaasti, jauhot pöllyten. Kävimme anopilla illallistamassa ja tuttuun tapaan otin vetovastuun jälkiruoasta. Yleensä teen jos jonkinlaista juustokakkua, moussea tai paistosta, mutta tällä kertaa ajattelin mennä ihan pullalinjalla. No, sillä linjalla ei tietenkään pysytty vaan kylkiäisenä pyöräytin vielä kuivakakun. Harkitsin myös kaneliässiä, mutta aika loppui kesken.

Kakku ei tietenkään ollut mikä tahansa käntty, vaan ihanan kostea sitruunasavariini. Tein tätä kakkua joskus useinkin, mutta nyt se on jotenkin jäänyt. Arvelin miehenkin pitävän tästä, kun tämä ei ole niin makea, ja sinnehän se upposi kuin kuuma kivi lumihankeen. Savariini ei ole mikään tavallinen kuivakakku, sillä se nostatetaan hiivalla. Kakku kuuluisi perinteisesti tehdä rengasvuokaan, jotta keskelle jää tilaa kermavaahdolle tai hedelmälohkoille. Itse kuitenkin toteutin sen tällä kertaa uudessa silikonivuoassani, josta tuli kiva kuvio kakun pintaan.

Tähän savariiniin tarvitset desin lämmintä maitoa, johon sekoitetaan neljäsosa paketillinen tuorehiivaa. Mukaan lisätään puolitoista desiä sokeria, pari munaa, raastettu sitruunan kuori, neljä desiä vehnäjauhoja sekä sadan gramman verran sulaa voita. Helppoa, ei tarvitse vatkata tai vaivata. Taikina kaadetaan reilun litran vetoiseen vuokaan ja annetaan nousta lämpöisessä paikassa noin tunnin ajan. Kakkua paistetaan 175 asteessa reilu puoli tuntia.

Paistamisen jälkeen tehdään hieman taikoja. Kakku kumotaan, vuoka pestään ja vuokaan kaadetaan sitruunanmakuista virvoitusjuomaa sekä sitruunanmehua. Nestettä saa olla paljon, puhutaan siis useammasta desistä, sillä kakku imee kuin pesusieni ja se kosteus - se on tämän kakun salaisuus. Sitten lämmin kakku laitetaan takaisin vuokaan, pistellään pohjaan reikiä ja kaadetaan päälle vielä hieman lisää kostutuslientä. Niin ja liemeen voi lisätä myös jotain alkoholia, jos siltä tuntuu.






Savariinin kohotessa kävin pullataikinan kimppuun. Yleiskone vaivasi minulle jälleen kerran ihanan pehmeän taikinan, jonka tuoksu levisi koko asuntoon. Ajattelin kokeilla bostonkakun valmistamista, sillä en ole sellaista ennen tehnyt. Puolen litran taikinasta sai hyvin yhden bostonin sekä kuusi korvapuustia. En sinänsä tehnyt mitään eri tavalla kuin leipoessani vain korvapuusteja, paitsi sekoitin täytteen. Yleensä olen vain levittänyt voin, fariinisokerin ja kanelin vuorotellen pullalaevyn päälle. Nyt kuitenkin sekoitin ne yhteen kulhossa ja levitin täytteen taikinan päälle. Näin se pysyi mielestäni paremmin paikoillaan eikä tullut täytteettömiä kohtia.

Bostonin päälle ripottelin hieman mantelilastuja sekä raesokeria, ja tottakai ennen syömistä lisäsin vielä tomusokerikuorrutetta. Laittaessani bostonkakun uuniin, taisin ihan ääneenkiin todeta, että olisipa mummu nyt näkemässä. Tiedän, että pullani olisi ollut täydellinen hänen silmissään.


torstai 3. marraskuuta 2016

Ensimmäisiä


Tämä viikko on ollut täynnä ensimmäisiä. Marraskuun ensimmäinen, talven ensimmäiset glögit, joulun ensimmäinen inspiraatiolehti sekä se paras - ensilumi. Pieni, valkoinen kerros on peittänyt syksyn alleen ja tuonut odotuksen joulusta. Nyt saa aloitella joululaulujen hyräilyn ja lahjojen työstämisen. Osan lahjoista olen tuttuun tapaan ostanut jo joskus lokakuun alussa ja joulukorttipohjatkin odottavat jo askartelijaansa. 





Viime viikon lopulla postiluukusta tipahti Kaikkien aikojen joulu, joka tupsahtaa sieltä joka vuosi. Olen sen joskus tilannut, ja aina syyskuussa laskun tullessa muistan, että ai niin, kohta on joululehtien vuoro. Tämä lehti saapuu ilahduttamaan minua aina lokakuun loppuessa, ja jossain vaiheessa sitä seuraa ruokaversio, joka on tulvillaan jouluruokia ja -leivonnaisia. Oi nam

Kaivoin myös esiin virkkuukoukkuni ja lankakeräni, sillä korttien lisäksi myös joitain lahjoja tulee tehtyä itse. Mutta nyt nautin glögilasilliseni loppuun ja vaellan joulun ihmemaahan, jossa joulu on aina täydellinen.