tiistai 21. toukokuuta 2024

Ylpeästi aikuinen nainen



Kirjoitin viisi vuotta sitten tekstin siitä, että millainen on kolmekymppinen Anna. Ja nyt viisi vuotta myöhemmin ajattelin kertoa teille kuka on 35-vuotias Anna. Jos tiedän itsekään. 

Paljon samaa löytyy kuin silloinkin - pelkään edelleen, että hämähäkki tai kärpänen munii korvaani. Olen myös jollakin tavalla oppinut varomaan elämää, sillä sen hauraus on tullut käsinkosketeltavan tutuksi. Samalla kuitenkin koen olevani sponttaani ja vapaa, mikä lienee outo yhdistelmä. 

Ystävät sanovat, että olen itsepäinen, avoin, huolehtiva ja että osaan ottaa nykyään paremmin itseni huomioon. Tuon viimeisen allekirjoitan täysin - jääräpäisyyttä en niinkään. Olen vuosien varrella oppinut huolehtimaan itsestäni paremmin ja tuomaan esimerkiksi omat mielipiteeni helpommin julki. Olen myös alkanut pukeutumaan enemmän niin kuin haluan miettimättä sitä, kuuluuko jokin vaatekappale minulle tai vartalolleni. Itse sanoisin, että olen monellakin tavalla vapautuneempi kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Koen elämän vähemmän haastavana, vaan ennemminkin otan vastaan mitä tulee, ja olen oppinut luottamaan siihen, että kyllä ne asiat aina jotenkin järjestyy. Hyvin tai huonosti.



Elämä on ehtinyt muuttua viidessä vuodessa melkoisesti, vaikka suurimmat muutokset ovatkin tapahtuneet vajaan vuoden sisällä. Olen muuttanut neliöstä kaksioon, menettänyt aviomieheni, aloittanut työelämän ja muuttunut virallisesti Helsinkiläiseksi. Olen kokeillut siipiäni improvisaatioteatterin parissa ja täysin rakastunut lajiin. Uskallan enemmän kokeilla ja heittäytyä elämän kaikilla osa-alueilla, olen entistä päättäväisempi enkä anna ihmisten kohdella minua huonosti. Tunnen nykyään myös vahvemmin naiseuteni, ja olen ylpeästi aikuinen nainen.

Mistä sitten unelmoin näin 35-vuotiaana? Haaveilen rakkaudesta, sillä en haluaisi olla loppuelämääni yksin. Toivon, että saisin toiselle runoteokselleni kustantajan ja toivon, että vasta alkanut työurani jatkuisi pitkään. Työ on tuonut elämääni täysin uudenlaista sisältöä ja minä pidän siitä. Haaveilen edelleen koiranpennusta, mutta tällä hetkellä yhdessä karvakuonossa on ihan riittämiin. 

Yritän luottaa siihen, että tulevaisuudella on minulle jotakin annettavaa. Yritän luottaa siihen,
että elämä kantaa - seuraavatkin viisi vuotta.



keskiviikko 15. toukokuuta 2024

Käy sisään

 

Oli häkellyttävää alkukeväällä päästä ensimmäisiä kertoja omalle parvekkeelle, kun viimein sain rampin sinne. Yllätyksenä tuli parvekkeen keltaisuus, vaikka olinkin nähnyt kuvia, niin en ollut ajatellut, että pitkä seinä on niin keltainen. Se ei sinänsä haittaa, sillä käytän parveketta pääosin kesäisin ja kesäsisustukseen keltainen kyllä sopii.

Yllätyksenä tuli myös parvekkeen kapeus. Pyörätuoli vaatii yllättävän ison kääntöympyrän, joten esimerkiksi suoraan oven eteen ei voi laittaa mitään istutuksia. Olisi kiva kun oven avatessa pelargoniat pelmahtaisivat silmille, mutta se nyt ei vain olisi kovin käytännöllistä. Lisäksi oven kanssa joutuu aina venkslaamaan, sillä en mahdu ohi, jos ovi on auki.

Näistä seikoista huolimatta sain parvekkeesta kuitenkin viihtyisän ja toimivan. Parvekkeelle mennään olohuoneesta, ja tämä on yksi lempinäkymäni tällä hetkellä, vaikkei sieltä kukkia pilkistäkkään. Parvekkeelle astuttaessa vasemmalle puolelle laitoin vanhan asunnon tietokonepöydän ruokapöydäksi, mutta se on ihan vähän liian iso. Pöytä tulee siis vielä vaihtumaan. Lisäksi ruokapöydän kohdalle tarvitsee laittaa vielä verhot, sillä paahteessa ei ole kiva syödä. Yksi unelmani kuitenkin on, että pystyisin nautiskelemaan ruoat kesällä parvekkeen puolella, sillä vanhassa asunnossa ei ruokapöytää saanut mahtumaan parvekkeelle. Siellä parveke toimi lähinnä kasvihuoneena, mutta haluaisin nyt saada parvekkeen myös omaan käyttöön. 



Ruokapöydän taustalla on mieheltä saatu piknik-kori, jonka otin nyt ihan vain koristekäyttöön. Totesin, että en halua pitää sitä enää kaapissa, vaan täytin sen kesäkukilla ja otin osaksi parveketta. Sen yläpuolella roikkuu parvekkeen ainut amppeli, mutta toivon, että jossain vaiheessa saan lisää koukkuja amppeleille. 

Toisessa päässä parveketta on säilytysarkku, jonka ostin sinne. Arkkuun meni hyvin kaikki pieni sälä, joka seilasi ympäri parveketta. Siellä on ruukkuja, koiran tavaroita, työkaluja ynnä muuta tavaraa, jota ei tarvita joka päivä. Arkun päällä on pari istutusta ja koiralle pesäpaikka. Arkkua voi tarvittaessa käyttää myös istumapaikkana, jos tulisi paljon vieraita.

Ikkunaseinällä on toinen pöytä, jossa tykkään nautiskella aamukahvini. On ehkä vähän hölmöä, että on kaksi pöytää yhdellä parvekkeella, mutta tämä pöytä on niin kaunis, että en halunnut siitä luopua. Äiti osti tuoleihin uudet, ihanat istuintyynyt ja uuden parvekeviltin. Ajattelen itse jotenkin niin, että tämä puoli parvekkeesta on sellainen oleskelualue, sillä se on nätimpi. Siellä on myös enemmän kasveja, mutta ehkä sitten kun saan ruokapöydän pienemmäksi, niin saan toisesta päästäkin enemmän oleskeltavan. 









Hyötykasveina on tällä kertaa vain kurkkua ja yrttejä, sillä en jaksanut nyt aloittaa mitään kasvuhommia. Istutin itse myös auringonkukkia, muut kukat ostin valmiina. Kesäkukkia puolestaan on senkin edestä, mutta ne ovatkin helppohoitoisempia kuin hyötykasvit. Ostin taas enimmäkseen pelargonioita, mutta löytyy myös harsokukkaa, tähtisilmää, samettiruusua, tarhaneilikkaa sekä uutuutena yksi verbena.  Sen pitäisi tykätä paahteesta, joten uskoisin sen pärjäävän parvekkeellani. Tiesitkö muuten, että samettiruusuja kannattaa istuttaa hyötykasvien läheisyyteen. Niiden vahva tuoksu karkottaa tuhohyönteisiä ja ilmeisesti myös juurista irtoaa jotain, joka estää niitä pesiytymästä multaan. Se on siis paitsi kaunis, niin myös hyödyllinen. 

Laitan tähän vielä lopuksi vertailun vuoksi kuvat siitä mistä aloitettiin. Parveke tosiaan toimi muutosta asti vain varastona, mutta kun säilytysarkku saapui, niin asiat alkoivat rullaamaan. 

sunnuntai 12. toukokuuta 2024

Parvekkeen avajaiset

 

Vietimme kaverin kanssa eilen parvekkeen avajaisia. Tämä koti alkaa vihdoin olemaan valmis, vaikka jotain pientä nyt tietysti puuttuu vielä. Parveke on kuitenkin viimein sisustettu eikä se ole enää pelkkänä varastona. Tällä kertaa en kuitenkaan vielä esittele parveketta, vaan nyt on aika keskittyä ruokaan. Nykyään on harvassa ne kerrat, kun tulee tehtyä jotakin muuta kuin arkiruokaa. Ja siihen on ihan yksinkertainen syy - itselle ei viitsi kokata montaa ruokalajia. Viimeksi kokkasin äidille ja nyt tein tikusta asiaa, ja järjestin parvekkeen avajaiset.

Ensin nautiskeltiin parvekkeella manaikkakuohua, jota löysin kevätmessuilta. Mietin pitkään mitä kokkaisin tällä kertaa, kunnes päädyin Lähi-Itään. Siellä suunnalla käytettävät maut ja mausteet ovat omaan makumaailmaani sopivia, joten lähdin miettimään kokonaisuutta.

Halusin ehdottomasti tehdä tahinilohta, jota olen tehnyt aiemminkin, mutta halusin kokeilla myös jotain uutta. Valmistin fatoush -salaattia vähän omaan tyyliini, sillä vaihdoin pääraaka-aineet myskikurpitsaan ja perunaan. Siinä piti olla myös punaista paprikaa, mutta kaikessa tohinassa unohdin sen kokonaan. Tästä tuli ehdottomasti koko pöydän kruunu punaisine granaattiomenan siemenineen.

 Jälkkäriksi tein superhelpon, mutta näyttävän kakun. Pohjana oli pakastealtaan valmis, gluteeniton mutakakku. Siihen päälle levitin Valion irish cream & coffee -rahkaa, tuoreita mansikoita sekä pistaasipähkinöitä. Ihanan vaivatonta, mutta sitäkin herkullisempaa!




Ruokapöydässä oli lisäksi vielä hummusta ja muhammaraa eli paahdettua paprikatahnaa. Laitoin tarjolle myös maissiribsejä, joita olin tehnyt itselleni edellisenä päivänä, jotta nekin tulisi syötyä. Nekin ovat helppoja - leikkaat vain maissintähkät neljään osaan pitkittäin, valelet öljyllä ja maustat paprika- ja valkosipulijauheella, suolalla sekä pippurilla. Nämä voi paistaa näin kesällä grillissä, mutta onnistuvat hyvin myös uunissa grillivastuksen alla. Helppo lisuke grilliruoan kanssa, mutta vähän erilaista kuin pelkkä maissintähkä. 

Tahinilohi

tuore lohifilee
za'atar -maustetta
2 rkl turkkilaista jogurttia
1 rkl tahinia
100 g fetajuustoa
sitruunan mehua
suolaa, pippuria

Mausta lohi suolalla ja za'atarilla. Paista lohi 175 asteessa kypsäksi. Sekoita täyte, ja kuorruta valmis lohi. Ripottele pinnalle vielä pistaasipähkinöitä ennen tarjoilua. 

Lämmin pitaleipäsalaatti

perunaa
myskikurpitsaa
sipulia
punainen paprika
öljyä
ras el hanout -maustetta
suolaa
seesaminsiemeniä

Kastike

2 rkl tahinia
5 rkl vettä
1 valkosipulin kynsi puristettuna
sitruunan mehua

Päälle

kikherneitä
öljyä
harissaa

gluteenittomia pitaleipiä
seesaminsiemeniä
granaattiomenan siemeniä
tuoretta persilijaa

Kuori ja pilko vihannekset. Leikkaa sipuli ja paprika isoiksi lohkoiksi. Sekoita kulhossa kaikkiin öljyä ja mausteita, kaada uunipellille ja ripota pinnalle seesaminsiemeniä. Paahda 200 asteessa, kunnes ovat kypsiä ja kauniin ruskeita. Sekoita kastike, lisää vettä niin, että se on kastikemaista.

Tee pitaleivistä pieniä kolmioita ja paahda niitä uunissa hetki. Laita leipäpalojen pintaan hieman öljyä, suolaa ja seesaminsiemeniä. Paahda harissalla maustetut kikherneet uunissa tai airfryerissä. Kokoa tarjotin niin, että laitat paahdetut pitäleivän palat reunoille ja keskelle vihannekset. Pirskoittele kastike päälle. Koristele paahdetuilla kikherneillä, granaattiomenan siemenillä sekä persilijalla.




perjantai 10. toukokuuta 2024

Kuinka tehdä kukkapenkki haudalle



Sain haudalle vihdoin tehtyä kunnon kukkapenkin, kun maa ei ollut enää jäässä. Haudanhoitoon ja hautausmaan etikettiin löytyy paljon ohjeita, eikä haudalle ei ole pakko istuttaa mitään, mutta sen on oltava siisti ja asiallinen. Puita haudoille ei saa istuttaa, eivätkä istutukset, kuten perennat, saa levitä naapurin puollle. Haudan hoidon voi halutessaan ulkoistaa kokonaan myös seurakunnalle. 

Ajattelin nyt kertoa kuinka minä toteutin kukkapenkin miehen haudalle. Tämä ensimmäinen kerta oli työläin, sillä ei ollut mitään pohjaa, vaan kukkapenkki piti luoda nurmikon tilalle. Olin laittamassa jo kesäkukkia, mutta ilmeisesti orvokit "kuuluu laittaa" vielä ennen niitä. Aloitin miettimällä sopivan paikan. Saamissani hautapaikan tiedoissa luki, että haudan leveys on yhden metrin. Mittasin metrin niin, että puuristi jäi keskelle ja siitä vähensin molemmista reunoista 10 senttiä. Kukkapenkin kooksi tuli siis 80 x 30 cm. 

Seuraavaksi leikkasin kukkapenkin kohdalta siirtonurmea saksilla pois. Se ei ollut vielä yhtään juurtunut paikoilleen vaan lerpatti irrallisena kun vähän nosti, joten siitä oli helppo leikata pala pois. Sitten haravaoin hautapaikalta kuivat lehdet ja oksat pois. Ostin tätä varten lasten haravan, jota on helppo kuljettaa mukana. Olen kasannut hautausmaakäyntejä varten kassin, jossa on kaikki tarvittava, kuten pieni istutuslapio, maljakko haudalle, kynttilöitä, puutarhakäsineet, sytkäri - ja nyt myös vaaleanpunainen lasten harava. Olen kotipuolessa tottunut siihen, että kaikki tarvittava löytyy aina hautausmaalta ja välineet ovat kaikkien käytössä, mutta täällä kaupungissa on toisin. Onneksi sentään kukkamultaa ja kasteluvettä saa paikan päältä.



Siistimisen jälkeen kaivoin kukkapenkkiä hieman syvemmäksi ja täytin sen mullalla. Sen jälkeen sommittelin kukat paikoilleen, ennen kuin otin ne pois ruukuista. Näin niitä on helpompi siirrellä ja katsella kauempaa, että milloin näyttää hyvältä. Lopuksi tasoitin mullan kauniiksi kukkapenkin reunoilta, laitoin lyhdyn takaisin ja asettelin penkin ympärille kiviä, joita olin keräillyt tätä varten. Olisin halunnut sellaisia sammaloituneita kivenmurikoita, mutta en onnistunut niitä löytämään. Lopuksi kastelin kukkapenkin, ja nyt sitten vain toivotaan, että orvokit säilyvät hengissä kesäistutuksiin asti. Silloin täytynee varmaan laittaa myös jotain ravinnetta mullan sekaan. 

Tästä tuli mielestäni oikein onnistunut. Nyt hauta on kaunis ja arvokas, niin kuin kuuluukiin. Eilen hautausmaalla kierrellessäni tunsin taas valtavaa kiitollisuutta siitä, että sain haudata miehen näin kauniiseen paikkaan. 



maanantai 6. toukokuuta 2024

Lakerikenkäihminen

Hame: Shein Curve
Paita: Shein Curve

Vappuna oli hyvä syy pukeutua ja nyt olisi aika esitellä vappuaaton sekä -päivän asut. 

Vappuaattona suuntasin Helsingin Tavastialle keikalle, joten halusin päälle jotain hieman räväkämpää. Keikan veti Roope Salminen ja Koirat eli kyseessä ei ollut mikään korkokenkätilaisuus. Piti löytää asu, johon sopii ihanat pitsitennarit

Ostin talvemmalla tuon pinkin hameen, mutta vasta nyt laitoin sen ensimmäistä kertaa päälle. Olin jotenkin ajatellut, että se olisi juhlavampi, mutta ennemminkin minulle tuli siitä sellainen kesähameolo.  Nuo helmet ovat kiva yksityiskohta, mutta niitä olisi saanut olla tiheämmin ja pituus ei ole ihan suosikkini. Uskon kuitenkin, että kesällä tälle on käyttöä. 

Yhdistin pinkkiin hameeseen uuden paidan, jossa on supermahtavat tyllihihat. Olin varautunut, että ne eivät sovi minulle, sillä en pidä yleensä röyhelöhihoista tai rypytyksistä, mutta rakastan näitä hihoja yli kaiken. 

Shortsit: Lindex (itse lyhennetty suorista housuista)
Sukkahousut: Stockmann
Toppi: KappAhl
Tunika: kirpputorilta
(Kengät: Anna Field/Zalando)

Vappupäivänä suuntasin brunssille, jonne halusin hieman asiallisemman asun. Valitsin shortsit, jotka ompelin viime syksynä ja niihin yhdistän aina sukkahousut. Sukkahousut ovat muuten yksi asia, jotka saavat minut tuntemaan itseni naiselliseksi. Nykyään minulla on monenvärisiä ja -kuosillisia sukkahousuja, mutta ihan ihonväriset perussukkahousutkin saavat tämän tunteen minussa aikaan. 

Yhdistin shortseihin mustan topin ja kukallisen tunikan, jonka löysin viime kesänä kirpputorilta. Kengiksi valikoitui  Anna Fieldin kauniit lakerikengät, jotka ostin viime syksynä. Olen jo haaveillut toisista lakerikengistä, vaikka en olisi ikinä uskonut, että minusta tulisi lakerikenkäihminen! Valitettavasti en tajunnut kumpanakaan päivänä ottaa asukuvia kenkien kanssa. 

Mitä pidätte vappuasuistani? Itse tykkäsin, viihdyin vaatteissani ja tunsin oloni hyväksi.

keskiviikko 1. toukokuuta 2024

Paras vappu ikinä





Tänä vuonna ehkä ensimmäistä kertaa ikinä odotin vappua. En tiedä johtuiko se siitä, että käyn nyt töissä ja vappu on vapaapäivä, vai mistä se johtui, mutta kerrankin minulla oli suunnitelmia niin vappuaatolle kuin -päivällekin. 

Vappuaattona työpäivän päätyttyä paistoin muutamat munkit, koska itsetehdyt nyt vain yksinkertaisesti ovat parhaita. Simaa en jaksanut itselleni tehdä, joten turvauduin kaupan simaan, mutta yhden lasillisen jälkeen kaadoin sen viemäriin. Onneksi vappuni ei nyt kuitenkaan yhteen simaan kaatunut.  Ruoaksi tein pizzaa ja sen lisäksi oli muita herkkuja. Kerrankin söin ilman televisiota, sillä ajattelin, että nautitaan nyt ruoasta ja siitä kun kaikki on niin kivasti laitettu esille. Ehkä pitäisi useamminkin keskittyä ruokailuun eikä televisioon. 

Loppuillaksi suuntasin Tavastialle Roope Salmisen ja Koirien vappukeikalle. En muista milloin viimeksi olisin ollut vappuna keskustassa, saatika sitten juhlimassa kunnolla. Mutta ai että minä nautin! Tiedättekö kun elokuvissa on niitä hidastettuja bilekohtauksia, joissa musiikki pauhaa, valot vilkkuu ja hiukset hulmuaa sinne tänne? Se olin minä eilen. Olin vain täysin omassa kuplassani, musiikki peitti kaikki ajatukset ja tunteet. Sen pienen hetken olin elossa ja kaikki oli hyvin. Ei tarvinnut huolehtia mistään, oli kevyt olo. Minulla oli hauskaa. 



Vappupäivälle olin varannut brunssin Krog Robasta. Siellä oli minulle sopiva myöhäinen brunssi, joka alkoi vasta kolmelta iltapäivällä. Oli ihanan lämmin ilma ja lähdin liikkeelle rohkeasti ilman takkia, mutta kyllä se tuuli kuitenkin oli vielä sen verran vilpoista, että takki piti kaivaa kassista esiin. Keskustassa oli yhtä mahtava vappuhumu kuin edellisenä iltanakin, ja melkein aloin jo harmitella, etten kaivanut ammattilakkiani kaapin perältä vapuksi päähän. Mitä ihmettä, onko minusta kuoriutumassa kaikkien aikojen vappuihminen? 

En ollut aiemmin käynyt Krog Robassa, mutta se oli todella tunnelmallinen ja kaunis ravintola. Brunssi oli minun mieleeni, sillä se oli hyvin kala- ja sillipainotteinen. Tuli taas syötyä koko rahan edestä ja sen jälkeen tuntui siltä, että nyt on kyllä vietetty vappua ihan riittämiin. Ei muuta kuin koiran kanssa koirapuistoon ja takaisin muihin arkisiin puuhiin. 



maanantai 29. huhtikuuta 2024

Koira puussa


Olemme päässeet Taiston kanssa taas kunnolla ulkoilun makuun, kun kevätkin alkaa vihdoin heräilemään. Talvella ulkoilu oli Taiston kanssa aikamoista taistelua, ja parhaimmillaan koira kulki ulos ja sisään sylissä. Laitoin tämän kaiken kuitenkin vain vanhuuden piikkiin, ja taisin olla oikeassa, sillä nyt ulkoilu taas maistuu. Yritän lähteä kiertelemään aina uusille reiteille, jotta alue tulisi kokonaisuudessaan tutuksi. Olen yrittänyt oppia luottamaan siihen, että löydän kyllä aina kotiin.

Mutta vaikka kuinka yritän, niin en vain pidä tästä asuinalueesta. Kaipaan meren kohinaa ja metsän rauhallisuutta. Yritän kuitenkin löytää täältä hyviä puolia, sillä uusi muutto ei tule ihan heti kyseeseen. Vaikka sen voin kyllä sanoa, että seuraavaa kymmentä vuotta en tule täällä asumaan. 

Keskitytään nyt kuitenkin niihin positiivisiin asioihin. Tällä alueella on paljon kivoja koirapuistoja ja ympäristö on esteetöntä. Täältä on hyvät yhteydet busseilla joka suuntaan ja kauppa on lähempänä kuin ennen. Asunto on ihana ja toimiva, ja rakastan koko asunnon levyistä parvekettani. Yritän keskittyä näihin asioihin, ja jättää meren kaipuun taka-alalle.

Täällä tosiaan on monia koirapuistoja, joissa käymme leikkimässä ja hassuttelemassa. Taiston lempipuuhaa on edelleen hiekan kaivaminen ja frisbeen perässä juokseminen. Uudessa lähipuistossa pääsee myös hyppäämään puuhun!