tiistai 30. toukokuuta 2017

Maan mainio kesä




Ulkona on ollut viime aikoina todella vaihteleva sää, mutta onneksi olen osunut ulos sellaisina päivinä kun lämpömittari on näyttänyt edes vähän kesän lukemia. Viime viikon lopulla tein pitkän ja rauhallisen lenkin koiran kanssa, ja yritin samalla vähän ikuistaa kevättä kameran muistikortille. Luontokuvat eivät kuitenkaan ole ominta aluettani ja niissäkin keskityn aina mielummin yksityiskohtiin - vaikkapa kukkasiin tai puun runkoihin. Onneksi mukana oli myös oma mallipoika, joka istui maltillisesti penkillä kun voikukkien alle oli piilotettu pari namia harhautukseksi. Hyvä poika.


Eilen vietin kivan päivän, kun ystävä järjesti myöhästyneen synttäriyllätyksen. En ole kovin hyvä yllätysten kanssa, sillä olen vähän sellainen, että haluan aina pitää langat omissa hyppysissä ja haluan tietää ainakin seuraavan viikon eteenpäin, että mitä tulee tapahtumaan. Siksi on vaikea kestää yllätyksiä, kun en tiedä mitä tuleman pitää. Selvisin kuitenkin ja yllätys olikin erittäin kiva - kävimme Linnanmäellä syömässä kesän ensimmäiset hattarat ja katsomassa leffaa Kallion Rivierassa! Se on uudenlainen elokuvateatteri, jossa saa syödä ja juoda samalla kun katsoo elokuvaa. Täydellinen yhtälö!

Ylihuomenna on kesäkuu ja tänään olen yrittänyt miettiä jotain ohjelmaa kesälle. Talvella aina miehen kanssa ajattelemme, että kesällä on sitten paljon tekemistä ja nyt se kesä on, niin kai jotain sitten pitäisi tehdä. Niinpä lähdemme parin viikon päästä kesäretkelle Seinäjoelle ja olen aivan yli-innoissani! Siellä nimittäin järjestetään tämän kesän maatalousnäyttely ja se jos mikä on kesän kohokohta. Lapsuuden kesäretketkin suuntasivat aina maatalousmarkkinoille, mutta mies ei ole käynyt sellaisisilla ikinä. Siispä koen jonkinlaiseksi velvollisuudekseni vaimona tutustuttaa mies tähän maan mainioon kesätapahtumaan ja itsekin olen aikuisiällä päässyt sinne vain kerran. On siis aivan järjettömän mahtavaa päästä sinne juuri tänä kesänä! Itseasiassa nytkin monta päivää harmittelin kun ne ovat niin kaukana, mutta kas, juna kulkee ja vie meidät perille asti. Niinpä Farmari2017, täältä tullaan! 

Olen varma, että tulette kuulemaan tästä aiheesta vielä monen monta kertaa, joten koittakaa
kestää - maatalousnäyttely on parasta juuri nyt. 

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Melkein grillattu



Tänään piti mennä ulos grillaamaan, mutta ilma osoittautui sen verran koleaksi, että jäimme suosiolla kotiin. Tarkoituksenamme oli grillata hampurilaisia, mutta onneksi ne voi tehdä kotikeittiössäkin. Huomasin myös aivan yllättäen, että tänään on kai jokin Kansainvälinen Burgeripäivä, joten tämä ruokavalinta sattui oikein osuvasti! 

Pihvin lisäksi burgereistamme löytyi pekonia, ananasrenkaita, cheddarjuustoa, suolakurkkuja ja tietenkin kastikkeiden pyhä kolminaisuus - sinappi, ketsuppi sekä majoneesi. Tällä kertaa olimme edelliskertoja viisaampia emmekä tehneet ranskalaisia, sillä ne jää usein vain syömättä. Sen sijaan lisukkeina oli halloumia ja maissia, kun tosiaan oli tarkoitus mennä grillaamaan.

Sämpylät olivat kaupan pussista, mutta pihvit tein itse. Ihan perus jauhelihataikina, mutta halusin jollain säväyttää näitä burgereita. Niinpä pilkoin taikinan joukkoon hieman pepperonia, ja se antoikin pihveille mukavasti makua ja suutuntumaa. Oikein onnistuneet ja täyttävät sunnuntai hampurilaiset! 


torstai 25. toukokuuta 2017

Rio ohoi!


Alkuviikolla kävimme kääntymässä Roihuvuoren japanilaistyylisessä puutarhassa. Lähinnä halusin sinne ihailemaan kirsikkapuiden loistoa, mutta rajun vatsataudin jälkeen kunto oli vielä sen verran heiveröinen, että se vei vähän hohtoa koko hommasta. Muutenkin petyn puistoon joka kerta siellä käydessäni - se on niin kovin suppea. Vaaaleanpunaiset kirsikankukat ovat kyllä kauniita, mutta sekin ilo kestää keväällä vain pienen ohikiitävän hetken.









Onneksi retki ei kuitenkaan ollut täysin turha, sillä löysimme Roihuvuoresta aivan ihanan kahvilan. Sain paikasta suosituksen kaveriltani, ja päätin mennä tarkistamaan mistä oikein on kyse. Roihuvuoren Rio sijaitsee erään kerrostalon takapihalla, ja jos sijaintia ei olisi ennalta tietänyt, niin siitä olisi helposti saattanut vain kulkea ohi. 

Kahvila oli mukavan pieni, ja se oli sisustettu todella sympaattisesti ja kutsuvasti. Tunnelma oli aito ja samalla jotenkin mystinen. Olisi tehnyt mieli tutkia kaikki pienet tavarat ja yksityiskohdat, sillä olen varma, että niillä kaikilla oli jokin tarina. Itse maistelin vähän teetä ja myyjän isoäidin leipomaa kuivakakkua, mies puolestaan söi kasvissosekeittoa. Henkilökunta oli mukavaa ja varsin reilua väkeä, sillä keittoa oli jäljellä päivän viimeinen annos, niin yllättäen saimmekin sen ihan ilmaiseksi! Kahvilassa on ilmeisesti keittolounas joka päivä, ja mietinkin, että täytyisi katsella kahvilan facebook-sivuilta mitä keittoa milloinkin on tarjolla, jos menisi vaikka kesälounaalle. 

Kahvila oli juuri sellainen, missä voisin vain istua koko päivän ison kahvikupin kanssa, seurailla ihmisten touhuja ja lukea kirjaa. Ehkä pitäisi alkaa lukemaan ihan vain siksi, että voisin mennä sinne nautiskelemaan. Tuolla vaan oli sitä jotakin - se oli juuri täydellisen kotoisa, pieni olohuone täynnä elämän kaikkia värejä! 

tiistai 23. toukokuuta 2017

Guess what?



Ehkä nyt pitää päättää teidänkin jännitys ja kertoa mitä sieltä lahjapaketista oikein paljastui. Olin itsekin aika hämilläni ja yllättynyt, kun tällaista en osannut yhtään odottaa. Lahjakäärössä komeili nimittäin aivan järjettömän ihana Guessin lompakko! 

Sain muutama vuosi sitten saman merkin lompakon mieheltä joululahjaksi, ja olen saattanut ääneen muutaman kerran mainita kuinka se on jo vähän kulunut. En kuitenkaan ole tarkoittanut sitä niin, että "voih, saisinpa jo uuden" vaan ennemminkin sillä ajatuksella, että harmi, ettei noin kallis lompakko kestä kauempaa. Mutta en tietenkään pistä yhtään pahitteeksi uudesta ystävästäni! 



Olen tykästynyt vain tämän mallisiin lompakoihin, missä vetoketju sulkee huolella kaiken sisälleen. Onneksi mies on pistänyt tämän merkille, sillä tämä yksilö on juuri halutunlainen, niin kuin oli edellinenkin. Arvostan lompakossa myös korttipaikkojen paljoutta ja ylipäätään monipuolista taskutarjontaa. Ja kaiken lisäksi tämä on vielä yltiöpäisen kaunis - niin ihanan raikas ja naisellinen. Voisiko mikään lahja siis olla täydellisempi? No ei taatusti! 

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa


Korkkarit kattoon, tää ilta on meille
Mun sielunsiskoille, supernaisille
Laseissa kuohuvaa, silmissä kultaa
Ja auringonnousuun on ikuisuus aikaa

Siinä tämän viikonlopun teema ja sanoma. Kappaletta hoilotettiin niin laivan käytävillä kuin baarissakin, kun yllättäen housebändi sen räjäytti ilmoille. Se oli yksi niistä täydellisistä hetkistä.
 

Tosiaan, eilen oli siis syntymäpäiväni ja tällä kertaa halusin tehdä jotain kivaa tyttöporukalla. Niinpä haalin porukkaa kasaan ja lähdimme laivalle - ihan ilman miehiä. Harmikseni kaikki ketkä halusin mukaan, eivät päässeet, mutta aina ei vain aikataulut sovi yhteen. 

Varasimme siis 22 tunnin huviristeilyn Silja Europalle, ja matkaan lähdettiin perjantai-illalla. Laivan hytti oli hieman pienehkö tarpeisiimme, joten en suosittele kyseistä laivaa, jos käytät paljon apuvälineitä. Onneksi kyse oli kuitenkin vain yhdestä yöstä, niin se nyt menee vaikka päällä seisten. 



Suunnitelmana oli syödä ja juoda paljon, sekä laulaa karaokea. Omalta osaltani vain yksi kolmesta toteutui, sillä karaoke oli niin omituisiin aikoihin, etten ikinä ehtinyt sinne ja pää oli jo valmiiksi niin kipeä, että pysyin ihan vain limpparilinjalla. Ei se silti menoa haitannut, aamu neljään asti meni siitä huolimatta. 

Syömään kuitenkin päästiin ja saatiin pöytä ihanalla näköalalla. Laivan buffet oli uudistunut sitten viime näkemän, ja sieltä löytyi perusjuttujen lisäksi myös vähän aasialaisia herkkuja ja street foodia. Itse kuitenkin panostin jälkkäripöytään, mikä olikin yksi reissun kohokohdista! 








Seuraavana päivänä laivan yläkannella paistoi ihanasti aurinko ja tunnelma oli muutenkin mahtava. Sinne tänne oli kerääntynyt ihmisiä nauttimaan ilmasta, ja yksi poppoo soitti musiikkia kaikkien iloksi. Ihan kuin kannella olisi ollut oma dj! Rohkenin myös esittää biisitoiveen syntymäpäivääni vedoten ja oli aivan parasta syödä jäätelöä aurinkosella kannella merimaisemaa ihaillen ja musiikkia kuunnellen. Siitä olisi voinut nauttia pidempäänkin, mutta kaikki kiva loppuu joskus.

Kotiin saavuttuani mies oli kokannut synttäri-illallisen ja pöydällä odotti lahja. Pidän teitä vielä jännityksessä paketin sisällöstä, sillä se oli sen verran hieno, että se ansaitsee ihan oman jutun!

torstai 18. toukokuuta 2017

Yksi kakku, kaksi lempparia



Ylihuomenna vanhenen ja tänään vietin kahvihetken kaverin kanssa. Sain samalla hyvän syyn leipoa synttärikakun, sillä viikonloppuna siihen tuskin on aikaa tai energiaa. 

Tänä vuonna synttärikakuksi valikoitui juustokakku, mutta en halunnut mitään ihan perusjuttua. Niinpä tein kahta makua ja kaadoin niitä vuokaan vuorotellen, niin sain kivan marmoroidun kuvion.  Mauiksi valitsin pätkiksen ja vadelman - kaksi ehdotonta lemppariani. Pelkkä minttusuklaa on mielestäni vähän liian makea ja tunkkainen, joten halusin vadelman raikastamaan sitä. 

Aina silloin tällöin kaikenlaisissa leivontalehdissä ja -blogeissa olen törmännyt siihen, kuinka kakkuja on koristeltu macaronseilla. Omaan silmääni ne ovat aina ihan järjettömän nättejä ja halusin itsekin sellaisen koristuksen väkertää. Niinpä koristelin kakkuni kahdella vadelmamacaronsilla, pätkismurulla, vadelmilla ja hopeakuulilla. Siitä tuli hieno ja juuri sellainen mitä lähdin tavoittelemaankin. Maku oli myös sellainen kuin kuvittelinkin, ja marmorointikuvio näkyi pinnassa kivasti. Täydellinen synttärikakku minulta minulle! 

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Melkein hiukseton



Tänään tein jotain todella radikaalia. Istuin kampaajan tuoliin ja sanoin, että nyt leikataan niin lyhyt ettei sitä voi laittaa kiinni. Leikkasin nimittäin juuri taannoin lyhyemmän tukan, mutta kuitenkin se aina sujahti näpsäkästi ponnarille. Totesin, että sen tulee olla niin lyhyt, etten voi turvautua siihen vaihtoehtoon. 

Löysin netistä hyvin hiusmalleja, jotka kutkuttivat mieltäni ja kuvia näyttämällä onkin helppo kertoa kampaajalle mitä haluaa. Olin myös hieman vaikea asiakas, sillä halusin aina vain lyhyemmän ja lyhyemmän, sillä en kestänyt ajatusta tasaisesta pottatukasta. Hiushuone Boosterin henkilökunta kuitenkin jaksoi läpi kaikkien vaatimuksieni ja lopulta päästiin kaikkia miellyttävään lopputulokseen. Siitä tuli lyhyt eikä sitä todellakaan saa enää ponnarille. 



Löytämässäni esimerkkimallissa minua kiehtoi sen graafinen linja ja ajatus siitä, että se on joka puolelta vähän eri mittainen. Minulla kun on pitkätkin hiukset tapana laittaa pinnillä kiinni toisesta sivusta toisen puolen hulmutessa vapaana, niin mietin, että miksei se toinen puoli voisi sitten saman tien olla lyhyt, niin vältyttäisiin pinnittämiseltä. Kasvoilleni mielestäni myös sopii paremmin se, että hiukset eivät kehystä niitä tasapaksusti. Eri mittaiset linjat tuovat vähän särmää ja kaipaamaani vaihtelua. Kampaaja sanoi myös, että tämä malli on helppo laittaa - pelkkä föönaus pesun jälkeen ja suihkaus lakkaa riittää. Ja sehän sopii minulle, sillä en todellakaan jaksa tuheerata tukan kanssa joka aamu puolta tuntia. 




Olen hyvin pitkään elämässäni vältellyt kampaajia ja etenkin lyhyttä tukkaa. Muistan ala-asteen alussa kuinka äiti sai minut suostuteltua lyhyeen polkkatukkaan sillä verukkeella, että saan nukkua sen ajan mitä pitkien hiusten kanssa kulusisi letitykseen. Sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä lapsenakaan en ollut mikään varsinainen aamuvirkku. Kuitenkin koulukuvien saavuttua tajusin, että pottatukkani näytti aivan kammottavalle ja vannoin etten enää ikinä leikkaa hiuksiani - ainakaan lyhyeksi. Niinpä minulla on vuosikausia ollut pitkä ja paksu tukka, johon sai kyllä upeita kampauksia, mutta joka kuitenkin sitten arkielämässä pyörähti aina tiukalle sykerölle takaraivoon. 

Mutta nyt siis opettelen elämään lähes hiuksetonta elämää, ilman ponnareita ja toivon, että sinäkin tykkäät tästä yhtä paljon kuin minäkin! 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Blue suede shoes







Tänä keväänä olen useammassakin blogissa törmännyt kaikkeen vaaleanpunaiseen ja nyt se iski minunkin tajuntaani. Jotain vaaleanpunaista oli saatava, joten minähän näppäränä tyttönä rupesin tuumasta toimeen ja suuntasin tieni kaupungille. Muutama ei-vaaleanpunainen vaatekappale tarttui mukaani ja tietysti kengät. En ihan otsikon mukaisia kenkiä ostanut, vaan ihanat vaaleanpunaiset kangastossut. Olen aivan rakastunut ja pidän näitä taatusti koko kesän! 

Halusin, että kengissä on edes jotain ja näissä nuo kultaiset yksityskohdat riittivät siihen. Harkitsen vielä nauhojen vaihtamista eri värisiin, mutta ainakin toistaiseksi mennään näillä. Vaaleanpunaiset vaatteet valitettavasti hieman kauhistuttavat, kun tunnen näyttäväni niissä pullealle pikku possulle. Tuon väristen vaatteiden ostoa välttelen siis vielä, vaikka samaan aikaan ne huutavat kaupassa nimeäni! 

Alotan nyt kuitenkin varovasti näillä vaaleanpunaisilla kengillä, ne eivät ainakaan lihota. Ulkoilutin niitä jo tänään ruokakaupassa ja näytin varmaan todella surulliselta. Kuljin nimittäin suurimman osan matkasta katse maassa, kun ihastelin kenkiäni joka askeleella!

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Ruby Beauty




Tuleva vadelman kasvattaja tässä hei! Tai sitten ei, aika näyttä kuinka käy. Melko kauan sitä sai odotella, mutta tällä viikolla se viimein saapui. Ruby Beauty nimittäin löysi tiensä kotiin, ja nyt vain enää toivotaan ja odotellaan satoa. Ja kyllähän sitä tulee, sillä tämä ei ole mikä tahansa puutarhavadelma, vaan minun ikioma kasvattini, ihana ja rehevä parvekevadelmani.

Mukana tuli tilaajalahjana kookos istutusmultaa, joka olikin aivan uusi tuttavuus. Se oli tiivisti pakattu pienen pieneen pakettiin, mistä kuitenkin sai lopulta pikku pussillisen ihka oikeaa multaa. Pussiin vain lisättiin 3,5 desilitraa vettä ja annettiin olla viitisen minuuttia. Multa turposi itsekseen, jonka jälkeen se möyhittiin ilmavaksi mullaksi. Tämän kookosmullan pitäisi olla erityisen hyvää juuri taimille, sillä se sisältää hurjasti ravinteita - jopa 2-3 viikoksi. Aika kätevää, sanoisin!





Istutin taimen isompaan ruukkuun ja asetin parvekkeelle aurinkoiseen paikkaan. Kookosmultaa ei riittänyt koko ruukulliseen, niin ympyröin lähinnä taimen juuriston sillä ja laitoin sitä myös pinnalle. Ehkä näin vadelma saa kuitenkin hyödynnettyä kookosmullan ravinteita, vaikka pohjalla onkin vain ihan tavallista multaa. Toivotaan myös, että vältymme tuholaisilta. Ne ovat ilmeisesti vadelmassa melko yleisiä, varsinkin näin parvekekasvatuksessa, jossa ilma seisoo enemmän paikoillaan. Laitan kuitenkin kaikki sormet ja varpaat ristiin, ettei sellaisia saada riesaksi tai jos saadaankin, niin päästäisiin niistä myös eroon.





Myös muut kevätkylvöissä istutetut kaverit kasvavat jo terhakkaasti parvekkeella. Lehtikaali ja yrtit selvisivät parhaiten ja salaateistakin varmaan jotain satoa saadaan, mutta kurkku aiheutti hieman harmaita hiuksia. Vähän nimittäin harmittaa, että viidestä kurkun taimesta vain yksi on selviytynyt näihin päiviin asti. Sitä suojellaankin nyt sitten kaikelta pahalta ja hoivataan niin hyvin kuin pystytään. Katsotaan mitä tulee, saadaanko yhden yhtä vadelmaa tai kurkkua.