tiistai 16. lokakuuta 2018

9 x syksyn parhaat





- pimeät illat ja kynttilät

Iltaisin on ihana tunnelmoida kynttilän valossa ja juoda vaikka kuppi kuumaa glögiä

- pehmeät huivit ja neuleet

En mistään hinnasta luopuisi lempihuiveistani. Ne on niin mahtavan pehmeitä ja isoja, ja ne suojaavat hyvin syksyn viimalta. Ostin myös uuden, viininpunaisen neulepaidan, joka onkin tämän hetken suosikkini.

- luonnon kauneus

Luonto on parhaimmillaan, kauneimmillaan ja hauraimmillaan valmistuessaan talveen. Ruskan värit ja syysmetsän tuoksut ovat hyvä syy ulkoilla

- lämpimät pataruoat ja keitot

Toki niitä voi tehdä ympäri vuoden, mutta parhaiten padat ja keitot sopivat steisiin syyspäiviin

- joulun odotus

Alotan sen aina hyvissä ajoissa, kuten olette ehkä huomanneet. Nyt voi jo ihan hyvin suunnitella tuota vuoden parasta juhlaa!

- untuvapeiton kanssa nukkuminen kesän jälkeen

Minä niin rrrrakastan pehmeää untuvatäkkiäni!

- kurpitsat

Ne ovat vaan niin mainion makuisia, ja taipuvat moneen ruokaan

- luonnonantimien säilöminen

On mahtavaa tehdä pikkelssejä, hilloja, mehuja ja muita säilykkeitä talven varalle

- Starbucksin Pumpkin Spice latte

Mitä sitä selittelemään. Se on kahveista parhain.



sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Keittiön tuhattaituri


Uusimmassa Maku lehdessä oli tehty paljon kaikkea maa-artisokasta, mutta eniten hämmensi se, että siitä voi muka tehdä myös kakun. Maa-artisokka oli minulle aivan uusi tuttavuus ja kaupassakin meni hetki kun en ollut varma miltä se näyttää. Luulin sitä isommaksi, mutta se onkin oikeastaan vähän inkivääripalan näköinen ja kokoinen möhkäle. Pehmeän ja pähkinäisen makunsa ansiosta maa-artisokka on keittiön monitaituri ja sopii näin ollen niin sosekeittoon, muussiin, sipseiksi tai vaikka pannacottaan.

Uskalsin kokeilla maa-artisokkaa turvallisesti, sillä se on kuitenkin juures ja juurekset ovat yleensä ihan hyviä. Maa-artisokkaa luonnehdittiin siis pähkinäiseksi ja kakkua kuvailtiin porkkanakakun serkuksi. Leipomisvaiheessa tätä leipuria kyllä hieman hirvitti, sillä maa-artisoikkaa ei kuorittu, vaan pelkästään pestiin ja raastettiin. Raastettuna tuo kaveri ei näyttänyt eikä tuoksunut kovinkaan herkulliselta, ja olin aivan varma, että kakkuni menee pilalle. Hetken emmittyäni lisäsin sen kuitenkin rohkeasti taikinaan ja toivoin, ettei kakusta tulisi aivan kammottavan makuista. Ei muuten niin väliä, mutta kaveripariskunta oli tulossa kylään enkä halua tarjoilla mitä tahansa. Tästä syystä en ikinä kokeile uusia reseptejä tarjoiltavaksi ja nytkin jouduin siis maistamaan kakkua ennen vieraiden saapumista. Vieraat ymmärsivät, että kakusta puuttui pala, sillä en mistään hinnasta tarjoilisi mitään minkä makua en ole tarkistanut.




Kakku oli yllättävän helppo tehdä, se onnistui niin kuin pitikin ja oli näyttävän näköinen. Ohjetta muutin sen verran, että vaihdoin saksanpähkinät cashewpähkinöiksi ja lisäsin kardemumman seuraksi vähän muitakin mausteita. Jätin myös kuorrutteesta voin pois ja korvasin sen kermavaahdolla. Olisin odottanut, että maa-artisokka olisi tehnyt kakusta vielä kosteamman, mutta tiedänpähän ensi kerralla vähän kostutella. 

170 g voita
2,5 dl sokeria
6 munaa
6 dl vehnäjauhoja
2 rkl leivinjauhetta
2 tl kardemummaa, kanelia ja vaniljasokeria
250 g maa-artisokkaa
n. 50 g pähkinöitä

Pese maa-artisokat hyvin ja raasta pieneksi. Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat joukkoon parissa erässä. Lisää vaahtoon keskenään sekoitetut kuivat aineet ja sekoita. Lisää lopuksi raaste ja rouhitut pähkinät. Kaada taikina jauhotettuun vuokaan ja paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. 

Kuorrute 

200 g tuorejuustoa
2 dl kermaa
1 rkl vaniljasokeria
1 dl sokeria

pähkinöitä
vaahterasiirappia

Vaahdota kerma ja sekoita kaikki yhteen. Lusikoi kuorrute jäähtyneen kakun pinnalle niin, että kuorrutteeseen jää kuoppia siirappia varten. Ripottele päälle rouhittuja pähkinöitä ja kaada vaahterasiirappia pinnalle. 




perjantai 12. lokakuuta 2018

Salaisuus piilee tähtianiksessa


Viikonlopun kunniaksi halusin kokkailla hieman parempaa ruokaa. Pataruoat kuuluvat vahvasti syksyyn ja olen jo pitkään haaveillut osso bucosta. Anopilla olen monesti ihastellut lihapadan ihanaa makua ja nyt kokeilin tuota taikaa itsekin - salaisuus piilee tähtianiksessa. Se tuo lihapatoihin aivan järisyttävän hyvän maun, ja tehostin anismaisuutta vielä fenkolilla. Viimeksi kun tein osso buccoa, tein sen perinteisemmän ohjeen mukaan tomaattikastikkeeseen, mutta nyt halusin tumman ja syvän makuisen padan. Padan lisukkeeksi tarjoilin tuoretta, itsetehtyä focacciaa.

Laitoin lihapadan vähän niin kuin marinoitumaan jo edellisenä päivänä. Huuhtelin osso bucon luunsiruista ja lisäsin lihat pataan punaviinin, timjamin, tomaattipyreen, pippureiden, lihaliemikuution, sipulin, fenkolin, suolan ja tähtianiksen kera. Tähtianiksia tuli pataan vain yksi, anopin ohjeiden mukaisesti. Seuraavana päivänä pataan lisätään vettä ja haudutetaan uunissa nelisen tuntia. Keskivaiheilla lisäsin kermaa, tuoreita herkkusieniä ja suurustin liemen maizenalla. Halusin, että liemi on paksua ja herkullista.




Herkullisen focaccian tein seuraavanlaisesti:

3½ dl vettä
 7 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
1½ tl suolaa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

Lämmitä vesi kädenlämpöä lämpimämmäksi. Sekoita vehnäjauhot kuivahiivan kanssa kulhossa ja lisää kuumennettu vesi. Lisää jauhoja vähitellen, loppuvaiheessa suola, oliiviöljy ja hunaja. Jatka vaivaamista, kunnes taikina on tahmeaa, mutta joustavaa. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa 30 minuuttia. Laita leivinpaperi korkeareunaiseen uunivuokaan ja voitele se runsaalla määrällä oliiviöljyä. Kumoa kohonnut taikina suoraan vuokaan, ja levitä taikina tasaiseksi jauhoitetuin sormin. Anna kohota vuoassa liinan alla vielä puoli tuntia. Painele kohonneeseen focacciaan jauhotetulla sormella kuoppia ja voitele leivän pinta oliiviöljyllä. Leivän pinnalle ripotellaan sormisuolaa ja haluamiaan täytteitä. Minä laitoin oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja sekä tuoretta timjamia. Levitin täytteet eri puolille leipää, sillä itse en välitä oliiveista. Leipää paistetaan 225 asteessa 10-12 minuuttia ja lopuksi pinnalle pirskoitellaan vielä vähän lisää öljyä.

Pehmeä focaccia oli ihanaa täyteläisen padan kanssa eikä muita lisukkeita tarvittu.




torstai 11. lokakuuta 2018

Kerrankin ajoissa



Se olisi kuulkaa lokakuun alkupuoli ja minulla on joulukortit valmiina! Kerrassaan ennenkuulumatonta, mutta ahh niin ihanaa. Nyt ei tarvitse stressata paniikissa viimeisen joulukorttien postituspäivän lähestyessä.

Tänä vuonna myös onnistuin korteissani. Kerrankin ne eivät näytä 5 vuotiaan askartelemilta, vaan oikeasti ihan kivoilta. Olen viimein löytänyt oman korttityylini ja tekniikat joita haluan hyödyntää. Minun kortteihini kuuluu siis kaikenlainen romanttisuus - pitsit, rusetit, sinetit ja rustiikkiset värit. Korttipohjat teen kartongista ja leikekirjoihin tarkoitetuista materiaaleista. Skräppilehtiöistä saa niin kätevästi tehtyä korttiin kivan taustan, eikä etupuolta tarvitse täyttää kaikella turhalla. 




Tein täksi jouluksi kahta erilaista mallia - avautuvia ja yksiosaisia. Avautuviin kortteihin laitoin koristeeksi kakkupaperia ja paperinaruista tehtyjä rusetteja. Yhteen avautuvaan tein suuren jättirusetin juuttikankaasta, mutta tuo kortti onkin erityishenkilölle, papalle. 

Yksiosaisiin kortteihin hyödynsin dasmassasta tekemiäni koristeita. Kiedoin kortin ympärille narua ja solmin koristeet naruun. Kortin taakse laitoin liimaa, että naru pysyisi paikoillaan ja osan koristeista myös liimasin paikoilleen, kun solmut eivät tahtoneet pitää. Tätä metodia ei voinut käyttää avautuvissa korteissa, sillä narua ei olisi saanut kieritettyä kortin ympäri. 

Avautuviin kortteihin laitoin myös pienen yllätyksen. Sisäsivulle on kääritty pieni paperi, joka on suljettu punaisella sinetillä. Sen sisältä löytyy jouluevankeliumi, toivottavasti ihmiset vain uskaltavat avata tuon käärön. 

Mutta mitäs sanot, menikö kortteihin käytetty aika hukkaan?



tiistai 9. lokakuuta 2018

2 x kasvis



Olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka paljon meillä syödään nykyään kasvisruokaa. Muutos on tullut ihan huomaamatta erilaisten lihankorvikkeiden myötä, mutta viime aikoina olemme syöneet usein myös kasvissosekeittoja ja risottoja. Niiden lisukkeeksi riittää pelkkä herkullinen juusto ja vastapaistettu leipä.

Siinä mielessä olen vähän kuin pikkulapset, että syön kasvikseni parhaiten kun ne on piilotettu ruokaan. Helpointa se on tietysti sosekeiton muodossa, ja nyt kun olen kokeillut erilaisia yhdistelmiä, niin mieskin näyttää jo vihreää valoa. Ennen sosekeitto tarkoitti meillä vain peruna-porkkkana-kurpitsa yhdistelmää, mutta nyt se on kokonaisuudessaan laajempi käsite.

Ehdoton suosikkini tällä hetkellä on punajuurikeitto, sillä punajuuri itsessään on jo niin mahtavan makuinen. Kokeilin myös kauan haaveilemaani fenkolikeittoa, mutta pakko myöntää, että se jäi lautaselle. Parin lusikallisen jälkeen se vain alkoin maistumaan jotenkin liian vihreälle. Fenkolin anismainen maku on kyllä mieluisa, mutta keittomuodossa se oli vähän liikaa. 


Punajuurikeittoon kuorin viisi punajuurta ja kolme jauhoista perunaa. Keitin ne kaasvisliemikuution kanssa kypsäksi ja soseutin keitoksi. Joukkoon lisäsin pari ruokalusikallista tuorejuustoa, tilkan balsamicoetikkaa sekä hieman suolaa ja pippuria. Keitosta tuli pehmeän täyteläinen ja punajuuren maku oli ihanan voimakas. Keiton kanssa oli vuohenjuustoa ja uunituoretta patonkia, oi nam. 

Toiseen keittoon keitin jauhoisia perunoita, fenkolia ja pari valkosipulinkynttä. Maustoin keiton vain suolalla, pippurilla ja sitruunalla, ettei pääraaka-aineen maku turhaan peittyisi. Tämä fenkolikeitto sopii paremmin vaikka alkuruoaksi kun taas punajuurikeitto soveltui hyvin ihan päivälliseksikin. Fenkolikeiton päälle tein sitruunaisen cremefraishen ja lisukkeeksi paistoin vielä hieman rapeaa pekonia. Ihan toimiva kokonaisuus, mutta liian vihannesmainen minulle. 

torstai 4. lokakuuta 2018

Ei jatkoon


Aina aika ajoin keittiössä on oltava hieman luova ja keksittävä jotain uutta. Nyt kokeilin kanalasagnea texmex vivahduksella. Tacomausteinen kanalasagne on osunut silmiini useammastakin suunnasta, joten päätin tehdä siitä nyt omalaiseni version. Minulla on kanajauhelihaan hieman sellainen viha-rakkaus suhde; haluaisin tykätä siitä, mutta se on aina pahaa. Enkä perusta tätä mielipidettä nyt yhteen kertaan, vaan niitä kokeiluja on kyllä ollut. Päätin antaa vielä tämän mahdollisuuden, mutta sen jälkeen se on finito, caput. 



Käytin lasagneeni siis broilerin jauhelihaa, sipulia, valkosipulia, tacomaustetta, salsaa, tomaattimurskaa, maissia sekä papuja tomaattikastikkeessa. Juustokastikkeeseen laitoin 3/4 osa paketillisen sulatejuustoa, maitoa, ison kourallisen cheddarjuustoraastetta ja ison kourallisen texmex juustoraastetta. Tuo texmex juustoraaste oli yllättävä löytö kauppareissulla, ja päätin sitä kokeilla. Se on siis sekoitus cheddarjuustoa ja mausteita, ja se olikin oikeastaan melko tulista. Kasasin lasagnen vuokaan ja ripottelin pinnalle loput juustoraasteesta. Paistoin sitä uunissa 175 asteessa n. 45 minuuttia, ja lopputuloksena oli ihanan pehmeä ja mehevä päivällinen. 

Tämä oli ihan hyvä kokonaisuus ja tätä oli kiva kokeilla, mutta ei kuitenkaan mene jatkoon. Pahaa tämä ei missään nimessä ollut, mutta mielummin pidän tacot ja lasagnet erillään. Ja se broilerin jauheliha - se ei vain sovi suuhuni. Tähän se piiloutui hyvin, mutta jatkossa syön broilerini mielummin jossain muussa muodossa. 

tiistai 2. lokakuuta 2018

Matti kukkarossa?


Tätä postausta minulta on toivottu jo pitkään ja nyt päätin sen toteuttaa. Lukijat siis kyselivät budjettia ja mahdollisia vinkkejä siihen. Tämä aihe sopii minulle, sillä olen tarkka rahasta vaikka toki osaan laittaa sitä menemäänkin. En kuitenkaan koskaan tuhlaa, jos siihen ei ole resursseja. Ensin tulee kaikki pakollinen, ja sitten on mielitekojen vuoro - jos on varaa. 

Meidän talouteen tulee joka kuukausi sentilleen sama määrä rahaa, mutta kulut puolestaan vaihtelevat kuukausittain. En halua suoranaisesti puhua rahasta tai summista täällä, mutta tulemme toimeen. Joskus jonkin hankinnan edessä joutuu pyytämään vähän jomman kumman vanhemmilta ja välillä sitä saa ihan muutenkin, mikä on kiva asia. Mutta pääasiassa tulemme toimeen omillamme. Pidän huolta joka kuukausi siitä, että vuokra on maksettu ja jonossa olevat laskut ovat hävinneet jääkaapin ovesta, ennen kuin teemme mitään muita suunnitelmia. Joinain kuukausina - esimerkiksi silloin kun sähkölasku osuu kohdalle - rahaa jää ylimääräiseen elämiseen hieman vähemmän. Sitten taas sellaisina kuukausina, kun minä olen vaikka vanhemmilla ja mies elelee täällä yksinään, niin rahaa säästyy.

Olemme todella huonoja varainaisessa säästämisessä. Aina välillä puhumme, että nyt alamme laittaa vähän sukanvarteen, mutta sitten tuleekin aina jokin hankinta tai ravintola jossa olisi kiva käydä, ja säästäminen siirtyy ensi kuulle. Tai hamaan tulevaisuuteen. Joinain kuukausina ihmeitä tapahtuu ja tulee vähän säästettyäkin. 

En myöskään pidä ajatuksesta, että tili vedetään tyhjille. Aina saattaa tulla jotakin yllättävää, niin pennittömänä ei voi olla. Jos tili siis alkaa olemaan liian punaisella, kiristämme vähän. Siihen riittää yleensä ihan pieni ryhtiliike, eli vähemmän kahviloissa käyntiä. Mutta se varsinainen asia mistä nyt ajattelin puhua, on kaupassakäynti. Kuinka usein käyt ruokakaupassa? Onko se kannattavaa, suunnitteletko ruokasi vai teetkö ostoksia hetken mielitekojen mukaan?


Meillä käydään kaupassa kaksi kertaa viikossa. Kyllä, se on aivan riittävästi. Alkuviikolla teen aina isommat ostokset ja loppuviikolla käyn ostamassa lisää leipää tai maitoa. Olen hyvin varautunut, kaapeissa ja pakstimessa on aina jotain. Jos siis tili olisi tyhjä, niin ei ainakaan viikkoon ruoka loppuisi tästä asunnosta. Tämän piirteen olen perinyt äidiltäni, sillä siellä kauppaan on matkaa eikä sinne lähdetä jokaisen pikkuasian takia. Mutta tässä vähän esimerkkiä viikottaisista ostoksista. Toki ostan asioita myös kaiken tämän ulkopuolelta, mutta yritän välttää heräteostoksia. 

Alkuviikon perusostoksiin kuuluu 
2 x maito 
2 x mehu
2 x kivennäisvesi
Leikkele
Juusto
Pääraaka-aine kolmeen eri ateriaan eli lihaa, kalaa ja/tai kanaa
Vihanneksia, juureksia, hedelmiä sesonkien mukaan
Jogurttia tai rahkaa
Raejuustoa
Kermaa
Leipää

Satunnaisemmin, n. kerran kuukaudessa ostettavia ovat
Kaurahiutaleet, jauhot, sokeri
Kahvi
Margariini, voi
Tonnikala ja muut säilykkeet
Pesuaineet ja hygieniatuotteet
Wc- ja talouspaperit, kelmu, folio yms

Suunnittelen siis yleensä sunnuntaina kolme ateriakokonaisuutta seuraavalle viikolle. Yhtä ruokaa syödään aina kaksi päivää eli siinä on jo kuusi päivää. Jäljelle jää yksi päivä, jolloin syömme ulkona, anopilla tai muualla. Ostan kaupasta useimmiten vain ruokien pääraaka-aineen ja ruokaan mahdollisesti tulevat vihannekset, sillä kotoa löytyy aika kattava määrä mausteita ja muita tarpeita. Harvoin on sellaista tilannetta, että joutuisin aivan jokaisen ainesosan jotakin ruokaa varten ostamaan. Viikonlopun lähestyessä käyn sitten täydentämässä yleensä juotavia eli mehua, maitoa ja kivennäisvettä sekä ostan samalla mahdollisesti leipää tai puuttuvia ruokatarpeita viikonlopulle. Esimerkiksi jos olen suunnitellut tekeväni viikonloppuna jotain, mihin tarvitsee jotakin tuoretta yrttiä tai muuta, niin ei sellaisia kannata vielä alkuviikolla ostaa. 

Rahan lisäksi säännöllinen kaupparytmi säästää myös aikaa. Ei tarvitse päivittäin pohtia, että missä välissä kävisi kaupassa ja mitä tänään söisi. Kun ainekset on jo olemassa, voi ruoan vain valmistaa eikä tule sorruttua nälissään kaupan karkkihyllyihin. Kuten jo sanoin, en rahasta halua puhua, mutta sen verran voin sanoa, että keskimäärin 100 euroa meillä kuluu viikossa ruokaan. Jollain viikoilla enemmän, jollain vähemmän, riippuen siitä millaista ruokaa valmistamme tai syömmekö jonain päivänä ulkona vai pakastimesta jotain edellisviikon ruokaa. Ruoka on kuitenkin tärkeä osa hyvää elämää, joten panostamme siihen ja käytämme hyviä, kotimaisia raaka-aineita.

Eli kaikenkaikkiaan ole tietoinen tuloista ja pakollisista menoista, ennakoi ja suunnittele, mutta nauti silti elämästä.