sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Kesäruokaa



Näillä helleilmoilla ei taas oikein lämmin ruoka maistu ja olen yrittänyt keksiä kaikkia kylmiä syötäviä. Viime kesän suosikki oli ihana kuskussalaatti, mutta se kun on pelkkää vehnää, niin en ole siihen voinut enää turvautua. Kaupassa kuitenkin törmäsin ihan vahingossa Myllärin kaurarouheeseen ja hetken googlettelun jälkeen totesin sen sopivan gluteenittomaksi kuskusiksi. 

Tein siitä taas omanlaisen salaatin, eli valitsin vihanneksia joista tykkään sekä tietysti fetajuustoa. Pilkoin ensin pannulle valkosipulia ja chiliä, ja kuullotin niitä hetken aikaa. Lisäsin pannulle 2,5 desiä kaurarouhetta ja pyörittelin sitä hetken öljyn, chilin sekä valkosipulin kanssa. Kaadoin pannulle vettä niin, että rouhe peittyi ja heitin mukaan myös yhden kanaliemikuution. Tässä vaiheessa kuskus sai porista liedellä hiljalleen ja lisäilin vettä aina välillä, kunnes se oli kypsää. 



Mausteina käytin chilin ja valkosipulin lisäksi hunajaa, mustapippuria ja uutta suosikkiani kurkumaa. Olen hullaantunut kurkumajauheesta ja käytän siitä mieluusti juuri tämän tyyppisten ruokien maustamiseen. Kurkumalla on myös paljon terveysvaikutuksia, ja ehkä joskus voisi rohkaistua käyttämään ihan tuorettakin!

Tässä vaiheessa itse kuskus olisi ollut hyvä jäähdyttää, mutta minulla oli niin nälkä, että maltoin pitää sitä jääkaapissa ehkä 15 minuuttia. Kuskusin joukkoon sekoitin vielä loput salaattiainekset, eli kurkkua, raastettua porkkanaa, herneitä, maissia, vesimelonia ja fetajuustoa. Itse voit toki lisätä sinne juuri niitä vihanneksia mistä tykkäät ja juuri niin paljon kuin tykkäät. Salaatin kaveriksi paistoin herkullisia makkaroita, mutta tähän makumaailmaan sopii hyvin myös kala tai kana - tietysti grillattuna!


keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Sisustushommia



Nyt kun juhlat on ohi, on minulla ollut aikaa keskittyä taas kaikkeen muuhun. Innostuin esimerkiksi vähän sisustushommista ja uudistin hieman makuuhuonetta. Vuosi sitten uudistin sitä vähän enemmän, mutta nyt tuo yöpöytä alkoi häiritsemään. Vähitellen siihen tuli enenmmän ja enemmän valokuvia, ja lopulta se oli aivan liian tunkkainen ja äärimmäisen ärsyttävä siivottava. Siispä päätin mennä trendin mukana ja kasasin kotiimme ensimmäisen taulukollaasin.

Clas Ohlsonilta sai käteviä tarroja kiinnitystä varten, niin ei tarvinnut alkaa tekemään reikiä seinään. Näin alkuun kiinnitin vain jo olemassa olevat valokuvat, mutta ajattelin kyllä vielä hieman kasvattaa taulukokoelmaani. Kaikki kuvat ei ehkä ole aivan viivasuorassa, mutta vatupassia ei nyt ollut saatavilla, joten olkoon menneeksi. Nyt pöytä on kuitenkin helpompi pitää pölyttömänä ilman, että tarvitsee liikutella miljoonaa asiaa ja mielestäni tuo myös näyttää kivalle.

Lisäksi stailasin ihan vähän meidän eteistä. Kiinnitin juhlia varten askarrellut katukyltit välioveen, joten nyt meillä on melkein New Yok eteisessä! 


torstai 30. toukokuuta 2019

Come on, Barbie, let's go party!




No niin, nyt on aika paneutua viime viikonlopun juhlahumuun. Kaikki meni oikein kivasti, paremmin kuin uskoinkaan, vaikka osa vieraista perui tulonsa jo juhlien alettua. Ihan hyvä porukka saatiin kuitenkin paikalle, ja eihän niistä nyt mitkään megabileet tullut, mutta yhtään ei harmita, että ne järjestin. Sen rahan olisi toki voinut käyttää monella muullakin tapaa, mutta en tiedä kuinka moni asia olisi tuonut enemmän iloa kuin hyvät juhlat?

Ideanani oli alusta alkaen, että tilaisuus on hieman cocktailjuhliin suuntautuva, niin kuin Sinkkuelämää sarjassakin. Carrie käy ystäviensä kanssa usein erilaisissa cocktailtilaisuuksissa, joissa tarjolla on kuohujuomaa ja pieniä syötäviä. Ravintolalle tämä onneksi kävi mainiosti ja näin ollen ruokapuoli koostui ihanista pikkusyötävistä. Pöydässä oli minihamppareita, mozzarella-tomaattitikkuja, oliivi-manchego kulhoja, pikku pizzoja, tahmeita kanavartaita, minibrownieita sekä minijuustokakkuja. Lopuillaksi olin varannut vielä hodaribuffetin, sillä tiedän jo, että yleensä muutaman drinkin jälkeen maistuu suolainen syötävä. Tarjoilut saivat kehuja eikä syyttä, sillä kaikki oli äärettömän herkullista. Ehdoton lempparini oli minipizzat, juustokakku ja oliivikipoista kävin napsimassa pelkkiä juustoja. Olinhan päivänsankari, niin sain tehdä poikkeusjuttuja. 





Tilan koristelut pysyi melko maltillisina, mikä on hieman outoa minut tuntien. Budjetissa tuli kuitenkin raja vastaan, ja ravintola oli itsessään jo niin kiva, ettei sitä oikeastaan tarvinnut ihmeemmin koristella. Ilmapallot hain samana päivänä ja pakko sanoa, että 24 heliumpallon kuskaaminen julkisilla kulkuvälineillä oli vähintäänkin mielenkiintoista. Perille päästyämme ne olikin sitten sen verran solmussa, että saimme unohtaa kolme nättiä asetelmaa ja tyytyä yhteen megaisoon rykelmään. 

Askartelemani kyltit sopivat hyvin teemaan ja täydensivät kokonaisuutta. Miehen kanssa käytiin pienimuotoista väittelyä niiden asettelusta, mutta lopulta minä päätin. Tietysti. Kolmantena koriste-elementtinä toimi askartelemani taulut buffetpöydällä. Iltaa varten kustomoitu cocktaillista ja kehoitus tanssia pöydillä kullan sävyissä tähdittivät pöytää. Coctaillistan idean bongasin talvella jostain netistä ja siinä siis on jokaiselle sarjan päähenkilölle niin sanotusti oma drinkki. Toki baarista sai tilata mitä vain, mutta halusin tämän silti toteuttaa. Ja itse nautiskelin tottakai pelkkiä cosmopolitaneja koko illan... 










Koko illan olin 110 prosenttisen tyytyväinen valitsemaani juhlapaikkaan, sen henkilökuntaan ja tarjoiluihin. Kaikki ideat oli toteutettavissa, pöytiä sai siirrellä niin kuin halusi ja baari toimi moitteettomasti. Jos joskus vielä täytyy jotkut juhlat järjestää, niin aion kyllä kääntyä Southparkin puoleen. On ilo saada rahalle kunnon vastinetta. Iltaan ei sinänsä sisältynyt mitään erityisempiä ohjelmanumeroita, vaan halusin vain, että ihmiset viihtyvät. Kaukaa tulleet joutuivat lähtemään ajoissa, mutta kyllä muutama oli ihan tappiin asti. Tanssilattia ei ollut niin suosittu kuin olin ajatellut, mutta ehkä kaverini tokaisu piti paikkansa - me kaikki olemme jo niin vanhoja!

maanantai 27. toukokuuta 2019

the Dress


Nyt on kaikenlaiset juhlinnat suoritettu kolmenkympin osalta, mutta juhlakuvia saatte vielä odotella pari päivää. Nyt voin nimittäin vihdoin esitellä juhlapukuni teille, kun se on jo tovin poltellut kirjoittamaan, mutta halusin pitää sen yllätyksenä juhliin asti. Sain mekon siis lahjaksi ja olen siitä erittäin iloinen - tämä on ehkä kaunein asu mikä minulla on ikinä ollut. 

Päädyin lopulta mekkoon, jota täälläkin jo aiemmin aprikoin ja se olikin lopulta paljon ihanampi kuin olin ikinä osannut edes kuvitella. Olin huolissani sen istuvuudeta kun istun pyörätuolissa, mutta onnekseni kangas oli melko painavaa ja hyvin laskeutuvaa. Se siis asettui kohdilleen kuin korkokenkä Carrien jalkaan. Mekko tilattiin Bubbleroomilta ja ensimmäisen sovituksen jälkeen se pääsi suoraan ompelijan käsittelyyn. Vetoketju ei ihan mahtunut kiinni ja helmassa oli pikkuisen liikaa pituutta, mutta onneksi nämä ongelmat oli helposti ratkaistavissa. 

Alunperin ajattelin yhdistää pukuun glitterkorkkarit, mutta juhlapäivänä ei tuntunutkaan yhtään siltä. Punaiset korkkarit sopivat paremmin huulipunan kanssa yhteen ja teki asua kokonaisemmaksi. Hiuskoristeista luovuin myös juhla-aamuna, sillä oksennustaudin vuoksi minulla ei ollut voimia tehdä minkäänlaista koekampausta, enkä halunnut viittä vaille juhlia ottaa riskiä, ettei tukasta tule yhtään mitään. Niinpä vain vähän kääntelin sitä suoristusraudalla ja suihkutin puoli pulloa lakkaa päälle. Voíla! 

Asu sai kovasti kehuja ja tukka myös. Sen verran pakko paljastaa, että vaikka mekkoa lyhennettiin reippaasti, niin se oli silti vielä liian pitkä. Pyörätuolin yksi plussapuolista on kuitenkin se, että jalkojen taakse voi kääriä ylipitkän helman pyykkipojilla - ilman, että kukaan huomaa mitään!

torstai 23. toukokuuta 2019

Syntymäpäivä



Synttäriaamun aloitin vaatimattomasti täytekakulla, sillä kyllähän kolmekymppisenä saa aloittaa aamunsa juuri niin kuin tahtoo. Tuon kakkukoristeen olen ostanu jo joskus viime kesänä, kun se tuli eteen ja näytti juuri sopivalta. Nyt sitä sitten tarvittiin ja lauantain juhlissa aion sitä myös käyttää. Kakun seuraksi nautiskelin aamukahvin vitriinin kauneimmasta kupista, jonka jälkeen suuntasinkin jo kaupungille. 



Kaveri halusi viedä minut synttärilounaalle ravintola Paseoon Helsingin Lauttasaareen. Kävimme siellä viime kesänäkin ja ihastuimme sekä sijaintiin, että ruokaan. Mahtavia burgereita merinäköalalla - täydellistä. Lounaan jälkeen tulin muutaman mutkan kautta kotiin, jossa odotti kimppu neilikoita ja pieni pullo rosekuoharia. Illalliseksi valmistin tuoretta kuhaa ja kesän ensimmäiset uudet perunat. Sitten muutaman tunnin päästä olikin edessä syntymäpäivän paras osuus - aloin oksentamaan! Jostain oli joku kiva pöpö hypännyt kyytiin ja vasta tänään olen ensimmäistä kertaa elävien kirjoissa. Nukuin kahden vuorokauden aikana lähemmäs 40 tuntia, aina välillä oksentaen. Että olisi tämä kolmekymppisyys voinut hieman hehkeämminkin alkaa, mutta toisaalta, tästä ei ainakaan paljon pahemmaksi voi enää mennä. Kuvat kertokoot loput, sillä pää käy vielä hieman hitaalla.



maanantai 20. toukokuuta 2019

Mä oon kolmekymppinen!


Tänään täytän 30 vuotta. Tämä on se päivä, jota minun ei joidenkin oppien mukaan olisi kuulunut nähdä. Olen perussairaudestani johtuen kuullut elämäni varrella useita väitteitä ja olettamuksia, että elinikäennusteeni olisi maksimissaan 25 vuotta. Nuorena luin myös artikkeleita aiheesta, mutta nykyään tietoa on onneksi enemmän ja toivon, ettei lapsille enää jaella tällaista informaatiota. Eihän kukaan täällä tiedä kauanko elää. Tässä kuitenkin nyt istun, hengitän ja kirjoitan teille.

Voisin kertoa tarinan jos toisenkin tämän kolmenkymmenen vuoden ajalta, mutta sen sijaan ajattelin kertoa millainen on kolmekymppinen Anna. Olen maalla kasvanut, sittemmin helsinkiläistynyt nuori nainen ja asun aviomiehen, koiran sekä kanin kanssa. Tämän hetkisenä tukikohtana toimii neljä huonetta ja keittiö, lasitettu parveke sekä kävelymatka merenrantaan. Olen äärettömän lapsirakas, aina auttamassa muita, mutta turhaa kärsivälliyyttä minulle ei ole suotu. En ole koskaan syönyt Hesburgerissa muuta kuin juustoaterian ja pelkään, että hämähäkki tai kärpänen munii korvaani. En ole ikinä kävellyt tai kontannu, mutta en siltikään esittele itseäni vammaisuuden kautta. Ensisijaisesti olen vaimo, bloggaaja, koiranomistaja, parvekepuutarhuri, runoilija, intohimoinen kokki ja mitä vielä. Pyörätuoli pitää minut vain liikkeellä ja hyvä niin - vierivä kivi kun ei sammaloidu.


Henkiseti tämä kolmenkympin rajapyykki on hieman haastava, kun ympäristöpaineet on niin suuret. Tähän ikään mennessä ihmisellä pitäisi kaikkien normien mukaan olla jo omistusasunto, vakituinen työ, ainakin kaksi lasta ja perheauto. Lisäksi pitäisi harrastaa spinningiä, joogaa ja lenkkeilyä, ja mieluiten niitä kaikkia yhtäaikaa. Kuuluisi syödä kaikkien mahdollisten buumien mukaan ja ennen kaikkea mahtua tietyn kokoisiin vaatteisiin. Minä en ole mitään näistä, enkä tule koskaan olemaankaan. En ikinä nuorena suunnitellut elämääni näin pitkälle, kun ei sen pitänyt näin mennä, joten mitä minun kuuluisi näin kolmeymmentä vuotiaana tavoitella?

Tässä iässä haaveet ainakin on hieman eri luokkaa kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Nuorempana haaveilin suuresta tähteydestä, laulajanurasta ja siitä, että julkaisisin läjäpäin menestyksekkäitä runoteoksia. Nyt sitä unelmoi kaikenlaisesta vakaudesta, isommasta kodista ja toisesta koirasta. Haaveilen keittiöstä, jossa olisi iso tiskiallas, asunnosta jossa olisi kodinhoitohuone ja mankeli sekä koirasta, joka täydentäisi laumaamme. Kaikenlaiset urahaaveet liittyy pitkälti journalismiin ja kirjoittamiseen, mutta en tiedä olenko mikään uraohjus. Haluaisin myös joskus olla kaunis, mutta ehkä seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana onnistun kaivamaan itsetuntoni jostain maanrakosesta tai ehkä vihdoin opin, että sillä ei oikeasti ole mitään väliä.


Vielä en osaa sanoa miltä tämä kolmekymppisyys tuntuu, mutten ainakaan herännyt vanhana ja kurttuisena. Ehkä tämä vuosikymmen on kaikille uusille jutuille, seikkailuille ja itsensä löytämiselle. Koskaan ei ole liian myöhäistä päästää irti menneisyyden haamuista, ja vaikka se onkin vaikeaa, niin ehkä se hetki on juuri tässä. Olen kuullut useita lupauksia siitä, että kolmenkympin jälkeen elämä on kaikin puolin parempaa. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta jään innolla odottamaan! Nyt kuitenkin lähden viettämään ja juhlistamaan tätä virstanpylvästå, ja kerron sitten myöhemmin kuinka tämän päivän kulutin. Tähän loppuun haluan siteerata erästä Samuli Putron biisiä, sillä jotenkin se soi päässäni juuri tänään, vaikken ole edes kuunnellut sitä aikoihin.

Elämällämme on tarkoitus
Ja joka hetkessä kauneutta
Emme ole automaatteja
virhelyöntejä ruudulla

Elämällämme on tarkoitus
Jokaisen tarina on arvokas
Emme ole tyhjänpantteja
Tuhkaa korulippaassa

perjantai 17. toukokuuta 2019

New York?



Juhliini on aikalailla tasan viikko aikaa ja juhlastressi on melkeinpä huipussaan. Alkuvuodesta olin todella innoissani juhlista, sitten se lopahti ja nyt se on taas palannut. Kuten jo aiemmin kerroin, niin juhlapaikka hoitaa onneksi suurimman osan järjestelyistä, mutta koristelu on minun vastuullani. On ollut hieman vaikeaa orientoitua New York -tyyliin, kun niin helposti alan suunnittelemaan kaikkea maalaisromanttista. Se kun on enemmän minun tyyliäni, mutta yritän nyt sisäistää ja toteuttaa tämän teeman tosissani.

Koristelut pysyvät budjetin vuoksi melko pieninä, mutta jotain olen itse askarrelut. Esimerkiksi tuollaiset New Yorkin katukyltit on mielestäni pakko saada, niin askartelimpa ne sitten pahvista ja akryylimaalista. Sain kyllä onneksi pari kaveria mukaan kylttitalkoisiin, kun itsellä ei olisi kärsivällisyys riittänyt alkuunkaan. Kyltit ovat viittä vaille valmiit ja sitten puuttuukin enää...


- Ilmapallot. Haluaisin juhlapaikkaan paljon ilmapalloja, mutta tämä on vielä tiukassa harkinnassa.

- Puku. Sain maailman kauneimman mekon anoppipuolelta lahjaksi, mutta tällä hetkellä mekko majailee vielä ompelijalla. Toivon, että se ehtii ajoissa valmiiksi.

- Kukat. Olen suunnitellut, että paikalle tulee vain yksi kukkakimppu, mutta sitäkin näyttävämpi. Haluan nähdä kukkauppiaan ilmeen, kun kerron, että tarvitsisin kimpun tällä teemalla.

- Miehen paita. Jostain pitäisi löytää fabulous kauluspaita ja/tai rusetti. 

- Koekampaus. Ihana ystäväni osti varsinaisen lahjan lisäksi minulle vielä pukuuni sopivat hiuskoristeet, ja nyt pitäisi enää ehtiä tekemään jonkinlainen koekampaus. Kenties kiharaa? 

Ehtii ehtii. Tässä on vielä viikko aikaa.