maanantai 9. joulukuuta 2019

Joulukalenteri



Olin pari viikkoa äidillä ja sinä aikana tänne kotiin oli ilmestynyt varsinainen yllätys. Mies oli askarrellut minulle ihan omin pikku kätösin joulukalenterin! En voi oikein vieläkään uskoa sitä todeksi, vaikka joka aamu uusi luukku odottaakin avaamistaan. Mies ei ole koskaan aiemmin tehnyt mitään tällaista, joten onkohan tämä nyt jonkin uuden alku?

Kysyin mistä hän oli saanut idean, ja olin kuulemma maininnut nähtyäni sosiaalisessa mediassa kuinka muiden miehet tekee kalentereita. Sitten hän oli miettinyt, että no miksei itsekin voisi ja hyvä kun ajatteli, sillä minusta tuo on aivan ihana. En ymmärrä miten hän on jopa onnistunut tekemään siitä noin
minun näköisen - siinä ei ole liikaa koristeita ja se on tuollainen mukavan rustiikinen. Lisäksi tätä voi kierrättää eli voin vaikka ensi jouluna kasata tämän miehelle.

Luukuista on tähän mennessä paljastunut suklaata, pieni likööripullo, joulukoristeita, itsetehty sushilahjakortti ja lisää suklaata. Odotan innolla, mitä lopuista luukuista löytyy, mutta suurta hämmennystä aiheuttaa 24. luukun puuttuminen. Missäköhän se luuraa?

perjantai 6. joulukuuta 2019

Joulun koeversio



Itsenäisyyspäiväksi sain kutsun kaverin luokse katsomaan linnan juhlia ja nauttimaan hyvästä ruoasta. Tarjouduin tuomaan jälkiruoan ja päädyin taas kerran juustokakkuun. Tämä tuli oikeastaan ihan hyvään väliin, sillä samalla sain tehtyä koeversion joulun jälkiruoasta. Makua joutui hieman hakemaan, mutta kyllä se sieltä löytyi.

Yksi jos toinenkin lehti on viime aikoina ollut tulvillaan piparijäädykkeitä ja -juustokakkuja. Siispä päätin kokeilla piparijuustokakkua ja hyvinhän se sujui.  Alkuun ajattelin, että menen vain Arlan maustetulla piparirahkalla ja piparkakkumausteella, mutta piparin maku kuitenkin jäi jotenkin todella vaisuksi. Rouhinpa mukaan vielä hieman pipareita, vaikka aluksi ajattelinkin, että ne näyttäisi rumalle, mutta hyvin ne sinne sulautui. Ja jo alkoi pipari maistumaan.

Pohjan tein itsetehdyistä, glutenittomista piparkakuista sekä sulatetusta voista. Painelin sen vuoan pohjalle ja kävin täytteen kimppuun - purkki kermaa vaahdoksi, mukaan yksi tuorejuusto ja se maustettu rahka. Lisäksi sokeria sekä piparimaustetta, ja tietysti niitä murskattuja piparkakkuja. Lopuksi lisäsin liivatteen, kaadoin täytteen pohjan päälle ja laitoin yöksi jääkaappiin.


Koristeeksi suunnittelin kerrankin tekeväni jotain ultimaattisen mahtavaa eli kehrättyä sokeria. Se kuitenkin näytti helpomalle kuin se sitten olikaan, joten kehräämiset sikseen. Kovetin sulatetun, paahdetun sokerin ja mursin siitä abstarkteja koristeita kakun pinnalle. Hyvä tuli ilman kehräämistäkin, mutta sitä pitää kyllä vielä opetella.

Omaan suuhun tämän makuinen juustokakku ei ehkä sopinut. Olen enemmän raikkaiden tai suklaisten juustokakkujen ystävä. Nyt pitää siis keksiä jouluksi jokin muu jälkiruoka ja tehdä siitäkin koeversio. Veikkaanpa kuitenkin, että löydän jonkun avukseni maistelemaan.

sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Rouheiset piparit


Puoliksi epäonnisen pikkuleipäepisodin jälkeen oli pakko testata joulupiparitkin. Niitä kokeilin äidin kanssa, jotta hän voi sitten kertoa miten mahdollinen katastrofitilanne pelastetaan. Aloitimme äidin pipariohjeella, vaikka mummun resepti onkin suosikkini. Se on kuitenkin jo itsessään vaikeampi käsitellä, niin en halunnut ottaa riskiä, että gluteeniton jauho tekisi siitä täysin mahdottoman.

Tein niin kuin muulloinkin, että vaihdoin vain vehnäjauhot gluteenittomaan jauhoseokseen. Äidillä oli eri jauhoseosta kuin minulla yleensä, ja se olikin hieman rouheisempaa. Tämäkin aiheutti hieman lisäjännitystä jo ennestään jännittyneeseen tilanteeseen, mutta varmoin ottein kävimme taikinan tekoon eikä siinä tullut sen suurempia pulmia vastaan. Vahingosta viisastuneena tosin teimme nyt vain puolikkaan taikinan, taikina yöksi viileään ja mielenkiinnolla odottamaan kuinka meidän käy.

Gluteenittomat piparkakut

250 g voita
2 1/4 dl sokeria
3/4 dl siirappia
2 rkl piparkakkumaustetta
1 muna
6(-8) dl gluteenitonta jauhoseosta
1½ tl soodaa

Kiehauta siirappi, sokeri ja mausteet kattilassa. Sulata joukkoon voi ja anna seoksen jäähtyä. Lisää kananmuna voimakkaasti vatkaten. Sekoita joukkoon jauhosoodaseos ja sekoita taikina tasaiseksi. Anna taikinan seistä kylmässä yön yli. Paista pipareita 200 asteessa n.8 minuuttia.


Aamulla taikina oli jähmettynyt aivan kuten asiaan kuuluu, mutta leipoessa huomasi eron. Taikina tuntui ja maistui tavallista rasvaisemmalta. Paistoin koepiparit, jonka jälkeen äiti neuvoi lisäämään jauhoja. Taikinaa veivatessa ja kaulitessa se imikin vielä aika hyvän määrän jauhoja, joten voisin veikata, että tekovaiheessa taikinaan kannattaa lisätä jo 1-2 desiä. Seuraava paistoerä oli jo lähempänä totuutta, ja aivan viime metreillä siitä tuli viimein halutunlaista ja makukin alkoi olla kohdillaan.

Pipareita täytyy tehdä vielä uudestaan, sillä nuo ensimmäiset on jo melkein syöty. Eri jauhoseos ei aiheuttanut ongelmia, mutta pipareista ei tullut niin sileitä kuin normaalisti. Rouheinen jauho toi luonnollisesti pipareihin rouheisuutta, mutta en nyt tiedä haittaako se. Nyt kuitenkin tiedän niiden onnistuvan, joten uskallan kokeilla mummun ohjeella. Sillä kun tulee parhaat.

keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Kaneli-o


Kaneliässä on yksi ajaton pikkuleipäsuosikkini ja ne sopivat erityisesti jouluun kanelisen maun vuoksi. Päätin kokeilla niitä gluteenittomana ja ihan hyvä, että kokeilin. Tein taikinan ihan vain vaihtamalla tavalliset vehnäjuhot gluteenittomaan jauhoon, sillä aika monen muun leivonnaisen kanssa se on ollut ihan sujuva ratkaisu. Kaneliässien kanssa olisi kuitenkin tarvittu jotain vippaskonsteja. 

Taikina oli heti alkujaan kovin löysän oloinen, mutta ajattelin sen jähmettyvän jääkaapissa niin kuin ennenkin. Annoin sen olla kelmussa yön yli, mutta seuraavana päivänä se oli yhä kovin tahmaista. Sisukkaasti kuitenkin lähdin ässiä tekemään, muotoilin taikinasta sotkuisen pötkylän, kieritin sen kaneli-sokerissa ja muotoilin sen pellille jotakuinkin ässän muotoon. Aika pian päädyin pursottamaan taikinaa pursotuspussilla, mutta ei sekään ollut ratkaisu ongelmaani. Taikina nimittäin liimaantui pöytään, sormiin, pursotuspussiin ja kaikkialle muuallekin aika tehokkaasti. Ennen lopullista luovuttamista ajattelin kuitenkin vielä koepaistaa nämä kaksi pellillä nököttävää surkean näköistä kaneliässää. 

Koepaisto oli mahtava idea, sillä ässät levähtivät epämääräisiksi lammikoiksi. Kypsyttyään niistä lammikoista kuitenkin tuli ihan pikkuleivän oloisia ja maku oli halutunlainen. Siispä lopulta tein kahden pikkulusikan avulla pellille pieniä kökkäreitä, jotka sitten uunissa levittyivät näteiksi ympyröiksi.

En vieläkään tiedä mikä meni pieleen, olisiko jauhoja pitänyt olla enemmän vai olisiko mukaan pitänyt lisätä esimerkiksi perunajauhoja. Kotileipurilla ei voi kaikki aina mennä putkeen, eikä tarvitsekaan. Joku tv-kokki on joskus sanonut, että kotona leivotun pitää olla kotona leivotun näköistä eikä tasaista tehdastuontantoa, ja siitä olen pitänyt kiinni.  Joten saanko esitellä, tämän joulun uusi innovaatio - kaneli-o.


torstai 21. marraskuuta 2019

Graavilohen gluteeniton kaveri


Joulu tuottaa minulle hieman päänvaivaa tänä vuonna kun yritän tehdä kaiken gluteenittomasti. Gluteeniton leivonta on muutenkin itselläni vielä hieman lapsen kengissä, ja sitten se vielä yhdistettynä siihen, että haluaisin kuitenkin löytää joulusta niitä tuttuja makuja. Haastavaa, mutta mahdollista.

Ensimmäisenä lähdin kokeilemaan joululeipää. Olen aina pitänyt sellaisesta maltaisesta ja makeasta saaristolaislimpusta, mutta kaljamaltaat ei ole erityisen gluteenittomia. Tuskastelin eri reseptien kanssa, kunnes päädyin tähän. Alkuperäisessä ohjeessa oli käytetty pelllavansiemenrouhetta ja tattarijauhoaja, mutta en viitsinyt yhden leipäkokeilun vuoksi ostaa kaappiin kaikkia uusia pusseja. Toisekseen en myöskään pidä tattarin mausta, joten vaihdoin sen lennosta kaurajuhaoon. 



Gluteeniton joululeipä

5 dl tummaa, gluteenitonta olutta (Kukko)
1 pss kuivahiivaa
1 rkl psylliumia
1,5 dl siirappia
2 tl suolaa
1 tl kuminaa tai fenkolia
3 rkl pellavansiemeniä
2 dl kaurahiutaleita
2dl kaurarouhetta
2 dl kaurajauhoa
2 dl gluteenitonta jauhoseosta (Sunnuntai)

Sekoita hiiva ja psyllium olueen ja anna turvota n. viisi minuuttia. Lisää loput ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan kohota jääkaapissa pari tuntia tai vaikka yön yli. Kaada taikina leipävuokiin ja anna kohota vielä huoneenlämmössä puolisen tuntia. Paista 175 asteessa 45-55 minuuttia.

Tässä ohjeessa itselleni aivan uutta oli tuo kylmäkohotus, mutta hyvin sekin tuntui toimivan. Sen sanottiin vaikuttavan leivän makuun ja rakenteeseen, joten päätin kokeilla. Sitä on vain niin tottunut laittamaan hiivan lämpimään nesteeseen, mutta kai sitä vanhakin kettu oppii uutta. Paistamisvaiheessa puolestaan ei kaikki mennyt aivan nappiin. Tykkään, että leivissä on sellainen siirappinen kuori, joten voitelin niitä paiston loppupuolella. Voidellessa leivät kuitenkin ehtivät jotenkin laskea keskeltä eikä se laskeuma siitä enää uudelleen kohonnut. Ilmeisesti ne olivat siis vielä liian raakoja voitelemiseen eikä ihme - seuravaaksi kun menin uunia katsomaan huomasin, että lämpötila oli vain 100 asteessa! Nostin lämpötilan äkisti 200, ja leivät onneksi kypsyivät. 

Leivästä tuli juuri sellainen ihanan tahmea ja makea kuin toivoinkin. Mallasmaisuuskin tulee yllättävän hyvin esille, vaikka leivässä on käytetty vain olutta. Leipä oli kuitenkin juuri täydellinen makupari suolaisen graavilohen kanssa, joten tämä kyllä pääsee jatkoon. Seuraavaksi vain täytyy tehdä pelkästään yhteen vuokaan tai suurentaa taikinaa, jotta leivistä tulisi hieman korkeampia. Mutta nämä on kuitenkin vain näitä muotoseikkoja, hyvä maku on pääasia. 

tiistai 19. marraskuuta 2019

Joulun kaunein hyasintti



Olen jo monta viikkoa haaveillut hyasinteista ja vihdoin ne ovat saapuneeet kauppoihin. Kauppareissulla poikkesin tietysti oitis kukkakaupan kautta, ja nappasin kolme vaaleanpunaista mukaani. Sinivioletit ovat suosikkejani, mutta tarjolla oli vain valkoisia ja näitä vaaleanpunaisia. 

Kotiin päästyäni maltoin tuskin laittaa ruokaa ja syödä, kun sormet polttelivat hyasinttien suuntaan. Marraskuun alusta lähtien olen halunnut kokeilla niitä askartelulehdestä löytämiäni vahahyasintteja ja nyt se hetki oli viimein käsillä. Käsittelin hyasintit ohjeen mukaan, eli putsasin sipuliosan huolellisesti, mutta kuitenkin niin, ettei sipuli vaurioidu. En myöskään käyttänyt mitään kosteaa apunani, vaan puhdistin sen ihan sormin ja kuivalla talouspaperilla. Seuraavaksi sulatin vesihauteessa valkoisia kynttilänpätkiä ja sulaneen steariinin joukosta poimin sydänlangan pätkät pois. Sitten vain pyörittelin sipuleita steariinissa ja vähän jouduin myös lusikalla auttamaan, kun kuhloni ei ollut tarpeeksi syvä tai sitten steariinia olisi pitänyt olla ainakin tuplasti enemmän. Tässä kohtaa kannattaa olla sen verran varovainen, ettei aivan sipulin yläosa eikä vihreät lehdet osuisi kuumaan streariiniin. Tällöin hyasintti voi kärsiä eikä näin ollen välttämättä lähde kukkimaan.



Annoin jokaisen aina hetken kuivua vuorollaan ja yllätyksekseni aika monta kerrosta näitä sai steariinilla valella. Lopputulos oli kuitenkin halutunlainen, vaikka kuivuttuaan vahapinta lähtikin vähän halkeilemaan. Asettelin vahahyasintit helmien ja pienten valojen kanssa lasiseen kasvihuoneeseen, ja mielestäni siitä tuli oikein kaunis kokonaisuus. Nyt vain odotellaan, että nuo kukkisi, ja ennen joulua teen varmaan vielä uudet. Tämä on myös kiva idea lahjaksi, jos menet jouluna sukuloimaan tai ystävän luo. Voit tehdä valmiin asetelman tai pelkistetympään kotiin voi viedä vain kauniit vahahyasintit.

perjantai 15. marraskuuta 2019

Antimujipostaus



Reilu viikko sitten Helsingin ytimeen avautui Suomen ensimmäinen Muji - kauppa, jota japanilaiseksi Ikeaksikin kutsutaan. Muji on siis perustettu 1980-luvulla Japanissa jonkinasteiseksi vastalauseeksi kulutusyhteiskunnan kaupallisuudelle ja nyt Mujin kauppoja löytyy jo lähes ympäri maailman. Olen varma, että yksi jos toinenkin sisustusbloggaaja aikoo tehdä kaupasta oman hehkutuspostauksen, mutta minuun tuo ylitsevuotava minimalismi ei iskenyt. Siksi tämä antimujipostaus.

Mujia markkinoitiin kuluttajille laadulla ja yksinkertaisuudella, mutta omasta mielestäni kauppa oli vain todella tylsä. Ei värejä tai kuoseja, kaikki on vain seesteisen tasaista. Kaikki tuotteet löytyvät valkoisena, harmaana tai bambunvärisenä, lukuunottamatta sitä yhtä punaista pipoa johon törmäsin. Muji tarjoilee tuotteita kuin sekatavarakauppa eli ostettavaa löytyy niin vaatteiden, kosmetiikkan, sisustukseen kuin ruoankin osalta. Ainoat plussapisteet tulee kaupan lähiruokaosastosta, josta löytyy loistavia kotimaisten pientuottajien tuotteita. 

Kaikenkaikkiaan en tiedä tarvittiinko koko kauppaa edes tänne. Jos ajatuksena kuitenkin on vähentää kulutushysteriaa, niin miksi samalla kauppoja nousee joka nurkalle?