Syksyinen banaani-mustikkapannari

Hedelmäkorissa lymyili kasapäin tummentuneita banaaneja, mutta banaanikakku ei inspiroinut. Halusin ennemminkin jotain, mikä sopisi myös välipalaksi tai iltapalalle. 

Mieleeni juolahti ajatus täytetystä pannukakusta. Siispä muussasin banaanit taikinaan ja pinnalle ripottelin mustikoita pakastimesta. Taikinasta tuli ihanan tasainen ja kuohkea, kun sekoitin sen sauvasekoittimella. Päälle vielä vähän kanelia sekä vaahterasiirappia ja koko komeus uuniin.

Olen tehnyt paljon perinteisiä pannulla paistettavia banaanipannareita, ja lisännyt niiden päälle mustikoita, joten tiesin, ettei tämä voisi mennä kovin pieleen. Halusin vielä lisää syksyistä makua, joten heitin mukaan kanelia ja kardemummaa. Banaanin makeuden vuoksi vähensin ohjeen sokerimäärän puoleen, mutta pannari olisi ehkä kaivannut hieman jotain raikkautta, joten seuraavaksi kokeilen mustikan tilalla vadelmia.

Tämän pannarin myötä mietin myös, että voisi joskus kokeilla sellaista suolaistakin pannaria. Jotenkin minulla on siitä vain semmoinen mielikuva, että se olisi kuin jättimäinen munakas. Aina toki kannattaa kokeilla uutta, joten ehkä rohkaistun seuraavaksi testaamaan suolaista pannukakkua! Tiesitkö, että en pitänyt pannarista laisinkaan ennen kuin aloin gluteenittomalle? Pannarista ja letuista jäi aina jotenkin huono olo, ja nyt olen ymmärtänyt, että se johtuikin vain vehnästä.

Mutta tässä teille herkullinen, maittava ja täyttävä vaihtoehto aamu- ja iltapalalle!

Syksyinen banaani-mustikkapannari

7 dl maitoa 

3 munaa

4 dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

2 tl kanelia

0,5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

100 g voita

4 banaania

Päälle:

mustikoita

kanelia

sokeria tai vaahterasiirappia

Sulata voi ja lisää kaikki aineet kulhoon. Surauta taikina sauvasekoittimella tasaiseksi. Kaada taikina leivinpaperin päälle korkeareunaiselle pellille ja lisää pinnalle pakastemustikoita. Ripottele lopuksi päälle vielä kanelia sekä sokeria tai vaahterasiirappia. Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti sellaisenaan, kreikkalaisen jogurtin tai vaniljarahkan kanssa. 

Thai-kanakeitto

En ole koskaan oikein ollut kanakeittojen ystävä. Viime talvena kaverini kuitenkin teki tätä kyseistä keittoa, ja ihastuin sen makuun.

Tämä keitto on ihanan täyteläinen ja lämmittävä, ja olen miettinyt toimisiko tämä myös broilerin jauhelihasta. Voit lisätä halutessasi perunan tilalle esimerkiksi riisinuudelia ja kanan voit vaihtaa kalaan, katkarapuihin tai tofuun. Keitto on helposti muokattavissa omaan makuun ja tulisuutta pystyt säätelemään chilin määrällä. Keittoon kuuluu perinteisesti korianteria, mutta omaan suuhuni se ei sovi, joten laitan mielummin persilijaa. 

Thai-kanakeitto

700 g keittojuureksia

300 g maustamatonta broileria

1 tlk kookosmaitoa

1-2 limeä

1 tuore chili

pala inkivääriä

2-4 valkosipulinkynttä

(muita vihanneksia: paprikaa, vihreitä papuja ym)

1 kanaliemikuutio

1 pss Santa Marian TomKha-keittomausteseos

2 tl TomYum -maustetahnaa

persilijaa tai korianteria

Pilko kanat, valkosipulit sekä raasta inkivääri. Paista kanat TomYum -tahnan, inkiväärin ja valkosipulinbkanssa. Laita kattilaan vettä, kanaliemikuutio ja keittovihannekset. Lisää kiehuvaan keittoon mausteseos ja kookosmaito sekä paistetut kanat. Mausta limellä ja tarkista maku. 

Rautamatkalla

Tästä alkaa minun rautamatkani! Viime viikolla minulla mitattiin ferritiini, joka oli vain 13. Käsitykseni mukaan, jotta olo tuntuisi normaalilta, pitäisi arvon olla lähempänä sataa. Terveyskeskuslääkäri sanoi vain, että voin hakea apteekista reseptivapaasti D-vitamiinia, joten aloitan nyt oman ristiretkeni kohti parempia veriarvoja. 

Ferritiinin puute aiheuttaa minulle ensinnäkin valtavaa väsymystä. Väsymystä, joka ei enää tunnu pelkältä unen puutteelta. Lisäksi minulla on aivosumua, palelemista, öisin jalat tuntuvat levottomilta, ärsyynnyn tavallista helpommin ja keskittyminen herpaantuu helpommin. Myös toistuvat ja pahentuneet migreenit saattavat johtua ferritiinitasoista, samaten kuin sydämen tykytys ja muistamisen vaikeutuminen. On vaikeampi löytää sanoja sekä tavallista heikompi stressinsietokyky. Kaikki ei tietysti välttämättä liity juuri ferritiiniin, ja monien oireiden olenkin ajatellut liittyvän krooniseen migreeniin, mutta matalalla ferritiinillä on kuitenkin hyvin monenkaltaisia vaikutuksia kehoon. Ja niin kauan kun ei tutkita, niin olen vain arvailujen varassa. Siitä olen kuitenkin varma, että tämä väsymys ei ole enää millään tavalla normaalia.

Lääkäristä kun en apua saanut, niin päätin yrittää itse. Aloitin nyt rautalisän aamuisin, jonka lisäksi aion kiinnittää huomiota ruokavalioon, jotta se olisi mahdollisimman rautapainotteinen. Eli lisään viikoittaisesti maksa- ja veriruokia, enemmän naudanlihaa tai riistaa ja kasvikunnan tuotteista pyrin syömään enemmän valkoisia papuja, pinaattia sekä linssejä. Tärkeintä on kuitenkin eläinkunnan tuotteista saatu rauta. En halua mennä liiallisuuksiin tai miettiä ruokiani vain raudan kautta, mutta jo muutamakin hemirautaa sisältävä ruoka viikossa pitäisi parantaa tilannetta - sikäli mikäli rauta imeytyy syömisen kautta.

Söin jo keväällä oma-aloitteisesti tähän väsymykseen neljä kuukautta rautalisää, mutten usko sen kovinkaan paljon vaikuttaneen. Tai jos se olisi nostanut ferritiiniä, niin aika nopeasti se olisi laskenut. Nämä kuitenkin ovat vain arvailuja, koska terveydenhuollossa ferritiini otetaan varsin huonosti hoidettavaksi. Tämän rautamatkani jälkeen ajattelin käydä talvella mittauttamassa ferritiinit uudelleen, ja jos ne eivät ole normalisoituneet, niin silloin ainakin voi viimein vaatimalla vaatia rautainfuusiota. Sitten kaikille lienee jo selvää, ettei se suun kautta otettuna imeydy.

Entä mitäs tykkäätte uusista housuistani? Ostin nämä kesällä ja olen aivan rakastunut. Olen aiemmin ostanut Anna Fieldiltä vain kenkiä, mutta nyt uskaltauduin kokeilemaan myös vaatepuolta. Ja nämähän ovat aivan ihanat! Siistit, mutta rennot eli monipuoliset, ja näin ollen siis juuri sopivat tähän alkavaan syksyyn.

Peruna-porkkana rieskat

Minulla on viime aikoina ollut kova himo porkkanoihin. Kalapuikkojen kanssa tehdystä perunamuussista jäi yli, joten päätin tehdä loppumuussista rieskoja, ja lisäsin joukkoon vielä porkkanaa sekä kuminaa.

Itse kutsuisin näitä ennemmin teeleiviksi, enkä oikeastaan ole edes varma mikä on rieskan ja teeleivän ero. Lapsena meillä oli äidin kanssa tapana syksyisin tehdä porkkanateeleipiä iltapalaksi. Näin aikuisena sitä yhä useammin kaipaa lapsuuden tuttuja ja lohdullisia makuja. Itselläni syksyyn kuuluu myös vahvasti äidin omenapaistos ja possupata. 

Peruna-porkkana rieskat

3 dl perunamuussia

2 porkkanaa

1 muna

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 tl kuminansiemeniä

1 dl kaurajauhoa

1dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta

Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita raaste, muussi ja munat tasaiseksi. Lisää kuivat aineet ja sekoita. Tee yhdeksän yhtä suurta kasaa pellille ja taputtele ne jauhotetuin sormin ohuiksi rieskoiksi. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa 10-12 minuuttia.

Kolmannen vuoden päätepysäkki

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kolme vuotta miehen kuolemasta. Samana päivänä olisi ollut 12. hääpäivämme.

Aiempina vuosina päivän ympärille on kertynyt ahdistusta ja voimattomuutta. Odottelin tuota tunnetilaa saapuvaksi nytkin, mutta yllättäen se ei tullutkaan. Oikeastaan mieli oli aika rauhaisa - päivä lipui ohi kuin mikä tahansa maanantai. 

Mies tulee aina olemaan osa tarinaani, mutta ehkä viimein olen löytänyt oman paikkani ja merkitykseni. Ehkä viimein en ole enää niin hauras, vaan suru elää muistoissa. Aina silloin tällöin näen unia, joissa en ehdi sairaalaan riittävän ajoissa tai olen unohtanut järjestää hautajaiset. Alitajuisesti tulen käymään tapahtunutta läpi varmasti lopun elämääni, mutta enää en koe olevani vain leski.

En ole kääntänyt pelkästään uutta lehteä, vaan aloittanut ihan kokonaan uuden kirjan uusine kansineen. Ja sitä tarinaa minä kirjoitan nyt joka päivä.

Suklainen kurpitsakakku

Tykkään aina muokata ohjeita ja kokeilla erilaisia juttuja. Joskus ne kokeilut menee ihan pipariksi ja joskus niistä syntyy jotain taivaallista, kuten tämä suklainen kurpitsakakku.

Otin äidin banaanikakun reseptin suurennuslasin alle, ja muokkasin sen kurpitsalle sopivaksi. Lisäsin mausteita, vaihdoin banaanisoseen kurpitsaan ja hämmensin sekaan vielä hieman tummaa suklaata. 

Halusin lopputuloksesta porkkanakakkumaisen, joten tein kakun pyöreässä irtopohjavuoassa rengasvuoan sijaan. Päälle laitoin samaa kuorrutetta kuin porkkanakakkuunkin, ja koristelin sen pekaanipähkinämurulla.

Kurpitsasosetta jäi tästä yli, niin tein myös kurpitsaisen bostonkakun, mutta siitä saatte ohjetta toisella kertaa. En nimittäin ihan vielä ole samalla aaltopituudella uuden kodin uunin kanssa, joten siitä tuli omaan makuuni hieman liian tumma. Sisältä se pysyi kuitenkin ihanan mehevänä - mausteita vain saisi olla rohkeammin! Kurpitsabostonin kehittely siis jatkuu vielä, mutta ei se huonoa ollut nytkään, joten tämän hetkisen reseptin voit käydä kurkistamassa TikTokin puolella.

Kurpitsakakku

150 g voita

1,5 dl sokeria

3 munaa

3,5 dl glut.jauhoseosta (Virtasalmen)

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1,5 tl kardemummaa

0,5 tl jauhettua inkivääriä

0,5 tl neilikkaa

0,5 tl muskottipähkinää

2 dl kurpitsasosetta

½ dl appelsiinimehua

200 g suklaahippuja

Kuorrute 

200 g maustamatonta tuorejuustoa

tomusokeria

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri, lisää munat joukkoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää ne taikinaan suklaahippujen kanssa. Lopuksi lisää sose sekä mehu, ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, ja paista 175 asteessa n. 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta. 

Huonekalut asettuvat paikoilleen

Täällä alkaa näyttää kodilta. Olen asunut täällä nyt melkein kuukauden, ja vihdoin ei enää yhtään banaanilaatikkoa tai sekalaista vaatenyssykkää. Tavarat löytävät paikkansa, ja minä löydän tavarani.

Olohuoneen järjestys alkaa tuntumaan oikealta. Ehkä kohta uskallan laittaa taulunkin seinälle, kun huonekalut ovat asettuneet paikoilleen. Kaivoin varastosta mummun tekemän räsymaton sohvan eteen, ja heti tuntuu jotenkin kotoisammalta. 

Olohuoneeseen ja keittiöön ostin uudet verhot, koska halusin niiden olevan samanlaiset. Kermanvaaleat sivuverhot ovat tällä hetkellä vielä puoli metriä liian pitkät, mutta näppärästi lyhensin ne hakaneuloilla siihen asti kunnes jaksan kaivaa ompelukoneen esiin. Makuuhuoneessa on samat valkoiset verhot kuin aiemminkin, ja Neposen huoneeseen tulee vain verhokappa.

Tänne on kiva tulla. Ei ahdista käydä ovesta sisään. Makuuhuone odottaa vielä lopullista sijoittelua, sillä olen aika vahvasti sitä mieltä, että pöytä ja sänky vaihtavat paikkoja. Odotan vain oikeaa hetkeä sille, koska sen kanssa ei ole mikään kiire. 

Täällä on myös ollut intoa laittaa asioita sellaisiksi kuin haluaa, koska tiedän, että aion pesiytyä tässä mahdollisimman pitkään. Edellisessä asunnossa sitä jotenkin aina tyytyi tai ajatteli, että "en mä nyt tarvitse". Nyt en kuitenkaan halua tehdä kompromisseja, vaan jos haluan jotain, niin säästän hetken, jotta voin sen tänne kotiin hankkia. Nyt esimerkiksi kasvattelen kattolamppurahastoa, sillä tiedän minkä lampun haluan, mutta suorilta käsin ei ole siihen varaa. Olen kuitenkin valmis panostamaan, koska haluan kaiken olevan niin kuin tuntuu hyvältä.

Viime viikolla hain parvekkeelle jo syyskukkia. Moni on kysellyt miltä tuntuu avoparveke ilman lasitusta. Oikeastaan se on minulle juuri sopiva, sillä enpä minä muutoinkaan parvekkeella oleile näin säiden viilennyttyä. Vähän vain pitää katsoa, ettei siellä ole mitään tuulen mukana lentävää, mutta eipä sillä muutoin ole minulle eroa lasitettuun parvekkeeseen. 

Uusimmat hankinnat on keittiön aterinlaatikon ihanat bambuiset lokerikot, ja vessan bambuinen hyllykkö. Yksi seinä olohuoneessa olisi vielä kerran pakko maalata valkoisella, ruokapöytä vaihtunee jossain kohtaa pyöreäksi ja eteiseen tulee iso, pyöreä peili - sitten kun on ne kattolamput hankittu. 

Tykkään asua täällä. Tykkään siitä miltä täällä näyttää ja miltä täällä tuntuu. 

Pikkuhiljaa kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen. 

Kurpitsa-pekaani cookiet

Syksy on ihan lemppariaikaani ja erityisesti tämä pikkuhiljaa heräilevä kurpitsakausi. Tein alkuviikolla jo ensimmäisen kurpitsakeiton ja nyt leivoin toimistolle pehmoisia kurpitsakeksejä.

 

Syksyn tullen kaupasta löytää valmista kurpitsasosetta, mutta toki sitä voi keitellä itsekin. Kurpitsasose on miellyttävän lempeä lisä leivontaan ja ruoanlaittoon. Itse teen kurpitsasta monipuolisesti ruokia, kuten pastakastiketta, keittoa tai ihan vain uunissa paahdettua kurpitsaa. Valmiista soseesta puolestaan tykkään leipoa kakkuja, keksejä ja piirakoita - oikeastaan mitä vain mieleen tulee. Sain itseasiassa viime yönä idean kokeilla sosetta hillon tavoin kierrepullan väliin! 

Spagettikurpitsa on yksi suosikeistani, samoin myskikurpitsa. Kurpitsa on ihanan monipuolinen raaka-aine, joka maistuu hyvälle, piristää kirkkaudellaan ja on hellä vatsalle. 

Kurpitsa-pekaani cookiet

100 g voita 

3 dl sokeria

1 muna 

2,5 dl kurpitsasosetta

6 dl jauhoja (Virtasalmen viljatuote)

1 tl ruokasoodaa 

1 tl leivinjauhetta 

0,5 tl neilikkaa

0,5 tl jauhettua inkivääriä

0,5 tl muskottipähkinää

1 tl kanelia

Päälle pekaanipähkinöitä

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna vatkaten ja lopuksi vatkaa joukkoon kurpitsasose. Yhdistä kuivat aineet, lisää vaahdon joukkoon ja sekoita hyvin. Muotoile taikinasta pallomaisia möhkäleitä pellille ja paina pinnalle yksi pähkinä. Paista keksejä 12-14 minuuttia 175 asteessa. 

Kaksiosta kolmioon

Nyt on muutto takana! Olen reilun viikon nukkunut uudessa osoitteessa, ja vaikka täällä on kaikki ihan sekaisin, niin silti tämä tuntuu omituisen kotoisalta.

Viime viikon alussa sukulaiset tulivat auttamaan muutossa ja ystävä tuli maalaamaan seiniä. Muutto sujui ihanan rauhallisesti ja itselläni oli jotenkin stressittömämpi olo, kun tiesin, että heihin voi luottaa. Ei tarvinnut miettiä miten tavaroita käsitellään. 

Lopulta päädyinkin maalaamaan täällä täysin eri seinät, kuin olin alun perin ajatellut. Tämä ratkaisu oli kyllä paljon parempi - näette sitten kun saan asunnon sisutettua. Olen saanut muutoin kaikkea laitettua täällä jo melko hyvin, mutta olohuoneen kanssa olen hieman jumissa. Olin suunnitellut laittavani ruokapöydän olohuoneen ikkunan eteen, mutta siihen paistaakin koko aamun ja alkupäivän aurinko, joten se ei ehkä ole paras mahdollinen sijainti. En tiedä minne laittaisin vitriinit ja sohvan, joten ne odottavat nyt sitä hetkeä kun inspiraatio iskee.

Säilytystilaa täällä on hyvin, ja vaikka kaikki on jo paikoillaan paitsi vitriinien astiat, niin silti löytyy vielä tilaa. Olen itseasiassa täyttänyt kaappeja melko väljästi, eli tiivistysvaraakin on tarvittaessa. Aivan parasta on kuitenkin, että kaikki keittiöön liittyvä mahtui keittiön kaappeihin eli nyt kerrankin minun ei tarvitse tehdä vaatekaappiin yhtään kuivaruokahyllyä.

Rakastan tämän kodin keittiötä ja sitä kaikkea valoa, joka täällä on. Rakastan makuuhuoneen kaksoisovia, sitä, että Neposella on oma huone ja sitä, että täällä minua ei ahdista. Uskon, että tästä tulee täydellinen. Uskon, että olen tullut kotiin.

Tähtitorninmäellä

Olin perjantaina kuuntelemassa Harri Hertellin runoja ihanassa kesäillassa. Helsingissä sijaitseva Tähtitorninmäki oli itselleni aivan uusi tuttavuus, mutta miten kaunista siellä olikaan! 

Itselläni on ollut taas vähän vaikeaa, kun unettomuus on valloittanut mieleni. Olin suunnitellut kesäloman aloitusviikonloppuun jo paljon ohjelmaa, ja vaikka en olisi yhtään jaksanut, niin päätin silti lähteä. Mikään ei ole aikoihin tuntunut miltään, mutta Harrin runot ja se illan tunnelma sai minut edes hetkeksi eloon. Voisinpa aina vain elää ja hengittää runoutta. 

Kerrankin minusta tuntui, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sisäänpääsylipun hintaan kuului runouden lisäksi Patisserie Pihlströmin leivokset sekä kuohujuomaa. Kesä näyttäytyi parhaimmillaan ja miljöö oli kaunis kuin aamuyöinen huokaus. Inspiroiduin itsekin pitkästä aikaa kirjoittamaan runoja ja se minusta tällaisissa tapahtumissa onkin aivan parasta - sanojen ja ilmaisun monipuolisuus tarttuu ja saa innostumaan. 

Oli äärettömän kiva kuulla Harrin lausuvan omia tekstejään, sillä yleensä hän on open mic illoissa juontajana. Nyt kun en ollut itse menossa lavalle, niin pystyi vain ottamaan kaiken vastaan. Arvostan myös sitä, että ainakin yksi ystävistäni on tykästynyt runouteen ja tykkää käydä kanssani tällaisissa tapahtumissa.

Ja jos kellään tulee ikinä pakottava tarve kosia minua, niin tuolla Tähtitorninmäellä voi suorittaa! Siellä oli niin kaunista, en ymmärrä miten en ole kahteenkymmeneen vuoteen tiennyt tällaisesta piilotetusta helmestä. Monesti olen kyllä kulkenut ohi, mutten ikinä kiivennyt mäkeä ylös.