keskiviikko 12. elokuuta 2020

Vispipuuro


Puuro on helppo ja terveellinen aamu-, väli- tai iltapala, ja se on hyvin sovellettavissa. Itse pidän monista erilaisista puuroista ja vaikka kaurapuuro voisilmällä ja sokerihunnulla onkin ihan parhautta, niin välillä sitä kaipaa vaihtelua. Keittelen usein iltaisin erilaisia puuroja yhdistämällä mm. kuivahedelmiä, kasvimaitoja, kaurahiutaleita ja puuroriisiä. Myös vaniljainen riisiipuuro vadelmahillolla tai ihanan pehmeä perunasuurimoista keitetty helmivelli kuuluvat suosikkeihini. Lisäksi puurot vievät makumatkalle lapsuuteen, sillä mummulla oli joka päivä jälkiruokaa ja useimmiten jälkiruokana oli jonkinlainen puuro. Lemppareitani oli silloin omenariisipuuro ja juurikin tuo helmivelli, jota odotin kuin kuuta nousevaa.

Gluteenittomuuden jälkeen olen kaivannut vispipuuroa, sillä sehän tehdään perinteisesti mannaryyneistä jotka ovat vehnää. Itse tein ennen myös ruisjauhoista, mutta sekään ei nyt sovi. Onneksi kuitenkin törmäsin karkeaan riisijauhoon, josta kuulemma saa aivan yhtä hyvää vispipuuroa kuin mannaryyneistäkin. En uskonut, joten oli pakko kokeilla.

Kiehautin 1,5 litraa vettä, johon lisäsin pussillisen pakastemustikkaa ja -puolukkaa. Jotkut tykkäävät siivilöidä tässä marjojen kuoret pois, mutta mielestäni se on turhaa. Keittelin marjoja ensin viitisentoista minuuttia, jonka jälkeen vispasin joukkoon 1,5 desiä karkeita riisijauhoja sekä 1,5 desiä sokeria. Annoin puuron kiehua 10 minuuttia välillä sekoittaen, jonka jälkeen jäähdytin sen haaleaksi. Vispasin jäähtynyttä puuroa yleiskoneessa yli 10 minuuttia, jonka jälkeen se sai olla yön jääkapissa. Vispipuuro kun on parasta kylmänä ja tietysti maidon kanssa!


Ja voin sanoa, että siitä tuli yhtä hyvää kuin tavallisestakin. Siitä tuli itse asiassa niin herkullista, että olen syönyt sitä nyt parina päivänä sekä iltapalaksi että jälkiruoaksi, ja muistellut siinä samalla mummulan ruokahetkiä. Vielä näin aikuisenakin turvaudun siihen kikka kolmoseen, että syön vähemmän varsinaista ruokaa, jotta jälkiruoka mahtuu varmasti. Miksi turhaan aikuistua - varsinkaan kun kulhollinen vispipuuroa odottaa! 

sunnuntai 9. elokuuta 2020

Thaimaalainen grillimenu

Kesä tuli hetkeksi takaisin ja me suuntasimme viettämään kesäpäivää appiukon luo. Tarkoituksena oli grillata ja syödä yhdessä, mutta perus grilliruoka ei enää innostanut. Siksipä päädyin loihtimaan thaimaalaisen grillimenun ja sehän oli oikein jättimenestys! Kerroin aiemmin kokeilleeni JimLim by Farang -sarjan kastikkeita kotikeittiössä ja nyt testasin sarjan tuotteita grillissä. Menu koostui tuon kyseisen tuotesarjan valmiiksi marinoiduista lihoista, thaimaalaisittain maustetuista salaateista ja kalasta. Jälkkäriksi oli kookospannacottaa ja mango-lime kastiketta. Miltäs kuulostaa? 

Lihoissa tosiaan menin helpoimman kautta ja ostin JimLim -sarjan sataypossuvartaita sekä gai yang kananuijia. Grillauksen lopuksi voitelin kanat JimLim -karamellikastikkeella ihanan tahmeiksi ja possuihin laitoin lisää sataykastiketta. Niin helppoa ja maistuvaa. Kalan idea tuli höyrykalasta, jota välillä teemme, ja yritin miettiä kuinka toteuttaisin sen grillissä. Päädyin kalatiskin ohjetta noudattaen ostamaan kokonaisia siikoja, sillä ne eivät kuivu grillissä niin helposti kuin valmiiksi fileoitu pala. Laitoin kalan sisuksiin samat mauteet kuin höyrykalaankin eli paljon valkosipulia ja chiliä, kalakastiketta, limemehua sekä hieman suolaa. Sitten käärin kalat yksittäisiin nyytteihin - ensin leivinpaperiin ja sitten vielä tuplafolioon. Nyytti oli helppo vain heittää grilliin ja kala pysyi siellä mehukkana. Kananuijat puolestaan laitoin halsteriin, sillä siinä niitä on vain yksinkertaisesti kätevämpi käännellä ja halsterin läpi saa myös voideltua, jos haluaa voidella kanoja paiston aikana. 

Salaatteihin lähdin hakemaan makua pikapikkelöidyistä kasviksista, joita teen yleensä gua bao -sämpylöiden täytteeksi. Pikkelöin tällä kertaa myös inkivääriä, sillä se hieman pehmentää inkiväärin potkua ja mastuu näin ollen useammalle. Pikapikkelöintiin tarvitset saman verran sokeria, viinietikkaa sekä vettä, jotka kiehautetaan kuumaksi ja kaadetaan pilkottujen vihannesten päälle. Liemen ei saa antaa kiehahtaa, sillä silloin etikka haihtuu pois. Itse laitoin kurkkua ja porkkanaa tikkumaisiksi leikattuna, tuoretta chiliä viipaloituna ja hieman suolaa. 

Yleensä teen salaatteja, joissa kaikki sekoitetaan hyvin keskenään, mutta nyt halusin asetella sen kerroksittain laakealle vadille. Pohjalle revin rapeaa salaattia ja herneenversoja. Siihen päälle sokeriherneen palkoja, reilusti pikkelöityjä vihanneksia ja inkivääriä, tuoretta korianteria, salottisipulia sekä lopuksi vielä suolapähkinöitä. Salaatin päälle puristin yhden limen mehun ja laitoin sitä hieman koristeeksikin. Toinen salaatti on miehen oma suosikki ja sitä pitää olla aina kun teemme jotakin thaimaalaista. Som tam -salaatti tehdään yleensä papaijasta, mutta mies tykkää enemmän tästä omenaversiosta. Eli kirpeitä GrannySmith -omenoita paloina, salottisipulia, tuoretta chiliä ja reilusti korianteria. Salaatti maustetaan limenmehulla ja kalakastikkeella, halutessaan voi laittaa myös hieman sokeria. 
Kookospannacottaan sain idean tästä thaiteemasta, kun ei siihen oikein sopinut mikään tavallinen suklaakakku. Kookos ei oikein sovi omaan makumaailmaani kuin curryissa, enkä oikeastaan vieläkään osaa sanoa pidinkö tästä pannacotasta vai en. Se on siinä rajalla. 

Pannacottaa varten laitoin kylmään veteen liivatelehtiä, ja kiehautin 4 desiä kookoskermaa sekä 2 desiä kuohukermaa, johon lisäsin desin sokeria ja 2 teelusikallista vaniljasokeria. Kuumaan kermaliemeen sulatin ne neljä liivatelehteä ja kaadoin seoksen tarjoilukulhoon. Jos olisin tarjoillut tätä kotona, olisin annostellut jälkkärin suoraan annosmaljoihin, mutta näin se oli helpompi kuljettaa perille. Seuraavana päivänä koristelin pannacotan tuoreella passionilla ja sekoitin valmiin mangososeen joukkoon hieman limemehua tuomaan raikkautta. Luulin itseasiassa, että se ei ole edes hyytynyt, sillä se heilui kulhossa melkoisesti, mutta oikeastaan koostumus oli juuri sopiva - kiinteämpänä se olisi muistuttanut ehkä liikaa juustokakkua. 

Koko päivä ruokineen kaikkineen oli oikein onnistunut ja nuo JimLimin kanankoivet jäävät kyllä meillä käyttöön. Eiköhän niistä saa uunissakin oikein hyviä tai ainakin viimeistään karamellikastike kruunaa kaiken. Grillissä kannattaa ehdottomasti tehdä paljon muutakin kuin vain perus makkaraa tai pihvejä!

maanantai 27. heinäkuuta 2020

Kesäillan mustikkaunelma


Mustikka-aika alkaa olla käsillä ja siksi etsiskelinkin netistä uusia ohjeita. Löysin Maku-lehden herkullisen näköisen mustikkakakun, ja päätin kokeilla. Tosin sadeilma sai minut unohtamaan lähimetsän mustikkamättäät ja turvautumaan pakastemustikoihin.

Ohje oli helppo muuttaa gluteenittomaksi, kun ei tarvittu sitkoa ja se kohotettiin leivinjauheella. Vaihdoin siis vain vehnäjauhot Sunnuntain gluteenittomaan jauhoseokseen ja se toimi aivan hyvin. Ainut ongelma tuli paiston aikana - ohjeessa luki, että kakku on uunissa 35 minuuttia, mutta minun versioni oli reilusti yli tunnin. Luulen pakastemustikoiden olevan pääsyyllinen tähän, sillä en jaksanut sulattaa niitä etukäteen. No kakku siitä kuitenkin tuli ja vieläpä oikein makoisa sellainen! Koristeeksi olisin halunnut vielä mustikoita, mutta pakastemustikat ovat liian vetisiä siihen tarkoitukseen.


Kesäillan mustikkaunelma

2 munaa
2 dl sokeria
2 dl kermaa (tai maitoa)
125 g sulatettua voita
4 dl gluteenitonta vaaleaa jauhoseosta
1 sitruunan raastettu kuori
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
3–4 dl tuoreita mustikoita

Kuorrutus

200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 dl tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
2 rkl sitruunamehua

Voitele ja jauhota irtopohjainen kakkuvuoka. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää kerma, jäähtynyt voisula ja toisiinsa sekoitetut kuivat aineet sekä raaste. Kääntele mustikat taikinaan varoen ja kaada taikina vuokaan. Paista kakkua 175 asteessa uunin keskitasolla noin 35 minuuttia (pakastemustikoiden kanssa kauemmin). Peitä kakun pinta leivinpaperilla paistamisen loppupuolella, jos pinta ruskistuu liikaa. Sekoita kevyeksi vaahdotettu kerma ja tomusokeri tuorejuustoon, mausta vaahto vaniljalla ja sitruunamehulla. Kumoa kakku tarjoiluvadille ja levitä kuorrute kakun päälle. Koristele tuoreilla mustikoilla.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Taco vai taco?


Itse on aina puhunut tortillosta ja tacoista, mutta tiedätkö mitä ne todella tarkoittavat? Tortilla on ohut, pehmeä maissileipänen, vaikka itse ainakin käytän tortilla -nimitystä niistä täytettyinä - se täytetty onkin sitten jo burrito! Taco puolestaan on lisukkeilla täytetty tortillalettu, ei se kovaksi kuivattu kuori, jollaiseksi sen usein miellämme. Löysin kaupasta pieniä, gluteenittomia maissitortilloja ja päätin kerrankin tehdä ihan oikeaoppisia tacoja. 

Jos haluaa valmistaa ravintolatasoista ruokaa kotona, on siihenkin nyt paremmat mahdollisuudet. Ravintola Farang kuuluu suosikkiravintoloihini, ja tiedän etten ole ainoa, joka himoitsee ravintolan listalta löytyvää karamellipossua. Minun ja muiden karamellipossun ystävien iloksi kaupan hyllyille ilmestyi Jim Lim by Farang -tuotesarja. Jim Lim tarkoittaa thaikielellä ilmeisesti kaunista ja sitähän ruoka voi parhaimmillaan olla - kaunista esteettisesti ja hyvää kehollesi.  


Tuotesarjaan kuuluu kastikkeita sekä valmiita lihoja vaikkapa suoraan grilliin. Lihat on toteutettu yhteistyössä mm. HK:n kanssa ja ne sisältävät vain kotimaista lihaa. Itseäni kiehtoi enemmän nuo kastikkeet, joita löytyi monessa maussa - sweet chili, soija-mirin, tamarind, palmusokerikaramelli sekä satay. Ensimmäisenä testiin pääsi tietysti se paljon puhuttu palmusokerikaramelli.

Laitoin illalla naudan uunilihaa marinoitumaan valkosipulin, inkiväärin, hunajan, limemehun, viinietikan, suolan, soijan, teryakikastikkeen sekä chilitahnan kera. Aamulla kaadoin lihan pataan, pilkoin reunoille sipulia isoiksi lohkoiksi ja peitin kaiken vedellä. Liha sai muhia uunissa nelisen tuntia 175 asteessa. Lopuksi nostin kypsän lihapalan lautaselle, riivin sen kahden haarukan avulla pieneksi, kaadoin päälle palmusokerikaramellia ja sekoitin tasaiseksi. Täydellistä lihaa täydellisiin tacoihini - mehevää, suussasulavaa ja ihanasti suolaisen makeaa. 

Eräästä kokkiohjelmasta sain vinkin kuinka tacot on helppo kasata, kun kuoret eivät olekaan kovia. Tarvitset sopivan kokoisen vuoan, johon saat aseteltua tortilloja vieri viereen ja kun ladot niihin täytteitä, niin vähitellen ne alkavat pysyvä pystyssä paremmin. Näin ne on helppo tarjoilla suuremmallekin joukolle. Kasasin tacoihini salaattia, kurkkua, tacokastiketta, maissia, reilusti lihaa ja pinnalle rouhittuja pähkinöitä sekä korianteria. Aluksi mietimme miltä tacot maistuvat ilman salsaa, mutta se oli oikeastaan ihan kivaa vaihtelua ja näin lihan maut pääsi myös paremmin esille.

Siivilöidystä lihan haudutusliemestä ja lopusta lihasta jatkojalostin seuraavana päivänä kastikkeen riisille, sillä muistathan, että ruokahävikkiä on syytä välttää! 

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Petopunkki - uusi ystäväni


Olen lähes koko kesäkuun käynyt taistelua kodin pikku tuholaisia vastaan. Ja ei, en puhu nyt rotista tai muurahaisista, vaan ripsiäiset päättivät pesiytyä viherkasveihini. Kasveihinhan pitäisi aina vaihtaa multa, kun ostaa uuden kasvin, mutta tuossa keväällä ostin pari enkä jaksanut. Nyt sitten saan maksaa siitä - vaikka toisaalta, ripsiäinen kyllä voi tulla vaikka ihan vain tuulen mukana avoimesta ikkunasta. 

Ripsiäiset ovat hyvin pieniä ja yleensä tummia hyönteisiä, jotka eivät osaa lentää kovinkaan hyvin. Ne syövät ohenemia lehtiin ja munivat kasviin, mikä tekee niiden hävittämisestä vaikeaa. Vaikka parin myrkytyskerran jälkeen ei lehdissä näkyisi mitään, kuorutuvat toukat pian munistaan ja kierto jatkuu. Sprutz- torjuntasuihke sisältää luonnon pyretriiniä ja se tehoaa lehtikirvojen, kilpikirvojen, villakilpikirvojen, kehrääjäpunkkien, jauhiaisten, ripsiäisten ja laulukaskasten torjuntaan sekä suojaamaan koristekasveja, hedelmäpuita ja vihanneksia näiden hyönteisten aiheuttamilta tuhoilta. Lisäksi se tehoaa myös kovakuoriaisiin ja lehtipistiäisiin. Luonnon pyretriini voi kuulostaa pahalta, mutta sillä voi käsitellä jopa ihan syötävätkin kasvit, esimerkiksi itse sumutin sitä mm. kurkkuun. Pitää vain muistaa viikon varoaika ennen kuin niistä hyötykasveista poimii mitään lautaselle.


Aloitin sodankäynnin Sprutzilla, joka siis toimii lähestulkoon kaikkeen. Parin viikon Sprutz-jakson aikana kyllä huomasin kasveissani jo muutosta parempaan, joten se viimeistään kertoi, että tuholaiset olivat päässeet tekemään tuhojaan. Sprutzissa on kuitenkin se huono puoli, että käsittely pitää tehdä viikoittain 8 viikon ajan, ja tähän kasvimäärään upposi yksi 13 euron pullo yhdellä kerralla. Kahden pullon jälkeen päädyin tilaamaan Biotukselta petopunkkeja, jotka pidemmällä juoksulla tulivat edullisemmaksi ja ennen kaikkea helpommaksi. Sprutzin varoaika pätee myös petopunkkeihin, eli vasta viikon jälkeen saa laittaa punkit töihin.

Petopunkit olivat itselleni täysin vieras asia, mutta hieman asiaa selviteltyäni päädyin tilamaan 25000 ripsiäispetopunkkia sekä 500 kesärikkaludetta. Petopunkkeja käytetään kasvien viljelyssä tuholaisten biologiseen torjuntaan, ja pääasiassa niitä käytetäänkin kasvihuoneviljelyssä. Ne kuitenkin soveltuvat myös kotona käytettäviksi, sillä petopunkit kuolevat kun syötävä loppuu eli niistä ei ole sen suurempaa harmia. 

Petopunkkeja varten kasvit pitää asetella mahdollisimman lähekkäin, jotta eliöt pääsevät tarvittaessa kasvista toiseen. Ne saapuivat pahvisessa kotelossa sahanpurun seassa ja purua vain ripoteltiin kasvien lehdille. Puru tarttui helpommin lehtiin, kun ensin sumutti ne kosteaksi. Punkkien kotiuduttua kasveja pitää myös sumutella ahkerasti, sillä petupunkit viihtyvät kosteissa oloissa. Muuten ne hoitavat itse kaiken, eli tämä on paljon hortonomiystävällisempi ratkaisu kuin viikottainen myrkytys. Myrkytystä varten kasvit on kuitenkin siirrettävä aina parvekkeelle tai kylpyhuoneeseen, ja myrkytystä ei saa tauottaa, sillä tuholaiset voivat tulla myrkylle immuuniksi. Eli vaikkapa lomalle lähtiessä on petopunkit parempi idea - kunhan vain saat jonkun sumuttamaan. 

Itse halusin ottaa vielä varman päälle ja vaihdoin kasveihini pintamullat Sprutzin ja petopunkkien välissä, sillä pintaan niitä on voinut koteloitua. Nyt sitten vain kaikki sormet ja varpaat ristiin, että punkitus toimii ja kasvit alkavat voimaan hyvin. 


maanantai 29. kesäkuuta 2020

Kolmen kalan rullat


Vaikka kuumimmat hellepäivät ovat kai toistaiseksi takanapäin, niin tahdon esitellä teille mainion hellepäivän ruoan. Kesällä harvemmin tekee mieli höyryävää lihapataa tai perunaa ja nakkikastiketta. Ennemminkin kylmä kuskussalaatti tai kerrosleivät houkuttelevat. Tällä kertaa kuitenkin valmistin kolmen kalan wrappeja, jotka ovat täynnä makua, helppo tehdä ja ne voi ottaa vaikka puistoon mukaan.

Pielisen luonnonkala on uusi kalasuosikkimme. Purkki sisältää saatavuudesta riippuen erilaisia kotimaisia luonnonkaloja, yleensä mm. lahnaa ja säynettä. Tämä on ekologisempi vaihtoehto tonnikalalle ja vieläpä todella hyvää.


Nimesin nämä kolmen kalan rulliksi, vaikka eihän katkarapu edes ole kala, mutta se nimi vain sopi niin hyvin. Tein rullien väliin tahnan, johon käytin valmista rapuskagenia, kreikkalaista jogurttia, tölkillisen tuota luonnonkalaa sekä mausteeksi pippuria ja sitruunanmehua. Suolaa en lisännyt, sillä skagenissa ja graavilohessa on sitä jo aivan riittämiin. 

Rullan pohjana käytin gluteenittomia tortillalettuja, mutta näihinhän voi käyttää vaikka juuri paistettuja suolaisia lettuja. Aloitin rullien täyttämisen rapealla jääsalaatilla, jonka päälle laitoin siivun graavilohta, sen päälle sitä skagen-kala tahnaa, kurkkua, tilliä, katkarapuja sekä aurinkokuivattuja tomaatteja makeutta tuomaan. Sitten vain rullalle, keskeltä poikki ja kauniisti tarjolle. Erittäin herkullinen ja raikas kesäruoka, jota voi muunnella oman mielen mukaan. 


tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kaksi uutuutta



Keittiööni on ilmaantunut taas täysin uusis asioita. Tai ei nyt ehkä ihan täysin uusia, mutta sinnepäin. Olen innostunut tuoreesta, esikypsentämättömästä maissista sekä purppurabataatista. Olen jo kauan miettinyt onko tuollaisen tuoreen maissin valmistaminen jotenkin vaikeaa ja tänä kesänä päätin vihdoin kokeilla. Maissintähkät ostoskoriin ja kotona sitten ihmeteltiin, että mitähän niille oikein tulisi tehdä.

Löysin ohjeen, jossa maissintähkiä keitettiin ensin viisi minuuttia ja sen jälkeen paistettiin toiset viisi minuuttia. Kuoret kirjaimellisesti vain revitään pois ja kaikki siimaa muistuttavat jouhet kannattaa nyppiä huolellisesti irti. Sitten vain tähkät kiehuvaan ja suolattuun veteen, sieltä voin kanssa paistinpannulle ja lopuksi ripaus suolaa päälle.

Mietit varmaa, että oliko niissä nyt sitten eroa niihin esikeitettyihin! No oli! Maissi oli oikeasti rapeaa ja rouskuvaa. Se ei myöskään ollut niin makeaa kuin esivalmistellut ja se sellainen tietynlainen nahkeus oli tipotiessään. Ehdottomasti jatkoon!

Toisena uutuutena tulee bataatti. Eikä mikä tahansa bataatti vaan kauniin violetti purppurabataatti. Bataattejä löytyy eri väreissä aina vaaleasta oranssiin ja tähän violettiin, vähän niin kuin porkkanoita ja punajuuriakin on eri väreissä. Sanotaan, että violetin värinen lajike sisältää suurempia määriä antioksidantteja, joiten se saattaa ehkäistä sydän- ja verisuonitauteja. Kaverini myös väitti, että tämä maistuu erilaiselta kuin se perinteinen oranssi bataatti, joten pakkohan sitä oli kokeilla.

Ihan perus kaupasta en tätä kuitenkaan löytänyt, vaan piti käydä kauppahallin vihannesmyyjän luona. Kuoren alta paljastui kaunis, hieman punakaalin sävyinen juures ja laitoin sen ihan vain lohkoina uuniin - suolan, pippurin ja öljyn kera.

Tästä bataatista en osaa nyt varmaksi sanoa, että maistuiko se todellakin erilaiselle vai kuvittelinko vain, koska se ei näyttänyt perinteiselle bataatille. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että se ei ollut ihan niin makea kuin oranssi versio. Ehdottomasti kokeilemisen arvoisia kumpikin!