sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Kauan kaivatut


Kenkiä on minusta aina vaikein kuvata ja esitellä, samaten kuin mekkoja sekä hameita. Ne eivät pääse mielestäni täysin oikeuksiinsa istualtaan, mutta halusin silti näyttää teille nämä uudet löytöni.

Etsin koko kesän kevyitä kangastossuja, jotka sopisivat hameiden kanssa kesällä. Näin syksyn kynnyksellä sellaiset viimein löysin ja tossut jäävät nyt sitten odottamaan ensi kesää. Kengät ovat nimittäin aivan liian ohuet ja viileät enää näillä ilmoilla käytettäväksi.

Nämä ihanat vaaleanpunaiset pitsitossut löytyivät Zalandolta. Kengät kuuluvat Anna Fieldin mallistoon ja olivat juuri sellaiset kuin olin etsinytkin - tai ehkä jopa vähän vielä paremmat. 



tiistai 13. syyskuuta 2022

Herkullista ja pitkään säilyvää

 

Syksy on kotimaisten omenoiden, juuresten ja marjojen säilömisen kulta-aikaa. Saimme hakea anoppipuolen pihamaalta omenoita niin paljon kuin halusimme, ja kyllä sieltä lähtikin mukaan kaksi isoa kestokassillista. Mies laittoi suurimmasta osasta siideriä tulemaan ja minä puolestani leivoin sekä tein omenahilloa.

Omenahillo on herkullista ja pitkään säilyvää, kunhan vain prosessin tekee huolella. Lasipurkit voit kuumentaa ja desinfioida 200 asteisessa uunissa, ja kannet on helpoin keittää. Puhdistamisen jälkeen ole tarkkana, ettet koske enää purkkien tai kansien sisäpintoihin, jottei niihin mene bakteereja. Näin hillo tai muu säilöttävä asia pysyy hyvänä pidempään. Hillot säilyvät ainakin vuoden, ja itse pidän ne vielä varmuuden vuoksi jääkaapissa.

Omenat voi käyttää kuorineen, mutta minä pidän enemmän hillosta missä ei ole kuorenpaloja joukossa. Mummukin teki minulle aina kuoretonta hilloa! Minulla oli paloiteltuja omenoita noin neljä litraa, lisäksi 5 desiä hillosokeria, pari kanelitankoa, 5 desiä vettä sekä yhden sitruunan mehu. Hilloa keitellään miedolla lämmöllä kunnes omenat pehmenevät. 

Hilloa voi halutessaan survoa lopuksi hieman, ja koostumuksesta voit päättää itse - soseutatko aivan hienoksi vai jätätkö sattumia. Itse jätin sattumia hillooni, sillä mielestäni omenahillo on sillä tavoin parasta. Voit lopuksi maistaa tarvitseeko hillosi vielä lisää sokeria tai sitruunaa, sillä omenoiden happamuus vaikuttaa lopputulokseen. Anna purkkien ja hillon jäähtyä hieman ennen purkitusta, ettei lämpötilaero riko lasia. Tein tämän 4 litran lisäksi vielä toisen 6 litran satsin, ja nyt on 18 purkkia omenahilloa talven varalle. Tai no 17, kun yksi purkki meni jo!


Vastakeitetyn omenahillon kanssa oli pakko saada tietysti pannukakkua. Tässä teille hyvä gluteeniton ohje, jota kokeilin äidin kanssa kesällä. Silloin pannari nousi jotenkin enemmän, mutta yhtä herkullista se oli, vaikkei se niin kohonnutkaan. Gluteeniton pannari on mielestäni parempaa kuin tavallinen, ja sen todistaa jo pelkästään sekin, että olen tehnyt tätä kahdesti pienen ajan sisällä. Nyt kaikki herkkusuut ylös, ulos ja pannukakun valmistukseen! 

Gluteeniton pannukakku

7 dl maitoa 
3 munaa
4 dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta 
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
100 g voita

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sulata voi ja riko munien rakenne rikki kulhossa. Sekoita kaikki keskenään. Kaada taikina korkeareunaiselle pellille leivinpaperin päälle ja paista 20-30min. Ripottele pinnalle sokeria.



torstai 8. syyskuuta 2022

Kasveille tietenkin



Melkein 10 vuotta vanha jakkara alkoi hajoilla eikä sillä ollut enää turvallista kiipeillä ylähyllyille, mutta en halunnut heittää sitä roskiinkaan. Sen sijaan päätin uudistaa sitä hieman, sillä tilalle piti kuitenkin ostaa uusi, niin en menettäisi mitään, jos vanha ei korjaantuisikaan. Kaikki tällaiset pienet ehostushommat ovat aina mieluisia ja olisi kiva tehdä näitä enemmänkin.

Purin jakkaran osiin ja pesin sen huolellisesti. Annoin osien kuivua parvekkeella, jonka jälkeen kasailin sen takaisin yhteen. Ylätasoa piti vähän korjailla vielä liimalla, sillä vuosien säilytys parvekkeella oli tehnyt tehtävänsä. Liima sai kuivua painojen alla seuraavaan päivään, jonka jälkeen oli aika maalata.


Olen maalannut huonekaluja ennenkin, mutta tämä oli kyllä kaikkien aikojen kehnoin maali. Puolikiiltävä valkoinen huonekalumaali löytyi Clas Ohlsonilta, mutta seuraavaksi käännyn kyllä taas rautakaupan puoleen. Jakkara vaati neljä kerrosta ennen kuin pinta oli oikeasti peittävä ja tasainen. Lopputulos on kuitenkin juuri sellainen kuin ajattelinkin ja nyt se on kerrassaan täydellinen loppuelämän rooliinsa - eli kasvipöydäksi. 


sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Kevyt villakangas



Ajattelin aloitella uutta aluevaltausta, nimittäin asukuvien ottamista. Aikaisemmin olen ajatellut, ettei ketään kiinnosta tai ei se ole minua varten, mutta nyt yritän muuttaa ajatusmalliani. Vaikka olen pyörätuolissa tai hieman ihannekokoa isompi nainen, niin tykkään silti näyttää hyvälle ja käyttää kivoja vaatteita. Ja enitenhän teen tätä itseäni varten, eli jos sinua ei kiinnosta, niin se ei varsinaisesti ole minun murheeni.

Media on täynnä leikattuja ihmisiä, joiden kuvia on muokattu viimeiseen asti. Itse taas nautin tässä hommassa eniten siitä, että saan otettua sen täydellisen kuvan tai tuotua ne omasta mielestä parhaat puolet itsessäni esiin. Jokainen meistä on kuitenkin jollain tavalla kaunis, ja se pitäisi minun itsenikin muistaa joka päivä. Uskon, että asukuvien kuvaaminen ja esittely vahvistavat itsetuntoani, ja kaiken lisäksi nautin valokuvaamisesta. Nautin ruokien ja muiden asioiden valokuvaamisesta, mutta miksen voisi olla itse enemmän myös siellä kameran toisella puolen.

Tänään haluan esitellä uuden syystakkini, jonka tilasin Ellokselta. Jouduin kertaalleen palauttamaan ja vaihtamaan kokoa, mutta tykkäsin takista heti ensisilmäyksestä alkaen. Tämä koko on hippasen verran liian iso, mutta edellinen oli liian napakka näyttääkseen hyvältä. Sitä paitsi, takissa on aina hyvä olla tilaa myös paksummalle kerrospukeutumiselle.


Talvitakki tämä ei ole, mutta menee varmasti pitkälle syksyyn. Takki on kevyttä villakangasta ja iso huppu vei sydämeni heti. Otin ihan tarkoituksella tumman harmaan, vaikka valittavissa olisi ollut myös musta, mutta jotenkin se tuntui liian itsestään selvältä. Ja oikeastaan tämä väri on mielestäni juuri täydellinen!

Takki on siisti, ja yksi kriteereistäni oli, että sen kanssa voisi käyttää baskeria. Aiemmat välikausitakit kun ovat enemmän ulkoilutakkimaisia, eikä baskeri oikein istunut niihin. Talvella taas baskeri ei lämmitä korvia, joten sen käyttöikä ajoittuu tähän syksyyn ja nyt on ainakin siisti takki sen kanssa.

Mitäs pidätte? Ja mitä mieltä olette jos aloitan asupostaukset- hitti vai huti? 

maanantai 29. elokuuta 2022

Mitä jos?


Oletko koskaan kuullut varmuusvarastosta tai kasannut sellaista itsellesi? Varmuusvarasto on nimensä mukaisesti varasto, jolla on kotitaloudessa varauduttu ehkä jopa pahimpaan. Varautuminen voi tarkoittaa isoa sähkökatkosta, sotatilannetta, luonnonkatastrofia tai vain sairastumista, jolloin et pääse kauppaan. Nykyään tällaisen merkitys unohtuu helposti, kun kaupat ovat lähellä ja auki ympäri vuoden..

Varmuusvarasto on hyvä rakentaa ainakin kolmelle vuorokaudelle koko ruokakunnan tarpeisiin, mutta aina tietysti parempi, mitä pidempään poikkeustilaan varaudut. Varaston tuotteita tulee kierrättää, joten ei ole ideana raahata kellarikomeroon ruokaa ja antaa sen vanhentua siellä 10 vuotta, vaan aina kun otat varastosta jotain, tuot sen saman asian sinne takaisin. Päiväyksiä on hyvä tarkastella ja pitää tuotteet niin, ettei ötökät tai muut olosuhteet tuhoa niitä.

Mitä siellä sitten olisi hyvä pitää ja kuinka paljon? Netissä on monia ohjeita varaston rakentamiseen ja ohjeita tarkkoihin määriin. Sen tulisi kuitenkin sisältää myös paljon muuta kuin elintarvikkeita, esimerkiksi lääkkeitä, paristoja, radion, retkikeittimen sekä taskulampun. Lisäksi kotona on hyvä olla ämpäreitä, joihin vettä voi tarvittaessa varastoida.

Minulle on opetettu lapsesta asti, että kotona on aina hyvä olla vähän yli tarpeen. Eli ihan ilman tätä varmuusvarastoakin meillä riittäisi ruokaa viikoiksi vaikkei kukaan kävisi kaupassa, mutta ne menevät kaikki pilalle, jos tulisi vaikka massiivinen sähkökatkos. Siinä kohtaa varmuusvarasto astuisi esiin, sillä siellä on ruokia, jotka säilyvät ilman kylmäketjua. 

Pidän meidän varmuusvarastoa vaatehuoneessa ja olen listannut sen sisällön pieneen vihkoon. Siitä on helppo katsoa mitä löytyy ja mitä vielä puuttuu, sekä siihen voi myös merkitä aina kun ottaa sieltä jotain. Meillä on tarpeita tällä hetkellä kahdelle aikuiselle ehkä noin 4-5 päivälle olettaen, että vettä saisi jostain lisää. Elintarvikkeet tulee olla hyvin säilyviä, ja helposti syötäviä, ettei niihin tarvitse muita raaka-aineita eikä välttämättä edes keittämistä. Voit varata säilöön myös herkkuja, sillä niitä saattaa tarvita hädän hetkelläkin, sekä pientä puuhaa kuten lautapelejä tai lapsille uudet yllätyslelut.


Listasin tähän vielä oman, tämän hetkisen varmuusvaraston sisällön ilman kappalemääriä:

- laastarit
- betadine
- kipulääke
- sideharsot + ihoteippi
- paristot (AA, AAA sekä C)
- paristokäyttöinen radio
- paristokäyttöinen taskulamppu
- öljykynttilöitä (15-48 h paloaika)
- trangia + siihen nestettä
- tulitikut 

- hernekeittoa
- säilykepossua
- tonnikalaa
- säilykelihapullia
- pikamuusia
- makaronia
- riisiä
- kaurahiutaleita
- kuivahiivaa
- säilykesardiineja
- vettä 5 litraa
- tomaattimurskaa
- kasviskeittoa
- tomaattikeittoa
- currykastiketta
- linssejä
- papuja
- öljyä
- hilloa
- maustekurkkuja
- näkkileipää
- mehutiivistettä
- maitojauhetta
- kahvia
- teetä
- sokeria
- suolaa
- mustapippuria

Ja mitä sieltä vielä puuttuu:

- vedenpuhdistustabletteja
- joditabletteja
- jauhoja (mutta niitä on aina kotona)
- puhelimen varavirtalähde
- lamppuöljyä öljylamppuihhin
- toinen taskulamppu
- käteistä rahaa

Ainakin Marttoja sivuilta löytyy selkeitä listauksia ja ohjeita varmuusvarastoista. On olemassa myös valmiita paketteja, jos ei itse halua sellaista kasata ja valmis pakkaus toki menee pienempään tilaankin. Enkä sano nyt, että jokaisen tulisi tai on pakko tällaista tehdä, mutta kiinnostuneille tiedoksi. Minusta tämä on paitsi hyödyllistä, niin myös hauskaa - kai se jonkinlainen harrastus on tämäkin! 

torstai 25. elokuuta 2022

Kaksi kattilaa






Eilen vietimme ihanan päivän metsässä. Meillä oli 8. hääpäivä, ja ravintolan sijaan päätimme suunnata nuotiolle. Kohteena oli Pirttimäen ulkoilualue ja sieltä jalkauduimme vanhalle tutulle Hynkänlammelle. Yritimme ensin edetä Soralammelle, mutta siellä oli vastassa liian jyrkkä mäki. Hynkänlammellekin oli vaativia laskuja, mutta niistä selviää kyllä, jos on vähän yllytyshullu.

Päivä oli aurinkoinen kun lähdimme, mutta perillä sade ripsutteli hiljalleen. Se oli kuitenkin niin pientä, ettei se häirinnyt ja leiriydyttyämme pääsimme tarvittaessa keittokatokseen suojaan. Aurinkokin pilkahteli, mutta pääasiassa ilma oli kuuman kostea muutamalla saderipauksella höystettynä.

Sinänsä oli hyvä, ettei ollut mikään maailman kaunein ilma, sillä saimme olla nuotiopaikalla koko päivän ihan rauhassa. Taistollekin oli kiva, kun se sai sekoilla metsässä vapaana useamman tunnin. Ihan loppupuolella alkoi olla sen verran ohikulkevia lenkkeilijöitä, että koira piti laittaa kiinni, mutta suurimman osan ajasta sekin sai nauttia vapaudesta. 

Itselläni on aina kauhea nälkä jo heti nuotiopaikalle päästyä, joten tällä kertaa päätin ehkäistä sitä. Keitin kotona valmiiksi termospulloon kahvit ja otin pientä evästä sen seuraksi, joten sitten sai heti syödä ja juoda. Jos jää odottamaan nuotion valmistumista ja ruoan keittymistä, niin siinä kyllä ehtii nälkäkiukku tulla.








Kahvihetken jälkeen mies alkoi virittelemään tulta ja itse paneuduin ruokaan. Kyselin lainaksi ihmisiltä teräskattilaa, jonka voisi laittaa nuotioon, mutta saimmekin lahjaksi kaksi kattilaa! Ihan kiva, sillä meillä ei ole ollut yhtään nuotioon sopivaa, kunnon kokoista kattilaa. Ja nyt kun oli hääpäivä kyseessä, niin en halunnut paistaa nuotiolla pelkkää makkaraa. Halusin valmistaa ranskalaistyyppistä kalakeittoa eli bouillabaissea. Keittelin viime viikolla ravun kuorista maukasta lientä pakastimeen, ja se sopikin tähän pohjaksi oikein mainiosti. Suomalaistin keittoamme myös vähän lisäämällä sinne perunaa, joten ihan autenttinen bouillabaisse tämä ei ollut.

Rapuliemen lisäksi laitoin keittoon purjoa, valkosipulia, fenkolia, kokonaisia tölkkitomaatteja, tomaattipyrettä sekä perunaa. Mausteeksi hieman chilirouhetta, raastettua sitruunan kuorta ja sitruunamehua, pari laakerinlehteä sekä kokonaisia viherpippureita. Jouduin myös lisäämään hieman vettä, jotta keittoon saatiin tarpeeksi lientä. Aivan lopuksi lisäsin kalat, sinisimpukat sekä jättikatkaravun pyrstöt. Koristeeksi vielä tuoretta persilijaa ja voi pyhä jysäys kuinka herkullista tämä oli!


Gluteenittomat nuotiosämpylät

 5 dl piimää
 25 g tuorehiivaa
 0,5 dl rypsiöljyä
 1 rkl hunajaa
 1,5 tl suolaa
 2 rkl psylliumia
 3 dl kaurahiutaleita
 2 dl kaurajauhoa 
 2 dl hienoa riisijauhoa

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Murenna hiiva piimään ja lisää öljy, hunaja sekä suola. Sekoita taikinaan psyllium ja kaurahiutaleet, anna turvota hetki. Lisää jauhot ja sekoita taikinaa voimakkaasti sähkövatkaimen taikinakoukuilla noin viisi minuuttia. Muotoile pötkylöiksi tikun päähän ja paista nuotiossa.

Keiton kanssa pitää olla tietysti tuoretta leipää, ja tällä kertaa leivät paistui näppärästi tikuissa avotulen päällä. Tein sämpylätaikinan kotona valmiiksi ja kertakäyttöhanskoilla pyörittelin ne tikkuihin, jolloin kädet pysyivät puhtaina. Taikina oli sopivan napakka pysyäkseen tikussa, mutta vähän mauton, joten sinuna lisäisin siihen hieman kuminan siemeniä tai raastettua porkkanaa.

Jälkkäriksi herkullinen omena-kaurapaistos valurautapannussa ja nokipannukahvit. Aika täydellinen päivä ja ihana hääpäivä, näitä lisää. Olimme ulkona luonnossa koko päivän vailla kiireen häivää, koira nautti olostaan niin kuin mekin. 

Olisipa jokainen päivä tällainen!








perjantai 19. elokuuta 2022

Rapujen juhlaa






Olimme miehen kanssa eilen rapujuhlissa! Olen ollut rapujuhlissa vain kerran aiemmin, joten olin aivan innoissani. Pöytä oli koristeltu kauniisti rapujuhlien tyyliin ja päähän sai ravunsakset, jotta pääsi oikeaan tunnelmaan. Viime vuonna meillä oli sadonkorjuujuhla, mitähän ensi vuonna keksitään?

Rapujuhlissa pääosassa on tietysti ne ravut, mutta ne ovat sen verran työläitä, että päätimme nautiskella ne vain alkuruokana leivän kera. Pääruoaksi oli kaikkea pientä tapastyyppisesti, ja itse tein siihen pari suolaista piirakkaa sekä ruokaisan salaatin. Jäljittelin hieman nizzan salaattia, mutta omalla otteella. Piirakoiksi tein savulohipiirakan sekä kasvispiirakan. Ruokaa oli aivan yltäkylläisesti ja herkuista saa nauttia vielä tänäänkin. 







Jälkkäriäkin pitää aina tottakai olla, ja halusin tehdä jotain mustikoista, mutta mustikkapiirakka tuntui jotenkin liian arkiselle. En kuitenkaan päässyt piirakka-ajatuksesta yli, joten tein sen vain kakun muotoon, jolloin se tuntui juhlavammalta. Ohjeessa oli alunperin käytetty mangorahkaa, mutta itse pidän enemmän sitruunasta. Tosin sitruunan makua olisi pitänyt vielä olla enemmän, eli kannattaa lisätä ainakin 1-2 sitruunan mehu tai kuorta raastettuna. Jätin myös lemon curdin pois, sillä en tykkää siitä. Ei se tässä olisi varmaan juurikaan maistunut läpi, mutta sitä myytiin vain isossa purkissa, niin se loppu purkki olisi jäänyt turhaan jääkaappiin pyörimään. Onko sinulla tapana muokata reseptejä?


Mustikka-juustokakku piirakka (pellillinen tai 2 pyöreää irtopohjavuokaa)

250 g voita
2 dl sokeria 
3 munaa
200 g rahkaa
1 tl vaniljasokeria
3,5 dl glut. vaaleaa jauhoseosta tai vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 dl perunajauhoa
1,25 dl kuumaa maitoa

400 g mustikoita

Täyte:
1 prk Valion sitruunarahkaa (tai mango)
3 dl kermaa
200 g tuorejuustoa
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl perunajauhoa
(2 rkl lemon curdia)
+ sitruunaa, jos tahdot enemmän makua

Vaahdota voi ja sokeri, lisää munat. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan rahka, jauhoseos ja kuuma maito. Kaada taikina syvälle pellille tai jaa se kahteen irtopohjavuokaan. Ripottele päälle reilusti mustikoita ja vatkaa täyte. Kaada täyte tasaisesti ja paista 175 asteessa 30-40 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla.