maanantai 18. maaliskuuta 2024

Lehtevyyttä kaivaten



Gluteenitonta ruokavaliota noudattaessa kaipaan usein lehteviä asioita - pasteijoita, viinereitä sekä croissantteja. Markkinoilla on kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta hyviä lihapasteijoita en ole vielä löytänyt mistään. Siksi oli pakko kokeilla itse.

 Valmistin ensin gluteenittoman rahka-voitaikinan, sillä sen pitää jähmettyä jääkaapissa ennen leipomista. Taikina oli helppo ja nopea valmistaa, ja ohjeena käytinkin Virtasalmen Viljatuotteen ohjetta, mutta vaihdoin vain puolet jauhoista vaaleaan jauhoseokseen. Durran maku on niin voimakas, etten halunnut sen hallitsevan pasteijoiden makua.

Leipomisvaiheessa jaoin taikinan kahteen osaan, jotta toinen puoli sai odotella jääkaapissa rauhassa. Taikina oli helppo kaulita jauhojen avulla, mutta pasteijoita taitellessa se meinasi vähän repeytyä. Repeytymät sai kuitenkin paikattua pienillä taikinan palasillla, sillä eihän kotitekoisen kuulu näyttää aivan liukuhihnatyöltä.

Sain tästä taikinasta 18 hyvänkokoista lihapasteijaa. En lähtenyt tekemään niistä laisinkaan perinteisen lihapasteijan makuisia, kun lehtevyyttä ei kuitenkaan ollut luvassa, joten tein niistä sellaisia mukavan mausteisia. Hyviä tuli, vaikka eivät pasteijoita muistutakkaan. Parhaita vastaleivottuna, ja seuraavana päivänä parhaimmillaan mikron kautta.


Mausteiset lihapasteijat

250 g maitorahkaa
250 g pehmeää voita
2 dl Virtasalmen durrajauhoseosta
2 dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa

muna voiteluun

Täyte:

1 sipuli
1-2 valkosipulinkynttä
200 g jauhelihaa
1 dl riisiä
kasvisliemikuutio
pala punaista paprikaa
suolaa
chiliä
mustapippuria
paprikajauhetta
jauhettua korianteria

Sekoita pehmeä voi ja maitorahka tasaiseksi, lisää kuivat aineet. 
Kääri taikina kelmuun ja anna levätä jääkaapissa 1-2 tuntia. 

Tee sillä välin täyte. Keitä riisi kasvisliemikuution kanssa. 
Pilko sipulit ja kuulota pannulla. Lisää paprikakuutiot ja jauheliha, paista kypsäksi. 
Mausta ja sekoita kypsän riisin joukkoon. 

Ota taikinasta puolet jauhotetulle pöydälle ja kaulitse ohueksi levyksi. 
Tee levystä mahdollisismman neliömäinen. Leikkaa taikinapyörällä levy 9 osaan. 
Laita täytettä neliöiden keskelle ja taita ne kolmionmallisiksi pasteijoiksi. 
Sulje reunat haarukalla painellen. Voitele pasteijat munalla 
ja paista 225 asteessa 10-12 minuuttia. 

Taikinaa voi käyttää myös suolaisten piirakoiden pohjana.

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Taidemaalariliiton teosvälitys




Kävin tänään nauttimassa aimo annoksen kulttuuria Helsingin Kaapelitehtaalla. Siellä järjestetään Suomen suurin kuvataidetapahtuma, Taidemaalariliiton teosvälitys ja jos sinua kiinnostaa, niin tilaisuus on avoinna vielä huomenna!

Tapahtuma on maksuton ja avoinna kaikille - näin paikan päällä jopa pari koiraakin. Tätä tilaisuutta on vuosittain järjestetty jo 1970 -luvulta lähtien, mutta vasta vuonna 1987 se avautui nähtäväksi myös yksityishenkilöille. Teosvälityksessä on esillä satoja maalauksia ja siellä saa hyvän yleiskatsauksen maalaustaiteesta nykyajan Suomessa. Ja mikä parasta, tätä taidetta voi halutessaan ostaa vaikka omalle olohuoneen seinälle. 

Teokset olivat vaikuttavia ja taide herättää ihmisissä aina niin tunteita kuin keskusteluakin. Jokainen meistä näkee ja kokee taiteen eri tavalla, ja taide kiinnostaa meitä jokaista eri kulmasta. Joitakin tauluja olisi voinut tuijotella pidempäänkin ja löytää niistä kymmeniä eri merkityksiä. 

Löysin tilaisuudesta muutaman ihan kiinnostavan kohteen, mutta taide on hyvin arvonsa tunteva. Toukokuussa kuulemma järjestetään samantyyppinen tilaisuus suomalaiselle kuvanveistolle, grafiikalle sekä valokuvataiteelle, ja tahdon käydä kyllä sielläkin.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Juustokakku-uuunipuuro


Uunipuurosta on tullut nyt pysyvä osa elämääni ja löysin taas uuden tavan tehdä sitä. Tämä on jonkinlainen uunipuuron ja juustokakun yhdistelmä, ja kaikille puurokammoisille tiedoksi, että tämä ei maistu yhtään kaurapuurolle!

Voit tehdä tämän mistä tahansa marjoista. Itse tein ensimmäisellä kerralla mustikoista, mutta nyt mustikat jotenkin kyllästytti ja tein puuron vadelmista. Tämä oli itse asiassa paljon raikkaampi ja herkullisempi kuin mustikkaversio. Tai ehkä olen vain viime aikoina syönyt liikaa mustikoita.

Tämä puuro on hyvä aamu- tai iltapala, sillä siinä on reilusti kuitua, mutta myös proteiinia rahkasta. Alkuperäiseen ohjeeseen tuli myös kananmunaa, mutta itse en nähnyt sille tällä kertaa tarvetta. Jos kuitenkin haluat aamuusi enemmän proteiinia, niin muna ei maistu tässä yhtään. Itse myös laitoin rahkan lisäksi hieman maustamatonta tuorejuustoa, mutta pelkästä rahkastakin tulee erittäin onnistunut lopputulos. Tuorejuusto tekee puurosta hieman juhlavamman.



Vadelmainen juustokakku-uuunipuuro 3-4 annosta

1 banaani
3 dl mantelimaitoa
1,5 dl pakastevadelmia
1,5 dl kaurahiutaleita
2 rkl chian siemeniä
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl sokeria
(1 muna)

Rahka-tuorejuusto täyte 

1 prk maitorahkaa
0,5 prk maustamatonta tuorejuustoa
3-4 rkl sitruunan mehua
sokeria

Vaahterasiirappia

Muussaa banaani haarukalla, ja sekoita joukkoon maito sekä kuivat aineet (ja halutessasi muna). Laita sokeria oman maun mukaan. Lisää jäiset vadelmat. Sekoita toisessa kulhossa tuorejuusto ja rahka, sitruunan mehu sekä sokeri. Pudottele lusikalla seoksesta nokareita puuroon sinne tänne ja viimeistele vadelmilla sekä halutessasi vaahterasiirapilla. Paista 175 asteessa n.  30minuuttia. Minusta tämä puuro on parasta jääkaappikylmänä!

sunnuntai 10. maaliskuuta 2024

Office look



Kukallinen bleiseri - SheinCurve
Pinkki paita - SheinCurve
Mustat farkut - Kappalh



Aloitin viime viikolla työt! Tämä on ensimmäinen työpaikkani ja toimin  nyt siis maanantaista torstaihin järjestöavustajana. Koska tämä on toimistotyötä, halusin uudistaa hieman vaatekaappiani, vaikka todellisuudessa teen työtä pääasiassa etänä. Vaikka työ on etätyötä, niin on kuitenkin mahdollisuus mennä myös toimistolle. Aion hyödyntää sitä kevään tullen kun liikkuminen helpottuu, sillä kotona saa olla muutenkin jo ihan tarpeeksi.

Hakusessa oli sellainen perinteinen office look, eli bleisereitä ja suoria housuja. Suorat housut sekä mustana että liituraitaisena minulla on jo kaapissa, ja myös farkut ovat aivan riittävän siistit. Suoria housuja voi käyttää sitten kun on vaikka jokin todellinen edustuspäivä. Minähän edustan työaikana työnantajaani, joten huoliteltu pukeutuminen on mielestäni päivän selvä asia. 

Ostin kaksi rentoa bleiseriä, joista esittelen teille nyt toisen. Sen kaveriksi ostin pinkin paidan, joka on siisti myös sellaisenaan. Siinä on selässä kaunis pitsi ja kauluksessa hieman kuviointia.  En halunnut ihan sellaista jäykkää bleiseriä, vaan hieman rennomman version. Tämä kukkableiseri on kyllä uusi suosikkivaatteeni, ja se toimittaa kesällä hyvin myös takin virkaa. Sinne sopii alle musta, valkoinen tai pinkki paita, ja se sopii niin housujen kuin hameidenkin kanssa. 

Toinen uusi suosikkiasuni on tuo helmin koristeltu neuletakki sekä musta toppi. Tämä on hieman rennompi asu, mutta kuitenkin siisti ja edustava. Toppi ei ole ihan tavallinen, vaan siinä on rintojen kohdalla kiva rypytys.  Lisäksi sen olkaimet ovat selästä ristissä, joten ei tarvitse miettiä putoaako olkain olkapäältä. Se on ainakin kesällä plussaa. Toppi on erittäin mukava päällä, ja haluaisinkin ehkä tilata kaappiini toisen tällaisen.

Neuletakki on vanhan roosan värinen ja siinä on aivan ihanat hihat. Hihoissa on koristeena helmiä ja ne asettuvat tuolla tavalla hieman pussimaisesti. Tämäkin tulee varmasti olemaan käytössä viileinä syysiltoina. 

Mitä tykkäät uusista "työvaatteistani"? 

 

Neuletakki - SheinCurve
Rypytetty toppi - SheinCurve
Mustat farkut - Kappalh

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

Viherkausi



Helmi-maaliskuu on jälleen kerran viherkasvien kulta-aikaa. Vaihdoin viime viikolla mullat ja osa kasveista siirtyi samalla isompiin ruukkuihin. Yritän taas kasvattaa jättifiikuksen, yksi värinokkosen raasu meni roskiin ja monesta kasvista otin pistokkaita tulemaan. 

Tällä hetkellä täällä 53 neliön kaksiossa on 31 kasvia. Sain kasveja siirreltyä nyt vähän paremmille paikoille ja samalla järjesteltyä ne jotenkin raikkaamman oloisesti. Multien vaihdon yhteydessä käytän kasvit aina suihkussa ja osa käy myös parturissa - tällä kertaa esimerkiksi ihmepensas madaltui aika paljon. Multien vaihto tai osavaihto antaa kasveille voimaa uuteen kasvukauteen, ja siksi se onkin hyvä tehdä näin kasvukauden alussa. Itse en joka vuosi vaihda kaikkia multia, vaan joka toinen kevät vaihdan vain puolet ruukun mullasta. Olen todennut, että se on ihan riittävä toimenpide, ja samalla säästää aikaa, vaivaa sekä rahaa.



Minulta löytyy seuraavat huonekasvit:

2 x anopinkieli
2 x anopinhammas
2 x kultaköynnös
1 x juoru
1 x traakkipuu
2 x fiikus
2 x lyyraviikuna
2 x nukkumatti
1 x raitamatti
1 x jukka palmu
1 x kultapalmu
1 x vuoripalmu
2 x enkelinsiipi
1 x marraskuunkaktus
2 x aasinkorva
1 x limoviikuna
1 x juurakkovehka
1 x timanttiananas
1 x ihmepensas 
1 x liuska-aralia
1 x juovatraakkipuu
1 x värinokkonen
1 x apostolinmiekka

Samalla kun sain kasvit kuriin ja järjestykseen, niin löysin vihdoin tilaa myös muutamalle valokuvalle. Kiva saada miehestä muistoja ympärille, kun en ole vielä keksinyt mille seinälle tekisin sellaisen vaihtuvan valokuvakollaasin. Odotan jo kevään etenemistä, jotta pääsisin laittamaan parveketta ja ihmettelemään, että mikä siellä oikein menestyisi. Uusi parveke on aina uusi haaste! 

'

maanantai 26. helmikuuta 2024

Kirjastoahdistus


Minulla on lapsesta asti ollut tietynlainen kirjastoahdistus. Peruskoulussa kirjastosta oli pakko lainata kirjoja ja pakko lukea niitä. Kirjastossa piti olla hiljaa. Kirjastoon liittyi hirveästi pakkoja.

Näin ollen en ole siis aikuisenakaan viihtynyt kirjastoissa tai käyttänyt niitä. Kirjastoon sisään astuessa minuun iskee sellainen vastareaktio, että tuntuu kuin siellä pitäisi vaan huutaa. Muutama vuosi sitten yritin alkaa kirjojen lukijaksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Silloinkaan en mennyt kirjastoon itse, vaan mies varasi ja haki kirjat minulle. Ai miksi? No koska minulla ei ole kirjastokorttia!

Reilu viikko sitten selailin kirjakaupassa ruokakirjoja, ja haaveilin airfryer kirjasta. Airfryer on minulla kuitenkin vain lainassa, joten en viitsinyt ostaa kirjaa. Kaverini tokaisi, että tämän saisi varmaan kirjastosta, ja teidän olisi pitänyt nähdä kuinka ilmeeni kirkastui. Kirjastosta?! Olin aivan täysin unohtanut koko laitoksen olemassa olon, kun mies ei ole lainailemassa kirjoja. Päivää myöhemmin marssin Helsingin keskuskirjasto Oodiin ja hommasin itselleni kirjastokortin.

Nyt minulla on kirjastokortti ja kaikenlaista varattuna. Ymmärsin, ettei sieltä ole pakko lainata vain kirjoja, vaan nykyään kirjastot tarjoavat paljon muutakin. Sieltä löytyy esimerkiksi lautapelejä, porakoneita, lumikenkiä ja verenpainemittareita. Kirjastoissa on myös kahviloita, siellä voi käydä inspiroitumassa lehdistä tai tehdä etätöitä. Yritän nyt olla aikuinen, päästä eroon kirjastoahdistuksestani ja vilautella oranssia korttia mahdollisimman ahkerasti.   

lauantai 24. helmikuuta 2024

Puoli vuotta


Tänään tulee puoli vuotta siitä, kun mies lähti luotani. Puoli vuotta sitten mies meni sairaalaan hengitysvaikeuksien vuoksi ja sille tielle hän jäi. Ehdin onneksi hänen luokseen, sain olla paikalla ja pitää kädestä. Vaikeinta oli jättää hänet sinne sairaalan huoneeseen tietäen, että emme enää tapaa. 

Aika on mennyt kummallisen nopeasti, mihin vaikuttaa varmasti muuttotohina. Siinä kaiken keskellä ei niin ehtinyt ajatella, mutta nyt sitä aikaa on ollut. Aloitin reilu kuukausi sitten 12 viikkoa kestävässä sururyhmässä, joka on tuonut suruun ja menetykseen uudenlaisia näkökulmia. On myös hyvä päästä puhumaan vertaistensa kanssa.

Tänään minusta on tuntunut yksinäiseltä, niin kuin monena muunakin päivänä. Kaipaan juttukaveria ja arjen kumppania, ystävää ja lohduttajaa. Olen huomannut, että suru muuttaa muotoaan lähes päivittäin. Joskus se tulee vihana, joskus ikävänä. Toisinaan suru on luonani ilona ja kiitollisuutena. Tänään se on paikalla ahdistuksena tuosta illasta.

Meidän piti tänä vuonna juhlia yhdessä 10 vuotiasta koiraa. Meidän piti mennä Pariisiin. Meidän piti käydä pariterapiassa ja saada suhde paremmaksi omien asuntojen myötä. Meidän oli tarkoitus olla taas onnellisia. Tuon kaiken sijaan ostin itselleni ruusuja. Niin kuin joulunakin. Punaisista ruusuista on tullut itselleni tällaisten merkittävien päivien, rakkauden ja kaipauksen symboli. 

tiistai 20. helmikuuta 2024

Kymmenen


Taisto täyttää tänään 10 vuotta! Mihin ihmeeseen tämä kaikki aika on mennyt? Muistan kuin eilispäivän kun pieni koiranpennun rääpäle saapui meille ja istahti vesikuppiinsa. Nyt se on jo vuosikymmenen nähnyt ja kokenut tätä elämää.

Taiston alku ei ollut helpoin. Ihan pienenä pentuna se söi kerran vahingossa lääkkeitä ja vietti yön päivystyksessä. Onneksi selvisimme säikähdyksellä. Alkuvuosina olin sen kanssa myös usein tiputuksessa ripulin takia, kunnes ymmärrettiin, että kyseessä on allergia. 

Taisto on aina ollut omalaatuinen, hieman dramaattinen koira, samalla kuitenkin kovin fiksu ja oppivainen. Taisto on luonteeltaan herkkä ja pelokas, ja itselläni meni vuosia ymmärtää sitä. Ajattelin aina, että minussa on vikaa, kun en saa koiraa tottumaan uusiin kohtaamisiin enkä kitkettyä siltä haukkumista pois. Lopulta opin ymmärtämään, että koira pelkää ja koko maailmani muuttui kun oivalsin sen. Koirassa ei ole vikaa sen enempää kuin minussakaan, se vain on reaktiivinen kuten monet muutkin koirat. Se pelkää uusia tilanteita, tuntemattomia ihmisiä ja suojelee minua ihan hulluna. Se on koiran ominaisuus, ei virhe tai koulutuksen puute.


Vanhemmalla iällä Taistolle on tullut erinäisiä sairauksia, kuten sydänvikaa ja kroonista kipua. Sillä on myös epilepsia, joka ei oireile kouristuksina vaan näkymättöminä kärpäsinä. Se ikään kuin yrittää napsia kärpäsiä ilmasta suuhunsa ja samalla koiraan ei saa kontaktia. Tämäkin saatin onneksi lääkkeillä hallintaan eikä sairaus enää häiritse arkista aherrustamme. 

Kymmenen vuotias Taisto on hyvin mukavuudenhaluinen, arvonsa tunteva ja iloinen vanha herra. Rutiinit ovat kaikki kaikessa, ja siihen liittyen viime syksyinen muutto olikin hieman haastava. Vanhassa kodissa ei juurikaan ollut eroahdistusta, mutta muuton jälkeen minun oli mahdotonta poistua kotoa. Onneksi se kuitenkin meni ajan kanssa ohi, ja nyt koira jää ihan rauhallisesti yksin kotiin - niin kuin aina ennenkin. 

Tänä aamuna pedistään heräsi harmaatunut kuono, joka oli yhtä innoissaan uudesta päivästä kuin aiemminkin. Vanhuus ei ole vauhtia hidastanut, mutta terrierin luonne on hieman pehmentynyt. Toivottavasti tuo harmaahapsi nousee pedistään vielä lukemattoman monia kertoja, sillä toivon, että meillä on vielä useita yhteisiä seikkailuja edessämme. 




lauantai 17. helmikuuta 2024

Durrasämpylät


Viime vuoden puolella Virtasalmen Viljatuotteelta tuli markkinoille uusi jauho. Durrajauhoseos sisältää täysjyvädurrajauhoa, perunajauhoa, tapiokatärkkelystä sekä psylliumia, ja lisäksi saatavilla on myös pelkkä täysjyvädurrajauho. Durraseos sopii kaikkiin kohotettaviin leivonnaisiin, kuten sämpylöihin ja täysjyvädurrajauho puolestaan sopii esimerkiksi flatbreadin tai tortillalettujen valmistukseen.

Kokeilin alkuvuodesta tehdä tuosta durrajauhoseoksesta sämpylöitä, mutta siitä tuli omaan makuuni hieman liian rapeat sämpylät. Tuoreiden sämpylöiden pitää olla pehmoisia ja muhevia, joten seuraavalla kerralla korvasin puolet jauhoista Virtasalmen vaalealla jauhoseoksella. Durrajauhoseoksen kerrottiin antavan taikinoihin vehnämäistä makua ja tuntua, ja se todellakin piti paikkansa. Ihan kuin taikinaan olisi tullut oikeaa, vehnämäistä sitkoa. Durrassa oli hämmästyttävän voimakas, jotenkin sellainen hapan ja juureva maku, ja se maku ei kyllä sopinut omaan suuhuni. Kun jauhot oli puoliksi korvattu toisella, niin maku ja koostumus oli parempi.

Nykyään teen itselleni vain 2,5 desin sämpylätaikinan, josta tulee neljä sämpylää. Gluteenittomat itsetehdyt leivät eivät ole kovin hyviä seuraavana pävänä, joten en viitsi tehdä niitä kovin montaa kerralla. Näitä on nopea leipoa, joten mielummin teen vähän ja usein. Itse en käyttäisi durrajauhiseosta makeisiin leivonnaisiin kuten pullaan, mutta churroja olisi kiva kokeilla. Tämä voisi toimia myös amerikkalaissa pannukakuissa ja pelkästä taysjyvädurrasta voisi joskus tulevaisuudessa kokeilla vaikkapa flatbreadia. 


Durrasämpylät 8kpl

4 dl vettä
1 pss hiivaa
1 tl sokeria
1 tl suolaa
0,25 dl öljyä
2 rkl pellavansiemeniä
2 tl kuminan siemeniä
3 dl vaaleaa jauhoseosta
2,5 dl durrajauhoseosta

Lämmitä vesi hiivalle sopivaksi (42astetta). Sekoita veteen hiiva ja sokeri, anna seoksen olla 5-10 minuuttia. Lisää suola, kumina ja siemenet sekä suurin osa jauhoista. Vaivaa hetki ja lisää öljy sekä loput jauhot. Muotoile pellille sämpylöiksi ja anna kohota 30 minuuttia. Paista 200 asteessa 20 minuuttia ja herkuttele tuoreena. 



*tämä ei ole maksettu mainos

maanantai 12. helmikuuta 2024

Ikävä


Iltaisin kulutan paljon sarjoja, sillä silloin yksinäisyys valtaa sielun. Sarjat auttavat pakenemaan, hetkeksi unohtamaan ja piiloutumaan. Tänään aloitin katsomaan uudestaan draamasarjaa Mullan alla. Se oli yksi ensimmäisistä sarjoista, jonka katsoimme yhdessä miehen kanssa ja juuri siitä syystä, se ei kyllä auttanut unohtamaan.

Suhteemme alkuaikoina minulla oli tapana käpertyä miehen kainaloon samalla kun kulutimme tuntikaupalla tv-ohjelmia. Tuo käpertymisen muisto kuuluu vahvasti tähän sarjaan ja sen uudelleen katsominen tuo minulle paljon takaumia mieleen. Joskus jaksot keskeytyivät kun keksimme parempaa puuhaa ja tajusin, että nuo hetket ovat niitä onnellismpia hetkiä elämässäni. Enkä ole ollenkaan varma, että tuleeko sellaisia kohdalleni enää koskaan. 

Myöhemmin, kun suhde tuli arkisemmaksi, syliin käpertyminen unohtui, mutta sarjat jäivät. Ne olivat eräänlainen intohimo meille kummallekin ja yhteisistä ohjelmista syntyi myös pitkiä keskusteluja.

Ikävä on vasta viime aikoina löytänyt luokseni. Mies on ollut tiiviisti läsnä unissani ja usein herään aamuöisin tuskaisena ja hikisenä epäuskoiseen tunteeseen. Onko se oikeasti totta? Olen nimittäin vasta nyt olen alkanut tajuamaan, että en voi enää puhua hänelle. Ei tule enää niitä keskusteluja, joita rakastin. Enää ei katsota yhtään jaksoa yhdessä. Enää ei ole tulevaisuutta.

Kaiken tajuamiseen on mennyt aikaa. Epäilen, että olen pitänyt todellisuuden tietoisesti kaukana - samoin kuin ikävän. En ole antanut sen tulla lähelle. Mutta nyt antaisin mitä vain, että saisin miehen takaisin - edes sen yhden jakson, yhden keskustelun, yhden illan ajaksi. Minulla on niin ikävä, ettei mikään vertauskuva riitä sitä kertomaan.