sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Joulukortit 2021




Olen tuskaillut tässä viime viikot joulua, sillä meidän joulusuunnitelmat meni niin sanotusti aivan pipariksi ja siinä samalla katosi myös joulumieleni. Meidän oli miehen kanssa tarkoitus mennä hotelliin jouluksi ja olisimme saaneet tämän pienen joululoman anoppipuolelelta lahjaksi, mutta varauksemme peruttiin hotellin toimesta. Olen yrittänyt muihin hotelleihin, mutta kaikki on jo ihan tukossa, emmekä halua Helsinkiä kauemmas, sillä ajatuksena olisi ollut ottaa koira mukaan. Kuvittelin jo ihanan rennon ja suloisen hotellijoulun, ja nyt kun sitä ei tule, niin minua ei kiinnosta koko joulu yhtään. Tästä syystä blogigin on ollut hieman vaisu, sillä ei vain ole ollut mitään asiaa.

Ainut joulupanostukseni on kolme hyasinttia, koska ne nyt vain tuoksuvat niin hyvälle, sekä joulukortit. Vaikka itseäni ei joulu kiinnosta, niin haluan silti ilahduttaa esimerkiksi papaa, jolle joulukortti on varmasti tärkeä ja merkityksellinen. Mutta en aio laittaa yhtään joulukoristetta, en leipoa pipareita enkä edes kaiva tonttulakanoita kaapin perältä. 

Joulukortit tuottivat suurta päänvaivaa, sillä tekemäni korttipohjat odottivat hyllyllä ja muistuttivat olemassa olollaan joka päivä. En saanut inspiraatiota varsinaisiin kortteihin, joten lähdin vain kiertelemään askartelukauppaan. Sieltäkään ei tarttunut mukaani kuin puisia enkeleitä, joten aloin kaivella askartelukaappiani. Hetken kun pyörittelin kaikkea korttipohjien päällä, niin sieltä se idea sitten vähitellen kuoriutui.

Maalasin enkelit kultamaalilla ja yhdistelin ne pienten kakkupaperien kanssa kortin keskiöön. Enkelit laitoin roikkumaan pienen pienillä pyykkipojilla ja keskelle liimasin hyvän joulun toivotuksen. Lopputuloksesta tuli juuri näköiseni - sopivasti kaikkea, muttei liikaa. Enkelit saa halutessaan myös irti kortista, jolloin niitä voi käyttää vaikkapa kuusenkoristeena. Nyt vain kortit kuoriin ja kuoret postiin. 

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

Corn flakes puikot

 

Meille on syntynyt uusi arkiruokasuosikki. Se on helppo ja maukas, eli paneroidut kanafileet. Olen paneroinut niitä murskatuilla maissihiutaleilla ja tällä kertaa kokeilin samaa temppua myös lohen kanssa.

Leikkasin lohifileen nahattomaksi ja paloittelin sen kalapuikkomaisiksi paloiksi. Näitä kannattaa tehdä aina päiväkohtainen annos, sillä seuraavana päivänä lämmitettyjen puikkojen panerointi menee jotenkin sitkeäksi. Itse esimerkiksi teen niin, että leivitän ne valmiiksi kahteen uunivuokaan ja paistan vasta seuraavana päivänä toisen niistä.

Kalapuikkoja varten sekoitin yhteen kulhoon Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta sekä kuivattua tilliä ja sitruunapippuria. Toiseen kulhoon kaksi munaa, joiden rakenne vatkataan rikki ja kolmanteen nyrkissä puristeltuja corn flakeseja. Ei haittaa, jos maissihiutaleisiin jää kokonaisia paloja ja ne voi halutessaan myös korvata gluteenittomilla pankojauhoilla. 

Sitten vain kanat tai kalat pyöritellään ensin jauhoissa, seuraavaksi munassa ja lopuksi murskatuissa maissihiutaleissa. Kanan ja kalan maustan aina valmiiksi suolalla ennen panerointia.

Kanojen pinnalle laitan ennen uunia vielä hieman öljyä tai juoksevaa oivariinia, mutta lohi on jo itsessään sen verran rasvaista, että siinä en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Lopuksi 200 asteiseen uuniin noin 20-30 minuutiksi ja nämä rouheat kalapuikot tarjoilin muussin sekä chiliaiolin kera. Itse tykkään puristaa puikkoihin vielä reilusti sitruuna - oli se sitten kanaa tai kalaa.




lauantai 30. lokakuuta 2021

Halloween kuppikakut


En yleensä vietä halloweenia tai leivo mitään teemaan sopivia kakkusia, mutta tänä vuonna kaveri pyysi, että jos leipoisin hänen lapsilleen jotain hurjia muffinsseja. Olin tietysti otettu ja ryhdyin tuumasta toimeen. 

Päädyin kuppikakkuihin ja pohjana oli kurpitsamuffinssi, jonka jouduin kylläkin vaihtamaan bataattiin. Olin ilmeisesti hieman myöhässä liikkeellä, kun kaikki kurpitsasoseet oli myyty, mutta totesin bataatin ajavan asiaa tässä kohdin. Kuorrutteen sekoitin tomusokerista ja tuorejuustosta, jonka lopuksi värjäsin elintarvikeväreillä oranssiksi. Sekoitin keltaista ja punaista väriä, sillä myös oranssi elintarvikeväri oli loppu.

Olin myöhässä koristeidenkin suhteen, kun kaikkialle oli jo vaihdettu joulukoristeet, mutta onneksi löysin edes yhden pussin haamuvaahtokarkkeja kuppikakkuihini ja täytekakkuun ajattelin askarrella oreo-hämäkkejä. Täytekakku on vielä tekeytymässä, joten sitä en voi vielä esitellä, mutta tässä kuitenkin ohje hurjiin haamukuppikakkuihini! 



Halloween kuppikakut 

1,6 dl tai gluteenitonta jauhoseosta
1,6 dl sokeria
1 rkl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,5 tl suolaa
40 g pehmeää voita
1,2 dl maitoa
2 kananmunaa
200 g kurpitsa- tai bataattisosetta

Kuorrute
500 g maustamatonta tuorejuustoa
2-3 rkl tomusokeria
elintarvikeväriä

Sekoita kaikki keskenään ja jaa taikina 12 muffinivuokaan. Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia. Jäähdytä hyvin. Notkista tuorejuusto, mausta tomusokerilla ja värjää. Pursota muffinssien pinnalle ja koristele haamuilla tai muilla hurjilla koristeilla.



tiistai 26. lokakuuta 2021

Joulukorttipohjat

 

Viime viikolla sain joulukortteihin tarkoitetut paperit valmiiksi. Kierrätyspaperin silppuamisessa oli kova homma, mutta pidin pussin kätevästi näkyvillä, niin pystyi aina ohimennen repimään paperin jos toisenkin. Näin se ei tuntunut niin pitkästyttävältä.

Ajattelin tarvitsevani paperisilppua paljon, joten tein sitä myös paljon. Kun revityt paperit olivat lionneet yön yli ja päästiin sauvasekottimen kimppuun, niin tajusin tehneeni virheen. Paperia oli liikaa. Jouduin jakamaan sitä useampaan ämpäriin ja vatiin, jotta kone jaksoi soseuttaa sen tasaiseksi massaksi. Siitäkin huolimatta joihinkin valmiisiin tekeleisiin päätyi paperinpaloja massan mukana, mutta en piitannyt. Käsintehdyn pitää olla käsintehdyn näköistä. 

Tarkoituksenani oli siis tehdä maksimissaan 20 kappaletta, mutta lopputulemana oli 46 valmista paperia. No onneksi pohja ei ole joulunpunainen, niin voin käyttää näitä muihinkin tarkoituksiin. Halusin papereihini tuoksua ja glitteriä, kuten viimeksi mainitsinkin. Kun laitoin paperisilpun yöksi kuumaan veteen, heitin samalla joukkoon useamman kanelitangon. Ja hups, sehän toimi! Ajattelin ensin, että mitä jos kanelitangot värjäävät massan inhottavan rusehtavaksi ja tein pienen tieteellisen kokeen. Laitoin lasiin kanelitangon sekä kiehuvaa vettä, ja kun värineritys ei ollut kovinkaan kummoinen, niin uskalsin heittää niitä massaan uiskentelemaan. 



Paperia tehdessä tuoksui hyvälle ja valmiskin paperi tuoksuu kanelille, mutta toivon vain, että tuoksu kestää jouluun asti. Glitterin kanssa olikin sitten vähän vaikeampaa. Sekoitin valmiin paperimassan joukkoon kaksi pientä purkillista irtohilettä, sillä ajatuksenani oli, että hile sekoittuu massaan, mutta sehän päättikin vain kellua veden pinnalla. Näin ollen hilettä tuli yliampuvasti pariin ensimmäiseen paperiin ja seuraaviin ei juurikaan. Vaihdoin kesken kaiken kultaiseen glitteriin, sillä ajattelin sen näkyvän enemmän eikä se haittaa vaikka se sekoittuisi hopeisen kanssa.

Paras taktiikka oli, kun ripotteli veden pinnalle glitteriä aina kahden paperin välein. Tällä tavoin sain tasaisimman lopputuloksen. Glitteriä oli kyllä myös joka paikassa muualla kuin papereissa eli jos et halua sitä pyykkeihisi, niin käytä jotain muuta kuin pyyhkeitä. Meillä nimittäin nyt iloisesti pyyhkeet kimmeltää - pesusta huolimatta! 

Kuivuttuaan paperit olivat melko kupruisia, joten ajattelin kokeilla silittää niitä silitysraudalla. Käänsin raudan miedoimmalle ja silitin ensimmäistä paperia kahden leivinpaperin välissä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Käänsin rautaa kovemmalle ja tartuin sumutinpulloon. Pari hentoa suihkausta auttoi papereita suoristumaan, mutta kannattaa olla varovainen, ettet kastele liikaa. Paperit suoristui ja nyt pidän ne kirjan alla siihen asti kunnes askartelen ne korteiksi.

Mutta nyt niitä olisi - 46 kanelilta tuoksuvaa ja yltiökimaltavaa kierrätyspaperista tehtyä paperia. Tarkemmat ohjeet itsetehtyyn paperiin löydät täältä. Nyt vain odottelen, että minulle iskisi jonkinlainen kortti-inspiraatio, sillä en yhtään tiedä millaiset joulukortit näistä tekisin. 

torstai 21. lokakuuta 2021

Lempikuppi


Kuva täältä

Tiedättekö sen tunteen, kun ottaa kaapista sen lempimukin, kaataa siihen täydellisen kahvin ja nautiskelee sen hörppy kerrallaan? Minulla on ollut lempikuppi, tai oikeastaan kuppipari, jotka saimme kihlajaislahjaksi. Viime viikolla toisesta melkein irtosi kahva, enkä halua enää käyttää niitä, ettei ne mene kokonaan sirpaleiksi. Nyt ne siis vain koristavat palakaappia ja minulla on etsinnässä uusi lempikuppi.

Toinen olemassa oleva lempikuppini majailee äidin luona, ja siellä sen on pysyttävä, sillä mistä muutoin juon kahvini siellä ollessani. Miehellä on käytössään viime jouluna ostamani muki, jossa on koiramme kuvia, ja hän ehdotti minullekin sellaista, mutta itse en tykkää kuvamukien ulkomuodosta. Eli olemme umpikujassa - mistä löytää uusi, täydellinen lempikuppi?

Kuppi ei saa olla pieni, muttei liian isokaan. Mielummin korkea, kuin liian laakea. Kukkakuvio on melkeinpä pakollinen, mutta se ei saa olla liian yliampuva. Ulkonäön tulee olla muodollisesti pehmeä, ei kulmikas. No kyllä sinä tiedät, sellainen täydellinen kuppi!

Etsin muutaman esimerkin, mutta en tiedä onko näistä mikään se oikea. Ensimmäinen vaihtoehto ylhäällä on Greengaten Petricia kuppi, jonka muotokieli on lähimpänä sitä äidin luona olevaa kuppia. Tuollainen pieni "jalka" on kiva, mutta juuri tuon kyseisen kupin kukat ei miellytä.

3/5

Kuva täältä

Seuraavana on Arabian Huvila-sarjan kuppi, jonka vaaleanpunainen kuvio olisi täydellisen hempeä, mutta en pidä näistä Teema-sarjan tyylisistä mukeista. Ne on jotenkin liian virtaviivaisia ja suoria. Siitä syystä yksikään Muumimuki ei voi ikinä päätyä lempimukikseni.  

Heini Riitahuhdan käsialaa oleva Huvila-sarja on osa Roosa nauha -kampanjaa, jolla tuetaan suomalaista syöpien tutkimusta. Tämä ostos olisi siis myös hyvä teko, mutta se ei riitä lempikupin asemaa tavoiteltaessa. Lautasia ja kulhoja puolestaan voisin Huvila-sarjasta kotiuttaa mielelläni.

2/5

Kuva täältä

Tämän kupin näin viimeksi käydessäni Stockmannilla. Se iski minuun niin kuin lempikupin kuuluukin, mutta jostain syystä se kuitenkin jäi vielä hyllyyn. Pentikin Vilja-sarja on Minna Niskakankaan suunnittelema ja mukia löytyy myös ruskealla kuviolla. 

Tämän mukin etuja on korkeus ja 4,5 desin vetoisuus, mutta onko sekin liian suorakulmio?

4/5

Kuva täältä

Tämä Villeroy & Bochin Mariefleur -muki ei kuvioltaan miellytä silmääni yhtään, mutta pyöreys ja muotokieli vetää puoleensa. Pyöreyden ja jonkinlaisen pehmeyden vuoksi pidän paljon myös Marimekon Oiva-sarjasta, mutta sen sarjan mukit taasen ei minua säväytä.

1/5


Kuva täältä


Greengatelta löysin toisenkin mukin, mutta senkin kuviointi on vähän liikaa tai liian vähän. Tämä Marley white -muki on kukkakuvioinen ja pyöreän pehmeä, mutta jotenkin väärällä tavalla. 

1/5

Lopputuloksena voin vain todeta, että ei löytynyt kuppia ei. Tämä tuntuu teistä varmasti yhtä suurelta ongelmalta kuin Pelle Hermannin vetinen nenäliina, mutta aamukahvini ei ole kohdillaan ennen kuin uusi lempikuppi löytyy.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Rocky road brownie

 
Pyjamabileistä jäi vaahtokarkkeja ja mielessäni alkoi pyöriä suklainen rocky road. Etsiskelin pitkän tovin sopivaa gluteenitonta ohjetta ja päädyin lopulta täysin jauhottomaan versioon.

Ajatuksissani oli sellainen yltäkylläisen suklainen ja täyteläinen browniepohja, jonka päällä on paahtuneita vaahtokarkkeja, pähkinöitä ja kinuskia. Pähkinät vaihtui matkalla snickersiin ja pohja ei ollut niin täyteläinen kuin olisin halunnut. 


Tarvitset kolme banaania, 3,5 desiä nutellaa, kolme munaa, kaksi ruokalusikallista tummaa kaakaojauhetta sekä 1,5 teelusikallista ruokasoodaa. Kaikki laitetaan tehosekoittimeen ja ajetaan tasaiseksi taikinaksi. Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan ja itse laitoin sinne tänne vielä maapähkinävoisilmiä yllätykseksi. Pohjaa paistetaan 175 asteessa 35 minuuttia, mutta itse otin kakun 25 minuutin kohdalla pois ja lisäsin päälle vaahtokarkit sekä snickersit paloiteltuina. Paistoin vielä sen kymmenisen minuuttia vaahtokarkkeja vahtien ja annoin jäähtyä kunnolla. Lopuksi vielä ennen kakun paloittelua kaadoin päälle valmista kinuskikastiketta. Vaikka vuoka oli pieni, niin tästä sai hyvin 12 palaa, sillä pohja kohosi uunissa reilusti ja täytteineen kaikkineen tämä oli aika makeaa, joten isoja paloja ei tarvittu.

Ajattelin nutellan riittävän suklaisuuteen ja täyteläisyyteen, mutta oikeastaan tämä brownie ei ollut brownieta nähnytkään. Enemmänkin tuli mieleen mehukas banaanikakku, joka sekään ei ole pahaa, mutta se ei ollut sitä mitä nyt haettiin. Ohje kuitenkin oli toimiva ja helppo, joskaan ei kovin edullinen kun nutellaa meni yli purkillinen. Rocky road browniena tämä toimi, mutta jos olisin tehnyt vain brownieta, niin pettymys olisi ollut melkoinen. 

lauantai 16. lokakuuta 2021

Pyjamabileet



"Hei mä tiiän! Valvotaan myöhään, kerrotaan blondivitsejä ja aamulla mä teen sulle pannarii!" Tämä Shrekistä tuttu lausahdus pääsi osaksi oikeaa elämää, sillä me järjestimme parhaan ystäväni kanssa aikuisten pyjamabileet. Onko mitään parempaa, kuin viettää viikonloppu maailman parhaimman ihmisen kanssa? No ei ole. Miksi me aikuistuessa usein unohdamme kaiken hauskan? Miksei aikuisetkin voisi viettää pyjamabileitä? No kyllä voi!

Minulla ei ole ollut pitkään aikaan niin kivaa, kun meillä oli pyjamabileissämme. Katsoimme useamman leffan putkeen, pelasimme lautapelejä ja eihän pyjamabileet olisi mitään ilman vanhaa kunnon pullonpyöritystä. Tein ison kasan lettuja ja ruoaksi ihanat toastit. Herkkukaakaota vaahtokarkeilla ja lempparipyjama päällä koko päivän. Valvoimme aamuyöhön, nukuimme pitkään ja söimme herkkuaamiaisen. 

Suosittelen kokeilemaan, toimii!