Smetanakana

Jos etsit mitä maukkainta arkiruokaa, niin se on tässä. Smetanakana, joka sopii tarjoiltavaksi täysjyväriisin tai pastan kanssa. 

Tämän ruoan ehdoton makupari on paprika ja smetana. Smetana tekee kastikkeesta ihanan täyteläisen ja paprika on se maku, jota tämä ruoka kaipaa. Itse tykkään paprikan lisäksi laittaa tähän bataattia, mutta voisin kuvitella, että tähän sopisi hyvin myös rapsakka varsiparsakaali tai värikkäät kirsikkatomaatit.

Teen tätä yleensä reilusti kerralla, koska kastiketta voi hyvin myös pakastaa. Itse tykkään käyttää broilerin paistileikettä, mutta suikaleet tai fileepihvit käyvät myös. Dijon-sinappi antaa ihanaa syvyyttä ja tuore ruohosipuli viimeistelee kokonaisuuden. Joskus käytän tuoreen paprikan tilalla säilykeversiota, ja ruoasta saa kevyemmän tai vielä kermaisemman valitsemalla käyttääkö smetanan kanssa vettä vai kermaa.  

Smetanakana

500 g maustamatonta broileria

100 g smetanaa

1 punainen paprika

1 bataatti

1 sipuli

2- 4 valkosipulin kynttä

1 tl Dijon -sinappia

paprikajauhetta, mustapippuria, curryjayhetta

suolaa

vettä

tuoretta ruohosipulia

Lisäksi esim. gluteenitonta pastaa 

Kuori ja pilko bataatti sekä sipulit. Kuullota sipulit, lisää kanat, bataatti ja paprikan palat. Mausta ja lisää smetana sekä vettä tai kermaa, jotta saat smetanasta kastikemaisen. Anna hautua kannen alla. Voit tehdä tämän myös uunissa, kannellisessa uunivuossa. Viimeistele ruohosipulilla ja tarjoile pastan tai täysjyväriisin kanssa. Itse usein pilkon kypsän kanan pieneksi ja sekoitan koko kastikkeen pastaan, jolloin seuraavana päivänä ruoka on vain lämmitystä vaille valmis.

Minä voitin!

Tällä viikolla alkoi syksyn Poetry slam illat Helsingissä kulttuuritehdas Korjaamolla. Osallistuin tietysti ja sinähän kävi niin, että minä voitin!

Olen nyt vuoden ajan käynyt osallistumassa, ja aina jäänyt kakkos- tai kolmossijalle. Nyt pääsin yltämään ihan voittoon asti, sain mainetta, kunniaa ja kivan rahapalkinnon. Loppujen lopuksi kuitenkin rahaakin parempaa oli se, että tekstini saivat ihmiset tuntemaan - nauramaan, ehkä itkemäänkin. 

Käsittelen runoissani usein melko raskaitakin aiheita, vaikka verhoilen ne kevyisiin sanoihin. Tälläkin kertaa runoni koostuivat kuolemasta, leskeydestä sekä naiseuden monista näkökulmista. Edelleen lavarunous on itselleni todella rakas harrastus ja kyllähän tällainen voitto saa jatkamaan, kun ihmiset arvostavat tekstejäni. Kirjoitan ennen kaikkea itselleni, mutta samalla toivon myös, että muut ihmiset saavat teksteistäni jotain mukaan itsellensä. 

Oli itseasiasiassa aika yksi hämmentävä kohtaaminen tässä taannoin. Omassa lähikaupassani, siellä hyllyjen välissä tuli eräs rouva kysymään, että olenko menossa syksyllä Korjaamolle. Sanoin, että kyllä tarkoitus olisi, johon hän vastasi odottaneensa jo pitkään, että minua ja runojani pääsisi taas kuulemaan. Olin tilanteesta hyvin hämilläni, mutta otettu, sillä selkeästi olin teksteilläni tehnyt häneen vaikutuksen.

Alapuolelta voit lukea runoni, joilla tällä kertaa kisailuun osallistuin. Sanat ovat yksi elämän parhaista asioista ja sanat onneksi elävät ikuisesti.

Ole täydellinen, hoikka ja kaunis

Kasvata pitkät hiukset, meikkaa huolella,

mutta ole luonnollinen

Pukeudu valtavirtaan, ja ole vahvasti oma itsesi

 Etene uralla, synnytä kotona ilman apuja

 Kasvata viisi lasta ja mies

Ole villi makuuhuoneessa ja velho keittiössä

 Ole uskottu vaan älä uskoudu

 Alistu, mukaudu, ole itsenäinen ja vahva 

Ole nainen

Mutta aina ei jaksa olla nainen

On päiviä, jolloin ei tee mieli pukea rintsikoita, 

ei välttämättä edes alushousuja

Sitä vaan on pyjamassa tukka likaisena

Piti mennä aamulla suihkuun, 

mutta on kai päivä huomennakin

Korkeintaan sitä laittaa takin pyjaman päälle 

ja marssii lähikauppaan

Ostaa litran maitoa 

ja vetäytyy sohvatyynyjen väliin 

Syöden pesuvadillisen riisimuroja

samalla kun katsoo 

tuhannetta kertaa Kumman kaata 

Kumman kaa oisit mielummin...

no tänään en ainakaan itseni kanssa

Sit on niitä päiviä 

kun on ihanaa olla nainen! 

Naisena on oikeus päättää 

kenet otat tänä yönä viereesi

vai nukutko yksin tuplapeiton alla

Naisena on oikeus itkeä, ja 

yhtäkkiä oletkin mennyt 

kassajonossa eteenpäin

Eihän kukaan kestä itkevää naista

Naisena on oikeus 

saada pöytä lempiravintolasta, 

vaikka se olisikin täyteen varattu, 

sillä kuka haluaa vastuulleen nälkäkiukkuisen naisen

Naisena on myös täysi oikeus

kaivautua takaisin sinne 

sohvatyynyjen väliin,

Tilanne vaatii suklaata

sillä ei kai kukaan jaksa olla aina nainen

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

1989 - 

Tuon viivan olisi monen teorian mukaan pitänyt jo loppua

Omakin teoriani on, 

että näin olisi voinut käydä

muutamasti ollut lähelläkin

Tuo viiva on välillä paksumpi, 

joskus se aaltoilee tai himmenee

Toisinaan se on näkymättömän ohut 

näyttäytyen vain harvoille ja valituille

Noin pieneksi välimerkiksi se on kerännyt hartioilleen 

mahdottoman määrän kuonaa ja katkeruutta 

Mitä matkalla tapahtuu, se jää matkalle

Mitään kun ei saa hautaan asti 

kuin syömällä

Älä mene valoa kohti on turha ohje, 

sillä sinnehän me kaikki olemme jo matkalla

eikä meiltä kysytty lupaa 

tässä elämän juoksumatolla

Sinua ei tulla muistamaan, 

minua ei tulla muistamaan

Kekkosestakin muistetaan vain se kalju, 

Marilyn Monroesta taasen kauniit kiharat

Kannattaa siis valita missä kuontalossa menee kuolemaan, 

se ainakin jää mieleen

En saanut viime yönä unta, 

joten listasin ihmisiä, 

joika haluan hautajaisiini

Haluan matkalleni sen punaisen mekon,

kaulaani helmet ja 

punatkaa huuleni kauniiksi

1989 - 

Tuo viiva kuitenkin jatkuu vielä, 

ei kynän vedolla, mutta punaisena lankana sieluni ympärillä

Kannan mukanani sylin täydeltä katkeria unelmia ja turhia toiveita

Ja niiden kanssa minä menen valoa kohti

-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Entisen elämäni raunioilla, 

hautausmaalta poistuessa, mietin, 

miksei portinpielessä voisi olla sinkkuseinä leskille

"Leskirouva 37 v etsii uutta uhria"

Ai minkälaista kumppania etsin?

No en ole sillä tavalla kovin vaativa

Ois kiva jos hänellä ois syke

Ja jos nyt mennään pintaa syvemmälle, 

niin ois kai hyvä, että sisäelimet

hoitaisivat kukin oman osuutensa

Varpaita ja sormia voisi olla,

edes jokunen,

mutta pään olisi varmaan hyvä olla paikoillaan

Sielu on aina bonusta, 

että osaa keskustella muustakin 

kuin säästä, autoista tai sukupuolielimistä

No leikki sikseen

Ihan oikeasti toivon ihmistä,

joka kohtelee minua naisena, 

näkee minut minuna ja rakastaa palavasti 

aamuyöhön asti

En kaipaa siis edes prinsessakohtelua, 

että olen myös sillä tavalla aika helppo

Käytöstavat kuitenkin vaaditaan,

että osaa sanoa kiitos ja anteeksi

Ja mielellään vielä oikeassa asiayhteydessä

Saa olla isimaha, vaik ei ois lapsiakaan, saa olla karvaton, mut ei parraton

Ei tarvitse olla poliittisesti sitoutunut,

ei palvoa samaa jumalaa

Riittää kunhan palvoo minua, maanantaista sunnuntaihin 

ja mielellään myös kaikkina muina päivinä

Aina on plussaa, jos tahtoo kehua minua

Jos osaa olla ihminen ihmiselle

Ja jos osaa elää tätä arkea ilman,

että pitää holhota

Ei siis suoraan äidin ruokapöydästä minun pöytääni

Näin arvelinkin

Taisi mennä liian vaikeaksi

Joten eiköhän pitäydytä siinä,

että jos hänellä olisi edes se syke

Asunnosta kodiksi

Täällähän alkaa näyttää jo ihan kodilta! Sain viime viikolla vihdoin hieman tauluja seinälle, mutta seinäkello etsii vielä paikkaansa ja avohyllyt odottaa jotakuta, joka poraisi ne seinään.

Minä niin tykkään asua täällä. Täällä on kotoisaa, avaraa, valoisaa ja kaiken kaikkiaan mukavaa. Minusta on ihanaa laitella tätä pikkuhiljaa kodiksi ja suunnitella mitä mihinkin tulee. Ensi viikonloppuna ajattelin maalata yhden seinän, joka on entisen asukkaan jäljiltä maalattu melko epätasaisesti. Tarkoituksena olisi myös päällystää eteisen pöytä D-C-fixillä ja katsotaan mitä muuta pikkuhommaa keksin. Olen jotenkin tykästynyt sellaiseen kaikkeen pieneen remppahommaan, jota täällä on täytynyt tehdä. 

Tässä viime aikoina on myös tullut sellainen muutos, että Neponen muutti toiseen kotiin. Neponen on ihana ja persoonallinen tyyppi, mutta meidän arkemme ei vain ole ikinä lähtenyt toimimaan niin kuin toivoin. Ja kun koti alkaa olla täynnä kaikkea, mitä kani on päättänyt vähän maistella, repiä tai muuten vain pistää uusiksi, niin on pakko todeta, että tämä yksilö ei ehkä ollutkaan ihan minun heiniäni.

Olen miettinyt asiaa jo varmaan keväästä asti, ja vaikeinta tässä päätöksessä oli hyväksyä se, ettei minulle ole syntynyt Neposeen samanlaista kiintymystä kuin aiempiin lemmikeihin. Meillä on ollut nämä reilu kaksi vuotta todella vaikeaa ja myrskyisää, ja vain pieni osa siitä on varmasti näkynyt ulospäin. Olen yrittänyt, antanut aikaa ja ollut pitkämielinen, mutta lopulta oli vain myönnettävä, ettei tilanne olisi tullut muuttumaan. Neponen tarvitsee jotain, mitä minä en osannut sille tarjota ja toisaalta, eläinten kanssa voi tulla vastaan tilanteita, joita ei pysty ennakoimaan. 

Minulle oli myös vaikeaa tehdä päätös, koska pelkäsin mitä ihmiset ajattelevat. Mitä jos joku tuomitsee? Ja varmasti tuomitseekin, mutta siinä tilanteessa hän ei tiedä kaikki aspekteja, joita asiaan liittyy. Minusta vastuullista on pystyä myöntämään itselleen, jos oma koti ei olekaan lemmikille se oikea paikka. Aikuisen ihmisen on pystyttävä pyytämään apua.

Ja tässähän kävi lopulta todella hyvin! Neposelle löytyi uusi koti tutun ihmisen luota. Nyt tiedän, että se muutti paikkaan, jossa siitä pidetään hyvää huolta enkä kyllä mielelläni olisi antanut sitä kenenkään vieraan luokse. Itse asiassa minunkin ensimmäiset pupuni tulivat minulle aikoinaan kodinvaihtajina. Siksi toivon, että tämäkin tyttö, jolle Neponen meni, saa saman kipinän pupuihin kuin minä silloin aikoinaan. 

Rakkaus pupuja tai eläimiä kohtaan ei lopu, mutta lopulta nekin ovat yksilöitä. Me emme Neposen kanssa sopineet toisillemme, enkä usko, että kumpikaan leimaantui toiseen kovinkaan vahvasti. Loppujen lopuksi tämä oli varmasti paras päätös niin minulle kuin Neposellekin.

Nyt sitten tietysti jäi yksi huone enemmän sisustettavaksi, ja aion tehdä siitä pikkuhiljaa itselleni työ-/harrastushuoneen, ja sinne mahtuu myös hyvin yöpymään vieraita. Nyt huone odottaa verhoja, ja jotakin kivaa nojatuolia. Haluaisin sinne hieman sellaista hämyisää ja pehmoista, kirjastohuonemaista tunnelmaa.

Tällä hetkellä kuitenkin sisustusprojektin ykkösenä on eteinen, johon löysin juuri käytettynä pöydän. Se vain kaipaa hieman tyylin muutosta ja sen pöydän ylle tulee peili, johon tarvitaan sitä surullisen kuuluisaa poraa sekä sen käyttäjää.

Syksyinen banaani-mustikkapannari

Hedelmäkorissa lymyili kasapäin tummentuneita banaaneja, mutta banaanikakku ei inspiroinut. Halusin ennemminkin jotain, mikä sopisi myös välipalaksi tai iltapalalle. 

Mieleeni juolahti ajatus täytetystä pannukakusta. Siispä muussasin banaanit taikinaan ja pinnalle ripottelin mustikoita pakastimesta. Taikinasta tuli ihanan tasainen ja kuohkea, kun sekoitin sen sauvasekoittimella. Päälle vielä vähän kanelia sekä vaahterasiirappia ja koko komeus uuniin.

Olen tehnyt paljon perinteisiä pannulla paistettavia banaanipannareita, ja lisännyt niiden päälle mustikoita, joten tiesin, ettei tämä voisi mennä kovin pieleen. Halusin vielä lisää syksyistä makua, joten heitin mukaan kanelia ja kardemummaa. Banaanin makeuden vuoksi vähensin ohjeen sokerimäärän puoleen, mutta pannari olisi ehkä kaivannut hieman jotain raikkautta, joten seuraavaksi kokeilen mustikan tilalla vadelmia.

Tämän pannarin myötä mietin myös, että voisi joskus kokeilla sellaista suolaistakin pannaria. Jotenkin minulla on siitä vain semmoinen mielikuva, että se olisi kuin jättimäinen munakas. Aina toki kannattaa kokeilla uutta, joten ehkä rohkaistun seuraavaksi testaamaan suolaista pannukakkua! Tiesitkö, että en pitänyt pannarista laisinkaan ennen kuin aloin gluteenittomalle? Pannarista ja letuista jäi aina jotenkin huono olo, ja nyt olen ymmärtänyt, että se johtuikin vain vehnästä.

Mutta tässä teille herkullinen, maittava ja täyttävä vaihtoehto aamu- ja iltapalalle!

Syksyinen banaani-mustikkapannari

7 dl maitoa 

3 munaa

4 dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta

0,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

2 tl kanelia

0,5 tl suolaa

1 tl leivinjauhetta

100 g voita

4 banaania

Päälle:

mustikoita

kanelia

sokeria tai vaahterasiirappia

Sulata voi ja lisää kaikki aineet kulhoon. Surauta taikina sauvasekoittimella tasaiseksi. Kaada taikina leivinpaperin päälle korkeareunaiselle pellille ja lisää pinnalle pakastemustikoita. Ripottele lopuksi päälle vielä kanelia sekä sokeria tai vaahterasiirappia. Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti sellaisenaan, kreikkalaisen jogurtin tai vaniljarahkan kanssa. 

Thai-kanakeitto

En ole koskaan oikein ollut kanakeittojen ystävä. Viime talvena kaverini kuitenkin teki tätä kyseistä keittoa, ja ihastuin sen makuun.

Tämä keitto on ihanan täyteläinen ja lämmittävä, ja olen miettinyt toimisiko tämä myös broilerin jauhelihasta. Voit lisätä halutessasi perunan tilalle esimerkiksi riisinuudelia ja kanan voit vaihtaa kalaan, katkarapuihin tai tofuun. Keitto on helposti muokattavissa omaan makuun ja tulisuutta pystyt säätelemään chilin määrällä. Keittoon kuuluu perinteisesti korianteria, mutta omaan suuhuni se ei sovi, joten laitan mielummin persilijaa. 

Thai-kanakeitto

700 g keittojuureksia

300 g maustamatonta broileria

1 tlk kookosmaitoa

1-2 limeä

1 tuore chili

pala inkivääriä

2-4 valkosipulinkynttä

(muita vihanneksia: paprikaa, vihreitä papuja ym)

1 kanaliemikuutio

1 pss Santa Marian TomKha-keittomausteseos

2 tl TomYum -maustetahnaa

persilijaa tai korianteria

Pilko kanat, valkosipulit sekä raasta inkivääri. Paista kanat TomYum -tahnan, inkiväärin ja valkosipulinbkanssa. Laita kattilaan vettä, kanaliemikuutio ja keittovihannekset. Lisää kiehuvaan keittoon mausteseos ja kookosmaito sekä paistetut kanat. Mausta limellä ja tarkista maku. 

Rautamatkalla

Tästä alkaa minun rautamatkani! Viime viikolla minulla mitattiin ferritiini, joka oli vain 13. Käsitykseni mukaan, jotta olo tuntuisi normaalilta, pitäisi arvon olla lähempänä sataa. Terveyskeskuslääkäri sanoi vain, että voin hakea apteekista reseptivapaasti D-vitamiinia, joten aloitan nyt oman ristiretkeni kohti parempia veriarvoja. 

Ferritiinin puute aiheuttaa minulle ensinnäkin valtavaa väsymystä. Väsymystä, joka ei enää tunnu pelkältä unen puutteelta. Lisäksi minulla on aivosumua, palelemista, öisin jalat tuntuvat levottomilta, ärsyynnyn tavallista helpommin ja keskittyminen herpaantuu helpommin. Myös toistuvat ja pahentuneet migreenit saattavat johtua ferritiinitasoista, samaten kuin sydämen tykytys ja muistamisen vaikeutuminen. On vaikeampi löytää sanoja sekä tavallista heikompi stressinsietokyky. Kaikki ei tietysti välttämättä liity juuri ferritiiniin, ja monien oireiden olenkin ajatellut liittyvän krooniseen migreeniin, mutta matalalla ferritiinillä on kuitenkin hyvin monenkaltaisia vaikutuksia kehoon. Ja niin kauan kun ei tutkita, niin olen vain arvailujen varassa. Siitä olen kuitenkin varma, että tämä väsymys ei ole enää millään tavalla normaalia.

Lääkäristä kun en apua saanut, niin päätin yrittää itse. Aloitin nyt rautalisän aamuisin, jonka lisäksi aion kiinnittää huomiota ruokavalioon, jotta se olisi mahdollisimman rautapainotteinen. Eli lisään viikoittaisesti maksa- ja veriruokia, enemmän naudanlihaa tai riistaa ja kasvikunnan tuotteista pyrin syömään enemmän valkoisia papuja, pinaattia sekä linssejä. Tärkeintä on kuitenkin eläinkunnan tuotteista saatu rauta. En halua mennä liiallisuuksiin tai miettiä ruokiani vain raudan kautta, mutta jo muutamakin hemirautaa sisältävä ruoka viikossa pitäisi parantaa tilannetta - sikäli mikäli rauta imeytyy syömisen kautta.

Söin jo keväällä oma-aloitteisesti tähän väsymykseen neljä kuukautta rautalisää, mutten usko sen kovinkaan paljon vaikuttaneen. Tai jos se olisi nostanut ferritiiniä, niin aika nopeasti se olisi laskenut. Nämä kuitenkin ovat vain arvailuja, koska terveydenhuollossa ferritiini otetaan varsin huonosti hoidettavaksi. Tämän rautamatkani jälkeen ajattelin käydä talvella mittauttamassa ferritiinit uudelleen, ja jos ne eivät ole normalisoituneet, niin silloin ainakin voi viimein vaatimalla vaatia rautainfuusiota. Sitten kaikille lienee jo selvää, ettei se suun kautta otettuna imeydy.

Entä mitäs tykkäätte uusista housuistani? Ostin nämä kesällä ja olen aivan rakastunut. Olen aiemmin ostanut Anna Fieldiltä vain kenkiä, mutta nyt uskaltauduin kokeilemaan myös vaatepuolta. Ja nämähän ovat aivan ihanat! Siistit, mutta rennot eli monipuoliset, ja näin ollen siis juuri sopivat tähän alkavaan syksyyn.

Peruna-porkkana rieskat

Minulla on viime aikoina ollut kova himo porkkanoihin. Kalapuikkojen kanssa tehdystä perunamuussista jäi yli, joten päätin tehdä loppumuussista rieskoja, ja lisäsin joukkoon vielä porkkanaa sekä kuminaa.

Itse kutsuisin näitä ennemmin teeleiviksi, enkä oikeastaan ole edes varma mikä on rieskan ja teeleivän ero. Lapsena meillä oli äidin kanssa tapana syksyisin tehdä porkkanateeleipiä iltapalaksi. Näin aikuisena sitä yhä useammin kaipaa lapsuuden tuttuja ja lohdullisia makuja. Itselläni syksyyn kuuluu myös vahvasti äidin omenapaistos ja possupata. 

Peruna-porkkana rieskat

3 dl perunamuussia

2 porkkanaa

1 muna

1 tl leivinjauhetta

0,5 tl suolaa

1 tl kuminansiemeniä

1 dl kaurajauhoa

1dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta

Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita raaste, muussi ja munat tasaiseksi. Lisää kuivat aineet ja sekoita. Tee yhdeksän yhtä suurta kasaa pellille ja taputtele ne jauhotetuin sormin ohuiksi rieskoiksi. Pistele haarukalla ja paista 200 asteessa 10-12 minuuttia.

Kolmannen vuoden päätepysäkki

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kolme vuotta miehen kuolemasta. Samana päivänä olisi ollut 12. hääpäivämme.

Aiempina vuosina päivän ympärille on kertynyt ahdistusta ja voimattomuutta. Odottelin tuota tunnetilaa saapuvaksi nytkin, mutta yllättäen se ei tullutkaan. Oikeastaan mieli oli aika rauhaisa - päivä lipui ohi kuin mikä tahansa maanantai. 

Mies tulee aina olemaan osa tarinaani, mutta ehkä viimein olen löytänyt oman paikkani ja merkitykseni. Ehkä viimein en ole enää niin hauras, vaan suru elää muistoissa. Aina silloin tällöin näen unia, joissa en ehdi sairaalaan riittävän ajoissa tai olen unohtanut järjestää hautajaiset. Alitajuisesti tulen käymään tapahtunutta läpi varmasti lopun elämääni, mutta enää en koe olevani vain leski.

En ole kääntänyt pelkästään uutta lehteä, vaan aloittanut ihan kokonaan uuden kirjan uusine kansineen. Ja sitä tarinaa minä kirjoitan nyt joka päivä.

Suklainen kurpitsakakku

Tykkään aina muokata ohjeita ja kokeilla erilaisia juttuja. Joskus ne kokeilut menee ihan pipariksi ja joskus niistä syntyy jotain taivaallista, kuten tämä suklainen kurpitsakakku.

Otin äidin banaanikakun reseptin suurennuslasin alle, ja muokkasin sen kurpitsalle sopivaksi. Lisäsin mausteita, vaihdoin banaanisoseen kurpitsaan ja hämmensin sekaan vielä hieman tummaa suklaata. 

Halusin lopputuloksesta porkkanakakkumaisen, joten tein kakun pyöreässä irtopohjavuoassa rengasvuoan sijaan. Päälle laitoin samaa kuorrutetta kuin porkkanakakkuunkin, ja koristelin sen pekaanipähkinämurulla.

Kurpitsasosetta jäi tästä yli, niin tein myös kurpitsaisen bostonkakun, mutta siitä saatte ohjetta toisella kertaa. En nimittäin ihan vielä ole samalla aaltopituudella uuden kodin uunin kanssa, joten siitä tuli omaan makuuni hieman liian tumma. Sisältä se pysyi kuitenkin ihanan mehevänä - mausteita vain saisi olla rohkeammin! Kurpitsabostonin kehittely siis jatkuu vielä, mutta ei se huonoa ollut nytkään, joten tämän hetkisen reseptin voit käydä kurkistamassa TikTokin puolella.

Kurpitsakakku

150 g voita

1,5 dl sokeria

3 munaa

3,5 dl glut.jauhoseosta (Virtasalmen)

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1,5 tl kardemummaa

0,5 tl jauhettua inkivääriä

0,5 tl neilikkaa

0,5 tl muskottipähkinää

2 dl kurpitsasosetta

½ dl appelsiinimehua

200 g suklaahippuja

Kuorrute 

200 g maustamatonta tuorejuustoa

tomusokeria

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri, lisää munat joukkoon yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään, ja lisää ne taikinaan suklaahippujen kanssa. Lopuksi lisää sose sekä mehu, ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan, ja paista 175 asteessa n. 50-60 minuuttia. Anna jäähtyä ja kuorruta. 

Huonekalut asettuvat paikoilleen

Täällä alkaa näyttää kodilta. Olen asunut täällä nyt melkein kuukauden, ja vihdoin ei enää yhtään banaanilaatikkoa tai sekalaista vaatenyssykkää. Tavarat löytävät paikkansa, ja minä löydän tavarani.

Olohuoneen järjestys alkaa tuntumaan oikealta. Ehkä kohta uskallan laittaa taulunkin seinälle, kun huonekalut ovat asettuneet paikoilleen. Kaivoin varastosta mummun tekemän räsymaton sohvan eteen, ja heti tuntuu jotenkin kotoisammalta. 

Olohuoneeseen ja keittiöön ostin uudet verhot, koska halusin niiden olevan samanlaiset. Kermanvaaleat sivuverhot ovat tällä hetkellä vielä puoli metriä liian pitkät, mutta näppärästi lyhensin ne hakaneuloilla siihen asti kunnes jaksan kaivaa ompelukoneen esiin. Makuuhuoneessa on samat valkoiset verhot kuin aiemminkin, ja Neposen huoneeseen tulee vain verhokappa.

Tänne on kiva tulla. Ei ahdista käydä ovesta sisään. Makuuhuone odottaa vielä lopullista sijoittelua, sillä olen aika vahvasti sitä mieltä, että pöytä ja sänky vaihtavat paikkoja. Odotan vain oikeaa hetkeä sille, koska sen kanssa ei ole mikään kiire. 

Täällä on myös ollut intoa laittaa asioita sellaisiksi kuin haluaa, koska tiedän, että aion pesiytyä tässä mahdollisimman pitkään. Edellisessä asunnossa sitä jotenkin aina tyytyi tai ajatteli, että "en mä nyt tarvitse". Nyt en kuitenkaan halua tehdä kompromisseja, vaan jos haluan jotain, niin säästän hetken, jotta voin sen tänne kotiin hankkia. Nyt esimerkiksi kasvattelen kattolamppurahastoa, sillä tiedän minkä lampun haluan, mutta suorilta käsin ei ole siihen varaa. Olen kuitenkin valmis panostamaan, koska haluan kaiken olevan niin kuin tuntuu hyvältä.

Viime viikolla hain parvekkeelle jo syyskukkia. Moni on kysellyt miltä tuntuu avoparveke ilman lasitusta. Oikeastaan se on minulle juuri sopiva, sillä enpä minä muutoinkaan parvekkeella oleile näin säiden viilennyttyä. Vähän vain pitää katsoa, ettei siellä ole mitään tuulen mukana lentävää, mutta eipä sillä muutoin ole minulle eroa lasitettuun parvekkeeseen. 

Uusimmat hankinnat on keittiön aterinlaatikon ihanat bambuiset lokerikot, ja vessan bambuinen hyllykkö. Yksi seinä olohuoneessa olisi vielä kerran pakko maalata valkoisella, ruokapöytä vaihtunee jossain kohtaa pyöreäksi ja eteiseen tulee iso, pyöreä peili - sitten kun on ne kattolamput hankittu. 

Tykkään asua täällä. Tykkään siitä miltä täällä näyttää ja miltä täällä tuntuu. 

Pikkuhiljaa kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen.