keskiviikko 30. elokuuta 2017

Kolmen minuutin kahvihetki




Viime viikolla vietimme kolmatta eli ilmeisesti nahkahääpäivää. Kuinka herttaista. Se oli ainut päivä reissustamme kun olimme suunnitelleet jotain etukäteen. Yleensä tällaisina erityisinä päivinä meillä on tapana tehdä jotakin tavallisesta poikkeavaa, ja tällä kertaa halusimme mennä käymään Hailuodossa. Itse en ole ikinä ennen nähnyt majakkaa ja muutenkin Hailuoto vaikutti mieluisalta kohteelta. Mahtava taksi Grekula kuljetti meitä reissullamme Oulusta Hailuodon Marjaniemeen ja takaisin, sekä heidän kyydillä pääsimme myös sinne Kemiin ja takaisin. Suuri kiitos heille loistavasta palvelusta. 

Hääpäivän aamuksi olin järjestänyt pienen yllätyksen, eli tilannut aamiaisen huoneeseen. Sain hyvin huijattua miestä eikä hän arvannut mitään ennen kuin oveen koputettiin. Nautiskelimme runsaan aamupalan aivan rauhassa, sillä Hailuodon lauttoja meni niin harvoin. Tähtäsimme siis vasta puoli kahden lauttaan ja ehdimmekin siihen oikein hyvin. Lauttamatka kesti puolisen tuntia ja lautalta oli majakalle vielä 28 kilometriä. Hailuoto ei siis ollutkaan mikään pikkusaari, jonka voisi kävellä ympäri, vaan auto oli hyvinkin suositeltava kulkupeli siellä päin. Lopulta pääsimme Hailuodon kauniisiin maisemiin, ja paikan päällä olimme puolisentoista tuntia. Siellä saaren reunalla seistessä, kun silmien edessä oli vain aavaa merta, tuntui kuin olisi ollut jossakin maailman laidalla. Kiertelimme Hailuodon Marjaniemessä, otimme paljon kuvia ja kävimme matkamuistomyymälässä lähettämässä postikortteja tutuille. Lisäksi ostin muiston, eli avaimenperän, sillä niitä minulla on aina tapana ostaa reissuiltani. Piti käydä myös haukkaamassa jotain, mutta silloin paluulautta olisi mennyt sivu suun. Tyydyimme siis vain pikaiseen kolmen minuutin kahvihetkeen.

Paluumatkalla pääsimme aivan lautan etuosaan ja sieltä maisemat olivatkin todella huikeat. Henkeäsalpaavan näkymän lisäksi muistan sen suolaisen meren tuoksun, sitä olisin voinut hengittää loputtomiin. Marjaniemen rannan välittömässä läheisyydessä oli paljon kalastusverkkoja kuivumassa ja toinen toistaan suloisempia pieniä mökkejä. En tiedä mikä mökkikylän tarkoitus oli, mutta ajattelisin, että ehkä ne olivat jotain kalastusmajoja. Mutta nyt, kuvat kertokoot kaiken, mitä en osannut vielä sanoa.






















Kun palasimme hotellille, vastaanoton tiskillä oli kynttilöitä ja hääpäivämme päivämäärä, joten siitä oli tietenkin pakko ottaa kuva muistoksi. Saimme Sokos Hotel Arinalta myös suklaalevyn hääpäivämme kunniaksi. Melko huomaavaista, sanoisin. Illalla kävimme vielä syömässä viikinkiravintola Haraldissa ja maha täynnä hyvää ruokaa päädyimme vain hotellihuoneeseen möllöttämään. Lopulta kävimme kuitenkin hotellilta lainaamassa lautapeliä, sillä väsyneenä Alias on mitä mainiointa ajanvietettä.

Täydellinen hääpäivä, näitä lisää. 


maanantai 28. elokuuta 2017

Hengähdystauko





Reissumme alkoi viime keskiviikkona, kun juna kuljetti meidät kohti pohjoista. Minulle Oulu on pohjoisessa, vaikka maantieteellisesti katsottuna näin ei taida olla. Ensimmäisenä iltana havahduimme siihen, että olimme matkanneet yhden päivän aikana lähes 800 kilometriä! Reissasimme siis Helsingistä Oulun kautta Kemiin ja iltamyöhään taikaisin Ouluun. Heitimme välissä vain tavarat hotellille, ja jatkoimme matkaa miehen sukulaisten luo. Oli todella kiva tavata heitä kaikkia pitkästä aikaa, vaikka reissuväsymys painoikin päälle. Se kuitenkin unohtui kun näki heidän kaikkien iloiset kasvot ja sai huomata, että meitä oli todella odotettu.

Yövyimme aivan Oulun ytimessä, Sokos Hotel Arinassa. Hotelli oli meille jo ennestään tuttu ja valitsimmekin huoneen sieltä juuri siksi. Arinassa saa aina hyvää palvelua, ja invahuoneet ovat ihanan tilavat. Lisäksi hotellin sijainti on loistava; kaikki on käden ulottuvilla ja juna-asemallekin pääsee helposti kävellen. Ainut miinus minkä tällä erää voin sanoa, on se, että aamiainen oli muutettu eri paikkaan ja sinne meni pari porrasta. Siinä oli kyllä porrashissi, ja vaikka hissi oli melko uuden oloinen, ei se silti toiminut. En ole varmaan ikinä törmännyt toimivaan porrashissiin, enkä ymmärrä miksi niitä edes asennetaan. Niinpä parin hississä jumitetun aamun jälkeen saimme lisäveloituksetta aamiaisen huoneeseen. Aamiaispaikan uudelleensijoittamisesta siis hieman miinusta hotellille.

Yksi parhaita asioita hotellissa on ylin kerros, josta näkee mahtavasti kattojen yli. Nyt sinne oli ilmestynyt myös kiikarit ja kehoitus kiikaroida maisemia. Oulu on muutenkin hyvin kaunis valkoisine siltoineen, puurakennuksineen ja tupruttavine tehtaineen. Yksi lempipaikoistani onkin
Hupisaaret - puistokokonaisuus, joka on täynnä kauniita siltoja ja pikkuisia lampia.

















Ouluun kun menee, pitää tietysti toripolliisia käydä tervehtimässä ja kauppahallista hakemassa paikallisia herkkuja. Harmittaa kun kotimatka on aina loputtoman pitkä, niin ikinä ei voi ostaa kuin säilykkeitä ja muita hyvin kestäviä elintarvikkeita. Tällä erää mukaamme tarttui porosäilykettä ja tyrnimehua, vaikka tarjolla oli lukematon määrä kaikkea ihanaa. 

Emme liiemmin suunnitelleet reissuohjelmaa etukäteen, vaan päätimme ottaa vain rennosti ja mennä sinne minne nenä vie. Parina ensimmäisenä päivänä lämpötila oli siedettävä, mutta loppua kohden ilma kylmeni niin paljon, että piti ihan villapaita ja lapaset käydä ostamassa! Emme siis hirveästi voineet vain olla ja kierrellä Oulun kauniissa maisemissa, vaan menimme sadetta ja kylmyyttä pakoon esimerkiksi kirkkoon, kasvitieteelliseen puutarhaan ja Pohjois-Pohjanmaan museoon. Sen verran usein kaipasimme lämmintä juotavaa kylmän tuiverruksen keskellä, että myös useat kahvilat, kuten Rotuaarin cafe Bisketti sekä Otto Karhin puistossa sijaitseva kahvila Makia tulivat hyvin tutuiksi. Yhtenä päivänä ajauduimme myös elokuviin, kun vettä tuli kaatamalla ja olimme jo aivan läpimärkiä. Onneksi päivällä sattui alkamaan sympattinen Hampstead, joka oli juuri täydellinen sadepäivän leffa. Kaiken tämän lisäksi söimme tietysti paljon hyvää ruokaa, nautiskelimme olostamme, nauroimme väsymyksen kerääntyessä ja taidettiin hieman viiniäkin ottaa hotellin ravintolassa.  




Viimeisenä kokonaisena päivänä emme tahtoneet keksiä mitään tekemistä, kunnes eteemme sattui mainos Kuuskan paluusta. Se oli Oulun Kuusisaaressa järjestettävä suurkonsertti ja osa valtakunnallista Suomi100 -tapahtumaviikonloppua. Esiintyjät eivät ehkä olleet aivan meidän ominta aluetta, mutta livenä mikä tahansa musiikki saa uuden ulottuvuuden. Ja pakko sanoa, että kun lavalla on aito ja alkuperäinen Paula Koivuniemi laulamassa aikuista naista, niin kyllä siinä vaan on sitä jotakin. Ehdimme kuunnella myös Tähkän Lauria, mutta sitten kylmyys kävi niin ylitsepääsemättömäksi, että oli pakko lähteä takaisin hotellille. 

Seuraavana päivänä koittikin jo kotimatka ja paluu arkeen. Vaikka olenkin aivan tavallisen arjen ystävä, niin kyllä tällainen hengähdystauko tekee silti hyvää. Ihmettelette varmaan, että miten teksti on jo melkein päätepisteessä eikä Hailuotoa ole mainittu vielä sanallakaan. Ajattelin katsos pitää teitä vielä hieman jännityksessä ja kertoa reissumme kohokohdasta, eli hääpäivästä vasta seuraavalla kerralla!