Meidän taloudessa syödään kovin heikosti hedelmiä ja vihanneksia. Kasviksia yritän oman sietokykyni mukaan aina piilottaa ruokiin, mutta hedelmät usein unohtuvat pöydälle, jos niitä nyt edes tulee ostettua. Lopulta ne päätyvät pilaantuneina roskiin. Välillä ostan niitä myös ihan vain koska ne ovat kivan näköisiä sisustuselementtejä, mutta miten ne päätyisi vatsaan asti? Smoothiet eivät ole kummallekaan mieluisia ja mehussa on kova työ. Päätimmekin nyt kokeilla uutta lähestymistapaa ja iltapuhteena valmistin suuren sammiollisen hedelmäsalaattia. Suurin ongelma kun taitaa olla, ettei päivittäin jaksaisi kuoria ja paloitella, annos kerrallaan. Niinpä jääkaapissa odottelee valmiiksi pilkotut hedelmät, maistuisikohan ne nyt paremmin?
sunnuntai 31. tammikuuta 2016
sunnuntai 17. tammikuuta 2016
Fondant au chocolat
Elämässä tulee aina eteen tietynlaisia kulmakiviä, risteyksiä ja käännekohtia. Leipomisen saralla fondant au chocolat on ehdottomasti yksi kulmakivistäni. Tiedättekös, kun on niitä leivonnaisia, jotka onnistuvat aina lähes 100 prosentin varmuudella, niin tämä on niitä jotka epäonnistuvat miltein 200 prosentin todennäköisyydellä.
Tämä oli toinen taistoni fondantia vastaan ja hävisin - taas! Tällä kertaa en hyppinyt ohjeessa eteenpäin jääräpäisyyttäni, vaan tottelin jokaista kohtaa. Täydellinen suklaafondant valmistuu voista, suklaasta, munista, sokerista ja vehnäjauhoista. Taikina kaadetaan korppujauhotettuihin vuokiin tai vaikkpa uunin kestäviin kahvikuppeihin ja annetaa levätä jääkapissa parikymmentä minuuttia. Sitten vain uuniin ja parikymmentä minuuttia lisää odottelua. Lopputuloksen pitäisi asetille kumottuna olla reunoilta paistunut ja keskeltä valuva.
Maku on ollut molemmilla kerroilla suussasulavan suklaisa, mutta se koostumus... Tavoitteeni on, että saisin kipattua leivoksen lautaselle, mutta jokin paistovaihheessa menee pieleen. Kumotessani fondant niin sanotusti räjähtää ja lautaselle tulee lähinnä suklaavyöry. Niin turhauttavaa!
Voin siis tehdä tätä jatkossakin, mutta unohdetaan se kumoamisosuus. Parempi vain tarjoilla nätisti uunivuoasta. Vähän kun rikkoo pintaa ja täyttää aukon vanilijakastikkeella tai marjasoseella, on se lähes täydellistä. Lähes.
perjantai 8. tammikuuta 2016
Lakanan odotus
Tässä viime päivinä kun aika on kulunut pitkälti kotosalla, on tullut tehtyä kaikenlaisia kotijuttuja. Yksi parhaimmista kotijutuista on tietenkin aamukahvilla lueskella uusinta Koti&Keittiö -lehteä. Sen jälkeen tuuletin täkit ja tyynyt, kun parvekkeella oli ihanat -23 astetta pakkasta, ja lisäksi saattelin tontut jälleen vuodeksi piiloon. Joulun jälkeen sisustuksen valtaa aina musta ja violetti, joka näkyy meillä pienissä koriste-esineissä, pöytäliinoissa sekä kynttilöissä. Kukkaloistoa tällä hetkellä tuo tumman purppura krysanteemi ja ostoslistalla olisi vielä muutama musta kynttilä. Musta ja violetti kantavatkin sitten aina sinne pääsiäiseen asti, jolloin siirrytään kesäisen kirkkaisiin väreihin.
Loppiaisena päädyin Elloksen sivuille katsastamaan alelaarit. Ja kas, ei sieltä tyhjin käsin päästy pois. Tilaukseen päätyi romanttisen kukalliset pussilakanat ja yksivärisiä tyynyliinoja. Sängystämme löytyy varsinaisten tyynyjen lisäksi viisi lisätyynyä ja olen jokseenkin tarkka tyynyliinojen parillisuudesta sekä yhteensopivuudesta. Vanhat päälliset alkavat muistuttaa Uuno Turhapuron paitaa, eiköhän siis liene aika ostaa jo uusia. Mutta nyt vain postipakettia odottelemaan!
torstai 7. tammikuuta 2016
Skonssit
Skonssit ovat yksi suosikkileivonnaisistani. Ne ovat niin vaivattomia, nopeita ja helposti muunneltavissa. Pieni leipänen eli skonssi on täydellinen kaveri brunssille tai iltapalaksi. Uuntuoreena ehdottomasti maistuvin, joten näitä ei kannata kerralla tehdä viikon tarpeiksi.Täytteenä tykkään käyttää tuorejuuston kera graavilohta, pekonia, katkarapuja tai kinkkua. Makeasti täytettynä on vadelmahillo suosikkini, jotkut suosivat tuorejuustoa ja hunajaa. Vain mielikuvitus on rajana sisältöä miettiessä.
Ohjeita on kai monenlaisia, tällaisen olen aikoinani löytänyt. Sekoita siis keskenään neljä desilitraa vehnäjauhoja, teelusikallinen suolaa sekä leivinjauhetta. Nypi joukkoon 50 grammaa voita ja lisää lopuksi 1,5 desilitraa piimää. Taikinasta painellaan pöydälle n. 1-2 cm paksuinen taikinalevy, josta skonssit otetaan muotilla. Itse suosin sydämen mallista piparimuottia, mutta mikä vain muotti käy. Nosta valmiit yksilöt pellille ja voitele pinta. Halutessasi päälle voi lisätä vielä unikon- tai seesaminsiemeniä. Tästä määrästä tulee 6-8 skonssia, riippuu kuinka isoja tekee. Taikina kannattaa siis tuplata jos on vieraita tulossa :)
Rentouttavaako?
Nyt olemme kuitenkin löytäneet uuden virikkeen pelien ohelle. Ostin nimittäin miehelle joululahjaksi aikuisille tarkoitetun värityskirjan, sillä hän kovasti sellaisesta haaveili. Kirja on täynnä erilaisia pieniä kiehkuroita ja kiemuroita, joten värittäessä kuluu hyvin tovi jos toinenkin. Muutaman päivän katselin värittelyä ja lopulta marssin kirjakauppaan ostamaan kirjasen itsellenikin. Tosin sellaisen jossa on hieman vähemmän kiemuroita, sillä kärsivällisyyteni ei todellakaan kestäsi pienen pientä tuhertamista. Minulla on siis kukkia, miehellä kelttiläisiä kuvioita. Pidin jo lapsena värittelystä, ja näemmä pidän edelleen.
Tämän pitäisi kuulemma olla myös jotenkin rentouttavaa puuhastelua, mutta itse en ainakaan ota kovinkaan rennosti, jos joku vaikkapa heilauttaa pöytää...
Tämän pitäisi kuulemma olla myös jotenkin rentouttavaa puuhastelua, mutta itse en ainakaan ota kovinkaan rennosti, jos joku vaikkapa heilauttaa pöytää...
perjantai 1. tammikuuta 2016
Kattojen yllä
Eilen juhlittiin. Koira hoitoon, ripsarit naamaan ja menoksi. Tiedätkös, kun aina romanttisissa elokuvissa pariskunnat istuvat ravintolassa ikkunapaikalla, juovat shampanjaa ja taustalla loistaa ilotulitus. Siihen pyrittiin.
Tästä syystä meidän vuosi vaihtui kattojen yllä. Hotelli Vaakunan yläkerrassa, 10.kerroksessa sijaitsee ravintola Loiste, joka tarjoili meille onnistuneen illan. Kaveriporukalla nautiskeltiin maittavaa ruokaa, kuplivaa juomaa ja loppuillasta tietenkin rakettien pauketta. Vähän harmitti kun paljon puhutulle näköalatasanteelle ei päässytkään, mutta avuliaan henkilökunnan toimesta saimme oikein oivan näköalapaikan sisätiloissa. Suora näkyvyys Senaatintorille ilman ulkona palelemista, ei valittamista. Omaa mukavuuttani tietenkin lisäsi vielä uusi, ihana kamerani. Ahh.
Ja nyt alan nautiskelemaan vuokraleffasta noutoruoan kera!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)