sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Pelottomat munkit




Huomenna alkaa toukokuu ja huh, miten nopeasti tämä kevät onkaan mennyt. Tai en tiedä voiko tätä sään puolesta kevääksi kutsua, kun välillä tuntuu, että kesä on ehkä peruttu tältä vuodelta. Toukokuulle ei ole paljon suunnitelmia, synttäreitä aion viettää vähän isommalla kaavalla, mutta siitä lisää sitten kun aika on kypsä. Toivon myös, että tilaamani vadelma saapuisi jo ovelleni ja voisin alkaa satoa odottamaan. 

Tänään kuitenkin on vappuaatto, joten keskitytään hetki olennaiseen. Meillä ei ollut mitään ihmeempiä vappusuunnitelmia tänä vuonna, paitsi vappupäivänä eli huomenna olisi tarkoitus mennä anopin kanssa vappubrunssille. Onneksi valittavissa oli myös kello 15 kattaus, ettei tarvitse ihan kukonlaulun aikaan herätä...

Tänään kyhäsin oman pienen vappubrunssin, jonka jälkeen paistelin vähän munkkeja. Siman onneksi muistin laittaa jo viime maanantaina tulemaan, niin se oli juuri sopivasti valmistunut täksi päiväksi. Loppupäivä meneekin sitten varmaan tv:n parissa, simalasi toisessa kädessä ja munkki toisessa.



Kaikki tällaiset perinnejutut on tehtävä aina äidin ohjeella, jotta ne maistuvat varmasti oikealta. Vääränlainen munkki tai sima voisi pilata koko jutun. Tykkään munkkirinkilöistä, että on reikä keskellä, mutta tuossa pasitaessa juuri pohdin, että olisipa kiva kokeilla joskus tehdä itse hillomunkkejakin. Siman ja munkkien helppous yllättää minut aina, ja sitä kuumaa öljyäkään on turha pelätä. Ylipäätään keittiössä ei kannata pelätä vaan ottaa se järki käteen ja toimia sen mukaisesti. Munkkienpaiston yhteydessäkin kun pidät kattilan kannen lähellä ja varot tiputtamasta öljyyn vettä, niin kaikki menee oikein hyvin. Pelko pois ja paistamaan! 

Äidin vappumunkit

2½ dl maitoa
25 g hiivaa
1 dl sokeria
1 muna
1 tl vanil.sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
7½ dl vehnäjauhoja
50 g voita

Tee taikina kuten pullataikina ja anna kohota rauhassa tunnin ajan. Leivo 20 pyöreää munkkia ja kohota. Kuumenna rypsiöljyä paksupohjaisessa kattilassa. Voit kokeilla onko öljy tarpeeksi lämmintä laittamalla sinne palan taikinaa. Jos se ruskistuu, voit paistaa munkit. Tee munkkeihin reikä etusormien avulla. Kieritä paistetut, lämpimät munkit sokerissa.


Jos munkit ovat helppoja niin sima se vasta helppoa onkin! Kaada 10 litran ämpäriin kilo fariinisokeria, desi siirappia ja litra kiehuvaa vettä. Sekoita niin, että sokeri sulaa. Lisää litra kylmää vettä ja sekoita joukkoon teelusikallinen kuivahiivaa. Laita vielä kuusi litraa kylmää vettä ja pari kolme sitruunaa viipailoituna. Anna olla ämpärissä vuorokausi, ja pullota seuraavana päivänä. Laita jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja haluamasi määrä rusinoita. Säilytä jääkaapissa, niin sima valmistuu noin viikossa. Muista avata pulloja joka päivä niin, että sima sihahtaa, etteivät pullot poksahda liiasta käymisestä. Sima on valmista kun se ei maistu hiivalle ja rusinat ovat pinnalla!

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lettusalaisuus



Letut ovat hyvä tapa välillä hemmotella itseä ja muita. Tämä lauantai osoittautui lettulauantaiksi nutellan, kermavaahdon sekä kotitekoisen vadelma- ja mustikkahillon kera. Se on tietysti aina äiti joka paistaa parhaimmat letut ja vaikka samalla ohjeella ne tekisin itsekin, niin puuttuu niistä silti se jokin vivahde. Äidin, ja nykyään myös minun, suuri lettusalaisuus paljastuu nyt, kun kerron teille, että korvaamalla puolet ohjeen vehnäjauhoista ohrajauhoilla, saat letuista hieman rapeampia ja jotenkin maukkaampia. Nyt siis kaikki vain joukolla lettuja paistamaan!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Vahingossa vegaaninen


Tein viikonloppunaa ihan mahdottoman hyvää kasvissosekeittoa! Myskikurpitsa oli taas kummitellut mielesäni jo pidempään, samoin kuin makean tulinen sosekeitto. Niinpä keitin perunaa ja myskikurpitsaa kasvisliemikuution kera, soseutin sauvasekoittimella ja lisäsin joukkoon tölkillisen kookoskermaa. Koko komeuden maustoin teelusikallisella punaista currytahnaa ja voi pojat, kun siitä tuli hyvää! Kurpitsan ja kookoksen makeus sekä currytahnan tulisuus tukivat toisiaan niin täydellisesti, ettet arvaakkaan. Tulipa tällä reseptillä keitosta myös vahingossa vegaaninen, joten voit tarjoilla tätä vaikka vegaani istuisi ruokapöydässäsi.

Tarjoilin keiton alkuruokana, joten tein lisäksi vielä ruisleivästä krutonkeja. Maustoin ne valkosipuliöljyllä ja paistoin uunissa rapeaksi. Tämä kombinaatio oli sellainen, että kerrankin kasvissosekeitto maistui miehellekin ilman turhia nurinoita! Tulisuus ja hyvät krutongit lienevät tie miehen vatsaan. 

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kuusi kiloa päivässä


Olemme tämän pääsiäiäisen keskittyneet pääasiassa hyvään ruokaan. Lauantai-illan menun suunnittelin oikein alkuruoan kera, kun piti tulla ruokavieraita, mutta maistui se hyvin kahdestaankin. Juuri äsken puolestaan laitoin kevätkananpojat uuniin sitruunalohkojen, valkosipulin ja timjaminoksien kera. Uunista leijailee taivaallinen tuoksu. Nyt kuitenkin keskitytään eiliseen ja eilenhän siis tein elämäni ensimmäistä kertaa pastaa. Siis tuorepastaa, alusta loppuun. Täytyy sanoa, että pastan teko kyllä yllätti helppoudellaan, joten sitä tulee varmasti tehtyä toistekin. 

Ostin miehelle synttärilahjaksi pastakoneen. Oikeastaan se oli äidin idea, joten lyöttäydyin samaan ajatukseen ja ostimme koneen yhdessä. Aluksi hieman vastustelin, mutta sitten pohdin kuinka kiva olisikaan kokeilla tehdä pastaa itse. Maku oli kyllä aika erilainen kuin pussipastassa, mutta ehkä siihen tottuu. Ravioleja haluaisin vielä lähiaikoina kokeilla - useampaa makua tietenkin. 


Pastan lisäksi piti tottakai sitten tehdä pastakastikekin itse. Tomaattikastikkeen keittäminen on aina himottanut, ja nyt kun oli pääsiäinen ja kaikki aika maailmassa, niin oli hyvä lähteä sitä kokeilemaan. Ostin vaatimattomasti kuutisen kiloa tomaatteja ja se tiivistyi lopulta hyvin pariin litraan tomaattikastiketta. Valitsin tarkoituksella eri lajikkeita, ja ilokseni sain 98 prosenttisesti kotimaisia tomaatteja. Miniluumutomaatit olivat muilta mailta, mutta halusin niitä makeuden takia kuitenkin mukaan. Löysin myös lähikaupastamme ihania Porilaisia Nams -tomaatteja, jotka ovat super ekologisia ja kotimaisia - tottakai! 


Huuhtelin tomaatit, postin kannat ja leikkasin neljään osaan. Pikkutomaatit laitoin ihan vain huuhdeltuina. Keittelin tomaatteja keskenään ensin 15-20 minuuttia, jolloin niistä lähti hyvin nesteitä ja kuoret erottuivat. Survoin hieman perunamuusinuijalla, jonka jälkeen paseerasin koko homman siivilän läpi. En edelleenkään pidä sattumista kastikkeessani, joten paseeraus oli ainut vaihtoehto. Laitoin paseeratun liemen takaisin kattilaan ja lisäsin oliiviöljyssä paistettua salottisipulia, valkosipulia, suolaa ja sokeria. Lisäksi laitoin tuoreita yrttejä isoina oksina, jotta sain ne myöhemmin noukittua pois. Käytin basilikaa, oreganoa sekä timjamia. Oreganoa olisi saanut olla enemmänkin, sillä laitoin koko puskan eikä se siltikään liiemmin maistunut. Sitten vain keittelin kastiketta useamman tunnin, jotta se saostui ja maku tiivistyi. Ja kyllä siitä tomaattikastiketta lopulta saatiin!




Itse pastan valmistukseen ei sitten mennytkään niin kauaa. Jokaiseen sataan grammaan durumvehnäjauhoja laitettiin yksi muna, eli minä tein taikinan lopulta 500 grammasta jauhoja ja viidestä munasta. En mitannut jauhoja sen suuremmin, vaan arvioin kilon pussista puolet, joten hetken taikinaa vaivattuani jouduin lisäämään pikkuisen vettä. Lopulta siitä muodostui tarttumaton, sileä taikina, jonka annettiin levätä puolisen tuntia ihan rauhassa. 


Kun pastakonetta käytettiin nyt ihka ensimmäistä kertaa, piti siitä mankeloida lävitse pastaa joka heitettiin sitten roskiin. Se kai jotenkin puhdisti osia, joten tämän takia tein vähän reilummin taikinaa. 

Kun taikina oli levännyt, mankeloitiin se sopivan kokoisina paloina koneen läpi ja aina ohuemmalla ja ohuemmalla säädöllä. Levyä sai hyvin muotoiltua suorakaiteeksi taittelemalla ja mankeloimalla yhä uudelleen. Kun paksuus oli halutunlainen, levy vedettiin leikkurin läpi, joka teki meille tällä kertaa tagliatellea. Tuossa koneessa on mahdollisuus myös spaghettiin ja kaikenlaisia lisäosia saa tietenkin ostettua. 

Valmiit tagliatellet laitoimme kattoon roikkumaan vaatehenkarien avulla. Olin nähnyt tämän vinkin jossain ja se olikin muuten ihan hyvä niksi, mutta vähän sai taiteilla, että sai henkarit aina tasapainoitettua paikoilleen. 





Kun koko taikina oli katossa roikkumassa, laitoin hyvin suolatun veden kiehumaan ja keitin pastaa vain muutaman minuutin ajan. Annos tarjoiltiin parmesaanin ja basilikan kera. Sanoisin, että aika täydellisen autenttista ja silti todella maukasta.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Jogurtilla, kiitos



Mämmi on varmaan yksi niistä kansallisaarteistamme, joka jakaa ihmiset hyvin kahtia. Siitä joko pitää tai sitten ei. Itse pidän kyllä mämmistä, mutta en ole sen himokuluttaja. Minulle on myös tärkeää, että mämmi on juuri sitä oikeaa - ja siihen pystyy vain Kymppi Mämmi. Kaikki appelsiinin kuorilla maustetut kammotukset saavat ihan rauhassa jäädä kauppaan.

On varmasti myös useita tapoja nautiskella mämmiä. Kerma ja sokeri lienee se yleisin, vaniljakastike tulee hyvänä kakkosena perässä. Minä kuitenkin olen tässä asiassa hyvin poikkeava ja kuljen eri tietä. Rohkaisen sinuakin nyt maistamaan tätä herkkua jogurtin kanssa! Mansikkajogurtti on se ainoa ja oikea, mutta kun en enää mansikkaa voi syödä, olen tehnyt kovan taustatyön löytääkseni sille korvikkeen. Vadelmajogurtti ei toiminut, mutta banaani sen sijaan - oi nam. Voittaja on löytynyt, enkä enää haikaile mansikan perään. 

Joten, mämmiä ja banaanijogurttia, saisiko olla? :)

torstai 13. huhtikuuta 2017

Seuraavan päivän piirakka


Se olisi kuulkaas kahdessadas blogiteksti ja mikä olisikaan parempi aihe siihen kuin leivonta! Pääsiäinen on saapunut ja omalta osaltani koko homma meni vähän pipariksi. Unohdin kylvää rairuohot enkä jaksanut tehdä rahkapulliakaan. Tiput ja höyhenet taitavat jäädä kaappiin, eikä se lammaskaan sieltä lihatiskiltä lähtenyt mukaan. Tein kuitenkin rahkapiirakan, ehkä se korvaa jotakin.



Halusin tehdä ihanan pirteän ja hedelmäisen piirakan, enkä osannut päättää, että persikka vai ananas. Ajattelin, että ei kai kukaan estä laittamasta kumpaakin ja niinpä siitä tuli persikka-ananas-rahkapiirakka. Rahkatäytettä maustoin sitruunalla, jota olisi kyllä saanut olla vähän enemmän. Hedelmät olisi myös kannattanut laittaa pienempiin paloihin, jotta jokaiselle lusikalliselle tulisi raikkautta, mutta minusta ne vain näyttivät niin kivoilta tuolla lailla. Vaan tämä kaikkihan tarkoittaa vain sitä, että ehkä on tehtävä vielä uusi, parempi piirakka. Hätä ei siis liene tämän näköinen. 



Jälleen kerran yhdistelin eri ohjeita ja muokkasin mieleiseksi. Itse tein koko jutun 2,5 kertaisena, jotta sain koko pellillisen, mutta tavallista piirakkavuokaa ajatellen homma menee jotakuinkin näin.

Vaahdotetaan 125 grammaa voita ja 1 desi sokeria. Joukkoon lisätään vatkaimella vielä yksi mua. Kuivat aineet, eli kaksi ja puoli desiä venhäjauhoja sekä teelusikallinen vaniljasokeria ja leivinjauhetta sekoitetaan keskenään ja lisätään vaahdon joukkoon. Tällaisessa kohtaa kuiville aineille ei välttämättä tarvitse erillistä kulhoa, vaan laitat jauhot kasaan voi-sokerivaahdon päälle ja siihen leivinjauheen ja sekoitat kevyesti leivinjauhetta hieman jauhoihin. Näin vältyt tiskiltä ja turhilta työvaiheilta. Taikinan saa parhaiten levitettyä piirakkavuokaan kostuteuilla käsillä. Pohjan päälle kannattaa laittaa leivinpaperia ja jotakin painoa, muuten se kohoaa liikaa eikä täytteelle jää sijaa. Itse käytin paistokuulia, mutta myös esimerkiksi raaka riisi ajaa saman asian. Pohjaa esipaistetaan 10 minuuttia 200 asteessa ennen täytettä.


Täytteeseen tarvitset 250 grammaa maitorahkaa, purkin kermaa, kolme munaa, sitruunan mehua ja sokeria. Kahta viimeisintä oman maun mukaan. Ne vain sekoitetaan yhteen, kaadetaan pohjan päälle ja pinnalle ladotaan hedelmiä. Toki ne voi sekoittaa täytteeseenkin, mutta oma esteetinen silmäni ei anna sellaiselle periksi. Sitten piirakkaa paistetaan vielä puolisen tuntia, ja parhaimmillaan tämä on seuraavana päivänä kun se on kylmää. 

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Ikkunapuutarhuri







Olen täällä jo ihan kevätmeinigeissä! Katsokaa taimiani, kuinka vehreitä ja iloisia nekin ovat! Viime viikolla kävin äidin kanssa pyörähtämässä siellä paljon puhutuilla Kevätmessuilla, mutta ruukkuvadelmaan en törmännyt. Olimme äidin kanssa muutenkin hieman pettyneitä messujen tarjontaan, sillä siellä kaupattiin pääasiassa perennakasveja ja kukkasipuleita. Ei juuri yhtään hyötykasveja, vain muutama marjapensaan alku tuli vastaan. Kaikenlaiset muut taimet olivat tipotiessään.

Tämän johdosta jouduin tilaamaan vadelmani netistä, mikä tuntuu hieman oudolta. Otin suosiolla kotiinkuljetuksen, sillä postilaatikosta tungettu taimi tai postin hyllyllä nököttävä pensaan alku eivät kumpikaan tuntuneet loogisilta vaihtoehdoilta. Kotiinkuljetettuna pikkuinen pääsee ehkä yhtenä kappaleena kotiin.

Ihanaa kun kotona kaikki jo vihertää ja huonekasvitkin ovat selvästi jo piristyneet. Vaikka ulkona kevät ei ole vielä kovinkaan pitkällä, niin oma ikkunapuutarhani antaa toivon tulevasta.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Jos sydän vielä kerran on nuori sekä painoton


Eilinen oli taianomainen ilta. On eräs asia, joka saa minut aina onnelliseksi. Nimittäin Juha Tapio - oli se sitten levyllä, radiossa tai ilmielävänä. Vaikka viimeksi vannoin, että nyt ei hetkeen, niin kyllä se vaan taas tuntui niin oikealta. Tämän keikan osalta kuvien tekninen toteutus jäi vähän puutteelliseksi, joten kaivoin tähän tekstin jatkeeksi arkistojen kätköistä jokusen otoksen vuosien varrelta. 

Vaikka tie on poikki ja mustat tuulet käy
ja ilomme jo multiin pantu on
Vaikka tie on poikki ja valoa ei näy
et kyyhkyni saa olla toivoton

Moni ei varmaan edes ymmärrä kuinka tärkeä aihe tämä minulle on. Ei ole kyse pelkästään jonkun artistin fanituksesta tai hullaantumisesta, vaan on kyse elämänmittaisesta kumppanuudesta ja avun annosta. Toki minua miellyttää Juha Tapion tavallisuus ja jalat maassa -tyyppinen olemus, eikä ulkonäöstäkään ole haittaa, mutta kyllä se pääpaino on siinä musiikissa. Ja sanoissa. Siksi olen kulkenut tätä tietä nämä vuodet.

Nuorena näin minä unia kauniitakin
Nuorena vielä kun uneksia uskalsin
Kuin haurasta särkyvää aarretta niin pidän sua
Ja mä elämän syrjässä roikkuva voin pelastua


Olin siis juuri joulukuussa Juhan keiklla ja päätin, että nyt voin pitää vähän taukoa. Että juuri nyt Juhalla ei ole livenä minulle mitään uutta annettavaa. Yhtenä iltana kuitenkin eteeni tupsahti mainos Juha Tapion juhlakonsertista, joka koski Kaunis ihminen levyä. Kyseisen levyn julkaisemisesta tuli viime vuoden lopulla kuluneeksi kymmenen vuotta ja tuo levy on se mistä tämä kaikki alkoi. Olin nuori, kipuileva ja itseäni etsivä. Sain lahjaksi Kauniin ihmisen ja parin kerran jälkeen jokin minussa liikahti. Sain kaipaamaani lohtua, ymmärrystä js ennen kaikkea toivoa. Sain lupauksen paremmasta ja uskon siihen, että jossain on jotain minuakin varten. Se olisi voinut olla mikä vain, mutta minulle se oli Juha Tapion musiikki. Sen kanssa olen kasvanut, oppinut, itkenyt ja nauranut. Olen löytänyt siitä kaiken tarvitsemani ja enemmänkin.

Tuonne asti jos pääsen 
Onko helpompi niin 
Tuonne asti jos pääsen 
Onko aikaa ottaa syliin 

Kerro miksi on vaikee 
Olla nyt ja uskaltaa 
Kerro miksi on vaikee
Hengittää

Tuolloin asiaan liittyi myös jonkinlaista häpeää eikä Juha Tapio ollut se sosiaalisesti hyväksyttävin artisti. Niinpä ensimmäiset vuoteni pidin asian omana tietonani, vaikka asia oli itselleni tuolloinkin jo äärettömän tärkeä, ja siinä samalla olin tietysti käymättä keikoilla. Jossain vaiheessa kuitenkin kyllästyin, tulin ulos komerostani ja otin vastaan ne kaikki silmien pyöritykset ja naurun tirskahdukset. Harva ymmärtää vieläkään mieltymystäni, mutta enää minua ei haittaa. Tarvitsen Juha Tapiota, enkä jätä sitä asiaa kenenkään muun mielipiteen vuoksi.


Aamuisin niin tätä rantaa rakastin
illat hiekkateitä joilla kanssas astelin
Nyt liian myöhään mä oppia sen saan
ei rakkaus ollut tulta ainoastaan

Kaunis ihminen on albumi, joka kulkee matkassani vieläkin ja on Juha Tapion albumeista minulle se tärkein. Tästä syystä juuri tämä keikka oli minulle itselleni kovin merkittävä. Pidin heti siitä ajatuksesta, että koko levy esitetään livenä ja lisäksi mainostettiin Juha Tapion kertovan tarinoita laulujen takaa. Tarinoita olisin halunnut kuulla enemmänkin, sillä minusta on aina kiinnostavaa miten laulut ovat syntyneet. Minulle rakkain albumi ja ne muistorikkaimmat kappaleet saivat kyyneleen vierimään poskelle ja voin kertoa, että en ole ennen keikoilla itkenyt. Hetken aikaa vain olin jälleen se eksynyt pieni tyttö, jonka vanhassa mankassa soi cd yhä uudelleen ja uudelleen, soittaen tiensä mieleni joka sopukkaan. Hetken olin se tyttö vailla vastauksia.

Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen
huikaisevaan siniseen korkeuteen
Silmänsä sulkien toivoo ja luulee
nousta ne voi taivaaseen

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kevätsiivous


Sain ensimmäisen blogiyhteistyöni ja tämä juttu onkin toteutettu yhdessä Freskan kanssa. Tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin, sillä nyt pääsemme taas yhteen lempiaiheistani eli siivoamiseen. Syysauringon piiloutuessa kerroin teille parhaimmat siivousniksini ja nyt kevätauringon loistaessa ne ovat todella tarpeen. Keittiön kaapit ovat taas räjähtäneet, samoin kuin vaatehuone ja sitten se aurinko, joka saa ihanan lempeästi kaiken mahdollisen pölyn esille. Tähän kaikkeen lisäpotkua tuo äidin tuleva vierailu, joka jo itsessään on pätevä syy kaiken kuuraamiseen. Äitini tuntuu olevan välillä vähän turhankin tarkka ja näkee tahroja sielläkin, mihin muut eivät edes tajuaisi katsoa. Niinpä siivotessani ajattelen kuin äiti ja hinkutan aivan kaiken. Siis kaiken. Onneksi olen samaa sukua, niin ehkä tämä jonkinlainen siivoushysteria on edes vähän periytynyt.


Vaatehuoneen järjestelyn ja ikkunoiden pesun hautasin vielä toistaiseksi ja siltikin sain kulumaan tämän 82 neliön siivoamiseen kaksi päivää. Tosin nyt ei ollutkaan kyse vain viikkosiivouksesta enkä myöskään tarkoituksella kiiruhtanut. Jaoin tehtävät päässäni kahdelle päivälle ja mielikuvituksen mustalla tussilla vedin aina yli, kun olin jotain saanut tehtyä. Sinua voi auttaa ihan konkreettinenkin lista, mutta itse luotan muistiini. Ja totuttuihin tapoihin. 

Jälleen kerran aseinani oli sitruuna, sooda ja tolu. Rakas luottotrioni. Aloitin eilen lakanoiden vaihdolla, pölyjen pyyhkimisellä, siinä sivussa kiillotin valokuvat ja vitriinin lasiovet hohtavan puhtaiksi, järjestelin keittiön kuiva-ainekaapit sekä pesin keittiön kaappien ovet. Aika monta sain siis jo pois listaltani. Tämän lisäksi päädyin pyyhkimään keittön seiniä ihmetellen, mihin kaikkialle kahvia onkaan voinut roiskua. Meillä on aina perussiistiä, tarkoittaen, että tavaroille on omat paikat, lattioilla ei pyöri roskia, astiat ja keittiö täyttävät kriteerini ja wc on raikas. Mutta siistissäkin kodissa on joskus vain mentävä pintaa syvemmälle, jotta kaikesta saa todella siistiä. Joskus vain on pyyhittävä seiniä ja lattialistan rakojakin.


Mielestäni kaikki mahdollinen kannattaa tehdä ennen lattioiden puhdistusta, sillä muuten jostain pöllähtää aina jokin iloinen pölypallero puhdasta lattiaa koristamaan. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin tehdä samat asiat moneen kertaan. Siksi sanon, älä imuroi vielä.

Imuroi vasta sitten kun et ole tekemässä mitään muuta. Kun kaikki muu kiiltää, keskity vasta sitten lattiaan. Itsekin jätin tarkoituksella viimeiselle päivälle helposti likaantuvat osiot, kuten wc:n, keittiön tasot, hellan, ja ne lattiat. Ensimmäisenä päivänä kun tuheeraa kaikki pienet kolot ja pinnat, jää seuraavaan rupeamaan vain isoja kokonaisuuksia. Kätevää, sanoisin.

Nyt täällä on niin puhdasta, ettei tee mieli tehdä edes leipää. Siitä voi syntyä murusia. Pidän siisteydestä ja juuri nyt täällä kotona on aivan ihanaa, mutta kuka tätä pitäisi yllä? Tai sitten täytyisi vain istua paikoillaan, hengittämättä ja syömättä. Kodin ylläpidossa on melkoinen homma, varsinkin jos on näin tarkka kuin minä. Aina ei jaksa, mutta kun sille päälle satun, niin yksikään nurkka ei jää huomiotta.

Olen jo ennen tätä blogiyhteistyötäkin joskus miettinyt sellaisia kotisiivouspalveluja. Voisihan se itsellekin olla kätevä vaikka ikkunanpesun koittaessa, ennen isoja juhlia tai muuton yhteydessä. Katso vaikka tuo Freskan kotisiivous Helsinki, joka tekee arkisiivousta tai vähän suurempaakin puunausta, ja antaa sinulle aikaa kaikkeen muuhun. 

Ja auttaa silloinkin kun et vain jaksa siivota.

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Homemade


Tämä viikonloppu on ollut täynnä juhlintaa. Mies täytti vuosia, joten eilen juhlimme kaveriporukalla ja tänään täytimme vatsamme anoppilan notkuvien pöytien äärellä. Synttärijuhliin piti tietenkin keksiä jotain erityistä ja päädyimme teemailtaan. Tykkäsin niin kovasti ystävänpäivästämme, joka punoutui italian ympärille, joten halusin lähteä uudestaankin teemailtaa järjestämään.

Olen vuosia etsinyt sellaisia retrohenkisiä ketsuppi- ja sinappipulloja. Tiedätkö sellaisia, joita aina vilahtelee elokuvissa kaikkien diner paikkojen pöydissä. Ne ovat mielestäni niin söpöjä, mutta etsintäni ei ole ikinä tuottanut tulosta. Tänä jouluna kuitenkin mies oli sellaiset pullot minulle löytänyt ja voi että, kuinka ihanat ne ovatkaan. Siitä se ajatus sitten lähti...



Joulusta asti olemme siis suunnitelleet hodari-iltaa, joka nyt sitten saikin vähän suuremman mittakaavan. Ajattelin, että siihen on hyvä yhdistää vähän synttäreiden viettoa ja muutenkin vain illanviettoa kaveriporukalla. Hodari-illtamme muuttuikin siis teemaillaksi ja teemana oli tottakai amerikka.

Teemajuhlat ovat mielestäni mukavia, sillä se pakottaa valitsemaan edes vähän tarjottavia asioita. Kun on jokin teema, auttaa se minua rajaamaan menua ja optimoimaan ne tärkeimmät. Esimerkiksi nyt kun oli teemana amerikka, en kuitenkaan tehnyt juustokakkua, vaikka se olisikin ollut perinteikäs ratkaisu. Niitä kuitenkin voi tehdä muulloinkin. Jätin pois myös monta muuta herkkua eli ehkä jossain vaiheessa on pakko järjestää amerikkaillan jatko-osa. 



Teema rajautui pääasiassa vain tarjottaviin, vaikka itselläni olikin mummun vanhat helmet kaulassa. Pitäähän kunnon amerikkalaisella kotirouvalla nyt helmet olla. Ruoan ja juoman ohella ostin tietysti myös hommaan sopivia tarjoiluastioita, kuten nuo suloiset pahvitörpöt ranskiksille. 

Ruokapuolelta löytyi siis hodaribaari ja pari makeaa piirakkaa. Palanpainikkeeksi oli itsetehtyä, raikasta lemonadea sekä amerikkalaista olutta. Ja taidettiin lemonadeen loppuillasta vähän tequilaakin lorauttaa. Hodaribaari oli kiva, sillä jokainen sai kasata juuri sellaisen annoksen kuin itse tahtoi ja syödä niin monta erilaista hodaria kuin vain mieli teki. Tämä idea saikin kovasti kannatusta ja tarjoilujen visuaalinen ilme keräsi kiitosta. 

Hodaribaarista löytyi sämpylöiden ja nakkien lisäksi nyhtöpossua, chilimajoneesia, pikkelöityä ja rapeaksi paahdettua sipulia, pekonimurua, juustoraastetta, sinappikurkkusalaattia sekä kotitekoista coleslawta. Ja tietenkin se sinappi ja ketsuppi.   





Jälkkäreistä en ehtinyt kuvia ottamaan, sillä panostin ennemmän hodaribaarin ja lemonaden kuvailuun. Kahvin kanssa kuitenki tarjoiltiin amerikan tyyliin piirakoita eli key lime pie ja apple pie. Limepiirakka oli yllärinumero, sillä mies pitää siitä kovasti ja teinkin siitä hänen mielikseen ekstrakirpeää eli kolminkertaistin limemehun määrän. Yllärinä se ei tosin kovin kauaa pysynyt, kun unohdin piirakan uuniin ja siinähän se sitten panikoidessa paljastui. No, onneksi piirakka ei kuitenkaan mennyt pilalle. 

Kaikkien näiden kaverina oli sitten sitä kotitekoista lemonadea, jota aina ne kaikki amerikkalaiset vaimot elokuvissa kuumina hellepäivinä tarjoilevat. Itse en pidä tuosta sitruunaisen kirpeästä juomasta, joten tein pienen satsin myös vadelmalimonadea. Limonade oli yllättävän helppo keittää, vaikka varmasti siihen löytyy vaikeampiakin keinoja. Itse tein kymmenelle hengelle eli viitisen litraa valmista juomaa ja siihen käytin 20 sitruunan mehun, 8 dl vettä ja 8 dl sokeria. Jos teet siis vain itsellesi, niin kuutisen sitruunaa riittänee perus mehukannulliseen. Sokeri ja vesi kiehautettiin niin, että sokeri suli ja jäähtyneeseen liemeen lisättiin sitruunan mehu. Tästä määrästä otin neljä desiä, johon sulatin vadelmia, soseutin ja siivilöin. 

Sitruunalimonadiin laitoin siis litran sitruunasiirappia yhtä 1,5 litraa vettä kohden. Vadelmaversio oli sen verran voimakkaamman makuista, että puoli litraa keittämääni makusiirappia riitti puoleentoista litraan vettä. Käytin hiilihapotettua lähdevettä, jotta sain juomaan vähän kupliakin mukaan. Koristelin juoman sitruunamelissalla sekä kivoilla paperipilleillä ja sateenvarjoilla. Tuitui. 


Ilta oli onnistunut, vieraat viihtyivät ja ruoka upposi! :)