Nostalgiaretki

Kävin tällä viikolla pyörähtämässä vanhoilla kotikulmilla. Nuorena Helsinkiin muutettuani asuin yli viisi vuotta Lauttasaaressa. Pidin siitä sillon ja pidän siitä edelleen.

Lauttasaaressa aloitin itsenäistymisen, valmistuin ammattikoulusta, alotin seurustelun, menin kihloihin ja julkaisin ensimmäissen runokirjan. Siellä on paljon tärkeitä muistoja ja olen aina rakastanut Lauttasaaren luontoa. Lähdimme miehen kanssa nostalgiaretkelle, kävimme vanhan kerrostaloni ulkopuolella sekä kiersimme saaren rantaviivaa pitkin. Alotimme retken käymällä pizzalla, sillä ensimmäinen riitamme koski silloin nuorena pizzan täytteitä!

 Ystäväni opetti minulle silloin kun asuin siellä, etten voi eksyä saarella, jos seuraan rantaa. Tähän neuvoon tukeudun edelleen, kiitos siitä. Koko matkaa emme menneet ihan rantaviivaa pitkin, sillä minulla on sieltä pienet traumat. Olin ulkoilemassa ja hiekkatie alkoi viettää pyörätuolini renkaiden alta mereen päin. Onneksi paikalla oli joku lenkkeilijä - ja ehkä myös pari suojelusenkeliä.

Rannalla on edelleen kaunista ja tuntuu, että meri on siellä jotenkin enemmän läsnä kuin täällä Vuosaaressa. Ehkä se vaikuttaa, kun siellä luonto on koskemattomampaa ja rantaan pääsee lähemmäs. Kävelimme siellä vanhoja reittejä - niin kuin silloin seurustelun alkuaikoina - ja itse etsin tiettyjä kohteita, joita olisin halunnut valokuvata. Vanha kelopuu ja neliön mallinen kivilohkare jäi kuitenkin löytymättä, liekö ne enää siellä missään.  Tänä kesänä täytyy ehdottomasti tehdä vielä toinen retki kesäiseen Lauttasaareen, sillä yksi olennainen juttu jäi tekemättä. Siitä lisää sitten, kun käyn siellä taas!

Puistojen luvattu maa

Vierailin kesäkuun puolivälissä ihanan merellisessä Kotkassa. Lähdin mukaan Helsingin Valkonauhayhdistyksen kesäretkelle ja sehän olikin oikein mukava kesäpäivä!

Pikkubussi starttasi Helsingin keskustasta aamu yhdeksältä, ja vei meidät suoraan Kotkaan. Päivän ohjelma oli jo ennakkoon tiedossa, ja voisiko retki paremmin alkaa kuin pullakahveilla. Kahvien jälkeen meille oli varattu opas. Oli aika erilaista tutustua uuteen kaupunkiin oppaan kanssa kuin yksikseen. Sai kuulla hauskaa nippelitietoa ja pystyi kyselemään, jos tuli jotain mieleen.

Ensin kävelimme oppaan kanssa Sapokan puistossa, ja Kotka tuntuikin olevan oikein puistojen luvattu maa. Nimi sapokka tulee venäjän kielisestä sanasta, joka tarkoittaa saapasta. Puiston keskelllä oli saappaan mallinen vesialue, ja vesielementtejä oli puistossa muuallakin. Itseäni erityisesti kiehtoi 20 metrinen vesiputous. 

Puistokierroksen jälkeen jatkoimme bussilla kaupungin ympäri, ja opas oli vielä tässä kohtaa mukanamme. Kiersimme mm. Juha Vainion kadun, Pionipuiston sekä Katariinan meripuiston. Kierroksen aikana opas kertoi esimerkiksi kuinka entisellä poliisiasemalla ollut viimeinen "asiakas" sai putkayön jälkeen diplomin, voileivän sekä kylmän oluen tai kuinka aikoinaan savolaiset olivat lähdössä Kotkan sataman kautta Amerikkaan töihin, mutta päätyivätkin Kotkaan tehdastyöhön. Näin Kotkan yksi lempinimistä onkin kuulemma savolaisten Amerikka. Rakastan juuri tällaista nippelitietoa!

Bussikierroksen jälkeen menimme merikeskus Vellamoon lounaalle sekä saimme opastetun kierroksen merimuseossa. Tämä osuus kiinnosti itseäni vähiten, joten livistin kierroksen loppupuolella museokauppaan, jotta ehtisin lähettää papalle postikortin ennen kuin bussi jatkaa matkaansa.

Päivän viimeinen kohde oli Langinkosken keisarillinen kalastusmaja, joka olikin odotettua mielenkiintoisempi. Ennakkotietojen mukaan viimeinen kohde ei olisi esteetön, mutta onnekseni opastettu kierros tapahtuikin ulkona eikä rakennuksen sisällä. Keisarillisen kalastusmajan ympäristöön liittyi valtavasti mielenkiintoista historiaa siitä, kuinka munkit olivat siellä joskus kalastelleet ja sitten keisari Aleksanteri III:s oli halunnut rakentaa sinne kalastusmajan. Majassa ei kuitenkaan yövytty, vaan keisari ja keisarinna yöpyivät hienolla aluksellaan, jonka nimeä en nyt muista.

Langinkosken opastuksen jälkeen oli vielä iltapäiväkahvien aika, jonka jälkeen bussi vei meidät takaisin Helsinkiin. Kotka oli valtavan kaunis ja paljon jäi vielä tutkimatta, joten enköhän palaa sinne vielä. Kiitos Valkonauhayhdistykselle kesäretkestä, mihin suuntaammekaan ensi kesänä?

Inspiraatio

Kesä on inspiroinut minua taas valokuvaamaan enemmän. Inspiroitumisen lisäksi se on kesällä myös helpompaa monestakin syystä. Ensinnäkin on lämpimämpi ulkoilla pidempiä aikoja, ja yksinkertaisesti vain helpompi liikkua pyörätuolilla. Lisäksi saan enemmän kuvattua ihan itsenäisesti, kun talvella taas tarvitsen avustajan apua, ja näin ollen oman vision toteuttamiseen menee monesti enemmän aikaa. 

Kesällä on myös luonnossa paljon kuvattavaa. Olen erityisen ihastunut kuvaamaan kaikennäköisiä katkenneita puunrunkoja, kantoja ja lahopuita. Kaupunkikuvaus on mielestäni yhtä mielenkiintoista kuin luontokuvaus, sillä näen kauneutta niissä molemmissa. Kuvaan tottaksi paljon myös lemmikkejäni, sillä arkisten räpsäysten lisäksi yritän saada niistä myös hienompia kuvia.

Nämä kuvat on otettu kesäkuun aikana kotiympäristössäni sekä Seurasaaressa, Kotkan Langinkoskella, Sipoonkorven kansallispuistossa ja vanhan Lapinlahden sairaalan alueella.

  

Joka päivän mekko

ennen

jälkeen

Se olisi toisen kesäasun vuoro! Tällä kertaa esittelen teille mekon, joka oli juhlamekko, mutta viime viikolla se muuntautui aivan tavalliseksi kesämekoksi.

Olen ostanut tämä maksimekon varmaan yli 5 vuotta sitten, ja käyttänyt sitä lähinnä juhlatilaisuuksissa. Muistaakseni olen tilannut tämän Zalandolta, mutta päätäni en laittaisi pantiksi tässä asiassa. Pituutensa vuoksi se oli minusta juhlava, mutta myöskin epäkäytännöllinen arkikäyttöön. Näistä syistä mekon käyttö on rajoittunut noin yhteen kertaan kesässä. 

Toisaalta sitten taas mekon kuosi on valtavan kaunis ja lisäksi se istuu yläosasta minulle hyvin. En siis viitsinyt laittaa mekkoa kiertoon, vaan lyhensin sen itselleni sopivammaksi. Otin helmasta 30-40 cm pois ja  nyt se on täydellinen kesämekoksi vaikka ihan joka päivä! 

Porkkanakakkukeksit

Löysin mielenkiintoisen reseptin, jota oli heti pakko testata. Ihastuin porkkanakakkuun vasta viime syksynä, mutta en ollut ikinä ennen kuullutkaan tällaisista porkkanakakkukekseistä!

Nämä kyllä olivat mielestäni enemmänkin pikku leivoksia kuin keksejä. Sisus oli ihanan pehmeä ja kuorrute täyteläisen herkullinen. Tein näitä ystäväni lapsen synttäreille, ja kaikki vieraat sanoivat, että "jatkoon". 

Ohjeessa kerrottiin, että keksejä tulee 15 kappaletta, mutta minulla tuli 24. Nämäkin olivat mielestäni aika suuria, joten sanoisin, että tästä tulisi 30-34 sellaista sopivan kokoista. Kuinkakohan isoja reseptin tekijä on tehnyt? Alkuperäisessä ohjeessa luki myös, että keksitaikinaa pitäisi hetki pakastaa, kun sen on kauhonut pellille. Itselläni ei kuitenkaan ollut pakastimessa uunipellin mentävää aukkoa, joten otin riskin ja paistoin ilman välijäähdytystä. Taikina ehkä leviäisi kauniimmin, jos se olisi kylmää, mutta muuta funktiota en sille keksinyt. Eli jos haluat täydellisen pyöreät keksit, niin laita ne hetkeksi pakastimeen ennen paistamista.

Koristelin keksini oranssin keltaisilla strösseleillä ja lopputulos näyttikin sopivasti hieman porkkanaraasteelle. Näistä tuli kauniita ja maistuvia, suosittelen kokeilemaan!

Porkkanakakkukeksit

200 g voita

1,5 dl sokeria

1,5 dl fariinisokeria

2 munaa

4,5 dl glut.jauhoseosta (Virtasalmi)

1 tl ruokasoodaa

2 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

1 tl kardemummaa

2 porkkanaa raastettuna

Kuorrute:

300 g maustamatonta tuorejuustoa

4-5 rkl tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokerit. Lisää kuivat aineet ja sekoita. Lisää lopuksi munat ja porkkanaraaste. Tee pellille kasoja, älä litistä. Jätä kekseille tilaa levitä. Paista 175 asteessa 12-15 minuuttia. Sekoita kuorrute ja kuorruta keksit, kun ne ovat kunnolla jäähtyneet. Kuorruta aina vain se määrä mitä tarvitset, sillä kuorrute pehmentää keksejä entisestään. Koristele mantelirouheella tai strösseleillä.

Kesäasu

 Pitkästä aikaa asupostausta! Minulla on ollut hieman huono olla itseni kanssa ja itseluottamus on ollut aika nollissa. Tuntuu vain lihavalta ja mikään vaate ei näytä hyvältä. Kesä kuitenkin saa ihmeitä aikaan, ja ehkä myös sillä on vaikutusta, että tulee panostettua pukeutumiseen enemmän. Talvella monesti olen vain kotona pyjamassa ja uloskin pakkaudutaan sen verran, ettei siinä ole paljon asuista kerrottavaa. 

Tämä kukkaisa kynähame on pari vuotta vanha ja olen tilannut sen Sheiniltä. Tämä on yksi suosikkikesähameistani, koska se on niin raikas. Yhdistän siihen usein valkoisen paidan ja niin tein tälläkin kertaa. 

Paidan ostin eilen Tokmannilta, ja voin kertoa, että vielä viitisen vuotta sitten en olisi kehdannut kertoa, että ostin Tokmannilta tai Prismasta vaatteita. Nykyään kuitenkin vaatehankinnoissa mennään mukavuus ja raha edellä - jos se näyttää kivalle eikä se ole liian kallis, niin sen voi ostaa.

Rakastan tätä paitaa, sillä se on helppo yhdistää mihin vain alaosaan. Ja vaikka se on melko yksinkertainen, niin se ei ole kuitenkaan hihojensa ansiosta liian tylsä. En hirveästi tykkää röyhelöistä tai pitseistä, mutta tässä sitä ei ole liikaa. Lisäksi paita on mukava ja siinä on helppo olla. Ihana kesäasu, joka sopii piknikille, illanistujaisiin tai ihan tavalliseen arkipäivään.

Paita: Tokmanni

Hame: Shein curve

Kengät: Koo-kenkä

Hattu: H&M 

Loppuelämäni american pancakes

Ennen gluteenittomuutta minulla oli tapana tehdä silloin tällöin amerikkalaisia pannukakkuja. Minulla oli aina kaapissa sellaista lisää vain munat -jauhoseosta, mutta nyt siihen ei voi enää turvautua.

Välillä on kiva tehdä kotona sunnuntaibrunssi ja tavoitella sellaista hotelliaamiaisen tunnelmaa. Brunssille kuuluu ehdottomasti amerkkalaiset pannukakut kaikkine lisukkeineen, ja löysin uuden ohjeen jota halusin testata. Tähän astiset kokeilut eivät ole tuottaneet tulosta, joten odotukseni eivät olleet tässäkään kovin korkealla.

Taikina oli aluksi niin paksua, että se jäi pannulle vain kasaksi, joten lisäsin hieman piimää sekä lorauksen vettä. Voit siis ihan hyvin lisätä nesteitä, jos taikinasi on liian paksua. Lopulta taikina oli sopivaa ja pannukakut alkoivat saavuttaa oikeaa muotoaan. Näitä oli helppo paistaa ja pannukakut pysyivät hyvin kasassa.

Mielestäni amerikkalaisten pannukakkujen kuuluu olla kuohkeita ja sellaisia, että ne imevät hyvin vaahterasiirappia itseensä. Ja nyt voin ilolla kertoa, että tästä taikinasta tuli juuri oikeanlaisia ja myös maku oli täydellinen eli tässä on loppuelämäni american pancakes -ohje! 

Amerikkalaiset pannukakut

4 ¾ dl gluteenitonta jauhoseosta 

4 rkl sokeria

1 tl leivinjauhetta 

1 tl ruokasoodaa 

0,5 tl ksantaania

0,5 tl suolaa 

4-5 dl piimää (+ vettä tarvittaessa)

2 munaa

3 rkl sulatettua voita

1 tl vaniljasokeria

Sekoita kaikki keskenään käsivispilällä ja vatkaa kunnes taikina on tasaista ja paakutonta. Laita pannuun kauhallinen taikinaa. Se ei leviä samalla tavalla kuin lettutaikina, joten jos sinulla on iso pannu, niin voit laittaa kaksi vierekkäin.

Paista keskilämmöllä noin 2-3 minuuttia tai kunnes näet pieniä kuplia pannukakun pinnassa. Käännä ja paista jälleen 2-3 minuuttia kunnes pohja on kullanruskea. Tarjoile hedelmien, marjojen, nutellan tai vaahterasiirapin kanssa!