lauantai 27. kesäkuuta 2015

Löydä metsäsi







Kesäpäivä kului leppoisasti grillaillen. Possua, kanaa ja kasvisvartaita. Vähän viiniä ja aurinko. Loppuillasta vielä kesän ensimmäiset jäätelöt kioskilta.  

Jokseenkin ihanaa.

On myös ihanaa, että jonkinlaista eräilyä voi harrastaa myös kaupungissa. Vain vartti ja löydät itsesi metsästä. Grillipaikalla voi valmistella osan ruoista, juoda kahvia termospullosta ja huuhdella likaisia käsiä kylmässä merivedessä. Trangia tosin lisäisi vielä retkeilyhenkeä - kahvinkin voisi keittää paikanpäällä!

Luonnossa on hyvä olla.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Sotajalalla


Viime päivien ohjelmaan on kuulunut tuholaistorjunta. Kirvat yrittivät valloittaa parvekekasvimme ja melko pitkälle pääsivätkin, mutta me nousimme vastarintaan. Entuudestaan jo tiesin, että ötököitä tuhoaa kasteluvesi jossa on mäntynestesaippuaa. Sitä siis ensiavuksi, mutta nuo pirulaiset yrittivät olla ovelampia. 

Plantagenista kävin kyselemässä jotain kunnon tököttiä, mutta sieltä suositeltiin sumuttamaan syötävät kasvit oliiviöljyllä. Ihme kyllä, parin päivän käsittelyn jälkeen se toimi ja nyt lehdillä makaa ainoastaan kuollut kirva-armeija.

Olen melko varma, että ne hyökkäävät vielä, mutta ne eivät arvaakaan, että minulla on aseet valmiina. Ennaltaehkäisyksi hommasin samettiruusun pitämään ötökät loitolla ja viimeisimpänä ratkaisuna on äidin neuvoma chilisuihke; tulinen chili tehosekoittimeen, muutama teelusikallinen mäntynestesaippuaa ja vettä puolisen desiä. Sekoitetaan kahteen litraan vettä, siivilöidään ja sumutetaan kasveihin.

No kirvat, tekeekö vielä mieli leiriytyä parvekkeelleni?

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015



En näe enää tulipaloa
En edes hälvenevää savua
Kaikki on liian kirkasta,
rauniot yltävät näkökenttääni

Miksen nähnyt sen tulevan?

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Taitoa tassuihin


Meillä käydään nykyään koulua. Koirakoulua. Tuon pikku mussunmussunpuudelihöpönassun ulkoilutus alkoi lähentelemään katastrofia. Suurinpiirtein kivi-paperi-sakset -meiningillä pohdittiin kumpi lähtee ulos. Voittajan rooli oli kova; vetämistä ja räyhäämistä vastaantulijoille. 

Niinpä ilmoitin meidät koirakouluun. Olemme nyt käyneet kahdella tunnilla ja kotona harjoiteltu ahkerasti ja kyllä; uskoni tuohon otukseen on palannut!

Olin hieman skeptinen tuon koulun suhteen, mutta aivan turhaan. Olemme saaneet tärkeät työvälineet pikkuisen kouluttamiseksi ja tänään jo iltalenkillä ohitimme koiran rähisemättä. Kuvittele! 

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Lapsen ehdoilla


Kuten muissakin lapsiperheissä, meilläkin vietettiin juhannus lapsen ehdoilla. Olimme aaton miehen isän luona, eli Taiston kolmannessa mummulassa. Siellä oli koirakaveri, ranskanbulldoggi Pietari, joka pienen alkurähinän jälkeen oli Taistonkin mielestä ihan kiva tyyppi. Voi sitä riemun määrää kun koirat juoksentelivat vapaana isolla pihalla ^^ Pietarille ihan tuttu juttu, mutta Taistolle unelmien täyttymys.



Juoksentelun jälkeen oli kiva syödä vaarin sylissä vähän lettuja ja loppuillasta pääsi vielä trampoliinille jahtaamaan koripalloa! Pienen koiran pää oli kotimatkalla niin pökkyrässä, ettei unta tarvinnut kauaa odotella :)

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Hyvää omasta maasta



Puhutaanko hetki ruoasta? Tarkemmin sanottuna sen alkuperästä. Kuten ehkä jo raparperimehuepisodissa huomasitte, kotimaisten mansikoiden löytäminen oli kynnyskysymys. Ihmisillä on erilaisia arvoja kuten perhe, terveys ja uskonto, mutta yksi itselleni tärkeä arvo on kotimaisuus. Ennenkaikkea ruoassa, miksei muissakin asioissa. 

Kyllä, kannatan kotimaisuutta niin pitkälle kuin voin. Tiedän, että Suomessa ei kasva banaaneja tai monia muitakaan hedelmiä, joten en oleta niitä kotimaisina saavanikaan. Mutta liha-ja maitotuotteet on mahdollista ostaa kotimaisena, samoin viljatuotteet ja kausituotteet, kuten uuden sadon vihannekset. Miksi ostaisin kaukaa kuljetettuja uusia perunoita tai superhyper marjoja, jos omakin luontomme niitä tarjoaa? 

Meillä siis luotetaan kotimaisuuteen, ruoan alkuperällä on väliä. Jääkaapistamme löytyvä liha- ja maitotuote pitää olla varustettu hyvää suomesta -merkillä, joka takaa, että tuotteiden raaka-aineiden suomalaisuusaste on vähintään 75 %. Ei siis riitä, että tuotteen nimessä mainitaan sana kotimainen, sillä silloin alkuperä- tai valmistusmaa voi olla mikä vaan. Myöskään suomalainen valmistuttaja ei ole tae kotimaisuudesta.

Tietenkin syön ravintoloissa ja kylässä ollessani mitä tarjotaan, alkuperää kyselemättä, mutta silloin kun itse voin valita, valitsen suomalaista. Valinnoillani koen tukevani pienyrittäjiä, maanviljelijöitä ja ylipäätään suomalaista työtä. Ehkä tämä kertoo myös sen, että arvostan omien vanhempieni ja isovanhempieni elämäntyötä.

Ruokaa omasta maasta. Se on parasta.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Epäonnen raparperi


Tänä vuonna eivät raparperijumalat ole olleet puolellani. Anoppipuoli toi ison kassillisen tuota hapanta herkkua, mutta melkeinpä kaikki meni vähän niin kuin penkin alle. 

Ensitöikseni leivoin piirakan, joka oli 20 minuutin paisto-ohjeen sijasta tunnin uunissa ja silti umpiraaka. Söimme kypsyneet reunat jäätelön kera ja keskus sai paistua vielä toisen tunnin. Uskomatonta. En oikeasti ole näin surkea leipuri. 

Piirakkaepisodista selvittyäni metsästin lähialueen kaupat, jotta löytäisin edes yhden pussin pakastemansikoita, jossa alkuperämaana olisi Suomi. Viimein löysin ja sain kuusi litraa mehua keittymään. Raparperiä, mansikoita, sitruunaa, kanelitankoja ja sokeria. Keitetään, yöksi viileään ja seuraavana päivänä siivilöidään. Ihanan herkullista ja helppoa kesäjuomaa. 

Pitkän odottelun jälkeen seos ei kuitenkaan alkanut millään kiehumaan, joten lähdin koneelle maksamaan laskuja. Se oli virhe, sillä kohta koko keittiö tulvi raparperimehua ja tahmean lattian olisi voinut höyhenillä kuoruttaa. Ja voitte kuvitella lopputuloksen, kun sokeripitoinen mehu paloi kuumaan hellaan kiinni. Siinä meinasi usko loppua. Miehen kommentti oli, että ainakin alkoi kiehumaan. No todellakin.

Onneksi mehua kuitenkin ehti kiehua yli vain alle puoli litraa, niin ei kaikki mennyt hukkaan. Sain siis lopulta siivilöityä talteen kuutisen litraa mehua, joka on yhtä hyvää joka kesä! ^^