maanantai 30. marraskuuta 2015

Koditon



Viime vuonna vietimme ensimmäistä kertaa joulua aivan kahden kesken. Yleensä menemme jomman kumman vanhemmille, tänäkin jouluna kutsu kävi anoppilaan. Viime jouluna myös ensimmäistä kertaa laitoin joulun itse; meillä oli kuusi, koristeet ja kaikki mahdolliset ruoat. Jokin ei vain tuntunut oikealta ja kuusta koristellessani ajattelin, että tämä olkoon ainut joulu tässä asunnossa. 

En tiedä mikä tässä asunnossa on vialla, mutta se ei vain tunnu kodilta. Vaikka laittaisin asiat miten päin ja asettelisin huonekalut tuhennaesti uudestaan, ei tästä saa kotia. Niinpä olemme jo yli vuoden pävivät etsineet uutta kotia, mutta tuloksetta. Yhtä kävimme jopa katsomassa, mutta se ei vain tuntunut oikealta. Tähän muutimme, koska oli pakko saada asunto jostain ja kaiken piti olla vain väliaikaista. Pelkään, että viiden vuoden päästä huomaan yhä istuvani tämän keittiön pöydän äärellä, elämässä tätä väliaikaista vaihetta.

Miksi sitä kotia ei sitten löydy? En tiedä. Aina kun rakastun keittiöön, on kylpyhuone ahdas ja epäkäytännöllinen. Tai sitten asunto onkin kahdessa kerroksessa tai muuten vain täysin soveltumaton pyörätuolin käyttäjälle. Ja siellä pitäisi olla myös se jokin kodikas tunnelma eikä pelkkiä valkoisia tiiliseiniä.

Nyt kun joulu kiirehtii kamalaa vauhtia kohti, en tiedä miten päin olisin. Kaikki sisutaminen ja muu tuntuu niin turhalta, kun ajattelen, että ostan mielummin sen uuden lampun tai pöydän sitten uuteen kotiin. Vaan tuleeko sitä hetkeä koskaan?

lauantai 28. marraskuuta 2015

Harjoitusjoulu



Joulu hiipii vähitellen luoksemme. Ensin hyllylle ilmestyi joulutähti, sitten vähän kynttilöitä ja tänään otimme aimo harppauksen, sillä päivälliseksi oli jouluruokia! Kokosimme yhteen vain parhaat; kaupasta löytyi pieni 1,5 kg kinkku, pakastimesta graavilohta ja äidin tekemää lanttulaatikkoa sekä kaveriksi hieman herneitä ja kaupan imellettyä perunalaatikkoa. Harjoitusjoulu on mainio idea jos kaipailee jo nyt kaikkia ihania makuja :) 

maanantai 23. marraskuuta 2015

Epäkäytännöllisyyden huipentuma




Tänään oli kerrassaan kummallinen aamu. Heräsimme jo yhdeksän aikaan ja parin tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen mies kävi kaupasta hakemassa brunssitarpeet. Pekonia, munakokkelia, paahtoleipää ja hedelmiä. Pääsin ensimmäistä kertaa käyttämään synttärilahjaksi saamaani paahtoleipätelinettä ja kerrankin saimme brunssin aikaiseksi oikeaan aikaan eikä vasta viideltä iltapäivällä. 

Ihannoin Downton Abbey tv-sarjaa ja huokailen aina nähdessäni siinä kauniita esineitä. Mies oli pistänyt tämän merkille ja viimein minulla on yksi tuon aikakauden esine. Saamani teline on peräisin 30-luvun englannista ja siihen kuuluu myös kulhot voille sekä marmeladille. Teline on todella ihana ja ah, niin epäkäytännöllinen, sillä jouduimme halkaisemaan paahtoleivät, jotta je mahtuivat telineeseen. Mutta ei se haittaa! Ehkä juuri se teki tästä maanantaista niin paljon paremman :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Leivontaterapiaa


Olen koko viikonlopun tehnyt jotain äärimmäisen hienoa. Olen mitannut, sekoittanut, vatkannut ja sulattanut. Välissä paistanut rakuunakalkkunaa (kiitos kummitädille vinkistä!) ja pessyt pyykkiä. Sitten taas rikkonut kasapäin munia ja hakenut lähikaupasta aina vain lisää ja lisää sokeria. Aikani on siis kulunut leipoessa ja se on aivan mahtavaa! Rakastan niin leipomista ja vaikka koko viikonlopun on ollut ihan kammottava kiire ja tohina, en ole ollut yhtään kärttyinen. Koska leipominen on parhautta. Se on kuin jonkinlaista terapiaa.

Pidän siitä kun saan leipoa suuria määriä, tuplata ohjeita tai ehkä jopa triplata. Omassa arjessa tulee vain silloin tällöin leivottua jokin kakku, sillä ei niitä tule syötyä niin paljoa. Nyt oli kuitenkin tilaisuus pöllyttää jauhoja oikein kunnolla, kun myyjäisiin kaipailtiin kuivakakkuja ja piirakoita. 

Viimeinen piimäkakku tulee kohta uunista ja sitten se on taas ohi. Mittakupit kaappiin ja reseptivihko kiinni.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Sapettaako?


Olen luonut itselleni uuden, elämänmittaisen suhteen. Kesällä jyllänneiden kovien vatsakipujen aiheuttajaksi paljastuikin sappikivet. On mukavaa, että syy selvisi, mutta vielä mukavampaa olisi jos sille voisi jotain tehdä. Olin jo menossa leikkaukseen, kunnes se erinäköisistä syistä johtuen peruttiin ja todettiin, että ruokavaliolla pystytään kontrolloimaan kipuja riittävästi. Todellakin toivon niin. Käteeni sain vain sappipotilaiden yleisoppaan ja toivonkipinän siitä, että pääsisin ravintoterapeutin kanssa asiasta juttelemaan.

Itselläni pahimpia kivun aiheuttajia ovat kala, tulinen ruoka, tuore porkkana ja paprika, omena, pavut sekä linssit. Vihkosesta opittuani vältän nyt myös voimakkaasti savustettuja ruokia ja erinäisiä makeutusaineita. Ärsyttävintä on se, että jonkin ainesosan sopimattomuus selviää vain kokeilemalla - ehkä tulee kipuja, ehkä ei. Tämä on siinä mielessä harmillista, että sappikivien aiheuttama kipu on yksi pahimmista. 

En oikein vielä tiedä kuinka asian kanssa tulisi elää. Minulla ei ikinä ole ollut mitään ruoka-aine allergioita ja nyt yhtäkkiä kiellettyjen listalla on yhtä jos toista. Välillä kun saan eteeni jotain mitä en ole syönyt aikoihin, huomaan ensimmäiseksi miettiväni voinko syödä tätä. Sen jälkeen teen pikaisen katsauksen netissä, että onko sillä ruoalla mahdollisesti jokin yhteys sappikohtauksiin. Joskus sitten taas en välitä ollenkaan, mikä kaduttaa kipujen alettua.