maanantai 29. elokuuta 2016

Luumurommi


Syksy on säilömisen kulta-aikaa, kun luonto tarjoaa parastaan ja sato on valmis kerättäväksi. Voit säilöä niin vihanneksia, hedelmiä, marjoja kuin yrttejäkin. Olin onnekas, kun kotipuolessa ollessani papa sekä kummitäti keräsivät meille marjoja talven varalle. Saimme litroittain mustikoita ja vadelmia pakastimeen, ja parasta on, että ainakin tiedän mistä ne ovat peräisin; aivan kotikulmilta. Nyt keittelin pakastimesta hieman marjoja hilloksi ja päätin kokeilla myös uutta säilömistapaa. Olen kuullut puhuttavan paljon rommiluumuista,
ja kyllä - nyt niitä on meilläkin.

Löysin ohjeen uusimmasta Maku -lehdestä ja rommiluumuihin tarvitset siis tiiviitä lasipurkkeja, luumuja, fariinisokeria sekä kirkasta rommia. Kuumensin purkit 250 asteisessa uunissa pöpöjen välttämiseksi ja kansien tiivisteet keitin kiehuvassa vedessä. Luumut kannattaa halkaista ja samalla saa poistettua kiven hedelmän keskeltä. Haaleisiin purkkeihin ladotaan kerroksittain luumuja sekä fariinisokeria, ja hedelmät kannattaakin latoa melko tiiviisti. Luumujen lisäksi laitoin osaan purkeista mukaan myös persikkaa ja aprikoosia, sillä ajattelin hedelmäisten makujen sopivan hyvin yhteen. Yhden purkin tein pelkästään aprikoosista ja persikasta, ja rommin tilalle laitoinkin sitruunaista limoncello -likööriä. Ohjeiden tarkka noudattaminen ei ole minun juttuni, joten aina pitää päästä hieman soveltamaan. 

Hedelmien annetaan tekeytyä jääkaapissa 2-5 kuukautta, ja uskoisin, että mitä pidempään, sen parempi. Alkupäivinä kannattaa käydä muutaman kerran ravistelemassa purkkeja, jotta sokeri sulaa ja levittäytyy tasaisesti. Lopputuloksena pitäisi olla hedelmäistä luumurommia sekä rommin makuisia luumuja nautittavaksi vaikkapa vaniljavaahdon kera. Joulun tienoilla voimme kurkistaa, että mikä on lopputulos!


torstai 25. elokuuta 2016

Eläviä kuvia





 


Tällä kertaa vietimme hääpäivää varsin perinteisin menoin; illallinen ja elokuva. Olemme yrittäneet päästä ravintola Farangiin monen monta kertaa, mutta aina se on ollut täynnä. Nyt vahingosta viisastuneena varasimmekin pöydän jo monta kuukautta aiemmin ja viimein pääsimme sisään. Olen käynyt vain kerran aiemmin kyseisessä ateriafirmassa, ja siitä asti olen haikaillut sinne uudestaan. 

Viimeksi nautiskelimme maistelumenuja, joten tällä kertaa menimme suoraan á la carte listan puolelle. Farangissa ruoat ovat jaettavia, joten otimme seurueena muutaman annoksen, josta jokainen pääsi sitten maistelemaan. Oma henkilökohtainen suosikkini on edelleen karamellisoitu possu, mutta löytyy listalta muitakin hyviä makuja. Myös drinkkilista oli yllättävän hyvä - etenkin tarjoilijan suosittelema, aasialainen irish coffee vei kielen mennessään. 

Illallisen jälkeen iltamme jatkui elokuvan parissa. Kesäkino Engel on Helsingin ainoa ulkoilmaelokuvateatteri ja se vaikutti niin romanttiselta miljööltä, että tiesin sen sopivan hääpäivän ohjelmistoon. Kävelimme tänä loppukesäisenä iltana kaupungin läpi, katuvalojen ja katusoittajien saattelemana, ilma oli lämmin ja jotenkin satumainen. Kaisaniemen tienoilla joku viulisti tulkitsi Cats-musikaalista tunnettun Memories -kappaleen ja se tuntui jotenkin juuri niin oikealta siihen kohtaan. 

Elokuva esitettiin siis café Engelin sisäpihalla, joka sijaitsee aivan Senaatintorin tuntumassa. Katsomo oli katettu ja lämmittimetkin puhkuivat nurkassa, joten elokuvia voi käydä katsomassa huonommallakin säällä. Ennen näytöstä on myös mahdollista ostaa elokuvaan syötävää tai juotavaa, ja elokuvan ajaksi voi käpertyä paikanpäältä löytyviin viltteihin. 

Melko täydellistä.

maanantai 22. elokuuta 2016

Toinen

kuva: Tuomas Elenius
Yliuomenna on taas edessä jonkinlainen virstanpylväs. Toinen hääpäivä. Välillä on vaikea kuvitella, että siitä on jo niin kauan, vaikka ehkä noin saisi sanoa vasta kymmenen vuoden kuluttua. 

Joskus pelkäsin, että en osaa rakastaa. Jos kiintyisin vain siihen rakastumisen tunteeseen. Kukaan ei kerro mitä avioliitto tarkoittaa, kukaan ei valmista sinua siihen, että olet toisen kanssa lopun elämääsi. Kukaan ei kerro mitä rakastaminen todella on. Et saa tietää, että siihen sisältyy ylitsevuotavan paljon vastuuta, menettämisen pelkoa, naurua, kyyneliä, sietokyvyn venyttämistä, huonoja vitsejä, pitkiä keskusteluja keskellä yötä, tähdenlentoja, loputonta väittelyä sienikastikkeen makeudesta ja läjäpäin huolenpitoa. Lopulta sinulla on kädessäsi vain romanttisten elokuvien loppusuudelmat ja avioerotilastot. Niiden pohjalta sinun tulisi rakentaa jotain omaa, pysyvää ja lopullista. 

Me kuitenkin onnistuimme. Suhteemme alusta on nelisen vuotta, puolet siitä ajasta olemme lipuneet avioliiton vesistöissä. Välillä meri on peilityyni, välillä se kuohuaa yli rajojen. Joku viisas joskus sanoi, että avioliitossa tärkeintä on, että suorallakin tiellä jaksaa tahtoa. Ja sitähän se juuri on - yhdessä tahtomista, samaan suuntaan katsomista. Ottaen vielä huomioon, että vietämme lähes jokaisen minuutin vuorokaudesta yhdessä, sanoisin, että olemme onnistuneet melkoisen hyvin. 

Mielestäni yksi ehkäpä parhaimmista asioista suhteessamme on riitely. Se, että voimme riidellä ja olla eri mieltä. Se on hyvä asia, sillä siihen ei ikinä sisälly erolla uhkaamista, ovien paukuttelua tai matkalaukkujen pakkaamista. Riidan loputtua en ole ikinä joutunut miettimään, että nyt on se hetki kun emme pääse tämän yli vaan usein auttaa se yksi nukuttu yö tai erinäiset lepyttelykeinot. Paistetut kanankoivet ananaspedillä toimii aina. Tiedän olevani suhteessa se tulisempi ja usein myös ilmaisen jos on jotain ilmaistavaa. Siitä huolimatta en kuitenkaan usko, että ihan heti tulee vastaan vuorta, jonka päälle emme voisi kiivetä. Jos ei aina ihan käsikädessä, niin lopulta kuitenkin jaamme saman maiseman. Rakastan häntä niin paljon, että välillä en tiedä miten sen kertoisin. 

Ja rakkaus - se on lopulta parempaa kuin se rakastuminen. 

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Maailma pysähtyy



En pelkää mitään,
En pelkää mitään enempää
kuin että, saavun perille
maailma pysähtyy ja ymmärrän
on kaikki ollut kuin

värjättyä vettä

lauantai 20. elokuuta 2016

Tajunnan räjäyttävää



En ole koskaan ollut mikään meikkien suurkuluttaja vaikka niitä onkin aina aika ajoin tullut haalittua meikkipussiin. Yleensä kuitenkin laitan vain meikkivoiteen, joskus en sitäkään, mutta juhlatilaisuuksiin ja erikoistapauksiin on kiva vähän laittautuakin - varsinkin nyt. Kaverini nimittäin johdatteli minut parempien meikkien maailmaan ja nyt voin sanoa, että se on jopa ihan kivaa! 

Teimme yhteistilauksen ihan ulkomaille asti ja tilasimme läjäpäin tuotteita Revolution Makeupilta. Minä nappasin ostoskoriin ruskean ja pronssin sävyisiä luomivärejä ja tottakai huulipunia. Kaverin pakettiin päätyi hieman räväkämmän värisiä luomivärejä, mutta täysin samat huulipunat kuin minulla. Sivuilla olevat värikartat olivat yllättävän paikkaansa pitäviä eikä näitä ole hinnalla pilattu.

Nyt tuotteet pääsevät omalla kohdallani ensi kertaa kunnon käyttöön, sillä tänään on kauan odotettu ilta. Pariisin Kevät räjäyttää tajunnan Tavastialla ja aion olla siellä! 

perjantai 19. elokuuta 2016

Herkuttelijan Suomi











Kuten useimmat jo tietävätkin, olen kotimaisuuden puolestapuhuja ja kotimaisen ruoan suuri fani. Tällä viikolla Helsingin Rautatientorilla on minulle ja muille suomiruoan ystäville järjestetty aivan mahtava tapahtuma. Herkkujen Suomi esittäytyi jo kuudetta kertaa, ja kylkeen oli vielä lisätty kotimaisten oluiden kohtaamispaikka - Syystober. Tämä kokonaisuus ei varmasti jättänyt ketään kylmäksi, sillä sieltä sai niin liha-, kala- kuin kasvisruokaakin, suolaista ja makeaa, tulista ja perinteistä - ja tietysti sitä olutta. Paikanpäällä saa kasapäin maistiaisia sekä tietoa tuotteista, ja mieluisimmat maut voi viedä kotiin asti. 

Itse lähden tällaisille markkinoille aina mieli avoinna kohtaamaan uusia pientuottajia, maistelemaan heidän innovaatioitaan ja lähes aina löydän jotakin uutta kotiinviemisiksi. Kolatun juustotilalta tulee melkeinpä aina ostettua juustoja, niinkuin tälläkin kerralla, mutta itselleni uusi tuttavuus oli Riihipuodin mylly. Paikanpäällä maistiaisena saatu ohrapuuro vei kielen mennessään, niinpä heidän tuotteistaan mukaani lähtikin sitten sekä kaura- että ohrahiutaleita. Nyt on hyvät eväät aamupuuroon!

Markkina-alueen kierrettyäni kävimme miehen kanssa maistamassa paria olutta ja söimme samalla hieman markkinaruokaa eli poronkäristystä ja grillimakkaraa. Markkinahumu päättyi ternimaidosta tehtyyn jäätelöön, joka olikin ihan mielettömän hyvää!

Tällaisissa tapahtumissa kohtaa aina uusia yrittäjiä ja tottakai niitä vanhojakin, joilta on ostanut sen saman lihasäilykkeen joka vuosi. Mutta kun se vain on niin hyvää!  Tällä kertaa minua ilahdutti myös väenpaljous, jonka markkinoilla koin. Ehkä ihmisiä alkaa vähitellen oikeasti kiinnostaa ruoan lähituotanto. Mielestäni on nimittäin vähän hassua, että nykyään ollaan niin tarkkoina siitä, mitä sinne suuhun laitetaan, mutta miksei sitten sillä ruoan alkuperällä ole väliä?

Kotimaastamme löytyy paljon osaamista ja kosolti syömäkelpoista ruokaa. Miksi mennä merta edemmäs kalaan, kun kaikki hyvä on silmiesi edessä?

tiistai 16. elokuuta 2016

Hetken lähempänä











Rakastan syksyä. Ihannoin sitä. Palvon sitä. Odotan sitä joka kesä yhtä paljon. Ajattelen, että jaksan vielä tämän hellepäivän, sillä se vie minut hetken lähemmäs syksyä. Kaikki ne värit ja tuoksut, ruskan kauneus ja sateen raikkaus. Himmenevät illat, neulepaidat ja kanervat. Miten joku ei voisi rakastaa tätä kaikkea?! 

Eilen lähdin koiralenkille kameran kanssa ja observoin ympäristöä linssin läpi. Harmikseni syksy ei ollut vielä saapunut lempi reitilleni, kartanon ohi ja junaradan yli. Sain kuitenkin muutaman kivan otoksen, ja vannon, että saatte näitä syyskuvia vielä kymmennittäin lisää. 

Syksy tule jo. Herätä minut jälleen eloon. 

maanantai 15. elokuuta 2016

Rullaten ja höyryten


Tänään teimme miehen kanssa vähän vähemmän arkista ruokaa. Kesän kalakokeilut antoivat hieman toivoa, joten uskalsin ostaa meidänkin keittiöön kalaa ensimmäistä kertaa yli vuoteen. 

Teimme joskus ennen sappikiviä herkullista höyrytettyä kalaa ja se kala päätyi tänäänkin listallemme. Alkupalaksi valmistimme vietnamilaisia kevätrullia, joiden valmistukseen kuluikin aikaa enemmän kuin muistimme. Ne ovat kyllä hyviä, mutta yllättävän työläitä.

Vietnamilaiset kevätrullat koostuvat riisipaperiin käärityistä aineksista, joita voi vaihdella oman mielensä mukaan. Täytteeksi sopii ainakin kurkku, porkkana, avokado, retiisi, retikka, salaatti, kevätsipuli, korianteri, katkaravut sekä ohuen ohuet lasinuudelit. Eniten aikaa menee rullaamiseen ja vihannesten pilkkomiseen, sillä rullaamista helpottaa jos kaikki ovat samanmallisia. Vihannekset onkin syytä leikellä tulitikkumaisiksi paloiksi, niin ne istuvat rullan sisään parhaiten. 

Riisipaperin kanssa taistellessa menee myös oma aikansa (ja muutama hermo), mutta on tämä kaikki kuitenkin vaivan arvoista. Kovin monelle hengelle en näitä lähtisi rullailemaan, jos sinulla ei ole ennestään kokemusta asiasta. 

Rullat ovat itsessään melko miedon makuisia, joten ne vaativat hyvän dippikastikkeen. Me teimme sellaisen soijasta, kalakastikkeesta, limemehusta, riisiviinietikasta, vedestä ja tuoreesta chilistä. Itse kuitenkin tykkään eniten kastaa näitä ihan vain soijaan.

Ensitreffeille en myöskään näitä suosittele valmistettavan...syöminen voi nimittäin olla aika sotkuista, jos rulla päättääkin revetä ja kastike valuu pitkin käsiä! 


Pääruoka oli onneksi hieman helpompi. Kypsensimme kuhan bambuhöyryttimessä, mutta myös tavallinen höyrykattila ajaa asiansa. Kalan päälle laitetaan limemehua, kalakastiketta, korianterin lehtiä sekä hyvin hienoksi hienonnettua valkosipulia ja chiliä. Sitten vain annetaan höyrystyä kypsäksi kannen alla (n. 20minuuttia) ja tarjoillaan riisin kanssa. Mies teki itselleen lisäksi tulisen omenasalaatin, johon myöskin tulee kalakastiketta ja limemehua.

Suosittelen kokeilemaan, erityisesti kalaa, sillä höyrytys saa sen pysymään ihanan mehevänä. 

torstai 11. elokuuta 2016

Kissanhäntä


Olen kasvanut viherkasvien keskellä. Mummulassa ja kotona ikkunalaudat sekä kaikki pikku sivupöydät notkuivat erilaisia kasveja ja niillä jokasella oli jotakin kerrottavana. Toiset olivat piikikkäitä, toiset pehmeitä tai vahapintaisia. Jotkut kukkivat kauniisti, toiset taas kiipesivät keittiön seinää ylöspäin. Jotkut vetäytyvät yöksi pieneen nippuun ja jotkut joivat enemmän kuin toiset. Juuri tästä syystä tahdon meidänkin kodin täyttyvän kasveista - tahdon eloa ympärilleni.

Niitä oli jo ennestään aika monta, mutta nyt kasviperheeni kasvoi vielä kahdella uudella tulokkaalla. Enkelinsiipi, fiikus, kultaköynnös, juoru, värinokkonen, traakkipuu sekä apostolinmiekka saivat uusia jäseniä laumaansa. 

Äidin ikkunalta sain yhden kolmesta anopinkielestä. Se olikin kasvanut jo hieman yli ruukustaan, joten jaoin kasvin osiin ja sainkin siitä viisi uutta kasvia! Kolme niistä jätin kasvamaan itselleni, kaksi muuta sai uuden hyvän kodin.


Mummulasta puolestani sain yhden lempikasveistani. Mummun ikkunat olivat lapsuudessani aina täynnä kissanhäntiä ja nyt hänen ollessaan jo pois, koen jonkinlaiseksi velvollisuudekseni jatkaa kissanhännän ylläpitoa. Kissanhäntä on niin vanha kasvi, ettei sitä enää myyty kukkakaupassa, mutta onneksi papa antoi mummun hännistä yhden omakseni. Nyt minun vain pitää pitää se loputtomasti hengissä. Vastuu on suunnaton. 

Vaihdoin samalla kissanhännän isompaan ruukkuun ja otin sivuhaarasta pistokkaan vesilasiin juurtumaan. Toivon, että se lähtee juurtumaan ja saan oman ikkunalautani täyteen vaaleanpunaisia häntiä. Yritän huolehtia kasveistani tietynlaisella ylpeydellä ja vakavuudella, niin kuin mummukin teki. Hän opetti, että kasveille pitää puhua, niitä pitää huomioida ja ne pitää asettaa arvoiselleen paikalle. 

Niinpä asetin kissanhännän mummun valokuvan viereen - siinä ne nyt silmäilevät toinen toisiaan.
Kumpikin arvoisellaan paikalla.


maanantai 8. elokuuta 2016

Pikku rouskuttaja


Toinenkin karvatassu palasi viimein lomalta. Vapusta asti äidin hoivissa ollut pikku papanakone oli ihan kiva saada takaisin. Paluun kunniaksi kunnolla herkkuja ja rapsutuksia. Oli jo ikävä omaa pientä rouskuttajaa 

lauantai 6. elokuuta 2016

Kala kakussa


Tänään vietettiin kaverin synttäreitä. Kysyin, voisinko leipoa jotain, ja toiveena oli jotakin suolaista. Piirakka tuntui jotenkin tylsältä, niin päädyin jälleen voileipäkakkuun. Kokeilin kesällä syödä hieman joitakin kaloja ja tulokset olivat oikein positiivisia, joten päätin tehdä tälläerää kalakakun.

Täytteeksi laitoin tonnikalaa, keitettyä kananmunaa, kurkkua sekä ruohosipulin makuista tuorejuusto-kermaviiliseosta, joka oli maustettu suolalla, pippurilla, tillillä ja sitruunalla. Sillä myös kuorrutin kakun ja koristelu oli tällä kertaa varsin pelkistetty - vain hakattua tilliä ja ruohosipulia. 

En ole oikein koskaan ollut suolaisten kakkujen ylin ystävä ja nyt taidan tietää mistä se johtuu. Majoneesista. Tällä kertaa en laittanut pisaraakaan majoneesia ja maku oli heti tuhat kertaa parempi. Siinä majoneesissa taitaa olla syy miksen pidä italian salaatistakaan. 

Kakku sai paljon kiitosta osakseen, vaan mitäköhän keksin ensi vuonna kun kaveri täyttää pyöreitä? :)