Ensimmäiset tyynyliinat

 

Tänä vuonna tein pari joululahjaa itse. Aiemmin syksyllä kerroin kun ompelin mummun vanhoista kankaista keittiöpyyhkeitä. Nyt ennen joulua intouduin ompelemaan niitä vielä lisää, ja sain pari tyynyliinaakin tehtyä.

En ole ikinä aiemmin ommellut tyynyliina, ja hetki siinä menikin kun vääntelin ja kääntelin sitä. Sain kaverilta saumurin lainaksi, joka nopeutti ompeluhommia huomattavasti. Tyynyliinat tein kankaasta, jota olen joskus ostanut ison läjän Eurokankaan alelaarista, mutta aiemmin siitä on tullut tehtyä vain joitakin pienempiä juttuja, kuten pannumyssy ja yhden paperitelineenkin sillä joskus päällystin. 

Tyynyliinan mitoiksi tuli 50x60cm, plus 20cm sisätaite. Lisäksi tarvitaan saumavarat, joita tykkään ottaa reilusti, eli kangaspalat oli noin 54x145cm. Ensin kävin reunat läpi saumurilla, mutta kankaan voi huolitella myös siksakilla, niin kuin tein pyyhkeiden kohdalla. 

Saumurin jälkeen taittelin päätyreunat kahdesti ympäri, ja ompelin suoralla ompeleella, jotta niistä tulisi siistit. Lopuksi käänsi taiteosan, ompelin sen paikoilleen ja sen jälkeen surautin tyynyliina kasaan. Viimeistelin työn ensin saumurilla ja suoralla ompeleella sen vierestä. Sitten vain oikein päin ja pesun kautta käyttöön.

Nämä maalaisromanttiset tyynyliinat meni serkulleni joululahjaksi, sillä hän asustaa perheensä kanssa vanhassa koulussa, joka on remontoitu kodiksi, joten nämä sopivat talon tunnelmaan. Pyyhkeet sen sijaan päätyivät äidilleni, sillä suurin osa niistä oli hänen äitinsä vanhoista kankaista. 

Joulu

Joulu alkaa olla pikkuhiljaa takanapäin. On syöty, katsottu elokuvia, juotu glögiä, avattu lahjoja ja syöty lisää.

Aatto aloitettiin täytekakulla, sillä illemmalla suuntasimme ravintolan joulupöytään. Halusin tehdä jouluksi täytekakun, koska jouluna juhlitaan ja täytekakku kuuluu juhlaan. Yritän joka vuosi tuoda jotain uutta jouluun ja etsin edelleen niitä meidän omia perinteitä. Parhaita ovat ne joulut Tallinnassa, mutta näin kotijouluna on tuo ravintolan joulupöytä pelastus. Ensinnäkin tulee käytyä vähän jossain, ja toisekseen, on aika turhauttavaa valmistaa kaikki jouluruoat vain kahdelle hengelle.

Näin joulupäivänä meillä on ohjelmassa juustoja ja tapaksia, kotitekoista graavia ja saaristolaisleipä. Tänään ollaan ihan vain kotona pyjamassa koko päivä ja huomenna joulu kerätään takaisin laatikkoon. Eilen kyllä hetkeksi mykistyin, kun tultiin aattoillalliselta kotiin, sillä kuusi oli aika kaunis pimeässä asunnossa. 

Toivottavasti sinun joulusi on ollut juuri itsesi näköinen ja olet saanut nauttia siitä omalla tavallasi. Itse ainakin huomaan itsessäni, että vähitellen yhä enemmän ja enemmän ne lapsuudenkodin jouluperinteet ja -tavat jää pois, ja tilalle syntyy jotain täysin omaa. Mitään vakiomuotoa se ei ole vielä saavuttanut, enkä tiedä onko se edes tarpeen. Jouluja tulee ja menee, ja aion viettää sitä aina niin kuin sillä hetkellä tuntuu parhaimmalta. 

Joulupotretit

Se olisi taas aika karvalasten potrettien! Jouluisin, ja miksei muulloinkin, on kiva ottaa lemmikeistä myös niitä onnistuneita otoksia arkikuvien ohelle. On kiva suunnitella kuva, tausta ja somisteet, eikä ottaa vain sumeita tilannekuvia. 

Tänä vuonna halusin sellaiset pehmoiset kuvat ihanissa tonttulakanoissa, sillä viimeksi kuvasin kuusen kanssa. Aluksi kuvista tuli todella tylsiä, joten lisäsin mukaan vielä suuren tonttulakin, ja tadaa - joulupotretti oli valmis! 

Tonttulakin lisäksi tarvittiin aikaa, nopeita refleksejä, lahjontaa sekä tarpeeksi monta kuvaa. Elviksellä oli niin kiire, että siitä sain vain yhden tarkan kuvan, lopuissa näkyi osia pupusta sieltä täältä. Mutta yksi hyvä kuva riittää, kun se on näin söpö!

Kauneimmat

Kävin eilen ensimmäistä kertaa laulamassa Kauneimpia Joululauluja. Olen useampana vuonna ollut menossa, mutta aina se on jäänyt. Lähdin etsimään sieltä myös vähän lisää joulumieltä, sillä minulle kävi klassisesti, eli olen taas jo kyllästynyt koko jouluun ja haluaisin vain kerätä koristeet pois.

Kauneimmat Joululaulut on Suomen lähetysseuran järjestämä yhteislaulutilaisuus, ja eilen kerrottiin, että se on Suomen pisimpään jatkunut musiikkitapahtuma. Se on järjestetty jo 50 peräkkäisenä vuonna, ja tapahtuman tarkoituksena on paitsi tuottaa joulumieltä, niin myös kerätä varoja kehitysmaille.

Konsertiin mentäessä saa ovelta vihkosen, josta löytyy laulujen sanat. Ja itse kun olin ensimmäistä kertaa, niin luulin, että koko vihko lauletaan läpi, mutta niitä laulettiinkin sieltä täältä. Urkujen lisäksi laulua säesti puhallinorkesteri, ja yhteislaulua ohjasi esilaulaja. Voit ihan hyvin myös mennä vain kuuntelemaan, ei ole pakko laulaa, mutta itse ainakin nautin juurikin siitä lauluosuudesta.

Olin myös ensimmäistä kertaa Helsingin Tuomiokirkossa, sillä en ollut aiemmin tiennyt, että sinne pääsee pyörätuolilla. Kirkko oli kaunis, mutta jotenkin pienempi kuin oletin. Tai kun ulkoapäin se on niin mahtipontinen, niin ajattelin sen sisältäkin olevan. Minut vallitsee aina sellainen rauha, kun astun kirkkoon sisään, oli se kirkko sitten missä vain. Kirkot ovat kauniita, ja minulla on tapana myös uusissa kaupungeissa vierailla kirkossa. Berliinissä itse asiassa päädyimme jopa kuuntelemaan jumalanpalvelusta - saksaksi! 

Joulumieltä en tuolta löytänyt, mutta oli kiva laulaa.

Papan toppahousut

Minusta on niin ihanaa kun on talvi! Ulkona on kaunista ja ilma on raikas. En kaipaa kovia pakkasia, mutta nautin lumesta. Harmittaa, kun en ole tällä viikolla ehtinyt ulos valokuvaamaan päivänvaloon.

Ihmisiltä kuulee niin paljon sitä valitusta ja sättimistä talvesta, jota en ymmärrä. Kyllä itsekin turhaudun, jos lumityöt hoidetaan huonosti enkä pääse ulos talosta, mutta ei se silti saa minua vihaamaan talvea. Vuodenajat ovat rikkaus eikä se pimeyskään nyt niin kauaa kestä. 

Tämän talven suosikkiasu on ollut papan vanhat toppahousut, toppatakki ja pipo. Sinne alle villasukkahousut ja kunnon neule, niin kyllä pärjää. Itseasiassa havahduin siihen tässä taannoin, että vaatekaapissani ei ole yhtään kunnon villapaitaa. Toisaalta en kyllä ulkoile missään -25 asteen pakkasessa, joten en tiedä olisiko sille kunnolla käyttöäkään. Tykkään neulemekostani, se kun lämmittää polviin asti, vaikka onkin vain tekokuitua. 

Pipo on edelleen pysynyt matkassa mukana ja oikeastaan haaveilen jo toisesta. Totesin, ettei tämä väri sovi muihin huiveihin, joten haluaisin mustan tai ehkä ennemminkin harmaan. Vielä ei kuitenkaan ole löytynyt kelvollista, joten tällä mennään.

Äidin kakku ja tyttären kastike

Taatelikakku on jouluisin aivan parasta ja äidin resepti on myös oma luottoreseptini. Mutta eikös se ole niin, että seuraava sukupolvi tekee kaiken aina vähän eri tavalla, joten tällä kertaa halusin viedä taatelikakun askeleen verran eteenpäin. 

Tein taikinan aivan tavallisesti, mutta lisäsin lopuksi siihen 1 desin makeaa sherryä. Uunista tullessaan kakku tuoksui huumaavalle ja olihan siitä heti maistettava pala. Siis aivan järkyttävän hyvää! En tiennyt, että taateli ja sherry sopisi näin hyvin yhteen. Maistoin toisen siivun parin tunnin päästä, kun kakku oli kunnolla jäähtynyt, ja hämmästyin - sherryn maku oli poissa. En ymmärrä mitä tapahtui, mutta jäljellä oli vain tavallinen taatelikakku. 

Yritin hetken katsoa telkkaria ja touhuilla muuta, mutta asia jäi vaivaamaan. Halusin sherryn maun takaisin. Yhtäkkiä päässäni välähti ajatus kastikkeesta, ja jo hetkeä myöhemmin se oli valmis. Eli taatelikakkua sherry-taatelikastikkeella - siinä tämän joulun hitti. Tämä on hyvä ja helppo lahjaideakin, kun laitat kastikkeen nättiin purkkiin, sillä tämä kastike sopii hyvin esimerkiksi myös juustotarjottimelle. 

Äidin taatelikakku

1 pkt taatelia (n. 200-250 g)

2 dl vettä

200 g margariinia

2 munaa

1,5 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 dl kermaa

2 tl soodaa

3,5 dl vaaleaa gluteenitonta jauhoseosta (Virtasalmi)

Paloittele taatelit ja keitä veden kanssa kunnes ne on pehmenneet. Lisää joukkoon margariini ja anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri, lisää joukkoon kerma sekä keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Lisää lopuksi jäähtynyt taateliseos ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina kakkuvuokaan ja paista n. 50 minuuttia 175 asteessa. 

Tyttären taateli-sherrykastike

12 kpl taateleita

1 dl vettä

1 dl kermaa

3/4 dl (makeaa) sherryä

Pilko taatelit kattilaan kerman sekä veden kanssa, ja keittele miedolla lämmöllä pehmeäksi. Survo sauvasekoittimella tasaiseksi ja lisää sherry, kun kastike on jäähtynyt, ettei alkoholi haihdu pois. Kaada puhtaaseen lasipurkkiin ja säilytä viileässä. Alkoholi saa kastikkeen säilymään pidempään, n. 2 viikkoa jääkaapissa.

Chili

Tein edellisellä viikolla peräti kolmea uutta ruokaa! Kokeilin mm. pekoni-sienipastaa, mikä olikin aivan taivaallista, enkä voi ymmärtää, että miten en ole sitä aiemmin kokeillut.

Toinen täysin uusi tuttavuus oli amerikkalainen chilipata tai vain tuttavallisemmin chili. Ystäväni kertoi tästä, ja ihastuin ajatukseen oitis. Chili on lämmittävän tulinen, mutta samalla jotenkin niin lempeä, eli juuri sopiva pakkaspäivän lohturuoka.

Tämä on siitä omituinen ruoka, että lisukkeena toimii maissisilastut eli nachot eikä esimerkiksi riisi. Tästä olin aluksi todella epäileväinen, sillä olen niin tottunut siihen, että lautaselta löytyy aina perunaa, pastaa ta riisiä. Kyllä tätä voisi syödä myös riisinkin kanssa, mutta halusin autenttisen kokemuksen, ja hitto - sehän toimi! En kertaakaan syödessäni kaivannut mitään nachojen tilalle.

Chili on alunperin kotoisin Etelä-Amerikasta, ja ohjeita löytyy varmasti yhtä monta kuin on tekijöitäkin. Tämä on ilmeisesti Texasin mexicolaisten perinneruoka työväenluokan keskuudessa, ja yritin kehitellä resepteistä toimivan kokonaisuuden ottamalla vaikutteita monesta eri ohjeesta. Päädyin myös ensimmäistä kertaa laittamaan kaakaota suolaiseen ruokaan, mutta eipä se sieltä paljoa maistunut, vaan ennemminkin toi pataan vain sellaista syvempää väriä. Kahvia olisi voinut myös laittaa, mutta se kuulosti jo vähän liian jännittävältä.

Tällaisia uusia ruokia on aina vaikea tehdä, joita ei ole ikinä ennen tullut maistettua. Mistä sitä sitten tietää miltä sen kuuluisi maistua? Yritin vain tehdä siitä hyvää, ja välttelin sitä, ettei se tomaattimurskan vuoksi maistuisi ihan pastakastikkeelle tai chili con carnelle. Ja voin kertoa, tämä oli hyvää! Annoksen päälle raastettua cheddaria ja sitten vai kauhotaan nachoilla suuhun. Voi pojat.

Amerikkalainen chili

500 g naudan jauhelihaa

400 g tölkki papuja

2 tlk tomaattimurskaa

1 sipuli

5-7 valkosipulinkynttä

1 tuore jalapeno

1 tlk maissia

2 tuoretta paprikaa (eri värejä)

1-2 rkl tomaattipyrettä

3 rkl lihafondia

2 tl jauhettua paprikaa

2 tl jauhettua korianteria

1 tl kurkumaa

mustapippuria

2 rkl balsamicoa

2 limeä

2 tl kuminan siemeniä

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

Pilko sipulit, jalopeno ja muut vihannekset. Kuullota padan pohjalla oliiviöljyssä. Jauha kuminan siemenet ja laita kaikki mausteet myös öljyyn paahtumaan. Tyhjennä pata ja ruskista seuraavaksi jauheliha. Kun se on valmis, lisää paistetut spulit ja muut takaisin, lisäksi maissit, tomaattimurska, pyre, kaakaojauhe, fondi sekä huuhdellut pavut. Anna padan hautua miedolla hellalla kannen alla useamman tunnin ajan. Lisää lopuksi limemehu, ja maistele. Voit lisätä tulisuutta laittamalla enemmän jalopenoa. Syö cheddar-raasteen sekä maissilastujen kera.

Vuosimallia 2022

Olen ottanut tavaksi, että joulukuusen voi rakentaa jo Itsenäisyyspäivänä. Näin siitä ehtii nauttia, sillä meillä joulu ei kestä loppiaiseen. Joulukoristeet kerätään Tapaninpäivän jälkeen pois ja kuten äiti sanoi - värikkäät tulppaanit ilmestyvät heti pöydälleni kevään merkiksi!

Kuusen virkaa meillä toimittaa kaksi vuotta sitten ostettu valkoinen muovikuusi. Olen edelleen sitä mieltä, että jos kuusi ei ole aito, niin sitten sen ei myöskään tarvitse näyttää aidolta. Tästä syystä liputan edelleen valkoisen kuusen puolesta ja ylleen se sai puna-kultaisen koristuksen.

Olen useampia vuosia viettänyt jo omassa kodissa ja laitellut kuusta, mutta vasta nyt ollaan siinä pisteessä, että koristeita ei tarvitse enää ostaa. Aluksi yritin aina mukailla kotona ollutta kuusta ja pyysin äidiltä lempikoristeeni. Vähitellen kuitenkin se oma jälki alkaa löytyä ja kodin perinteet haihtuu taka-alalle. Huomaan myös itsessäni muutoksen, ettei jokaisen joulukoristeen tarvitse olla juuri samalla paikalla kuin edellisinä vuosina, vaan voi koristella niin vähän tai paljon kuin haluaa.

Mutta mitäs tykkäätte joulukuusesta vuosimallia 2022?

Itsenäisyyspäivä

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille lukijoille! Päivä on kulunut aika perinteisesti, eli Tuntematon sotilas oli päivällä taustalla ja nyt odotetaan Linnan juhlia.

Meillä on jo useampana vuonna ollut tapana kasata jonkinlainen brunssi ja niin teimme myös tänään. Itse en halunnut perinteistä pekonia ja munia, vaan ennemminkin jotain vähän parempaa voileipää. Miehelle tein lohella ja munakokkelilla täytetyn croissantin, itse himoitsin enemmän gluteenitonta pataleipää herkkutäytteillä.

Täytteiksi ostin milanon salamia sekä ilmakuivattua kinkkua, ja lisäksi tein pieniä cocktailtikkuja. Laitoin tikkuihin vuohen goudaa sekä mansikoita, ja makeana jälkkärinä toimi tällä kertaa vain suklaakonvehdit. Aika pikkuinen brunssi, mutta erittäin maistuva.

Itsenäisyyspäivänä on myös lupa laittaa kuusi joulukuntoon, mutta palataan siihen huomenna!

Tuomaan markkinat

Olen asunut Helsingissä yli 10 vuotta, mutta perinteisille Tuomaan markkinoille en ole ikinä vielä ehtinyt. Tai en tiedä onko se nyt ehtimisestäkään kiinni, on vain ollut aina niin kylmät ilmat. Tänään päätin kuitenkin pukea lähes kaikki vaatteet mitä kaapista löytyy, ja lähteä tunnelmoimaan Helsingin Senaatintorille. Ja lopultahan kylmyys on kuitenkin myös mielentilasta kiinni.

Tuomaan markkinat on 1990-luvun puolivälistä asti järjestetty joulutori, joka kokoaa yhteen eri alojen pienyrittäjiä. Markkinoilta löydät lahjoja pukinkonttiin tai herkkuja joulupöytään. Kiertelyn lomassa voi pysähtyä glögille sekä lapsille ja lapsenmielisille löytyy tietysti karuselli. 

Alue oli ihana ja joulumusiikki raikasi, ja olisi voinut kuvitella olevansa romanttisessa joulukomediassa, mutta valitsin aivan väärän päivän. Näin sunnuntaina se oli nimittäin ihan täynnä ihmisiä, eikä kojuille päässyt katselemaan mitään. Tarkoituksenani oli ostaa jotain herkkuja kotiin sekä syödä lämmintä riisipuuroa, mutta siihenkin oli sen verran pitkä jono, että päätin jättää välistä. Ihan niin paljoa en riisipuurosta kuitenkaan välitä.

Joten loppujen lopuksi vain kiertelin ja ihastelin hetken, kunnes lähdin sisätiloihin kuumalle kaakaolle. Täytynee tehdä joku päivä vielä toinen kierros, jos pääsisi ihan kojuille asti. 

10 faktaa

Olen nähnyt viimeaikoina blogeissa tällaisen 10 faktaa joulusta -julkaisun, ja ajattelin nyt tehdä siitä omanlaiseni - mitä minun jouluuni kuuluu tai ei kuulu, ja miten se joulu oikein syntyykään? Tässä minun faktani.

1. Joulun odotus on parempaa, kuin itse joulu. Ja tämä on fakta. Jouluna tulee aina riitaa jostain, koska siihen pariin päivään ladataan niin paljon paineita. Näin ollen joulun valmistelu ja sen odottaminen on vähemmän paineistettua, eli yksinkertaisesti vain rennompaa. Useimmiten jouluintoni ehtii myös kadota aattoon mennessä, joten otan kaiken irti joulun odotuksesta. 

2. Joulu on parasta isolla porukalla. Muistelen aina lämmöllä niitä jouluja, kun puoli sukua kokoontui mummulaan joulupäivänä. Sellaista yhteisöllisyyttä kaipaisin jouluihini, sillä tuntuu aika turhalta laittaa kaikki vain kahta ihmistä varten.

3. Amaryllis on kauhein näkemäni joulukukka.

4. Kyllä aikuisillekin saa antaa lahjoja. Ihan jokainen meistä ansaitsee edes yhden oikean lahjan (ei paketoidun konvehtirasian) jouluaattona. Suklaakonvehtien sijaan lahja voi olla vaikka itsetehty ruokalahja, esimerkiksi saaristolaisleipä tai purkillinen joulusinappia.

5. Joulua ei ole mikään pakko viettää. Jos sinusta tuntuu samalta kuin minusta viime vuonna, niin on ihan sallittua tilata jouluaattona sushia ja jättää kaikki jouluttajat omaan arvoona. Joulua ei pidä suorittaa!

6.  Ja jos joulua vietetään, niin kunnon joulukinkku, juustot, kotikalja, piparit sekä Rakkautta vain -elokuva on pakko löytyä. Muuten ei tule mistään mitään. Kaikki muu on neuvoteltavissa, mutta nämä on pakko löytyä. Ja Saiturin joulu -elokuva sekä Pandan juhlapöydän konvehdit.

7. Alkoholi ei kuulu jouluun.

8. Joulu loppuu Tapaninpäivään. Piste. Eli heti seuraavana päivänä kuusi lentää ulos ja koristeet kellariin.

9. Jouluna pitää tehdä hyvää. Vaikka et viettäisi itse joulua, niin voit silti ilahduttaa jotakin lasta joulupuukeräyksessä tai lähettää kukkakaupasta tervehdyksen jollekin vanhukselle - koska siitä tulee hyvä mieli ja hyvä tulee aina takaisin. 

10. Joulupukki on olemassa. Siihen vain pitää uskoa.

Kuusta vaille valmis

Tänä vuonna olen taas vähän innostunut joulusta, sillä viime vuonna emme viettäneet joulua laisinkaan. Nyt olen jo näin marraskuun puolella vaihtanut pöytäliinat punaisiin ja ottanut kynttilöitä esille. Kävin kaivamassa myös kellarikomerosta joululaatikon ja tekokuusen esille, mutta kuusi saa odottaa vielä itsenäisyyspäivään asti. Taistokin sai pienen koristuksen mökkinsä eteen, ja katsotaan nyt, ilmestyykö joulusukkiin yhtään yllätyksiä.

Hyasintti kuuluu ehdottomasti jouluun, tai enemmänkin sen odotukseen. Hyasintin tuoksu on niin huumaava ja on se kauniskin - sen pienen hetken kun se kestää. Tänä vuonna sain myös runsaan joulutähden, joka toivottavasti kestää jouluun. Aatoksi aion kyllä ostaa taas niitä punaisia tulppaaneja, se olkoon oma, uusi jouluperinteeni. 

Riisipuuroa olen keittänyt jo, samaten leivoin jo kerran pipareita. Joulunvietosta en vielä tiedä muuta kuin, että olemme menossa aattona illalliselle ravintola 10.kerrokseen. Siellä on tarjolla kaiken kattava joulupöytä, mutta en jaksanut sinne asti odottaa, vaan ensimmäisenä adventtina oli pakko laittaa pieni kinkku uuniin. Ostin myös muutamaa joululaatikkoa, savulohta, pikkuisen rosollia itselleni ja sienisalaattia miehelle. Nyt ehkä jaksaa odotella sitä varsinaista jouluruokaa ihan aattoon asti. Ainakin koti on kuusta vaille valmis.