keskiviikko 22. kesäkuuta 2022

Kesän herkullisin mehu


Nyt on raparperikausi parhaimmillaan ja mikä olisikaan parempaa, kuin raikas raparperi-mansikka mehu. Tästäkin on aikaa, sillä mansikat eivät ole kuuluneet ruokavaliooni ja pelkkä raparperimehu ei ollut niin hyvää. Mutta voi vitsi tämä on herkkua!

Minulla oli 8 litran kattila, johon laitoin 8 raparperia kuorittuna ja paloiteltuna, sekä kilon pakastemansikoita. Lisäksi tietysti kattila täyteen vettä, 4 desiä fariinisokeria, 6 desiä sokeria sekä pari sitruunaa siivutettuna. Tähän olisi sopinut vielä kanetanko tai pari, mutta niitä ei kaapissa ollut.

Mehua keitellään hiljalleen puolisen tuntia välillä sekoitellen. Kuori pintaan kertyvä vaahto pois ja lopuksi siivilöi mehu. Pullota se kauniisiin kesäpulloihin ja anna tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Mehu on tiivistettä, eli lisää valmiiseen mehuun vettä. Yhden suhde yhteen on ollut itselleni hyvä, mutta voit etsiä oman vahvuutesi. 

Mehu säilyy jääkaapissa reilun viikon - jos maltat olla juomatta kaikkea kerralla! Tämä on ihana juoma juhannukseksi tai sympaattinen lahja vaikka mökkiviemisiksi. Nyt vain mehukattilat porisemaan!

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Yrttinen paprikatahna



Parvekkeelta on tullut jo hyvin satoa, ja nyt yrttejä oli aika jatkojalostaa muuhunkin kuin vain salaatteihin. Tein paprikaisen tahnan leivän päälle, ja maustoin sitä yrteillä, sillä pelkkä vihreä pesto ei inspiroinut. Olen vuosia sitten tehnyt romescoa, joka on eräänlaista paprikatahnaa. En kuitenkaan moneen vuoteen ole voinut syödä paprikaa, ja nyt kun taas voin, aloin kaivata juurikin romescoa. 

Tarvitset purkillisen paahdettuja paprikoita tai voit paahtaa paprikat myös itse uunissa. Lisäksi tarvitset vaaleaa leipää, valkosipulia, tuoreita yrttejä, oliiviöljyä, manteleita sekä mausteita. Yrtteinä käytin persilijaa, oreganoa ja basilikaa, mutta voit laittaa maun mukaan omia suosikkiyrttejäsi. 


Leikkaa leipä kuutioksi, kuori valkosipulit ja levitä ne manteleiden kanssa uunipellille. Ripottele päälle öljyä, suolaa ja pippuria, ja paahda niitä uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia. Itse paahdoin mantelit tänään paistinpannulla, sillä kaapista löytyi vain mantelilastuja, ja ne olisivat kärvähtäneet uunissa alle aikayksikön.

Tämän jälkeen vain kaikki tehosekoittimella tasaiseksi ja mausteeksi suolaa, mustapippuria, valkoviinietikkaa sekä ripaus sokeria. Anna tahnan maustua yön yli jääkaapissa, jonka jälkeen se on valmista nautittavaksi. Tämä vegaaninen ja gluteeniton herkku sopii leivälle tai grillatun ruoan lisukkeeksi!

keskiviikko 15. kesäkuuta 2022

Mitä perhoset tekevät sateella?


En ole ikinä ollut mikään kirjahiiri. Olen elämäni aikana lukenut vapaaehtoisesti ehkä kaksi tai kolme kirjaa, jos runoteoksia ei lasketa. Minusta vain lukeminen on tylsää ja se vaatii aivan liikaa keskittymistä.

Tässä taannoin kuitenkin tapahtui ihme - halusin lainata kirjastosta kirjan. Itsehän en siis omista edes kirjastokorttia, joten pyysin miestä lainaamaan. Jouduin odottamaan kirjaa yli kuukauden, ja kun kirja viimein saapui, se oli kaksi viikkoa keittiön pöydällä, ennen kuin tartuin siihen.

Kirja, jonka halusin lukea, oli Sanna Tahvanaisen Mitä perhoset tekevät sateella?. Törmäsin teokseen Prismassa, ja ensimmäisenä huomioni kiinnittyi kirjan nimeen sekä kanteen. Se oli jotenkin runollinen, ja ensiarvaukseni olikin, että kirja liittyy jollain tavalla masennukseen. Tarkemman tutkailun jälkeen aihe oli kuitenkin enemmän romantiikkaan päin kallellaan, mutta jotenkin se nimi jäi kaihertamaan ja halusin kirjan käsiini.


Kun sitten viimein pääsin kirjan kimppuun, olin oikeastaan hieman pettynyt. Odotin jotain romantiikan ilotulitusta kesäisessä Ahvenanmaan saaristossa, mutta ennemminkin se oli mielestäni hieman pitkistyttävä. Jatkoin kuitenkin sitkeästi useamman päivän ajan, kunnes kirjan miespäähenkilö vain yksinkertaisesti alkoi ärsyttämään minua niin paljon, etten voinut jatkaa. Vein kirjan miehelle ja totesin, että tämän voi palauttaa.

Tämä kirja jäi siis kesken, mutta pyysin miestä lainaamaan minulle lisää kirjoja. Seuraavana listallani on ainakin Anna Karhusen Jos, mutta sitä täytyy vielä odottaa. Tykkäsin tavallaan siitä, että on jotain muuta kuin puhelin, tv tai tietokone, mutta minun on äärettömän vaikea keskittyä. Siksi yritän valita kevyttä hömppää, enkä mitään tiedolla kyllästytettyjä järkäleitä. Osaatko suositella jotain hyvää?



maanantai 13. kesäkuuta 2022

Kukkatarve



Kesäkuu on jo melkein puolivälissä, ja vasta nyt sain parvekkeen kesäiseksi ja kutsuvaksi keitaaksi. Tähän asti hyötykasvit ovat jo kasvaneet siellä hyvän tovin, mutta kukkaloisto puuttui. Tässä kuitenkin on ollut muita menoja, jotka ovat ohittaneet kukkatarpeeni.

Pääasiassa parvekkeelta löytyy taas pelargonioita, samettiruusuja sekä tähtisilmiä, mutta mukaan mahtui myös se vuosittainen uusi tuttavuus. Tänä kesänä uutena tulokkaana on pinkki lewisia, jonka ostin jo kuukausi sitten. Se on viihtynytkin nyt aika hyvin, ja ilmeisesti se tykkää kuumuudesta ja näin ollen sopii parvekkeellemme. Lewisia selkeästi viihtyy auringossa, sillä toinen on lattialla varjoisammassa kohdassa, eikä kuki niin hyvin.

Viime kesänä kokeilin harsokukkaa, joka menestyi hyvin, joten nyt sitä on sitten useampi kappale. Hyötykasvit ovat hyvässä vauhdissa, ja kurkkujakin on tullut jo niin monta, ettei tahdo perässä pysyä. Taisto on valloittanut parvekkeen sohvan eikä sen mielestä siihen olisi tarvinnut laittaa yhtään mitään muuta.

Tykkään uudesta tupla-amppelistani ja jätin valonauhankin talven jäljiltä kattoon roikkumaan. Mielestäni se sopii myös hämäriin kesäiltoihin luoden ihanaa tunnelmaa. On kiva kun vihdoin alkaa helteet, mutta toisaalta olen nauttinut myös tästä alkukesän viileydestä. Se on antanut mahdollisuuden nauttia parvekkeella oleilusta, sillä keskikesän kuumuudessa siellä voi olla vain sadepäivinä.









torstai 9. kesäkuuta 2022

Tänä kesänä...



Tuntuu, että vihdoin kesä on päässyt kunnolla käyntiin ja ajattelinkin nyt listata asioita, mitä aion tai haluaisin tänä kesänä tehdä, nähdä ja kokea. Aika paljon olen kesää jo suunnitellutkin, mutta mukaan mahtuu myös niitä spontaaneja ja yllätyksellisiä kesäjuttuja.

Tänä kesänä...

- haluaisin tehdä päiväretkiä junalla. Viime kesäinen Tampere ja Viikinsaari oli ihan superkiva, joten haluaisin jonnekkin samantyyppiselle reissulle. Olemme miettineet esimerkiksi Turun saaristoa tai Saimaata. 

- haluan grillata. Paljon ja usein, yksin ja porukalla. Koska grilliruoka on kesässä parasta.

- haluaisin mennä uimaan. Suunnittelin tätä jo viime kesänä, mutta en toteuttanut. Olen uinut viimeksi yli 10 vuotta sitten, joten se vähän jännittää, mutta silloin joskus uiminen oli lempijuttuni. Ja mikä olisikaan kesähelteellä kivempaa, kuin uiminen. 

- aion syödä mansikkakakkuja. Kyllä, monikossa. En ole 7 vuoteen saanut mansikkakakkua, joten tänä kesänä syön ne kaikki menetetyt kakut.



- aion reissata miehen kanssa Mikkeliin. Siellä järjestetään Farmari2022 eli maatalousnäyttely, ja se on aina ollut lapsuudessani se kesäjuttu. Kävimme miehen kanssa Farmarissa ennen koronaa ja nyt sitä ei olekaan hetkeen järjestetty. Enkä ole ikinä käynyt Mikkelissä, joten tuleepa samalla uusi kaupunkikin tutuksi.

- haluaisin löytää uusia luontokohteita. Nuuksio ja Sipoonkorpi on jo niin vakio, että olisi kiva lähteä uusille poluille retkeilemään.

- haluan mennä KinoEngelin ulkoilmaleffaan. Näytökset alkaa vasta heinäkuussa, joten tätä joutuu vielä odottamaan. 

- aion matkustaa Ouluun. Minulla on syvä rakkaussuhde Ouluun ja tänä kesänä päätin taas matkustaa sinne lomalle. Alkutalvella oli hyviä hotellitarjouksia, joten tartuin niihin ja synttärilahjaksi sain anopilta liput SuomiPop -festareille. Siellä tietysti Juha Tapio ja tietäjät tietää, ettei ole ensimmäinen kerta kun menen Juhiksen perässä Ouluun asti. Oulun reissulta toivon myös hyvää paikallista ruokaa, kesäteatteria, ehkä jotain eräilyä ja tietysti vain rentoa olemista. Matkaan lähden yksin, sillä mies ei niin perusta Oulusta - saati sitten Juhiksesta.

- aion viettää aikaa Papan kanssa. Mikä olisikaan parempaa kuin mansikkakakkukahvit mummulassa.

- haluan ottaa lisää kauniita kuvia

- vietämme 10. vuosipäivää, ja toivon, että keksisimme siihen jotain spesiaalia. Voin kertoa seurustelumme alkuajoista tässä joskus, jos tahdotte.


- haluan pitää paremmin huolta itsestäni, kaikin tavoin ja pieniä juttuja. Ei liikaa auringonottoa, syö paremmin, muista rasvata iho suihkun jälkeen ja tee enemmän asioita mistä itse nautit, miettimättä mitä muut ajattelee.

- aion touhuta kaikkea kivaa koiran kanssa, löytää uusia lenkkipolkuja Helsingistä ja nauttia kesäöistä rannalla.

Kaiken tämän lisäksi toivon kesääni paljon iloa ja onnea, uusia kohtaamisia, suuria tunteita ja mahtavia makuja. Olkoon tämä kesä kaikessa ihanuudessaan lempeä, ilman paineita ja liikoja odotuksia. Olkoon tämä kesä täynnä elämää.

tiistai 7. kesäkuuta 2022

James Blunt


Viime viikonloppua oli odotettu pitkään ja hartaasti. Perjantaina oli Iskelmä Myyrmäki -festarit, joihin minulla oli ollut lippu jo yli vuoden. Sunnuntaina puolestaan esiintyi James Blunt, jonne sain lipun appiukolta jouluna 2019! Odotus oli pitkä, mutta kaiken sen arvoista.

Minähän siis rakastan Blunttia. Olen ollut hänen jokaisella keikallaan Suomessa ja kuunnellut kaikki albumit läpi tuhansia kertoja. Ja aion mennä kaikille tulevillekin keikoille. Itselläni on kolme suurta musiikillista rakkautta, eikä niitä voi laittaa järjestykseen. Toisina päivinä tarvitsen Blunttia, kun taas toisina päivinä Juha Tapio on se oikea. 

James Blunt on esiintyjänä paitsi viihdyttävä, niin myös hauska. Hänellä on tietyt temput mitkä toistuvat vuodesta toiseen, kuten yleisön joukkoon hyppääminen tai pianon päälle kipuaminen. Selvästi kuitenkin moni muukin yleisössä jo tiesi nämä kikat, sillä ihmiset olivat valmiina kuljettamaan häntä ihmismeren yllä. James ei ole pelkkä mies, kitara ja You're beautiful, vaan paljon enemmän.

Nykyään keikat ovat aikalailla hittitykitystä, mutta muistan niitä ensimmäisiä keikkoja Kaisaniemen puistossa, kun ei oikeastaan ollut vielä muita hittejä kuin se You're beautiful. Silloin oli rankkasadepäivä ja seisoimme siellä suuressa mutalammikossa Blunttia odottaen. Ja meinasin aivan pakahtua, kun hän yhtäkkiä olikin siinä. Ihan sellaista hekumaa en enää onnistu itsestäni löytämään, mutta on se silti aika täydellistä joka kerta.





torstai 2. kesäkuuta 2022

Ensimmäinen kesäpäivä




Eilen oli ihana kesäpäivä ja taisipa se olla tälle vuodelle ihan ensimmäinen laatuaan. Ystäväpariskunta tuli lomalle Helsinkiin ja vietimme yhdessä mukavan rennon grillaustuokion. Heitä tulee nähtyä harvoin pitkän välimatkan vuoksi, mutta meillä on aina superhauskaa silloin kun olemme yhdessä. Siinä porukassa en tunne itseäni ulkopuoliseksi tai erilaiseksi, vaan olemme kaikki samalla viivalla.

Aluksi suunnittelimme retkeä Suomenlinnaan, mutta sää oli sen verran epävakaa, että oli parempi pysytellä lähellä kotia. Meiltä kävelee noin 20 minuuttia metsään, jossa on kaupungin ylläpitämä grillikatos. Se on kesällä kyllä kätevä, kun ei tarvitse tuoda kuin omat puut tai hiilet mukana. 

Grillasimme possua, kanaa ja vihanneksia, ja keitimme kattilallisen uusia perunoita - oikein perinteinen kesäateria siis. Jälkkäriksi loppuhiilloksessa vielä suklaabanaaneja ja trangialla pannullinen kahvia. Ajoituksemmekin oli oikein mainio, sillä sade saapui juuri kun olimme kävelemässä kotiinpäin. Nyt vain täytyisi ilmojen vähän parantua, että pääsisi enemmän retkeilemään! 




tiistai 31. toukokuuta 2022

Geelilakkaus




Kaikki minut tuntevat tietää, että minulla on aina kynnet laitettuna. Jos ne ei ole, niin on luultavasti meneillään masennuskausi tai jokin muu asia on huonosti. Olen kuitenkin jo pidempään haaveillut, että osaisin tehdä jotain muutakin kuin vain lakata. Sain ystäväkosmetologiltani lainaksi tarpeet geelikynsien tekemiseen ja ei aikaakaan, kun kynnet oli taas tip top.

Olen vähän kyllästynyt tai jopa menettänyt hermojani sekä kynsieni että kynsilakkojen suhteen. Omat kynteni ovat olleet aina vahvat ja pitkät, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen liian usein havahtunut siihen, että taas on kynsi lohjennut. Myöskään kynsilakat ei enää pysy niin kuin ennen - joskus ne pysyivät hyvänä jopa kaksi viikkoa.

Siispä olen jo hetken aikaa harkinnut kestolakkojen ja uunin ostamista. Minulle tarjoutui kuitenkin ensin mahdollisuus harjoitella ja kokeilla, että onko minusta siihen, ja en edes ymmärrä miksi se jännitti minua niin suunnattomasti. Olen sentään laittanut kynsiäni melkeinpä viikoittain yli 15 vuotta, joten ei tässä nyt ihan ensimmäistä kertaa oltu pappia kyydissä. Geelikynnet olen pari kertaa käynyt laitattamassa, mutta nyt oli aika tehdä itse.

Geeli on lopputulokseltaan luonnollisemman näköinen kuin akryyli, enkä kestä sitä akryylien hajua. Ja kun itselläni on jo valmiiksi pitkät kynnet, niin pituutta ei tarvinnut saada lisää. Yritin tehdä pohjan huolellisesti kuten aina, eli viilasin kynnen pinnan tasaiseksi ja käsittelin kynsinauhat. Sitten koitti se jännä hetki - ensimmäinen geelilakkaus.

Sain ystävältäni paljon vinkkejä ja yritin noudattaa niitä mahdollisimmin hyvin. Pari kertaa panikoin ja laitoin hänelle viestiä, mutta yhtään kynttä en joutunut aloittamaan ihan alusta. Väri oli vähän tylsä näin kesällä, mutta en viitsinyt ostaa vielä mitään, joten kokeilin häneltä löytyvällä värillä. Kaikki meni hyvin enkä joutunut käsi uuniin jumittuneena lähtemään ensiapuun, niin kuin aluksi pelkäsin. Lopputulos on mielestäni erittäin hyvä ensikertalaiselle, vaikka itse sanonkin. 

Ja nyt tietysti haluan ostaa sen uunin sekä läjäpäin geelilakkoja itselleni. 

sunnuntai 29. toukokuuta 2022

Kouluruokaa kotikeittiössä


Olen ehkä ainut ihminen, joka kaipaa kouluruokaa, sillä aina tuntuu, että ihmiset vain moittivat sitä. Itse kuitenkin olen kaivannut yhtä tiettyä kanapastaa ja viimein mies onnistui selvittämään siihen reseptin. 

Olen kokeillut vuosien aikana tehdä vaikka minkälaista curryista kanapastaa, mutta siitä puuttui se tuttu maku. Näiden vuosien ajan en tiennyt, että se ei ollutkaan mikä tahansa pasta, vaan Palermon pastaa. Tällä ei varmasti ole mitään tekemistä Palermon tai edes koko Italian kanssa, mutta tämä on se kouluruoka! 

Palermon pasta on siis pastaa ja kanaa, mutta siihen joukkoon tehdään sellainen kastike. Mausteina käytetään currya, rakuunaa sekä mozzarellajuustoraastetta. Ainut oikea pasta olisi sellainen korvapasta eli cappelli, mutten ole löytänyt sitä gluteenittomana, niin teen ihan makaronista. Laitan ehkä myös vähän reilummalla kädellä mausteita kuin koulussa, mutta veikkaan, että se kastike on se maun ja koostumuksen salaisuus.

Kanaviillokki kuului myös kouluruokasuosikkeihin sekä puuropäivät, jolloin oli ihanaa limppua. Oletko sinä kaivannut mitään kouluruokaa vai olivatko ne aina inhokkeja? 


Palermon pastaa

400 g broileria ja pastaa saman verran
1 sipuli
170 g mozzarellajuustoraastetta
1 tl kuivattua rakuunaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl curryjauhetta
1 rkl hunajaa
8 dl kanalientä
2 dl kermaa
suurustetta (maizena tai vehnäjauho)

Paista sipuli ja broilerit, ja mausta ne hyvin. Esikeitä pastaa hetki, gluteenitonta vähemmän kuin tavallista. Valmista kastike. Jos teet vehnäjauholla, niin kuumenna voi kattilassa ja lisää jauhot. Paista noin minuutti sekoitellen. Lisää kanaliemi vähän kerrallaan, koko ajan sekoittaen. Lisää kerma, hunaja ja mausteet. 

Jos teet maizenalla, niin kuumenna kanaliemi, kerma, mausteet ja hunaja. Lisää joukkoon osanestesuuruksena maizenaa ja kiehauta. Sekoita broileri, pasta sekä juustoraaste uunivuoassa ja kaada kastike päälle. Paista 175-asteisessa uunissa noin 30-45 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

torstai 26. toukokuuta 2022

Tukholma, osa 2



Ja sitten Tukholmaan! Olimme jo tuntia aiemmin valmiina nousemaan maihin ennen kuin maihinnousu edes alkoi, sillä sekoilimme kellon kanssa ihan huolella. Ruotsissa kello oli tunnin vähemmän kuin täällä, ja vaikka puhelin vaihtoikin ajan automaattisesti, niin silti menimme sekaisin. Herätys oli väärään aikaan, samoin hälytys, joka kertoi milloin pitää palata laivalle. 

Valuutta oli toinen asia missä meinasi mennä pasmat sekaisin. Itsellänihän oli matkarahat käteisenä ja vasta perillä minulle valkeni, että Ruotsissa on vieläkin käytössä kruunut. Olin ihan siinä oletuksessa, että euroilla mennään, enkä tietenkään tarkistanut asiaa etukäteen mistään. Laivalla tai satamassa ei ollut mahdollisuutta vaihtaa rahoja, mutta onneksi matkaseura pystyi hoitamaan maksut maissa pankkikortilla. 

Tukholmassa suuntasimme ensin suunnitelman mukaisesti Mall of Scandinaviaan, ja sinne piti matkustaa sekä tunnelbanalla että lähijunalla. Maissa oli aikaa viisi tuntia, joista valehtelematta ainakin kaksi vietimme asemien hisseissä ja tunneleissa. Tukholmassa verkosto on hieman monimutkaisempi ja hissejä joutui etsimään, odottamaan, menemään takaisin ja taas takaisin. Niissä ei ollut selkeyttä tai logiikkaa - ainakaan kiireessä. 



Pääsimme kuitenkin lopulta kohteeseen ja söimme aamiaisen vasta siellä. Tässä vaiheessa meinasi jo nälkäkiukku tulla kummallekin, sillä matka laivalta ostoskeskukseen kesti oletettua kauemmin. Kiitos hissien. Nautiskelimme katkarapuleivät ja kahvit rauhassa, ja suuntasimme odotetulle shoppailukierrokselle. Parin kaupan jälkeen katsahdimme toisiamme ja totesimne, ettei kumpaakaan innosta shoppailu juuri nyt. Siispä hyppäsimme taas junaan ja palasimme T-Centraleniin, joka on siis aivan keskustassa. 

Mall of Scandinavia oli siinä mielessä vähän huono, sillä se oli suunnitelmamme jos on huono sää. Sen enempää ajattelematta menimme sinne kuitenkin suoraa päätä, kunnes heräsimme siihen, että on oikeastaan aika kiva ilma ja voisi ehkä käyskennellä vain ulkona. Siispä loppuajan vain nautiskelimme ulkona jätskillä ja ihastelimme Tuhkolmaa sen verran kuin vielä ehdimme. 

Maissa halusin myös lähettää papalle postikortin ja otin sitä ajatellen mukaan polaroid kamerani. Hän ei käytä älypuhelinta, mutta onneksi minulla on mahdollisuus lähettää pari kuvaa näin vanhanaikaisemminkin. Ilmeisesti kovin moni ei enää lähetä postia, sillä postilaatikkoa oli äärettömän vaikea löytää. 

Laivalle palatessamme otimme eri reitin kuin tullessa, jolloin tietysti eksyimme. Hetken aikaa menimme joka suuntaan, kunnes palasimme äkkiä tutulle reitille ja siinä vaiheessa pitikin laittaa jo juoksuksi. Tukholma oli kiva, ja siellä riittäisi kyllä tekemistä ja kokemista useammaksikin päiväksi. Haluaisin mennä niihin kaikkiin kiinnostaviin museoihin ja kauniisiin puistoihin. Vähän ajattelin, että jos syksyllä menisi uudestaan - ja jos tuo mieskin suostuisi lähtemään mukaan.