sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Ensiaskeleita


En tiedä johtuuko tämä kolmenkympin lähestymisestä vai mistä, mutta olen viime päivinä pohtinut paljon aikuisuutta. Kuka on aikuinen ja miten se määritellään? Mitä aikuisuus tarkoittaa ja voiko sen saapumista jotenkin jarruttaa? Vai luovatko olosuhteet aikuisuuden? Tietysti on lain osoittamat rajat milloin ihminen on täysi-ikäinen, mutta eihän kukaan ole silloin vielä aikuinen.

Itse olen muuttanut kotoa nuorena opiskelujen perässä ja näin ollen sain hartioilleni varhain vastuuta. Vastuun omista raha-asioista, etuuksista, asioinneista ja arjen pyörittämisestä. Äiti oli kaukana, eikä tullut päivittäin laittamaan ruokaa tai pesemään pyykkiä. Kukaan ei myöskään huolehtinut vuokran maksamisesta tai mistään muustaakaan, jos en minä itse. Toki sain apua, mutta lähinnä puhelimitse.

Kuitenkin tästä kaikesta huolimatta vasta ihan viimepäivinä minusta on tuntunut jotenkin aikuiselta. Usko tai älä, mutta kävin vuosittaisissa sairaalan lääkäreissä vasta nyt ensimmäistä kertaa ilman äitiä. Sairaalan käytävällä peilistä minua katsoi aikuinen nainen, joka tiesi, miten ja miksi. Pysähdyin myös miettimään perhepäivällisellä, kuinka olen yksi aikuisista enkä lastenpöydässä ujosteleva pieni lettipää. Ajattelin, että ennen tätä juttua pyörittivät vanhempani, ja nyt minä olen siinä tilalla, heidän asemassa. Aikuisten pöydässä.

Aikuisuutta ei voi mitata teoilla tai ikävuosilla. Sitä ei voi määritellä tai siihen sinua ei voi pakottaa kukaan muu, kuin sinä itse. Aikuisuus ei ole vastuuta tai sen pakoilua, vaan ennemminkin tunne ja mielentila. Itselläni se on ainakin vielä toistaiseksi ollut vain ohimenevä hyppy tuntemattomaan,
mutta ne hypyt ovat merkittäviä - ensiaskeleitani aikuisena. 

maanantai 25. maaliskuuta 2019

Kyllä vai ei?



Karmean jääkauden jälkeen kevät tuleekin nyt yhtäkkiä ihan todenteolla. Aurinko pilkahtelee sadepilvien takaa ja linnut laulavat. Yksi varma kevään merkki on myös ikkunalaudoille ilmestyvät taimet. Tänä vuonna haluan panostaa parvekekasvatuksessa perunaan, kun se viime kesänäkin sujui niin mallikkaasti. Perunan lisäksi laitamme vain vähän yrttejä, kurkkua sekä tietysti kukkia. Mitä olisikaan kesäparveke ilman kukkien väriloistoa. 

Basilikan, kurkun ja auringonkukat kylvimme siemenistä reilu viikko sitten ja nyt ruukuissa käykin jo aikamoinen kuhina. Taimet havittelet valoa, jonka vuoksi ruukkujen suuntaa täytyy olla alati kääntelemässä ja vettäkin menee jo vähän enemmän kuin ihan alkumetreillä. Näiden lisäksi olen superinnoissani parvekkeen kukkasipuleista. Muistatko, kun istutin ne syksyllä? Osa kukkasipuleista ehti putkahtaa pinnalle jo ennen pakkasia, kun syksy oli niin lämmin, ja olinkin jo yhdessä vaiheessa todella epätoivoinen, että ne mätänevät talven aikana aivan piloille. Tällä hetkellä kuitenkin näyttäisi siltä, että ne kasvavat varsin kiitollisina, mutta nyt en vain tiedä, pitäisikö niitä kastella vai ei? 



maanantai 18. maaliskuuta 2019

Lähes saltimbocca



Tätä menoa tästä maaliskuusta tulee täällä blogissa aika ruokapainotteinen, mutta ei kai se haittaa. Tänään valmistin taas uudenlaista arkiruokaa, ja halusin kertoa siitä heti teille. Tykkään syödä paljon kanaa, mutta välillä ne samat jutut kyllästyttää - aina ei jaksa kanakastiketta tai paistettua kanafilettä. Makumaailmaltaan tämä kana muistuttaa italialaista saltimboccaa, vaikka se valmistetaankin perinteisesti vasikasta eikä siihen kuulu täytettä.


Joskus vuosia, vuosia sitten kokeilin kääriä broilerin rintoja pekoniin, mutta ne menivät aivan pieleen. Pekoni ei sopinut siihen ollenkaan ja täytekin valui kokonaan ulos. Siispä en yrittänyt uudestaan, ennen kuin vasta nyt. Ostin marinoimattomia rintafileitä, sellaisia paksuja, joihin saa pienellä veitsellä tehtyä näppärän taskun. Taskun täytteeksi sekoitin fetajuustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, tuoretta timjamia ja rouhittua mustapippuria. Uunivuoan pohjalle laitoin vielä hieman timjaminoksia antamaan makua ja tietysti öljyä. Täytetyn rintafileen ympärille kääräisin ilmakuivattua kinkkua, päälle hieman mustapippuria ja laitoin ne 200 asteiseen uuniin n. 30 minuutiksi. 

Lisukkeeksi valmistin peruna-bataattimuussia, kun jääkaapissa sattui pyörimään puolikas bataatti. Siitäkin tuli oikein hyvää, kun bataattia ei ollut liikaa. Mielestäni bataattimuusi on helposti liian makeaa, mutta kun sen kanssa laittoi perunaakin, niin se oli erittäin maukasta. Sitten enää vain vihersalaatti ja arkiruokapöytä näytti taas aikas hyvältä. 

tiistai 12. maaliskuuta 2019

Kiinalainen



Aasialainen ruoka on yksi heikkouksistani ja himoitsen usein kiinalaista. Minulla on myös tapana yleistää kaikki aasialaiset ruoat kiinalaisiksi, vaikka kirjo on oikeasti laajempi. Kun haluan kiinalaista, niin mies tietää jo mitä tarkoitan - tätä mahtavaa suolaisen makeaa kanakastiketta.

Nykyään en enää vaivaudu lähtemään kapupungille asti kiinalaisen perässä, vaan valmistan sitä mielummin itse. Se on taloudellisempaa ja nopeampaa, kun nälkä iskee. Keittiöstä löytyy aina tähän tarvittavia kastikkeita ja muita mausteita, vihanneksia puolestaan sovellan sen hetkisen tilanteen mukaan. 

Tähän kiinalaiseen tarvitaan siis maustamatonta kanaa, soijaa, riisiviinietikkaa, osterikastiketta, valkosipulia, inkivääriä, tuoretta chiliä tai chilitahnaa sekä vihanneksia. Tällä kertaa jätin inkivääärin pois kun sitä ei kaapissa ollut ja vihannespuolelle valikoitui porkkanaa, sipulia sekä soijapapuja. Tähän käy hyvin myös vaikkapa paprika, bambu, minimaissi tai parsakaali, ja kanan tilalla voi käyttää tofua, vaaleaa kalaa tai possua. Tämä kastike on nimittäin niin herkullinen, että se sopii mihin vaan ja oikeastaan sitä voisi vaikka juoda. 



Pilkon ja paistan ensin chilin, sipulit ja vihannekset, jonka jälkeen otan ne pois pannulta. Sen jälkeen paistan kanapalat kypsäksi ja maustan niitä jo hieman. Nyt on vaikea arvioida maustekastikkeiden määriä, kun itse aina lorauttelen pullosta sen verran kun hyvältä tuntuu. Sanoisin kuitenkin, että osterikastiketta menee
n. kolmasosa tuosta pullosta, riisiviinietikkaa ruokalusikallinen ja soijaa noin 4-6 ruokalusikallista. Sekoitan ne hyvin kanoihin ja lisään paistetut vihannekset sekä vettä. Jos haluat, että vihannekset ovat syödessä rapsakoita, niin älä esipaista niitä, vaan lisää ne joukkoon vasta tässä vaiheessa. Suurustan kastikkeen maizenalla, annan kuplia hetken ja maistelen. Useimmiten osterikastiketta ja soijaa joutuu vielä lisäämään, ja muutenkin hion lopussa makua täydelliseksi. Joskus lisään hieman hunajaa, joskus riisiviinietikkaa ja joskus jopa mustapippuria. Tätä syödään tietysti riisin kera ja annoksen päälle voi ripotella vielä paahdettuja seesaminsiemeniä tai cashewpähkinöitä.

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Kulhosushi



Poke bowl on uusin juttu keittiössämme, vaikka makumaailma onkin tuttu. Se on Hawaijilta kotoisin oleva ruoka ja joku luonnehtikin sitä leikkisästi kulhosushiksi, miltä se kyllä pitkälti maistuikin. Kulho oli täynnä raikkaita makuja, tulisuutta, rouskuvuutta ja pehmeyttä. Makujen sinfonian lisäksi tämä ruoka on älyttömän kaunis ja monipuolinen. Kulhon voi täyttää oikeastaan miten vain, mutta useimmiten pääraaka-aineena on sushiriisi sekä lohi tai tuore tonnikala. Vihanneksia, hedelmiä ja muita makuja voi lisäillä oman mielen mukaan. 

Poke bowl on ollut ruokalistallamme jo pitkään, mutta vasta nyt se pääsi toteutukseen asti. Ongelma on ollut lähinnä kalan kanssa, sillä tätä valmistaessa kalan pitäisi olla yhtä tuoretta kuin sushissakin, mutta niin tuoretta kauppa harvoin tarjoilee. Kulho oli kuitenkin nyt pakko saada ja siksipä valmistinkin aterian graavilohesta. Pohjana käytin riisin tilalla ohutta lasinuudelia, jota maustoin hieman soijalla ja teryakikastikkeella. Päälle laitoin tuoretta ananasta, kurkkua, marinoituja soijapapuja, retiisiä, marinoitua lohta, chilihiutaleita, tuoretta korianteria ja tietysti paahdettuja seesaminsiemeniä. Rakastan paahdetun seesamin makua yli kaiken ja voisin ripotella niitä jokaisen ruoan päälle. 


Marinoin lohta yön yli soijassa ja wasabissa, jotta siihen tulisi hieman sushin makua. Soijan kanssa piti tosin olla varovainen, kun kyseessä oli kuitenkin jo valmiiksi suolainen graavilohi. Soijapapuja maustoin soijalla, hunajalla ja valkosipulilla, jonka jälkeen käytin ne nopeasti pannulla. Paistamisen ansiosta valkosipuli kypsyi ja pavut saivat ihanan tahmean pinnan. Kasasin kulhot valmiiksi ja laitoin ne tunniksi jääkaappiin ennen ruokailua, sillä mielestäni tämä ruoka kuuluu syödä kylmänä.

Tämä ateria on täydellinen vaikka tyttöjen iltaan, sillä jokainen voi kasata mieluisan kulhon. Minusta tätä oli hauska tehdä ihan tavallisena arkenakin, sillä ruoan laitto oli kerrankin jotain muuta kuin paistamista ja keittämistä. Sai keskittyä ruoan visuaalisuuteen ja jokainen maku toi annokseen oman osansa. Poke bowl on helppo valmistaa myös evääksi edellisenä iltana ja aamulla voi vain napata värikkään rasian lounaaksi töihin. Kulho oli täyttävä, mutta samalla raikas ja olen varma, että aion tehdä näitä uudestaan - varsinkin kesällä, kun kaipaa kylmää ruokaa.