keskiviikko 28. huhtikuuta 2021

Lomalle Lahteen


Tällä viikolla postiluukusta tipahti ehkä paras kirje ikinä. Me lähdemme lomalle! 

Haimme sydäntalvella optimistisesti kesälomalle ajatellen, että ehkä se korona joskus laantuu ja kesä saapuu. Olen koko kevättalven jahkaillut, että koko loma on varmaan peruttu koronan vuoksi, mutta eipäs olekkaan! Me lähdemme kesäkuussa viikoksi Lahteen enkä meinaa pysyä pöksyissäni! 

Vaikuttaa varmasti varsin järjettömältä, mutta voin vakuuttaa, että kaiken tämän kotona kökkimisen jälkeen Lahtikin kuulostaa paratiisilta. Kyseessä ei ole mikään lemmenloma hotellissa vaan ennemminkin aktiivinen ja ohjattu irtiotto arjesta. Lomakohteenamme on Lahdessa sijaitseva kuntoutuskeskus Verve ja loman organisoi Maaseudun terveys- ja lomahuolto ry. MTLH järjestää vuosittain jopa 600 tuettua lomaa niille, joilla ei muulla tavoin ole mahdollisuutta lomailuun, esimerkiksi sosiaalisen, taloudellisen tai terveydellisen tilanteen vuoksi. Lomatoiminnan tarkoituksena on paitsi virkistää, niin myös antaa vertaistukea ja vahvistaa voimavaroja eli se on juuri kaikkea sitä mitä me nyt tarvitsemme. 

Ohjatun toiminnan lisäksi pääsee uusiin maisemiin, saa toivottavasti uusia sosiaalisia suhteita ja tärkeitä työkaluja arkeen tai parisuhteeseen. Lomalla on päivittäin ohjattua ohjelmaa, mutta myös vapaa-aikaa, jolloin on hyvä tutustua vaikkapa Lahteen tai hyödyntää Verven kosmetologipalveluja. Minä ainakin aion ottaa kaiken irti tuosta viikosta ja nauttia!

Paikanpäällä on myös esteetön mahdollisuus saunomiseen ja uimiseen, ja totesinkin heti kirjeen saavuttua, että täytynee lähteä uimapukuostoksille. En nimittäin muista milloin olisin viimeksi uinut, joten ihanaa päästä kokeilemaan sitäkin. Odotan lomaamme niin innolla - Lahti täältä tullaan!

lauantai 24. huhtikuuta 2021

Taimitarha



Katsotaanko vähän mitä taimitarhaani kuuluu? Click and grow-automaatti on pitänyt lupauksensa ja kasvattanut meille vaivatta hienon keittiöpuutarhan. Näiden neljän viikon aikana ei ole kertaakaan vielä tarvinnut lisätä säiliöön vettä, joten tämän voi jättää huoletta kotiin kasvamaan pidemmänkin loman ajaksi. Kasveja sen sijaan olemme automaattiin lisänneet, sillä salaatti kasvaa niin hienosti, että laitoin toisenkin tulemaan. Myös yhden kaupan korianteriruukun laitoin ihan koemielessä, ja hyvin sekin siinä viihtyy. Lehtisalaatti tosiaan oli nopein ja on jo neljän viikon jälkeen ihan syötävää. Kuukauden päästä keittiössä rehottaa varmasti jo aikamoinen viljelmä! 



Artisokkarintamalle iski pieni takapakki, sillä osa ulos siirretyistä taimista ei selvinnyt muutoksesta. Yli puolet sentään selvisi, mutta neljä istutin uudelleen. Onneksi ne kasvavat pitkälle syksyyn, niin myös näistä matti myöhäsistä saadaan varmasti ruokaa pöytään.  

Tomaatit, chilit, kurkut ja auringonkukat kasvavat viimein hienosti, ja lisäsin repertuaariin vielä yhden uuden tulokkaan. Kokkasin pääsiäisenä myskikurpitsaa, josta otin siemeniä ja laitoin multaan. En oikein tiennyt mitä siemenille pitäisi tehdä, niin huuhtelin ne ja kuivatin yön yli talouspaperin päällä ennen istutusta. Viikossa 8/12 tuli pinnalle ja nyt jo kaikki paitsi yksi on kovassa kasvussa. Vien taimet äidille, jotta ne saadaan avomaalle ja niillä on tilaa kasvaa. Toivottavasti niistäkin tulisi satoa! 

Olen myös pitänyt tuollaista kasvikalenteria kaikilta niiltä vuosilta, kun olemme kasvattaneet hyötykasveja parvekkeella. Tilastotietoa alkaa siis olla jo ihan kiitettävästi, ja tiedoista on ollut kasvatuksessa myös hyötyä. Voi esimerkiksi helposti vertailla eri vuosien satojen laatua istutusajankohdasta riippuen. Suosittelen kasviharrastajille tietojen keräämistä oman kehityksen edistämiseksi ja on se myös hauska lisä tähän touhuun.



keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Ei mikä tahansa pastavuoka


Tämä ruoka on niin helppo, ettei se edes kaipaisi ohjetta, mutta toisaalta myös niin herkullinen, että se ansaitsee hetkensä parrasvaloissa. 

Keksin tämän tässä taannoin, kun olin tekemässä lasagnea, mutta lasagnelevyt olivatkin loppuneet kaapista. Päätin tehdä pastavuoan ja siitä ei tullutkaan mikä tahansa pastavuoka, vaan ilmiömäisen mehukas ja herkullinen. Siis en tietenkään keksinyt pastavuokaa, vaan uuden tavan valmistaa sitä. Tämä on paljon mehukkaampaa kuin lasagne, ja mieskin jo totesi, että enää ei tehdä ollenkaan lasagnea! Näillä parilla vinkillä sinäkin ilahdutat perhettäsi päivällisellä.

Tehdään kaksi kastiketta aivan kuten lasagneakin varten, eli tomaattinen jauhelihakastike sekä vaalea juustokastike. Itse en pidä perinteisestä valkokastikkeesta, joten oikaisen ja sulatan kattilassa paketin sulatejuustoa, jota sitten ohennan maidolla tai kermalla sopivan kastikemaiseksi. Toiseen kastikkeeseen paistan ensin sipulia ja valkosipulia, lisään jauhelihan pannulle sekä mausteita - suolaa, sokeria, mustapippuria, pippurisekoitusta sekä reilusti kuivattua oreganoa. Lopuksi kaadan joukkoon kaksi tölkillistä paseerattua tomaattia ja vähän vettä, sekä tarkistan maun.


Sitten aloitetaan vuoan kasaaminen. Tähän voi käyttää mitä vain pastaa, itse käytän tietysti gluteenitonta. Vuokaan sopii minusta parhaiten spagetti, mutta jouduin hieman jatkamaan pennepastalla, kun spagetti loppui kesken. Napsautan spagetit puoliksi ja lisään tomaattikastikkeen vuokaan. Sekoitan pastat huolella kastikkeeseen ja asettelen tasaisesti vuokaan. Ja tässä ensimmäinen vinkki; älä laita liikaa pastaa, sillä muutoin vuoasta tulee liian kuivaa. Ja toinen, sekä ehkä se tärkein vinkki; älä sekoita juustokastiketta vuokaan! Kaada juustokastike tasaisesti joka puolelle, mutta älä sekoita, jolloin kastikekerros tekee ruoasta todella mehevää ja joka haarukallisella saat eri makuja - alla on mausteista tomaattikastiketta ja päällä herkullinen, hieman paahtunut juustokastikekerros. Tajunnanräjäyttävää.

Lopuksi vielä ennen uunia laitan hieman vettä, ettei vuoasta tosiaan tule kuiva ja siihen päälle juustoraastetta. Juustoraaste hieman uppoaa nesteeseen, mutta kun pasta on imenyt suurimman osan, niin juustokin pääsee paistumaan. Nestettä saa tosiaan olla melkeinpä niin, että hirvittää, sillä se kyllä haihtuu ja imeytyy siitä. Tämä on meillä ainoa ruoka, jonka syömme vuoasta viimeistä murua myöden eikä tarvitse pakastaa annostakaan. Viimeisestä kauhallisesta tulee melkein tappelu! 

maanantai 19. huhtikuuta 2021

Retkikeitto


Vietimme viikonloppuna leppoisan onkiretken läheisen kanavan rannalla. Oli mahtavan lämmin, vaikka ihan ilman takkia ei viitsinyt kuitenkaan olla. Hetken jos toisenkin ongittuamme oli saaliina vain pari pientä sinttiä, joten siitä ei kalakeitoksi ollut. Onneksi kassissa oli eväät mukana.

Halusimme tällä kertaa jotain muuta syötävää kuin vain eväsleipiä. Jotain ruokaisampaa, mutta kuitenkin helposti retkellä toteutettavaa. Muistin kerran nähneeni jossain ruokaohjelmassa itsetehdyn nuudelikeiton purkissa ja siitä se ajatus sitten lähti. Meillä oli purkeissamme eri nuudeleita, sillä mies pitää leveämmistä ja minä ohuemmista, ja juuri se itseasiassa onkin parasta tässä ruoassa, että kumpikin voi laittaa keittoonsa mitä haluaa. Erillisessä purkissa oli mukana silputtua kevätsipulia ja korianteria, joita mies lisäsi omaan annokseensa ja muutoin piknikkiämme täydensi vielä dippivihannekset, jogurtti-mysli jälkkäri sekä karkkipussi.



Retkinuudelikeittoon tarvitaan siis tiivis lasipurkki, riisinuudelia, vihanneksia, mausteita ja jokin proteiinin lähde. Päädyin thai-katkarapukeittoon, johon sekoitin ensin mausteliemen currytahnasta, kookoskermasta, kalakastikkeesta ja limestä. Jaoin mausteliemen kahteen purkkiin ja kasasin loput ainekset päälle - nuudelia, herneitä, maissia, ohueksi suikaloitua porkkanaa sekä katkarapuja. Retkellä purkkeihin kaadettiin termospullosta kuumaa vettä ja odoteltiin nuudelien kypsymistä. Mausteliemi sekoittui keittoon ja se oli aivan täydellinen retkieväs. Nuudelien esikypsennys on ainut asia, jonka tekisin ensi kerralla toisin. Vaikka termospullossa vesi pysyy kuumana, niin se ei ollut kuitenkaan ihan kiehuvaa, jolloin nuudeleihin jäi vähän liikaa purutuntumaa. Parin minuutin esikeitto varmasti ratkaisisi tämän ongelman, mutta nuudelin kypsyydestä huolimatta meillä oli täydellinen onkiretki, vaikka saalis jäikin olemattomaksi. 

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Kellarista käyttöön

 

Huonejärjestyksen muututtua kasveillani ei ole oikein ollut mitään järkevää paikkaa, vaan ne ovat olleet sikin sokin olohuoneen lattialla. Haaveilin kukkapöydästä, mutta kaikki hienot ovat niin kalliita. Siksipä aloin kyselemään tutuilta, olisiko kenelläkään nurkissa ylimääräisenä mitään jakkaroita tai palleja, ja rukouksiini vastattiin. Appiukon kellarista löytyi vanhoja puulaatikoita, joissa näin heti mahdollisuuden. Rapistuneet vanhat laatikot maksavat usein kirppareilla useita kymppejä, joten kiva kun jollain oli tällaisia tarpeettomana. Toisen roska todellakin voi olla toiselle aarre - varsinkin jos osaa vähän tuunata.  





Kellarissa vietettyjen vuosien jälkeen pesin laatikot ensin huolellisesti vanhalla tiskiharjalla ja mäntysuovalla, ja annoin niiden kuivua yön yli ennen maalausta. En hionut niitä mitenkään, sillä niissä ei ollut mitään pinnoitetta, niin ajattelin pesun riittävän. Pienet rosot ei myöskään haittaa omaa silmääni, joten hiominen sai jäädä. Maalauspisteen tein parvekkeelle, jotta sai hyvin tuuletettua, ja maaliksi valitsin huonekaluille tarkoitetun vesiohenteisen lakkamaalin. 

Raaka puu imi maalia ihan kiitettävästi, joten projekti vähän venähti, kun maali loppui heti käsittelyssä, ja piti lähteä uudestaan maalikaupoille. Maalasin laatikot kahteen kertaan, jolloin lopputulos oli tarpeeksi peittävä ja tasainen. Maalin piti aina antaa kuivua vuorokauden verran, joten kokonaisuudessaan tähän hommaan meni reilu viikko. Aluksi myös ajattelin, että helppo homma, mutta laatikoista löytyikin yllättävän paljon pikku koloja ja rakoja, joiden maalaamisessa meni aikaa. 

Nyt laatikot ovat kuitenkin viimein valmiit ja paikoillaan, ja minä pidän niistä. Ihanan raikkaat, mutta kuitenkin rustiikkiset. Tykkään myös siitä, että niitä voi siirrellä tai käännellä, jolloin tuosta kukkatasosta tulee aina eri näköinen. Mielestäni on liian tylsän näköistä, jos kaikki on virtaviivaisen suorassa, vaan pitää olla vähän eri tasoja ja ulottuvuuksia. Ja mikä parasta, tämä muutos maksoi vain parin maalipurkin verran.

 Mitä pidät muutoksesta?


torstai 15. huhtikuuta 2021

Suomimaisema





Arvatkaa mitä? Olen ollut tänään ainakin neljä tuntia ulkona. Vitsi miten keväistä ja lämmintä tuolla jo on! Ensin olin koiran kanssa pitkällä lenkillä ja koirapuistossa, jonka jälkeen lähdimme vielä grillaamaan. Se kevään ensimmäinen grillimakkara maistuu aina niin hyvälle, eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. 

Sulatin pakastimesta makkaraa ja nakkeja, sillä ei grillikauden avajaisissa tarvita mitään sen ihmeellisempää. Parvekkeella oli vielä nuotiopuita viime kesältä sekä yksi kertakäyttögrilli. Makkarat paistuivat nuotiolla tikussa ja nakit pääsivät kertakäyttögrilliin. Kylkeen sinappia ja kaunis suomimaisema, sillä joutsenetkin kunnioittivat meitä läsnäolollaan. Matkassa oli mukana myös polaroid-kamerani, jolla on kiva ikuistaa hetkiä. Ensimmäinen filmi on jo kohta lopuillaan, joten kesäksi pitää muistaa ostaa lisää.




Grillihetken jälkeen ei huvittanut mennä vielä kotiin, kun sää oli niin mahtava. Siksipä kävimme rantakahvilasta hakemassa kahvit mukaan ja istuimme hetken aikaa kanavan reunalla ilta-auringossa. Siinä vasta lämmin olikin ja päätimme tulla siihen samaan kohtaan viikonloppuna onkien ja eväiden kanssa. Ihanaa! Ulkoilu ja luonto tekee ihmiselle niin hyvää, ja koko ajan siitä saa nauttia enemmän ja enemmän. Kyllä stressitasot taas laski metsän siimeksessä ja tulee hyvin uni illalla - olethan sinäkin muistanut ulkoiluttaa itseäsi?

keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Possumunkkihimo



Innostuin tänään aloittamaan vapun vieton leipomalla munkkeja. Idean tähän sain viime yönä, joten tällä aikataululla piti turvautua kaupan simaan. Oma laitetaan tekeytymään sitten vapuksi, koska se maistuu oikealta.

Munkkeihini käytin valmiita gluteenittomia pullajauhoseoksia, ja koska kaapissa oli eri valmistajien kaksi vajaata purkkia, niin päätin yhdistää ne. Tuskinpa siitä on haittaa. Valmistin yleiskoneella puolen litran taikinan, josta sain 15 munkkia - tosin kaksi niistä oli jättimäisiä possumunkkeja. Viime yönä kun alkoi tekemään mieli oikein kunnon possumunkkia, ja ajattelin, että jos leivon perinteisiä vappumunkkeja, niin siinä samalla voi kokeilla pyöräyttää pari possuakin. Ovelaa, eikö?


Munkkirinkilät on ihan tuttu juttu, mutta possumunkkeja olen nautiskellut vain kahviloissa. En ymmärrä miksi juuri se possumunkki on niin hyvää, kun ihan samaa tavaraahan se on kuin pyöreätkin. Rinkulat tehtyäni paneuduin possusten tekoon eli tein kaksi levyä. Niiden toiseen laitaan levitin vadelmahilloa, taitoin toisen puolen päälle ja nipistelin umpeen. Tekovaiheessa  ne tuoksuivat jo aivan possumunkille, en tiedä sitten oliko se se hillon ja taikinan yhdistelmä, suuri possumunkkihimo vai viiraako tällä leipurilla jo päässä? Eikä niistä nyt ehkä ihan perinteisen possumunkin näköisiä tullut, vaan ennemminkin tuollaisia pasteijamaisia. Possumunkkipasteija, kevään uusi trendi. 


Oli miten oli, annoin rinkuloiden ja possujen kohota liinan alla puolisen tuntia ennen paistoa. Uppopaistoin munkit rypsiöljyssä, jonka jälkeen nostin ne talouspaperille ja siitä sokerikylpyyn. Öljyn kanssa kannattaa muistaa olla varovainen ja pitää kattilan kansi lähellä. Jos öljy leimahtaisi, niin öljypalo tulee tukahduttaa eikä sinne saa laittaa vettä. Possumunkkien hillo vähän tursusi paistettaessa, mutta se ei onneksi aiheuttanut mitään tulipaloa, vaikka hieman kyllä syke kohosi jännityksestä.

Oli kiva leipoa pitkästä aikaa, mutta kyllä täytyy sanoa, että peukutan edelleen sen Fazerin valmistaikinan puolesta. Nämä munkit leivoin alusta asti, kun jauhosekoituksia oli jo kaapissa, mutta seuraavat kokeilen siitä pakastetaikinasta. Siinä vain on jotenkin enemmän makua, vaikka tähänkin lisäsin ohjeesta poiketen reilusti vaniljasokeria sekä kardemummaa. Kaikesta huolimatta juuri paistettu munkki on kyllä aika herkkua. Rinkuloita meni siman kanssa, mutta possut jäivät aamukahville, kun hillo olisi voinut olla vielä vähän kuumaa. Pasteijamainen muoto vähän hälveni paiston aikana, mutta ei minusta nyt mitään possumunkkimestaria kyllä tullut näin ensi yrittämällä.


tiistai 6. huhtikuuta 2021

Viljelyautomaatti




Yhteinen puutarhaharrastuksemme sai uuden vivahteen, kun mies sai isältään syntymäpäivälahjaksi tuollaisen Click and grow - viljely-yksikön. Se on sisätiloissa ympäri vuoden käytettävä laite, joka kasvattaa, lannoittaa ja kastelee kasvit itsenäisesti, samalla kun se tarjoaa kasveille optimaalisen valaistuksen. Siinä on yhdeksän lamppua, jotka syttyvät ja sammuvat automaattisesti 8 ja 16 tunnin syklillä. 

Lamppujen lisäksi laitteessa on yhdeksän kasvatusastiaa, joista jokaisen pohjassa on antennimainen johdin. Säiliön pohjalle laitetaan neljä litraa vettä, josta kasvupohja imee johtimien avulla tarvitsemansa määrän eikä kasvien kastelusta tarvitse itse huolehtia. Säiliö ilmoittaa kun vesi on vähissä, ja säiliön täyttäminen on oikeastaan ainut asia mitä pitää itse tehdä. Muutoin laite huolehtii kasveista automaattisesti ja varmistaa, että ne saavat aina tarpeeksi vettä, valoa ja ravintoa. Paketin mukana tuli valmiita multakiekkoja, joissa on siemenet ja ravinteet mukana, ja kiekko vain asetetaan kasvatusastiaan ja annetaan kasvaa.

 Saimme kirsikkatomaattia, salaattia, metsämansikkaa, basilikaa ja chiliä, joista halusimme nyt ensin kokeiluun chilin, basilikan, salaatin sekä mansikan. Laitoimme ne kasvamaan lauantaina ja jo tänään salaatissa näkyy jotain pinnalla, eli kyllä se taitaa toimia. Kerrassaan mahtava lisä puutarhailuumme! 

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Perheillallinen



Eilen keräännyimme saman pöydän ääreen perheen kesken ja söimme itsemme ähkyyn. Perheillalliset on parhautta, kun saa syödä yhdessä ja olla juuri sellainen kuin on. Illallistimme anopin luona, kun anoppi oli mökillä, joten kämppä oli tyhjänä. Siellä on isompi ruokapöytä, niin mahduimme kaikki saman pöydän ympärille ja lisäksi oli kiva päästä vähän pois kotoa ja laittautua. Myös uusi hame pääsi päälle, ja siitä tuleekin varmasti tämän kesän luottoasu.

Pääsiäispöytään piti tietysti saada lammasta ja suunnitelimme miehen kanssa, että karitsan kare olisi hyvä. Lihatiskille päästyäni vaihdoin kuitenkin lennosta karitsan kareen paahtopaistiin, sillä se oli suunnilleen puolet halvempaa ja lihamestari lupasi, että se olisi vähintäänkin yhtä hyvää kuin kare. Ja olihan se. Paahtopaistille tein pippurisen calvadoskastikkeen ja lisäksi pöydästä löytyi valkosipulikermaperunoita, keväistä parsaa ja varsiparsakaalia, värikästä salaattia, myskikurpitsa-crumblea sekä vieraiden tuomaa mehevää uunilohta. Nam.



Paistoin paahtopaisteja lihamestarin ohjeiden mukaisesti ensin hetken pannulla ja sitten uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia.  Lihan sisälämpö on hyvä olla 54-58 astetta, riippuen kuinka punaisesta tykkää. Pannulle laitoin mausteeksi voita, sipulia sekä valkosipulia, jotka kaadoin mukaan myös uunivuokaan ja lopulta ne päätyivät kastikkeen pohjaksi. Mauston paahtopaistit ihan vain suolalla pippurilla ennen sekä jälkeen kypsennyksen, ja leikkasin ne ohuiksi siivuiksi, kun ne olivat ensin vetäytyneet foliossa vähän aikaa. Paahtopaistit onnistuivat mielestäni kyllä todella hyvin ja liha oli ihanan mureaa - juuri niin kuin lihamestari lupasikin.

Kastikkeen pyöräytin lihan paistoliemestä, pippurituorejuustosta sekä kermasta, ja maustoin sitä hieman calvadoksella. Kiehautin hetken ja siivilöin sipulit pois ennen tarjoilua. Myskikurpita-crumble on nykyään melkeinpä vakioruoka juhlaillallisillani ja vihreää tankoparsaa piti tottakai olla pääsiäispöydässä. Ruoka upposi vieraisiin ja jälkiruoan syöminen teki vähän tiukkaa, joten eiköhän kaikki ollut aika hyvää.