lauantai 30. lokakuuta 2021
Halloween kuppikakut
tiistai 26. lokakuuta 2021
Joulukorttipohjat
torstai 21. lokakuuta 2021
Lempikuppi
![]() |
Kuva täältä |
Tiedättekö sen tunteen, kun ottaa kaapista sen lempimukin, kaataa siihen täydellisen kahvin ja nautiskelee sen hörppy kerrallaan? Minulla on ollut lempikuppi, tai oikeastaan kuppipari, jotka saimme kihlajaislahjaksi. Viime viikolla toisesta melkein irtosi kahva, enkä halua enää käyttää niitä, ettei ne mene kokonaan sirpaleiksi. Nyt ne siis vain koristavat palakaappia ja minulla on etsinnässä uusi lempikuppi.
![]() |
Kuva täältä |
Seuraavana on Arabian Huvila-sarjan kuppi, jonka vaaleanpunainen kuvio olisi täydellisen hempeä, mutta en pidä näistä Teema-sarjan tyylisistä mukeista. Ne on jotenkin liian virtaviivaisia ja suoria. Siitä syystä yksikään Muumimuki ei voi ikinä päätyä lempimukikseni.
![]() |
Kuva täältä |
Tämän kupin näin viimeksi käydessäni Stockmannilla. Se iski minuun niin kuin lempikupin kuuluukin, mutta jostain syystä se kuitenkin jäi vielä hyllyyn. Pentikin Vilja-sarja on Minna Niskakankaan suunnittelema ja mukia löytyy myös ruskealla kuviolla.
![]() |
Kuva täältä |
Tämä Villeroy & Bochin Mariefleur -muki ei kuvioltaan miellytä silmääni yhtään, mutta pyöreys ja muotokieli vetää puoleensa. Pyöreyden ja jonkinlaisen pehmeyden vuoksi pidän paljon myös Marimekon Oiva-sarjasta, mutta sen sarjan mukit taasen ei minua säväytä.
![]() |
Kuva täältä |
tiistai 19. lokakuuta 2021
Rocky road brownie
lauantai 16. lokakuuta 2021
Pyjamabileet
torstai 14. lokakuuta 2021
Enemmän kuin voileipägrilli
tiistai 12. lokakuuta 2021
Paperia paperista
torstai 7. lokakuuta 2021
Lehteen painettu
"Valitsin esittelyyn Jamie Oliverin Fiilisruokaa - kokkikirjan, joka kokoaa yhteen 100 herkullisinta hyvän mielen reseptiä. Löydät kirjasta varmasti oman suosikkisi, sillä vaihtoehtoja löytyy niin helposta vaativaan kuin pikkusuolaisesta mahtipontisiin jälkiruokiinkin. Oli vaikea valita minkä kirjan esittelisin, mutta pelkästään jo kirjan nimi Fiilisruokaa houkuttelee tarttumaan kauhan varteen ja laittamaan ruokaa samanlaisella intohimolla kuin Jamie. Tässä kirjassa Jamie Oliver kannustaa ihmisiä tekemään ”ruokaa, joka toimii piristysruiskeen tavoin ja tuo hyvää mieltä”, ja itse koen aivan samoin. Ruoassa pitää olla makua, mutta myös tunnetta.
Olen aina pitänyt Jamie Oliverista, hänen resepteistään ja tavastaan olla keittiössä. Niin kauan kuin televisiosta on tullut hänen ohjelmiaan, niin olen niitä katsonut, ja nuorempana aina hypistelin hänen kokkikirjojaan kaupassa. Nyt niitä löytyy omista kokoelmista jo neljän kirjan verran, mutta tilaa olisi vielä uusille! Pidän Jamien rönsyilevästä kokkaustyylistä, ja siitä, että tehdään rehellistä ruokaa eikä niinkään fine diningiä. Jamien eleet ja ruoanlaiton innostus, rouhea kokkaustyyli ja aidot asiat ovat innoittaneet minuakin eteenpäin.
Aina kun kokeilen uutta reseptiä, kokkaan jotain arkiruoasta poikkeavaa tai vaikkapa hieman isompaa illallista, niin tuntuu, että päässäni heiluu sellainen pieni Jamie Oliver. Se siellä elehtii isosti käsillään, kannustaa ja hokee kuinka ruoka on "beautiful, beautiful". Hetken aina mietin miten Jamie tekisi ja lopulta löydän sen jonkun, mitä sillä hetkellä etsin - oli se sitten maku, koostumus tai ulkonäkö. Oma luovuus, uteliaisuus ja into sekoitettuna kaikkeen Jamielta opittuun on aika täydellinen yhdistelmä! Jamie Oliverin tapa laittaa ruoka esille on muovannut myös omaa tyyliäni tehdä annoksia ja sitä kautta se on vaikuttanut esimerkiksi blogini kuviin.
Tästä kirjasta teen useimmiten täyteläisiä suklaabrownieita sivulta 384, joihin tulee vadelmia, vadelmahilloa, maapähkinävoita ja vaniljavanukasta. Eli Jamien tavoin se ei ole mikä tahansa brownie, vaan rönsyilevää ja lennokasta, mutta täynnä aitoja makuja.
Hyvä keittokirja on mielestäni selkeä ja reseptit on muunneltavissa lukijan omiin tarpeisiin. Hyvässä keittokirjassa on selkeät ja kauniit kuvat, sekä ulkoasu on muutenkin visuaalisesti houkutteleva ja sen haluaa pitää esillä. Sen pitää kutsua sinut kokkaamaan ja kokeilemaan rohkeasti. Itse aina sanon, että jos käyttää makuja, joista itse pitää, niin ei voi tulla kovin pahaa ruokaa. Et tarvitse hienoja välineitä tai kalliita raaka-aineita. Tärkeintä on, että sinulla on tahtoa ja paikoin jopa uhkarohkeaakin intoa – sekä tietysti se oma pieni Jamie Oliver sydämessä."
tiistai 5. lokakuuta 2021
Palakaappi
Nyt se paljon puhuttu keittiöremontti olisi sitten valmis! Mitään virallista remonttiahan täällä ei voi tehdä, kuten maalata ja huonekalujen siirtelykään ei ole järkevää. Kaikki kuitenkin muuttui, ja tässä olisi lopputulos!
Olen pitkään haaveillut sellaisesta aamiaiskaapista, joka löytyy vähintäänkin joka toisen keittiöstä. Aamiaiskaappi siis on yksinkertaisuudessaan kaappi, josta löytyy kaikki aamiaiseen tarvittava - kipot, kupit ja kulhot sekä kahvinkeitin, leivänpaahdin, myslit, murot ja niin edelleen. Meillä kuitenkaan ei ole kaappia, joka olisi tällaiseen sopiva, mutta sen sijaan meiltä löytyy sympaattinen taso hyllyineen. Keittiön sivutasolla ja hyllyillä on hyvin pitkään ollut esillä pastapurkkeja, riisiä, jauhoja ja öljypulloja. Olin kuitenkin loputtoman kyllästynyt sen katselemiseen sekä siihen, että keittiön työpöydältä loppui aina tila. Siksi vaihdoin nämä kaksi asiaa toisin päin, ja jo parin päivän jälkeen tuntuu kuin ne olisivat olleet aina näin.
Tätä muutosta varten ostin yhden tarjottimen, pienen korin sekä lasipurkkeja, ja hintaa tuli n. 80 euroa. Purkkeja löytyi myös omista varastoista, mutta halusin kahvien olevan samannäköisissä patenttipurkeissa ja yksi tuollainen edestäpäin avattava oli myös saatava. Se vain nyt sattui sopimaan tähän aamiaishenkeen niin täydellisesti. Lisäksi ostin kolme pyöreää tablettia, sillä ajattelin pitkän pöytäliinan olevan epäkäytännöllinen tuossa kohtaa. Jos tippuu murusia tai kahvinporoja, niin voi tabletin vain ottaa näppärästi pois ilman, että tarvitsee tyhjentää koko pöytä siirtääkseen pöytäliinaa. No, ajatuksena ihan kätevä, mutta lopulta jouduin teippaamaan tabletit kaksipuoleisella teipillä kiinni pöytään. Ne nimittäin olivat niin liukkaat, että leivänpaahdin meni koko ajan edestakaisin, ja se puolestaan ei olisi ollut yhtään turvallista.
Aamiaskaapiksihan tätä ei voinut nimetä, sillä emme syö aamupalaa. Iltapalakaappi kuulosti tyhmälle, ja vaikka ei ole edes kyse kaapista, niin jätimme vain etuliitteet pois ja nyt se on kaikessa yksinkertaisuudessaan palakaappi. Nerokasta! Halusin, että leivänpaahdin ja vedenkeitin rajaavat tämän alueen, joten siksi ne ovat eri puolilla. Hyllylle sain kauneimmat kahvikuppini esille, ja olisin halunnut siihen myös kulhoja ja leipälautasia, mutta tila loppui kesken, sillä purkkienkin piti mahtua. Toisaalta kulhot ja lautaset ovat tuon tason kaapeissa, eli ei ne nyt sinänsä kaukana ole. Ylähyllyltä löytyy kaikki mahdolliset kahvi- ja teepannut, sekä välipalakori. Ennen välipalapatukat ja pähkinät täyttivät leipäkoria, joten halusin niille oman pikku yksiön. Nyt leipäkorissa on vain leipää.
Nimesin purkit dymolla, jolloin niistä tuli entistä nätimmät. Pastapurkit meni kaappiin kahvien tilalle ja kun kaurahiutaleet ja myslitkin muuttivat kaapista pöydälle, niin niiden tilalle mahtui hyllyillä olleita purkkeja. Kaikille löytyi lopulta tilaa, vaikka ensin tuntuikin mahdottomalta. Keittiön työpöydälle siirtyi ruoanlaittoon tarvittavat asiat eli öljyt, etikat ja sipulit. Näin tämä on jotenkin paljon järkevämpi ja käytännöllisempi - ruoanlaittoasiat ovat lähellä hellaa ja kahvitarvikkeet yhdessä paikassa. Työpöydällä on nyt myös enemmän tilaa laskea tavaroita ja jos vaikka leipoo, niin ei tarvitse siirtää kuin puinen leikkuulauta kaulitakseen. Ennen piti tyhjentää pois aika paljon enemmän ja pisteenä ii:n päällä talouspaperillekkin on vihdoin selkeä paikka eikä se vieri pitkin keittiötä. Niin täydellistä.
sunnuntai 3. lokakuuta 2021
Perunagalette
Perunagalette
2 dl Sunnuntain gluteenitonta jauhoseosta
1 dl kaurajauhoa
1 tl suolaa
1 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
Täyte
keitettyä perunaa (kiinteää)
voimakasta juustoa (esim. Västerbotten, Emmental)
pekonia
mustapippuria
kananmunaa voiteluun
tuoretta ruohosipulia
Valmista pohja sekoittamalla kaikki keskenään tasaiseksi taikinaksi ja anna vetäytyä hetki jääkaapissa. Keitä perunat lähes kypsiksi kuorineen, kuori perunat ja viipaloi ne. Kaulitse taikina kahden leivinpaperin välissä pyöreäksi levyksi (halkaisija n.30cm). Levitä juustoraastetta pohjan päälle ja jätä reunoille tilaa noin 4 cm. Levitä juuston päälle viipaloidut perunat sekä pekoni ja rouhi pinnalle mustapippuria. Käännä galeten reunat piirakan päälle ja nipistä taikinaa hieman. Voitele reunat munalla ja paista 200 asteesa noin 20–30 minuuttia. Ripottele päälle ruohosipulia ja nauti, tai pakkaa galette eväskoriin ja lähde retkelle.