tiistai 29. kesäkuuta 2021

DIY huonetuoksu


Sain parvekkeelta jo ensimmäisen erän laventelin kukintoja kuivattavaksi. Levitän kukinnot yleensä vain tasaiselle alustalle ja annan kuivua huoneilmassa noin viikon, eli aika helppo homma. Olen aiempina vuosina tehnyt laventelituoksupusseja liinavaatekaappiin sekä laventelisokeria, vaan nytpä halusin tehdä jotain uutta.

Laventeli on tänä vuonna menestenyt parvekkeella poikkeuksellisen hyvin. Yhden erän kukintoja olen jo kerännyt talteen ja sieltä niitä uusia on kokoajan tulossa. Olen käyttänyt kuivattamiani laventeleita myös jalkakylpyihin, mutta viime aikoina olen kaivannut sellaista huonetuoksua. Etenkin näillä helteillä lakanoihin olisi iltaisin kiva suihkia jotakin rauhoittavaa tai kylpyhuoneeseen jotain raikastavaa. Kysyin jälleen kerran vinkkiä rakkaalta yrttivelholtani ja sain kuin sainkin apuja.

Hän neuvoi yksinkertaisen tien valmistukseen - tarvitaan vain kirkasta viinaa ja yrttejä, eli tässä tapauksessa vodkaa ja laventelia. Murskasin kuivattamiani kukintoja hieman morttelissa, jotta eteeriset öljyt vapautuisivat kunnolla. Laventelia oli noin parin desin verran, plus muutama tuore kukinto, jotka olivat jo ehtineet avautua parvekkeella. Laitoin tuoreet ja kuivatut laventelit tiiviiseen pulloon, ja kaadoin päälle pari desiä 40% vodkaa. Seoksen annetaan olla huoneenlämmössä 1-4 viikkoa, ja sitä pitää joka päivä sekoittaa käännellen. Purkkia ei kannata pitää suorassa auringonvalossa.

Minua jännittää tuleeko tästä sellaista kuin ajattelin, vai tuoksuuko lakanat vain viinalle. Luotan kuitenkin reseptiin ja sen antajaan, joten pakko tästä on tulla jotakin! Kerron tulokset, kun seos on muhinut tarpeeksi, mutta nyt vain odottelen ja ihastelen seoksen kauneutta.

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Luonnollinen harvennus



Parvekkeella on kesäkuun aikana tapahtunut melkoinen kasvupyrähdys. Kaikki on komeasti pinnalla ja satoakin on jo saatu. Viime viikolla päästiin herkuttelemaan ensimmäisellä kurkulla ja tänään keräsin ensimmäiset lehdet salaatista. Laventelista olen leikannut jo yhden kerran kukintoja kuivumaan, ja sekin puskee niitä kokoajan vain lisää. 

Pelargoniat kukkivat edelleen täydessä loistossaan ja siemenestä kasvatetut auringonkukatkin alkavat vähitellen avautumaan. Tykkään siitä, kun kasvukaudella asioita tapahtuu aina eri aikoihin ja yhtäkkiä jonain aamuna huomaa, että tämäkin on auennut ja tuolta on jotain tulossa. Tänä vuonna kasvu on ollut yllättävän reipasta ja tuleva sato vaikuttaa kaiken kaikkiaan mahtipontisen runsaalta.


Maa-artisokat kasvavat kauheaa vauhtia, ja menevät varmaan katosta läpi ennen sadonkorjuuaikaa. Punajuuret ovat tulleet hyvin pinnalle, mutta niitä pitäisi vielä jossain vaiheessa harventaa. Harventaminen auttaa jäljelle jääneitä kasvamaan paremmin, kun kitukasvuiset yksilöt eivät vie turhaan tilaa tai ravinteita. Minusta kyllä hieman tuntuu siltä, että tässä meidän punajuuripenkissä on tapahtumassa jonkinlainen luonnollinen harvennus, sillä jotkut ovat selkeästi vahvemman näköisiä jo nyt.

Parvekkeen lisäksi keittiön Click and grow -älypuutarhassa alkaa mansikat olla punastumaan päin ja yksi tomaattikin tekee tuloaan. Kyllä omavaraisuus on sitten palkitsevaa, vaikkakin vain osittain toteuttuna. 








lauantai 26. kesäkuuta 2021

Juhannus






Eilen juhlittiin juhannusta eli keskikesän juhlaa ja minä vietin sen keikalla. Olimme miehen ja kaverin kanssa Helsingin Allas Sea Poolilla katsomassa Reino Nordinia, ja voi vitsi miten kivaa meillä oli! 
Livemusiikkia ei ole ollut tarjolla pitkään aikaan ja se fiilis kun saapui keikkapaikalle oli jotain ihan mieletöntä. Mieli ja keho heräsi jostain koronahorroksesta kertaheitolla, ja sielu alkoi janoamaan lisää. Onneksi minulla on kolmen päivän lippu Tikkurila festareille heinäkuun lopulle, sillä muutoin varmaan kuihtuisin pois. Vaikka siitäkin huolimatta eniten kyllä kaipaan Juha Tapion keikalle. 

Reino Nordin oli yllättäjä, sillä en ole liiemmin kuunnellut häneltä kuin radiohittejä enkä ole ikinä ennen nähnyt häntä livenä. Reino oli lavalla kuitenkin selvästi kuin kotonaan ja veti hyvin - syntynyt siis viihdyttäjäksi. Hän esiintyy myös Tikkurilassa, joten pääsen nauttimaan tästä huvista vielä toisenkin kerran ja taidanpa napsutella muutaman biisin soittolistallenikin. Toivon, että Allas Sea Poolin juhannuskeikasta voisi tulla meille perinne, sillä melkeinpä mikä vaan musiikki uppoaa kuumassa kesäyössä. 

Meidän piti jalkautua keikan jälkeen vielä ihastelemaan juhannuskokkoa, mutta viime hetkellä vaihdoimmekin suunnitelmaa. Juhannussää oli kuin kuvankauniista suomifilmistä, joten jatkoimme iltaa kaupungilla kävellen. Halusin varta vasten tehdä niin, sillä rakastan Helsinkiä kesäyönä, kun kadut ovat hiljaisia. Harmi vaan, että aika moni muukin oli suunnitellut samaa, eikä Helsinki ollutkaan hiljainen, kuten yleensä juhannuksena. Siinä kävellessä minuun kuitenkin iski tunne, että näiden reilun 10 vuoden jälkeen koen vihdoin kuuluvani tänne ja omalla tavallani rakastan tätä kaupunkia - varsinkin juhannusyönä.



maanantai 21. kesäkuuta 2021

Piknikille ja takaisin


Teimme viikonloppuna päiväreissun Tampereelle, eli lähdettiin aamujunalla ja palattiin iltasella. Tähänkin kohteeseen meitä innoitti Palmuaseman Sanna, aivan kuten sinne Pirttimäen ulkoilualueellekin. Näin Sannan instasta ihanan esteetöntä lauttaristeilyä, ja innostuin. Hetki miehen kanssa tuumittiin ja sitten ostettiin junaliput - siitä ei sitten ollut enää paluuta.

Suuntasimme Sannan viitoittamaa tietä kauppahalliin ja sieltä Tampereen edustalle Viikinsaarelle. Hopealinjojen lautta oli kaikilta osin täysin esteetön eikä lautalle noustessa tarvinnut sen kummempia kikkailuja - nousimme kyytiin kuin kuka tahansa muukin matkustaja. Tampere oli muiltakin osin mukavasti esteetön ja tasainen, ja kauppahalliinkin pääsi muitta mutkitta. 






Lautta lähtee Laukontorilta tasatunnein ja olimme ostaneet lauttaliput jo ennakkoon nettisivuilta. Olimme yhdentoista aikaan Tampereella ja kello 13 lauttaan oli liput, joten siinä välissä ehti hyvin hankkia pikniktarpeita Viikinsaarta ajatellen. Ravintola Viikinsaaresta on mahdollista ostaa myös valmis piknikpaketti, mutta me otimme omat eväät. Tein kotona valmiiksi kesäperunasalaattia, johon laitoin varhaisperunoita, maustekurkkua, tilliä ja kevätsipulia sekä kastikkeen kermaviilistä, smetanasta, dijonista ja mausteeksi tietysti suolaa, pippuria sekä sokeria. Lisäksi oli Laukontorilta ostettuja kotimaisia herneitä, Tampereen kauppahallista löytyneitä juustoja, patonkia ja leikkeleitä sekä jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa.

Patongille tarkoitetut tuorejuustot unohtuivat harmillisesti kotiin, mutta ravintola Viikinsaaren ystävällinen henkilökunta antoi pyydettyämme meille voita. He myös valmistivat jääkahvit, vaikkei sellaista listalta löytynyt, joten pisteet kyllä asiakaspalvelusta.






Lauttamatka kesti jotakuinkin 20 minuuttia ja kerrankin koko matkan sai olla kannella. Olen selkeästi vieläkin häkeltynyt lautan esteettömyydestä, mutta täällä Helsingissä lautat eivät mielestäni toimi niin hyvin - paitsi Suomenlinnaan. Viikinsaari oli melko pieni, sen pystyi kiertämään n. 1,5 kilometrin pituista luontopolkua pitkin, mutta me laitoimme kutakuinkin heti piknikin pystyyn. Saarella oli mukavasti siellä täällä pöytäryhmiä, joissa pystyi aterioimaan ja saarella oli mahdollisuus myös esimerkiksi mennä kesäteatteriin, uida tai pelata minigolfia. Me kuitenkin otimme vain rennosti, nautimme eväistä ja kesästä. 

Vaikka emme sinänsä tehneet juuri mitään koko reissun aikana, kului päivä kuitenkin nopeasti eikä tylsiä hetkiä oikeastaan ollut. On kiva välillä olla reissussa ihan ilman aikataulua eikä vain juosta paikasta toiseen. Kävimme siis Tampereen saaristossa piknikillä ja tulimme takaisin - ja tekisin sen uudestaan milloin vain!

perjantai 18. kesäkuuta 2021

Trangiapulla




Eilen oli mahtava retkipäivä, kun suuntasimme uudelle retkikohteelle. Ilma oli juuri täydellinen eikä retkiseurueessakaan ollut valittamista. Taisto sonnustautui pikkukoiran partiohuiviin ja johti retkikuntamme hyvällä vainulla kohti nuotipaikkaa.

Löysimme vinkin Pirttimäen ulkoilualueesta Palmusseman kautta, joten tiesimme, että kohteeseen on turvallista lähteä. Saavuimme autolla isolle parkkipaikalle, josta lähti erilaisia reittejä. Otimme asiaksemme Hynkälammelle suuntaavan sinisen reitin, jonka kokonaispituus oli 6,4 kilometriä. Puolessa välissä kierrosta oli Hynkälammen nuotiopaikka, jonka jälkeen palasimme samaa reittiä takaisin. Maasto oli aika mäkistä ja paikoitellen haastavaa, ja kun emme tienneet millaisia nousuja toisessa suunnassa olisi ollut luvassa, katsoimme parhaaksi tulla samaa tietä takaisin. 




Nuotiopaikalle käveli n. 30-40 minuuttia, riippuen kuinka paljon koira haluaa haistella kaikkea mahdollista. Maasto oli meidän mielestämme pyörätuolilla kuljettavaksi haastavaa, ja aina välillä pysähdyimme miettimään, että mennäänkö tämä mäki vielä vai ei. Menimme kuitenkin kaikki mäet ja nousut, mutta paluumatkalla oli pieni vaaratilanne jyrkässä alamäessä, joten ihan yksin en tuonne lähtisi seikkailemaan. Aiomme kuitenkin mennä uudestaan ja tarkastella muita reittejä, sillä tuolla oli ihanan rauhallista ja kerrankin nuotiopaikalle päästäkseen piti oikeasti tarpoa eteenpäin. 

Kuvankauniiden maisemien ja hyvän tunnelman lisäksi retkellä on tottakai olennaista hyvät eväät. Hynkälammelta löytyi toimiva nuotiopaikka, ja pöytä, jossa pystyi syömään. Laitoin kotona kaksi kuhaa valmiiksi halsteriin ja mausteeksi tilliä, sitruunaa sekä suolaa. Halsterin kääräisin kahteen muovipussiin ison kylmäkallen kanssa, ettei kalat pilaannu ennen kuin olemme perillä. Kun ne olivat jo valmiina halsterissa, ei tarvinnut perillä liata käsiä kalaan, vaan nostimme vain valmiin setin nuotioon - kuinka kätevää.






Lisäksi paistoin trangialla peruna-porkkana röstejä, jotka eivät kyllä olleet omaan makuuni, mutta mies tykkäsi. Raastoin taikinaan perunaa ja porkkanaa kuorineen, lisäsin gluteenittomia korppujauhoja, pari munaa, suolaa, pippuria sekä juustoraastetta. Tein taikinan kotona valmiiksi, jolloin se oli heti paistovalmista. Kertakäyttöhanskat ovat erittäin kätevät tällaisessa sotkuisessa retkikokkailussa, sillä niillä voit muotoilla esimerkiksi nämä röstit pannuun, mutta kädet pysyvät puhtaina.

Röstejä oli hieman hankala aluksi saada kypsäksi, mutta kun ne litisti tarpeeksi ohueksi, niin kyllä ne kypsyi. Kääntelin niitä hyvän tovin pannulla, sillä raaka peruna ei ole mistään kotoisin. Ruoan lisukkeena oli vielä kermaviilikastiketta, jonka tein kotona sekä tuoretta tilliä ja kevätsipulia. Kala kuitenkin oli niin hyvää, ettei se kastiketta edes kaivannut, mutta röstejä oli kiva dipata siihen.

Jälkiruokaa piti toki myös saada, ennen kuin retkikuntamme oli valmiina lähtemään takaisin. Vietin unettoman yön ennen retkeä ja sain vision nuotiopullasta, joka on vähän kuin laskiaispulla, mutta täytetty nuotiovaahtokarkilla ja Nutellalla. Eipä siinä auttanut kuin toteuttaa tämä visio, joskin pullat paistui trangialla, sillä nuotio oli jo siinä kohtaa sammunut, enkä jaksanut alkaa sitä enää virittelemään. 

En ollut ihan varma kypsyisikö pullat trangialla, mutta ei minulla ollut mitään hävittävää. Pullat voinokareen kanssa pannulle ja kattila kanneksi. Pullat kohosi ja niihin tuli nätti pinta, mutta ne olivat vielä raakoja, joten litistin ne pannukakkumaisen ohuiksi. Litistys kannattaa tehdä vasta kun pinta on paistunut, sillä muuten taikina vain takertuu lastaan. Sitten kansi takaisin ja odoteltiin. Muutaman käännön jälkeen pullat olivat kypsiä ja halleluja - pinnalle reilusti suklaalevitettä ja nuotion rippeissä pehmenneitä vaahtokarkkeja. Onkohan kukaan muu tehnyt pullaa trangialla? 



maanantai 14. kesäkuuta 2021

Spiraalisalaatti


Viime aikoina on ollut niin lämmintä, ettei ole oikein ruoka maistunut. Pelkkä mehujää ei kuitenkaan ihan riitä päivälliseksi, joten piti keksiä jotain kylmää syötävää. Ja mikä olisikaan parempaa kesäruokaa, kuin raikas kuskussalaatti.

Urtekramilta löytyy gluteenitonta kuskusia, joka on valmistettu maissi- ja riisijauhosta, ja sen voi tehdä kylmään tai kuumaan veteen. Olen aiemmin tehnyt gluteenitonta kuskusin tapaista ruokaa myös kaurarouheesta, mutta tämä urtekramin versio on huomattavasti nopeampi valmistaa. 


Sain äidiltä synttärilahjaksi kauan haaveilemani raastimen, jolla saa tehtyä juureksista spagettia. Kokeilin sitä ensi kertaa tänään tuohon salaattiin, ja sain sillä aikaiseksi porkkana- ja kurkku spiraaleja. Kurkkuspiraalit eivät ehkä olleet syötävyyden kannalta paras vaihtoehto salaattiin, mutta esimerkiksi voileipäkakun päällä ne näyttäisi varmasti upealle. Porkkanaspiraalit sen sijaan sopivat salaattiin täydellisesti, sillä ne pitivät muotonsa paljon paremmin kuin kurkku.

Porkkanan ja kurkun lisäksi laitoin salaattiin fetajuustoa, herneitä, maissia, aurinkokuivattua tomaattia ja cantaloupemelonia. Maustoin salaatin limellä, pippurilla, kurkumalla sekä fetajuuston mausteöljyllä, ja salaattia täydensi kylmät kanafilesiivut, tuore basilika sekä salaatinkastike. Tarkoituksena oli laittaa pinnalle vielä paahdettuja pinjansiemeniä, mutta ne unohtui! 

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Raparperia kolmella tapaa


Alkukesä on raparperin kulta-aikaa ja meillä onkin nautittu siitä täysin rinnoin. Kuun vaihteessa sain sitä äidiltä ison kassillisen, joista keitin hilloa ja osan pilkoin pakastimeen talven varalle. On ihanaa kun ulkona on oikein kunnon lumipyry ja keittiössä tuoksuu kesäinen raparperipiirakka. Eilen saimme appiukon pihalta lisää raparperia, joten oli aika ryhtyä taas hommiin.

Hillo keittyy helposti isossa kattilassa, kun laitat pohjalle tilkan vettä ja pilkot kattilan täyteen raparperia. Keitä raparperi pehmeäksi, kuori pinnalta vaahto ja mausta halutessasi kanelilla. Hillottumiseen tarvitset hillosokeria, mutta itse jätän hillon tarkoituksella melko kirpakaksi, sillä muuten raparperin maku menee mielestäni turhan takia piiloon. Toki hillosokerin minimointi vaikuttaa hillon koostumukseen, eli sokeria vähentämällä hillo jää löysemmäksi. Muista aina keittää purkit ennen hillon säilömistä, jotta tuote säilyy paremmin.

Raparperipiirakoihin löytyy ohjeita vaikka millä mitalla, ja olen itsekin tehnyt jos jonkinlaista. Yksi ajaton suosikkini on silti mummun vanha ohje, rakkauden palat. Se on ihanan kuohkea, vaikka mitään ei vatkata ja niin täyteläisen vaniljainen. Samaa pohjaa voi käyttää niin marja-, raparperi- kuin omenapiirakkaankin, ja toki mukaan voi lisätä vielä vaikkapa kardemummaa tai kanelia. Rakkauden pala perusmuodossaan on kuitenkin niin täydellinen, että en lähtisi sitä enempää maustamaan. Olen käyttänyt rakkauden palan pohjaa myös muffinsseihin, niissä pitää vain muistaa, ettei kaada vuokaa liian täyteen, sillä tämä kohoaa uunissa reilusti.

Ohje on niin vanha, että siinä ei ole käytetty desilitroja, vaan mittayksikkönä toimii tavallinen kahvikuppi (kkp). Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että ennen vanhaan kahvikupit ovat olleet hieman maltillisemman kokoisia, eli ihan sitä perinteistä aamukahvikuppia en tähän mittana käyttäisi. Muumimukikin on liian iso, joten valitse vielä siitä pienempi.



Rakkauden pala 

4 kkp vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta
3 kkp sokeria
200 g voisulaa
4 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria
3 munaa
1,5 kkp maitoa

Sekoita kaikki aineet keskenään ja laita taikina korkeareunaiselle uunipellille. Ripottele päälle marjoja, omenalohkoja tai raparperia. Paista 225 asteessa n. 15-20 minuuttia. Leikkaa jäähtynyt piirakka rakkauden paloiksi.


Hillon ja piirakan lisäksi kokeilin jotain uuttakin, nimittäin raparperichutneyta. Chutney on perinteisesti intialainen ruoan lisuke, joka keitetään hedelmistä, etikasta ja mausteista. Ruokalehdissä on viime aikoina pyörinyt paljon erilaisia raparperichutneyn ohjeita, joten olihan sitä pakko kokeilla. Käytin tähän intialaisia mausteita kuten garam masalaa ja inkivääriä, sekä tietysti hillosokeria, koska kyseessä oli hilloke. Grilliruoan lisukkeena tämä toimi ainakin loistavasti, joten nappaa tästä idea vaikka lahjaksi mökille!  

Raparperichutney

400-500 g raparperia
1 sipuli
1 chili
pala inkivääriä
½ tl kurkumaa
1 tl garam masalaa
1 tl suolaa
½ tl sinapinsiemeniä
1 rkl fariinisokeria
2 dl hillosokeria
1 dl viinietikkaa


Pilko raparperi, sipuli ja chili pieneksi, raasta inkivääri. Laita kaikki kattilaan ja keittele hiljaisella n. 15 min. Maista ja mausta tarvittaessa lisää. Purkita keitettyyn lasipurkkiin ja anna maustua viikon ajan jääkaapissa.