BullerBox

Taisto on ainut, joka on tässä taloudessa nauttinut joulusta. On ollut possunkorvia, maksalaatikkoa lahjoja ja uusi joulunuttu. 

Me tilasimme Taistolle joululahjaksi Bullerboxin, joka on samalla periaatteella toimiva konsepti kuin meikkiboxit - teet tilauksen ja kotiovelle saapuu joka kuukausi uusi yllätys. Olen koko syksyn ajan tahtonut tilata yllätysboxin Taistolle, mutta päätimme säästää sen jouluun. 

Boxia tilatessa sai ilmoittaa onko koiralla allergioita tai muita erityistoiveita, mikä oli hyvä, sillä Taisto on allergiakoira. Taisto sai itse repiä paketin auki ja voi sitä riemun määrää! Oletin, että sieltä tulisi jokin jouluinen paketti, mutta sisältö olikin kasattu taikuuden ympärille - oli pupunkorvat, taikalaatikkolelu sekä teeman mukaan nimettyjä herkkuja. Omaa silmääni lelut eivät miellyttäneet, mutta paketin saaja oli melko onnellinen ja violetista taikalaatikosta on tullut uusi lempilelu. 

En tiedä tilaisinko Bullerboxia uudelleen, sillä mielestäni hinta ei vastannut sisältöä. Ihan hauska kokeilu kuitenkin! 

Jouluttomuus

Me emme tänä vuonna vietä joulua. Piste. En siis ole laittanut kotiin mitään jouluista, en leiponut enkä kuunnellut joululauluja. Ai miksi? Koska minusta ei tunnu siltä eikä miehelle joulu ole niin tärkeä. Eikä tämä tarkota, että vihaan joulua tai etten vietä sitä enää ikinä, mutta en vain halua tehdä asioita pakolla.

Olen pohtinut viime aikoina paljon joulua ja sen merkitystä. Itse kaipaan niitä jouluja kun kaikki olivat yhdessä mummun ruokien äärellä ja ilo tarttui jokaiseen. Minulle itselleni joulussa olisi juurikin tärkeintä se yhdessäolo, yhteisöllisyys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Että puoli sukua hääräisi saman katon alla ja saisin vaikkapa emännöidä kaikkia. Tuntuu niin turhalta laittaa jouluruokia kahdelle tai viettää joulua kotona kahdestaan, sillä olemme muutenkin aina kotona.

Olen tykännyt niistä jouluista, kun olimme miehen kanssa Tallinnassa, mutta siinäkään ei ehkä ole ollut kyse joulusta vaan ennemminkin lomasta. Tänä vuonnakin oli tarkoitus olla pois kotoa ja se innosti minua valtavasti, mutta kun se peruuntui, niin en halunnut edes ajatella koko joulua.

Mitä sitten on joulumieli? Itselle sekin kulminoituu siihen yhdessäoloon ja sukulointiin. Kun saa ilahduttaa muita lahjoilla, etenkin lapsia. Kun ihmiset nauttivat ruoasta ja leivonnaisista, pelataan lautapelejä ja nauretaan. Se olisi sitä mitä minä joululta haluaisin. 

Joten nyt kun emme virallisesti vietä joulua, ei ole ollut huolta valmisteluista ja monia asioita voi tehdä eri tavalla. Ostin itselleni tulppaaneja, sillä ne eivät kuulu jouluun, mutta ovat kauniita. Tänään kävimme ravintolassa ja loput ruoat aiotaan tilata kotiovelle. Ei jouluruokaa, vaan sushia, intialaista tai mitä ikinä mieli tekee. Ainut oma panostus on runsas juustotarjotin ja pullo punaviiniä. Lopun ajan katsomme telkkaria ja huomenna ehkä suuntaamme leffateatteriin. 

Eli hyvää joulua kaikille teille jotka sitä vietätte, ja hyvää hieman parempaa viikonloppua meille muille. Annetaan jokaiselle juuri sellainen joulurauha, kuin he itse tarvitsevat. Jouluna tai koskaan muulloinkaan ei pitäisi tehdä jotain vain sen vuoksi, että niin kuuluu tehdä. Joulua ei tarvitse suorittaa eikä jouluttomuutta pidä hävetä. 

Sacherkakku

Alan taas vähitellen heräilemään jostain horroksesta ja blogijuttujakin on jo jonoksi asti. Innostuin myös pitkästä aikaa leipomaan, ja kun en suostu leipomaan mitään jouluista, niin ihanan täyteläinen sacherkakku oli juuri sitä mitä leipurisieluni kaipasi.

Äiti leipoi usein lapsena synttäreilleni sacherkakkua, sillä toivoin sitä joka vuosi. Resepti on äitini, joten se ei ole ehkä ihan se aito ja oikea, mutta minulle se on juuri se sacher, mihin olen tottunut. Alunperinhän sacher on Itävallasta, ja perinteisesti täytteeksi kuuluu aprikoosihilloa. Itse käytän mangososetta ja aprikoosihilloa sekoitettuna, sillä näin se on mielestäni parasta.

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi sacheria leiponut ja muistelin, että silloin minulla oli ongelmia kuorrutuksen kanssa. Kakkuni oli silloin kai liian lämmin, kun kuorrutusvaiheessa suklaa vain valui pitkin poikin. Nyt yritin korjata tilanteen, pidin kakun kylmässä ja kuorrutin sen leivontaritilän päällä, jottei se jäisi uimaan suklaalammikkoon.

Tällä kertaa kuitenkin kakku oli ilmeisesti liian kylmä, sillä suklaakuorrute jähmettyi silmänräpäyksessä eikä valunut kakun reunoille laisinkaan. Kun kuorrutetta levitti, niin jähmettynyt suklaa jäi kuhmuraiseksi eikä kauniin sileäksi, kuten oli tarkoitus. No, onneksi maku on kuitenkin tärkein ja niin kuin Sikke Sumari joskus sanoi - kotona leivotun pitää olla kotitekoisen näköistä!

Sacherkakku (gluteeniton)

Pohja:

125 g voita

125 g tummaa suklaata

2 dl tomusokeria

6 munaa

1 dl sokeria

2 dl gluteenitonta jauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 rkl tummaa kaakaojauhetta

Täyte:

3 purkkia mangopilttiä

4 rkl aprikoosihilloa

kostutukseen mehua

Kuorrute:

200-300 g tummaa suklaata

2 rkl voita

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri sekä tumma kaakaojauhe keskenään. Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Vatkaa pehmennyt rasva sekä tomusokeri, lisää keltuaiset joukkoon yksitellen vatkaten.  Yhdistä keltuaisvaahtoon sulatettu suklaa, jauhoseos sekä valkuaisvaahto. Sekoita tasaiseksi ja kaada taikina korppujauhotetuun irtopohjavuokaan. Paista 175 asteessa 45-60 minuuttia. Kumoa pohja leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä.

Leikkaa pohja kolmeen osaan. Sekoita kulhossa yksi pltti ja kaksi reilua lusikallista aprikoosihilloa. Kostuta jokainen kerros mehulla ja laita sekoittamasi piltti-hillo täyte väliin. Tee toiseen väliin uusi annos täytettä. Lopuksi levitä yksi piltti kakun päälle ja reunoille. Sulata kuorrute vesihauteessa sopivan notkeaksi ja levitä viileän kakun päälle. Koristele ja anna olla viileässä yön yli.

Ilman latteuksia

Muistatteko kun etsiskelin uutta lempikuppiani? No nyt se löytyi! Ja se löytyi ihan niin kuin pitkin, eli sen suurempia etsimättä. Se tuli eteeni ja tiesin, että siinä se nyt on. Ehdin jo pyytää joululahjaksi kaverilta Pentikin vaaleanpunaisen Vilja -mukin, mutta ei huolta, ei sekään jää kaappiin pölyttymään. Ehkä siitä tulee viikonloppukuppi, tai toisaalta ehkä toinen on aina pesussa ja toinen käytössä. Mutta juuri nyt tämä kuppi on sitä mitä tarvitsin. 

Hauskinta tässä on se, että muki löytyi viime viikonlopun risteilyltä. Yleensä en erityisemmin pidä tekstimukeista tai -tauluista tai mistään, jos niissä lukee jotain latteuksia, kuten "live, love, laugh". Tästä syystä onkin outoa, että uusi lempimukini on pelkistetyn mustavalkoinen ja tekstillä koristeltu eikä rönsyilevä ja kukallinen niin kuin ennustin. 

Muki löytyi siis Silja Europan lahjatavaraosastolta ja lähti hetkeäkään epäröimättä mukaani. Vasta kotona huomasin sen kuuluvan Villeroy&Bochin tuoteperheeseen, kun aloin tarkistamaan pohjasta, että soveltuuko muki astianpesukoneeseen. Luulin sen olevan joku ihan vain tilpehöörimuki, mutta se olikin oikea laatuyksilö. Villeroy&Bochin Statement -sarjan kuppi viehätti minua muodollaan ja teksti on painettu kivalla, hieman käsialamaisella fontilla. Kuppi ei myöskään tarvitse paria, sillä mielestäni astioita pitää aina olla parillinen määrä, mieluiten 6 tai 12, mutta tämä kuitenkin selviytyy ihan yksinään ja ennen kaikkea sen viesti oli varsin osuva - olen ihmeellinen, en täydellinen.

Uneton yö ja bingo!

Olin viikonloppuna pitkästä, pitkästä aikaa risteilyllä. Silja Line Europa kuljetti meidät Viroon ja takaisin 22 tunnin risteilyllä, johon kuului mm. grande buffet illalla ja aamulla, Erinin keikka, bingoa sekä yksi uneton yö.

Olen tosiaan ollut risteilyllä viimeksi 5 vuotta sitten, jos kansimatkustajana Tallinnaan kulkemista ei lasketa. Suunnittelin viettäväni supervillin ja railakkaan bilereissun, mutta toisin kävi. Ensin meinasin myöhästyä laivasta unohtuneen kyydin ja ruuhkaisan liikenteen vuoksi, ja kun Erinin keikka oli alkamassa, niin aloin oksentaa eturivissä. Kuin tilauksesta kaverilla oli muovipussi laukussa ja tilanne helpotti, joten pääsin jatkamaan keikkaa. Aika pian asiat kuitenkin kääntyi päälaelleen ja päätin siirtyä hyttiin jatkamaan oksentelua. En oikeastaan juuri ikinä oksenna, paitsi vatsataudissa, joten tämä yllätti minut täysin. Alkoholilla ei myöskään ollut osuutta asiaan, sillä ehdin juomaan vain yhden drinkin koko illan aikana ennen kuin tämä kaikki alkoi. En sitten tiedä oliko vika ruoassa vai missä, mutta näin nyt vain kävi.

Loppuseurue jäi juhlimaan, mutta itse päätin kaverin kanssa käydä lepäämään. Juttelimme ja kikattelimme hetken aikaa, ja yhtäkkiä kello näytti 4.35, jolloin totesimme, ettei kannata enää nukahtaa. Aamupala alkaisi klo 7, joten hetken vielä sängyissä kikateltuamme aloimme valmistautua siihen ja olimme kuta kuinkin ensimmäisinä paikalla. Minut tuntevat tietää, että se on aika saavutus! 

Toinen laivapäivä sujui huomattavasti paremmin. Reippaan aamiaisen jälkeen kävimme TaxFreessä sillä välin, kun muu seurue veti vielä unia. Shoppailun jälkeen kävimme tutustumassa laivan kaikkiin osiin aina alakannelta ylimpään spa-keitaaseen ja joka välissä täytyi tietysti hieman piristäytyä energiajuomilla tai kahvilla. Ennen ohjelman alkua pakkasimme laukut lähtöä varten valmiiksi ja viimein muutkin heräsivät.

Päiväohjelmassa oli bingoa ja karaokea, josta lopulta päädyimme koko porukalla bingoon. Tämä oli ihka ensimmäinen bingokertani ikinä! Olin todella innoissani, mutta niin pettynyt, kun peli olikin superlyhyt. Luulin, että sitä jatkettaisiin, mutta se kestikin vain yhden kupongin verran enkä edes voittanut mitään. 

Bingon jälkeen oikeastaan vain hengailtiin ja odoteltiin, että laiva saapuisi satamaan. Seurueemme toinen puoli jatkoi edellisillasta hyväksi havaitulla skumppalinjalla, joten istuskelimme baarissa ja nautiskelimme kiireettömyydestä. Housebändi soitti vielä ennen risteilyn loppua ja ihan lopputöikseni kävin vielä nautiskelemassa katkarapuleivän, joka on lähestulkoon pakollinen risteilyjuttu. 

Itse viihtyisin risteilyaluksella useammankin vuorokauden, kunhan vain ohjelmaa ja toimintaa olisi enemmän. Parasta tässä viikonlopussa oli ehdottomasti seura, ruoka, uneton yö ja bingo! Kotona vetäydyin heti sänkyyn ja otin sellaiset kevyet 17 tunnin palauttavat nokoset. 

No jengi, milloin uudestaan?

Kurpitsa-linssikeitto

Tein tänään aivan järjettömän hyvää ruokaa ja päätin tulla kertomaan siitä teille. Koko viikon on mieleni tehnyt intialaista ruokaa, mutta jääkaapissa odotti myskikurpitsa kokkausvuoroaan. Intialaismielitekoni kulminoitui pitkän pohdinnan jälkeen linsseihin ja kurpitsasta halusin tehdä kevyttä sosekeittoa, joten lopulta päätin vain yhdistää nämä kaksi. Lopputuloksena oli pehmeä ja mausteisen lämmin keitto pakkaspäiviin, jota suosittelen kyllä testaamaan. 

Kurpitsa-linssikeitto

 

puolikas myskikurpitsa

2 perunaa

5 porkkanaa

1 kasvisliemikuutio

1 dl punaisia linssejä

1 tl garam masalaa

1 tl juustokuminaa

0,5 tl jauhettua korianteria

ripaus kuivattua chiliä

0,5 tl suolaa

vettä

Kuori ja paloittele juurekset sekä kurpitsa, ja poista kurpitsasta siemenet. Keitä kasvikset kasvisliemikuution kanssa runsaassa vedessä. Kun kaikki on kypsiä, kaada liemi toiseen kattilaan huuhdeltujen linssien päälle, lisää mausteita ja keitä linssit kypsäksi. Survo sauvasekoittimella kurpitsa, perunat ja porkkanat tasaiseksi soseeksi, ja sekoita joukkoon linssit nesteineen kaikkineen. Älä enää soseuta linssit lisättyäsi. Tarkista maku ja tarjoile fetamurun kanssa.