maanantai 28. maaliskuuta 2016

Ontto luu


 

Minusta on aivan mahtavaa, kun nyt pääsiäisenä on ollut aikaa ja etenkin innostusta tehdä keittiössä muutakin kuin nakkikastiketta. Viikonloppuna tein ihanaa kalkkunapaistia ja sitruunaista rakuuna-kerma kastiketta. Mutta aina silloin tällöin täytyy kotikeittiössäkin kokeilla jotain uutta ja niinpä tänään valmistin tuhtia italialaista perinneruokaa. Tuossa jokin aika sitten näin Jamie Oliverin tv:ssä tekemässä osso bucoa ja siitäkös innostuin. 

Osso buco tarkoittaa onttoa luuta, eli putkimaista luuta, joka löytyy aina potkasta. Tämä ruoka siis valmistetaan perinteisesti naudan potkasta, joka on leikattu ns. osso buco paloiksi. Luussa oleva luuydin antaa padalle herkullista makua ja ympärillä oleva liha hautuu tomaattisessa liemessä ihanan meheväksi.


Oman osso buconi valmistin naudan potkasta (yksi pala per syöjä), porkkanasta, sipulista, valkosipulista ja kuorituista tölkkitomaateista. Makua antoi tuore timjami, oregano, persilija, mustapippuri, suola, punaviini sekä lihaliemi. 

Ensin pyöritin ohjeen mukaisesti osso bucot vehnäjauhoissa ja paistoin niihin kauniin pinnan uunipadan pohjalla. Siirsin ne hetkeksi syrjään ja kuullotin kasviksia padassa. Sen jälkeen lisäsin loput ainekset ja laitoin lihat takaisin pataan. Nestettä sen verran, että kaikki peittyy ja koko komeus kolmeksi tunniksi uuniin. 

Puolessa välissä paistoaikaa sekoittelin hieman ja tarkistin miltä se maistuu. Ongelmana oli, etten tiennyt miltä sen kuuluisi maistua. Niinpä tottelin vain kieltäni ja lisäsin joitain mausteita. Sanoisin, ettei se kovin pieleen mennyt. 

Padan kanssa valmistin ihanan kermaisen riisi-ohraton ja oli se kaikki kyllä vaivan arvoista! 

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Kahvipöydän hittituote





Vietimme pitkäperjantaita anoppilassa lampaanviulun äärellä. Minulla oli vetovastuu makeasta kattauksesta, joten loihdin pöydän täydeltä pääsiäisherkkuja. Perinteisesti piti olla tietenkin rahkapullia ja pashaa. Lisäksi olisin tykännyt suurimmasta pääsiäisherkustani, lusikkaleivistä, mutta äiti aina sanoo, että ne on kovin haastavia tehdä. Niinpä päädyin leipomaan vaniljaisia wilhelmiina -keksejä, sillä ne jos mitkä ovat lapsellisen helppoja. Äiti on joskus löytänyt tämän keksiohjeen Maku -lehdestä ja tällä ohjeella tulee aina suussasulavan maukkaita herkkupaloja. Nämä olivat anoppilassakin oikea hittituote, ja keksipurkkini olikin hetkessä tyhjä! Jaetaanpa siis tämä ohje jos joku muukin tahtoo hurmata anopin ja vieraat :)

Jauhopeukalon lisäksi tarvitset...

200g voita
2 dl sokeria
2 rkl siirappia
1 keltuainen
5 dl jauhoja
2 tl soodaa
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi, sokeri ja siirappi. Lisää joukkoon keltuainen. Sekoita keskenään kuivat aineet ja pyöräytä taikinasta murumainen seos. Tee pellille 2-3 taikinapötköä, jätä pötköille väliä n. 10 cm. Pötköjä ei saa painaa lättänäksi, vaan ne leviävät uunissa. Paista keksipötköjä 175 asteessa 15 minuuttia, kunnes ne ovat kauniin vaalean ruskeita. Leikkaa lämpimänä paloiksi ja anna jäähtyä. Tällä ohjeella tulee 6 pötköä eli n. 40kpl keksejä. 

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Pääsiäistaikoja



Loihdin viikonloppuna olohuoneen tv-tasolle hieman keväisempää ilmettä. Tämän viikon väriä tuovat pääsiäistiput, pajunkissat höyhenineen sekä vihreänä versoileva ohra, pirteä kaitaliina sen sijaan saa koristaa pöytää koko kesän. Ensi viikolla ruohojen kuihduttua taidan tehdä tuohon jonkinlaisen valokuvakollaasin. Jos vihdoin saisi vaikka hääkuvankin esille. 

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Pöllö, pöllömpi, pöllöin




Kevät kiirehtii jo luoksemme ja aurinkokin on herännyt. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa miettimään kevätkylvöjä parvekkeelle, mutta ensin on tärkeämmän asian vuoro.

Kaverini saa kesällä esikoisensa ja minä sain kunnian olla osallisena vauvakutsujen järjestämiseen. Sisäinen vauvaintoilijani kiljuu riemusta! Juhlat eivät tule odottavalle äidille yllätyksenä vaan suunnittelemme pippalot yhdessätuumin. Aloitimme juhlien suunnittelun ja järjestämisen tietenkin kutsujen askartelulla. Kyselin onko juhlille jokin haluttu teema tai väri ja kun sain vapaat kädet, suuntasin askartelukauppaan. Hieman meinasi jo hiki nousta pintaan kun koko kaupassa oli vain yhtä vauva-aiheista korttipaperia, mutta sitten eteeni tupsahti leimasinhylly ja savottani helpottui huomattavasti. 

Valitsin siis sinisävyisiä kartonkeja ja kuviopapereita sekä suloisen pöllöleimasimen. En halunnut mitään yli-imeliä vauvanjalan jälkiä tai ilmapalloja, vaan mielestäni nuo sympaattiset pöllöt kuvastavat tilanetta todella hyvin; isi, äiti ja pikku vauvahan ne siinä oksalla nököttää. Korttiaskartelussa käytän aina liiman sijasta kaksipuolisia tarroja, jotka on tarkoitettu valokuva-albumeihin. Näin kortit eivät sotkeudu liimasta, kartonki ei kipristele eikä tarvitse odottaa korttien kuivumista.

Viimeistelin kortit pitsinauhalla ja kultaisella kutsu -tekstitarralla. Kirjekuoriin liimasin pienet pöllötarrat ja nyt kutsut vain odottavat postitusta :)