torstai 26. toukokuuta 2022

Tukholma, osa 2



Ja sitten Tukholmaan! Olimme jo tuntia aiemmin valmiina nousemaan maihin ennen kuin maihinnousu edes alkoi, sillä sekoilimme kellon kanssa ihan huolella. Ruotsissa kello oli tunnin vähemmän kuin täällä, ja vaikka puhelin vaihtoikin ajan automaattisesti, niin silti menimme sekaisin. Herätys oli väärään aikaan, samoin hälytys, joka kertoi milloin pitää palata laivalle. 

Valuutta oli toinen asia missä meinasi mennä pasmat sekaisin. Itsellänihän oli matkarahat käteisenä ja vasta perillä minulle valkeni, että Ruotsissa on vieläkin käytössä kruunut. Olin ihan siinä oletuksessa, että euroilla mennään, enkä tietenkään tarkistanut asiaa etukäteen mistään. Laivalla tai satamassa ei ollut mahdollisuutta vaihtaa rahoja, mutta onneksi matkaseura pystyi hoitamaan maksut maissa pankkikortilla. 

Tukholmassa suuntasimme ensin suunnitelman mukaisesti Mall of Scandinaviaan, ja sinne piti matkustaa sekä tunnelbanalla että lähijunalla. Maissa oli aikaa viisi tuntia, joista valehtelematta ainakin kaksi vietimme asemien hisseissä ja tunneleissa. Tukholmassa verkosto on hieman monimutkaisempi ja hissejä joutui etsimään, odottamaan, menemään takaisin ja taas takaisin. Niissä ei ollut selkeyttä tai logiikkaa - ainakaan kiireessä. 



Pääsimme kuitenkin lopulta kohteeseen ja söimme aamiaisen vasta siellä. Tässä vaiheessa meinasi jo nälkäkiukku tulla kummallekin, sillä matka laivalta ostoskeskukseen kesti oletettua kauemmin. Kiitos hissien. Nautiskelimme katkarapuleivät ja kahvit rauhassa, ja suuntasimme odotetulle shoppailukierrokselle. Parin kaupan jälkeen katsahdimme toisiamme ja totesimne, ettei kumpaakaan innosta shoppailu juuri nyt. Siispä hyppäsimme taas junaan ja palasimme T-Centraleniin, joka on siis aivan keskustassa. 

Mall of Scandinavia oli siinä mielessä vähän huono, sillä se oli suunnitelmamme jos on huono sää. Sen enempää ajattelematta menimme sinne kuitenkin suoraa päätä, kunnes heräsimme siihen, että on oikeastaan aika kiva ilma ja voisi ehkä käyskennellä vain ulkona. Siispä loppuajan vain nautiskelimme ulkona jätskillä ja ihastelimme Tuhkolmaa sen verran kuin vielä ehdimme. 

Maissa halusin myös lähettää papalle postikortin ja otin sitä ajatellen mukaan polaroid kamerani. Hän ei käytä älypuhelinta, mutta onneksi minulla on mahdollisuus lähettää pari kuvaa näin vanhanaikaisemminkin. Ilmeisesti kovin moni ei enää lähetä postia, sillä postilaatikkoa oli äärettömän vaikea löytää. 

Laivalle palatessamme otimme eri reitin kuin tullessa, jolloin tietysti eksyimme. Hetken aikaa menimme joka suuntaan, kunnes palasimme äkkiä tutulle reitille ja siinä vaiheessa pitikin laittaa jo juoksuksi. Tukholma oli kiva, ja siellä riittäisi kyllä tekemistä ja kokemista useammaksikin päiväksi. Haluaisin mennä niihin kaikkiin kiinnostaviin museoihin ja kauniisiin puistoihin. Vähän ajattelin, että jos syksyllä menisi uudestaan - ja jos tuo mieskin suostuisi lähtemään mukaan.






keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Tukholma, osa 1




Kävin parin päivän reissulla, ja vieläpä ihan ulkomailla asti! Ostin jokunen kuukausi sitten risteilyn Tukholmaan, sillä minulla oli joululahjaksi saatu lahjakortti sekä kertyneitä klubipisteitä. Maksoin varatessani vain illallis- ja aamiaisbuffeteista, joten sain matkan oikeastaan aivan ilmaiseksi.

Otin matkan tarkoituksella synttäreideni ajankohtaan. Täytin perjantaina vuosia ja sunnuntaina lähdin reissuun. Oli kiva lähteä välillä Ruotsin suuntaan, kun tuo Viro on jo aika nähty. Reissasin avustajan kanssa, sillä mies ei oikein innostu risteilyistä, ja meillä olikin oikein kivaa kahdestaan.

Silja Serenade toimi risteilyaluksena ja se tuntui niin isolta aiempiin verrattuna. Kauppoja oli kahdessa tasossa, ravintoloissa löytyi valinnan varaa ja hyttikin oli mukavasti isompi kuin Tallinan risteilyllä. Ylipäätään vain ilmapiiri oli jotenkin ylellisempi. 

Laiva lähti sunnuntai-illalla ja silloin meillä oli ennakkoon suunniteltuna vain buffet. Se oli ihanan runsas ja herkullinen, ja tulikin nautiskeltua aika pitkälti vain meren eläviä. Jälkkäripöydässä komeili suklaaputous ja se oli elämäni ensimmäinen sellainen. Saatoin hieman innostua ja ilakoida, vähän kuin lapsi karkkikaupassa. 

Iltaan kuului myös bingoa ja aurinkokannellakin käytiin, mutta siellä ei voinut kauaa olla kun tuuli niin kylmästi. Ensimmäisenä iltana suuntasimme ajoissa nukkumaan, jotta olo olisi pirteä Tuhkolman päässä. Hytistä oli aika hienot auringonlaskumaisemat ja jo pelkästään sitä ihastellessa kului tovi jos toinenkin. Merta on mielestäni yhtä rauhoittavaa katsella kuin pyykkikoneen pyörimistä.







Ajattelin jättää varsinaisen Tukholmaosuuden seuraavaan kertaan, ettei tästä tule pitkä kuin nälkävuosi, joten hypätään heti toiseen laivailtaan. Meinasimme ensinnäkin myöhästyä laivasta, sillä eksyimme hieman paluumatkalla laivalle. Ehdimme kuitenkin ja laivaan päästyämme täytyi ensin hetki hengähtää hytissä.

Toisena iltana ei ollut enää bingoa ja koko risteilyllä ei ollut ollenkaan karaokea. Ehkä se olisi ollut liian rahvasta tällaiselle matkalle. Sen sijaan iltaan kuului drag show, pihvi-illallinen ravintolassa, taxfree shoppailua sekä houseband. Tähän risteilyyn ei kuulunut mitään varsinsista esiintyjää, mutta ehkä sekin on taito, että osaa viihtyä ja nauttia kaikenlaisesta musiikista. Ei tarvitse aina olla sitä suosikkiesiintyjää, ennen kuin voi laittaa jalalla koreasti. 

Drag showssa olin ensimmäistä kertaa ikinä, ja se oli oikeastaan todella viihdyttävä. Marko Vainio tanssioineen parodioi vuosien varsilta parhaimpia euroviisunumeroita eikä esitykestä kyllä huumoria puuttunut. Täytyy mennä joskus uudestaan tällaiseen, siinä sai ainakin nauraa.

Lähtöaamuna kävimme vielä aamiaisbuffetissa, vaikka vähän meinasi väsyttää liikaa. Kaiken kaikkiaan pidin tästä risteilystä enemmän, kuin 22 tunnin Tallinnan risteilystä. On mukavampi, että on kunnolla aikaa eikä laiva ei ollut täynnä pelkkiä humalanhakuisia teinejä. Kokonaisuus tuntui jotenkin sivistyneemmältä ja täytyy sanoa, että aion kyllä jatkossa risteillä vain Tukholmaan - tai pidemmälle!




torstai 19. toukokuuta 2022

Helppo, edullinen ja kaunis

 
Pieni sisustusjuttu tähän väliin. Itselläni on välillä kotihommia tehdessä niin monta rautaa tulessa, etten aina itsekään pysy ihan kärryillä. Tämäkin juttu syntyi juuri niin - kasvien kastelun ja tavaroiden järjestelyn lomassa sain idean valokuvien ripustamiselle. Ja se oli tehtävä heti. Kuulostaako tutulle?

Alunperin siis vaihdoin polaroid -kameraani filmiä, ja otin koekuvan Taistosta. Myöhemmin, kesken muun touhotuksen, totesin kuvan olevan valmis, ja siitä tuli niin söpö, että halusin ripustaa sen jonnekin. Ja kas vain - paria hetkeä myöhemmin tietokonehuoneessa roikkui juuttinarussa kuva jos toinenkin. 


Löysin varastoistani häissämme käytettyjä sydänpyykkipoikia ja koirakuvan kaveriksi päätin ripustaa kuvia meidän häämatkalta. Kuvat eivät ole olleet koskaan aiemmin missään esillä, vaan kaapissa pölyttymässä, joten nyt oli niiden aika. Ja aika söpöhän siitä tuli.

Ongelmaksi muodostui pyykkinarun pituus, sillä kuviahan olisi vaikka millä mitalla. Olen myös vuosia suunnitellut sellaista valokuvaseinää tietokonehuoneeseen, mutta kuvien teettäminen ja kehykset maksavat liikaa. Ehkä joskus vielä on varaa kaikkeen "turhaan", mutta nyt toistaiseksi ihastelen vain tätä kuvanarua tietokoneen näytön yllä. Aika helppo, edullinen ja kaunis yksityiskohta, vai mitä olet mieltä?


tiistai 17. toukokuuta 2022

Parasta aikaa


Vielä en voi esitellä parveketta kokonaisuudessaan, sillä se ei ole vielä täydessä loistossaan. Sinne tarvitsisi vielä lisää kukkia ja koristusta, mutta kasvit on niin hyvässä kasvussa, että tulin niistä kertomaan. Yhden kasvulaatikon nostin pienelle pöydälle, sillä tunnelma näytti jotenkin niin tasapaksulle, kun kaikki olivat lattialla vierekkäin. Sisustuksessa pitää mielestäni olla aina eri korkeuksia ja tasoja - oli se sitten sisällä tai ulkona. 

Muistatteko kun laitoin laventelia ihan siemenestä kasvamaan? Ne ei oikein meinanneet lähteä kasvuun, joten ostin valmiita taimia, mutta lopulta muutama omakasvattamakin löysi pinnalle. Otin niistä parhaimman ja laitoin ostetun taimen kanssa kasvamaan. Jään jännityksellä odottamaan, että mitä siitä lopulta tulee.





Vappuna siirsin esikasvatettuja kasveja ja yrttejä ulos, sekä istutin perunat ja herneet. Muutamaa viikkoa myöhemmin kumpikin on jo pinnalla ja yrtit ovat hyvässä kasvussa. Halusin laittaa kaikki yrtit yhteen isoon astiaan, jotta sain tuollaisen kauniin yrttiruukun. Itse kasvatetuille kurkuntaimille kävi huonosti, mutta onneksi Plantagenissa myytiin saman lajikkeen taimia. Siirsin ne ulos viikko sitten kun ei ollut enää pelkoa yöpakkasista, ja nyt siellä on jo ensimmäinen kurkku tulossa! 

Keittiön yrttiruukku muutti myös ulos ja näyttäisi siltä, että siitäkin saadaan satoa. Tämä aika on jotenkin aina ihan parasta, kun näkee kuinka kaikki alkaa kasvamaan ja saa touhuilla kaikenlaista parvekkeella. Aina on joku, joka tarvitsee nyppimistä tai tukikeppiä tai jotain muuta apua. Ja minä pidän siitä. 





sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Viisupizza


Eilen oli Euroviisuilta ja se on meillä jo muodostunut perinteeksi. Yleensä silloin on aina kavereita kylässä, mutta nyt herkuttelimme ihan vain keskenämme. Teimme viisupizzaa Fazerin uusista pizzajauhosta, ja se osoittautui oikein hyväksi, ja tietysti oli myös muita herkkuja.

En kuitenkaan tullut puhumaan pelkästään Euroviisuista vaan oikeastaan ruoasta. Minä nimittäin saan vihdoin 7 vuoden jälkeen syödä mitä haluan. Vuonna 2015 sappikivet alkoivat vaivaamaan, eikä minua ole suostuttu leikkaamaan. Leikkaamattomuuden syitä en tässä lähde erittelemään sen enempää, mutta tämä asia on vaikuttanut elämääni isolla kädellä. Ruokavalio on ollut suppea, ja siitä huolimatta olen kärsinyt kivuista, mitä ei kenenkään pitäisi joutua kestämään.



Nyt kuitenkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen päädyimme lääkärin kanssa yhdessä siihen lopputulokseen, että syön lääkkeitä päivittäin, jotta voisin elää normaalimmin. Se parantaa niin elämänlaatuani kuin myös mielenterveyttäni, kun ei ole kipuja eikä niin suurta stressiä syömisestä. Ja totta tosiaan, olen viimeisen viikon aikana maistellut taas kaikkea ihanaa ja kun lääkkäiden kanssa kipukohtauksia ei tule, niin voin sisällyttää ruokavaliooni taas tuttuja herkkuja. 

Vuosien aikana olen vältellyt omenaa, paprikaa, mansikoita, vesimelonia, päärynöitä, lanttua, raakaa porkkanaa, suurissa määrissä papuja ja linssejä, rasvaisia tai savustettuja ruokia sekä samana päivänä leivottuja hiivatuotteita, eli esimerkiksi tuoretta leipää tai pullaa. Ja voin kertoa, että vaikkapa omenaa ja mansikkaa on yllättävän monessa paikassa. Ainoa turvallinen vaihtoehto on ollut kana, riisi, mustikka, maustamaton jogurtti ja banaani, sillä ajoittain lähes kaikki muu tuotti oireita.

Joten olen ikionnellinen kun voin taas syödä normaalimmin. Gluteenittomana aion edelleen pysyä, mutta paprikasiivu leivällä tai pala omenapiirakkaa tuntuu niin taivaalliselta. Tai ylipäätään se, että minulla on vapaus valita. En edelleenkään aio syödä mitään näistä kaksin käsin, mutta kyllä tämä silti helpottaa asioita. 

Kaikista eniten olen kuitenkin kaivannut mansikkaa - ja niinpä aionkin ensi viikolla tehdä itselleni oikein vanhanajan mansikkakakun syntymäpäivänäni. Nam.

lauantai 7. toukokuuta 2022

Amaretti



Meidän piti mennä tänään anopille viettämään äitienpäivää, mutta se peruuntuikin yllättäen sairastumisen vuoksi. Ajatuksenani oli leipoa äitienpäivän kahvipöytään italialaisia herkkuja eli amarettikeksejä ja kuohkean täyteläinen torta paradiso. Keksit ehdin jo leipasta, mutta kakku jäi nyt kokeiltavaksi johonkin toiseen tilaisuuteen.

Näin talvella kun italialaisia amarettikeksejä leivottiin Strömsössä, ja ne innostivat helppoudellaan. Lisäksi ne ovat myös luontaisesti gluteenittomia, sillä niihin tulee vain mantelijauhoa, munan valkuaista, leivinjauhetta sekä sokeria. Amaretti on mantelikeksi, joka on päältä rapea js sisältä tahmean pehmeä. Se on kuulemma täydellinen pari vastapaahdetun kahvin kanssa ja siinähän on hyvä lahjaidea äidille - pussi kahvipapuja sekä rasiallinen itse tehtyjä keksejä. Keksit voi halutessaan koristella kokonaisella mantelilla, mutta itse henkilökohtaisesti en pidä siitä, jos kekseissä on jokin kova asia, kuten kokonainen manteli tai pähkinä, joten jätin ne pois.

Alotin leipomisurakan kovin itsevarmasti, mutta mantelijauhoja punnitessa totesin, että niitä on liian vähän. Homma jäi 80 grammaa vajaaksi, mutta en halunnut jättää leipomista kesken, vaan korvasin loput jauhoista gluteenittomalla jauhoseoksella. Tästä syystä lisäsin taikinaan myös pari tippaa karvasmanteliöljyä, sillä pelkäsin, ettei mantelin maku tule muutoin kunnolla esiin. Aika herkullisia tuli, vaikka itse sanonkin.


Amarettikeksit

2 munan valkuaista
200 g mantelijauhetta
200 g sokeria
1 tl leivinjauhetta
(¼ tl karvasmanteliöljyä)
pinnalle tomusokeria

(pieni pussi kokonaisia kuorellisia manteleita)

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Sekoita keskenään kuivat aineet ja kääntele ne valkuaisvaahtoon. Lisää karvasmanteliöljy. Pyöritä taikina pitkäksi pötköksi tomusokeroidulla alustalla ja jaa se 25–30 palaan. Pyörittele paloista pieniä palloja ja kieritä niitä hennosti tomusokerissa. Paina jokaiseen palloon peukalolla kolo niin, että keksit litistyy hieman. Siivilöi pinnalle lopuksi tomusokeria ja lisää halutessasi ne kokonaiset mantelit. Paista keksejä 175 asteessa noin 12 minuuttia.


tiistai 3. toukokuuta 2022

Silpoydinherne




Meillä vappu meni rauhallisesti kotona puutarhatöissä. Alunperin oli ajatuksena mennä grillaamaan, mutta ilma oli liian kylmä siihen aktiviteettiin. Sen sijaan vietin sitten vapun aika pitkälti parvekkeella, seuranani taimia, multaa ja yksi pieni aputassu. Ulkona on ehkä vielä vähän kylmä taimille, mutta lasitettu parvekkeemme on 6. kerroksessa, joten siellä on lämpimämpi kuin maan tasolla. En kuitenkaan suosittele istutuspuuhia avomaalle ihan vielä. 

Aluksi aina mietin mihin kohtaan parveketta haluan mitäkin - mikä tarvitsee enemmän aurinkoa, mikä vähemmän, mikä tarvitsee paljon tukea, jne. Siirtelen siis ensin tyhjiä istutuslaatikoita ja ruukkuja paikasta toiseen ja yritän visualisoida kasvit niihin mielessäni. Kun järjestys on oikea, alan laittaa multia ja taimia paikoilleen. Kasvupohjana käytin tänä vuonna Kekkilän puutarhamultaa ja lannoituksesta huolehtii luonnollinen kanankakka. Ajatuksenahan on, ettei multia uusittaisi joka vuosi, mutta viime kesänä parvekkeelle iski jokin tuhohyönteisinvaasio enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että ne selviytyvät talvesta, niin hävitin kaikki mullat viime syksynä sadonkorjuun jälkeen. Nyt kuitenkin toivotaan, että ensi keväänä vaihdetaan tai lisätään vain vähän uutta multaa. 



Kasvulaatikoiden pohjalle laitoin ruukkusoraa viidestä kymmeneneen senttiä, ja sen tarkoituksena on vaarastoida ylimääräinen vesi tarvittaessa. Soran päälle leikkasin kaistaleen katekankaasta, joka estää multaa sekoittumasta soraan, mutta läpäisee veden, ja esimerksi maapohjalla se hidastaa rikkaruohojen kasvamista. Se auttaa myös siinä kohtaa, jos mullat pitäisi taas vaihtaa kokonaan, niin sora säilyisi. Tämän kun olisi tajunnut jo viime keväänä! En edelleenkään halunnut rei'ittää laatikoiden pohjia, sillä mielestäni se tekisi vain turhaa sotkua parvekkeelle kasteltaessa. Ja parvekkeemme on sitä paitsi niin kuuma koko kesäkauden, ettei siellä kyllä ole huolta mädäntymisestä tai liikakastelusta. 

Taimet on mielestäni helpoin asetella ensin taimiruukun kanssa mullan päälle, jolloin näkee viitteitä siitä miltä lopputulos tulisi näyttämään. Siinä vaiheessa on nimittäin vielä helppo tehdä muutoksia, mutta jos istutat heti eikä se miellytäkkään silmää, niin on aika kurjaa lähteä kaivamaan jo istutettuja taimia ylös. On myös oltava tarkkana mitä kasveja voi laittaa samaan laatikkoon. Esimerkiksi tomaatti, chili ja sipuli sopivat yhteen, kun taas kesäkurpitsaa ja perunaa ei suositella laitettavaksi samaan. Sen sijaan kesäkurpitsa ja herne voivat kasvaa yhdessä, kun taas sipulia ja hernettä ei saisi yhdistää. 



Suorakylvönä laitoin nyt myös ensimmäistä kertaa hernettä. Siemenhyllyllä meinasi mennä sormi suuhun kun siellä oli vain jotain ihmeellistä silpoydinhernettä, mutta äiti kertoi, että se on juuri se oikea. Hernettä suositellaan liotettavaksi vedessä ennen kylvöä, mutta ohitin sen. Istutin herneet vakoon ja ennen siemeniä kastelin vaon pohjan huolellisesti. Kylvin ne noin kolmen sentin syvyyteen ja kuuden sentin päähän toisistaan. Lopuksi laitoin vielä vähän vettä päälle, jonka jälkeen peittelin vaon mullalla. 

Yöksi olen laittanut yrteille vielä viltin päälle, ettei ne vahingossakaan palellu, ja kurkut jätin toistaiseksi kokonaan sisälle, sillä ne ovat todella arkoja kylmälle. Varhaisperunaa istutin myös kaksi laatikollista ja muutaman kukankin hain jo Plantagenista, mutta kuun lopulla täytyy kyllä tehdä sinne vielä uusi reissu. Parveke on siis nyt järjestelty, siivottu ja puolivalmis - ei muuta kuin satoa odottelemaan!