Dress like Carrie

Tänään minuun iski pienoinen paniikki. Tajusin nimittäin, että ensi viikolla on vappu ja sen jälkeen on vain 25 päivää juhliini! Aivan käsittämätöntä. Ja paniikin minussa aiheutti pukuni - tai ennemminkin sen puute. Alan pian repiä hiuksia päästäni, kun sopivaa pukua ei tunnu löytyvän ja kohta aika loppuu kesken. 

Haluan puvun, joka sopii teemaan, ja huokuu Carrien tyyliä. Siinä pitää olla kimallusta tai tylliä tai pitsiä tai vaikka niitä kaikkia, kunhan se on WAU. Haluan puvun, jossa kokisin kerrankin olevani kaunis, mutta kaikissa tuntuu olevan jokin ongelma - lähinnä liian kallis hinta tai liian pienet koot. Olen kolunnut nettikauppoja läpi tammikuusta asti, ja tässä on viisi suosikkiani. Ylhäällä on mieluisin ja siitä alaspäin paremmuusjärjestyksessä. Tuo ylimmäinen on mielestäni tyrmäävän kaunis, mutta en tiedä näyttäisikö se noin kauniilta istuessa. Tuo helma on ihana, ja liehuu käveltäessä, mutta kaikki vaatteet eivät näytä samalta istuen. Tämä sama ongelma minulla oli aikoinaan hääpuvunkin kohdalla. 

Korut, kengät ja muut somisteet voin valita vasta mekon löydyttyä, vaikka toki joku ajatus niistäkin on jo. Tällä viikolla yritän etsiä vielä Helsingin läpikotaisin ja sen jälkeen on vain toivottava, että joku näistä nettikaupan luomuksista sopisi päälle. Haluan vain löytää illan kauneimman puvun! 

Kuvat Zalandon ja Bubbleroomin sivuilta. 

Ei aivan tavallinen pulla

Ajattelin pitkään, että tänä vuonna en tee mitään pääsiäisen eteen, kun kaikki suunnitelmat menivät niin uusiksi. Kaikista ennakkoajatuksista huolimatta, vähitellen se pääsiäisstressi kuitenkin hiipii takaraivoon, ja yhtäkkiä löydän itseni siivoamasta ja leipomasta. Miksi? En todellakaan tiedä. Kai se on jossain geeniperimässä. Täytynee yrittää lähteä elokuviin tai nuotioretkelle, ettei koko pääsiäistä nökötetä täällä kotona. 

Tänään nyt sitten joka tapauksessa leivoin rahkapullaa, sillä se on ehdottomasti suosikkini pääsiäisen leivonnaisista. Ensin ajattelin, että jätän sen nyt välistä, kun vatsa ei kuitenkaan tykkää, mutta sitten sain vinkin gluteenittomasta pullataikinasta. Pirkan pakastetaikina on kuulemma todella hyvä gluteeniton tuote, joten päädyin sitä kokeilemaan. Pellilliseen käytin kaksi pakettia ja leipomisvaiheessa hyödynsin gluteenitonta jauhoseosta. Taikina oli hyvin erituntuinen kuin normaali pullataikina, sillä sitkoa oli paljon vähemmän. Pullataikina on parasta raakana, joten tietysti tätäkin makustelin ja vertailin tavalliseen - maku oli yllättävän tuttu, vaikkakin suutuntuma hyvin erilainen.  

Leivontavaiheessa taikina käyttäytyi hyvin eri tavalla kuin normaali pullataikina, juurikin ehkä tuon vähäisen sitkon vuoksi. Se ei myöskään kohonnut liinan alla juurikaan ennen täytettä. Täytteen vatkasin äidin ohjeella eli 2 desiä kermaa, 500 grammaa rahkaa, 2 munaa, yhden sitruunan mehu, 1,5 desiä sokeria sekä 2 teelusikallista vaniljasokeria. Pullapohjan päälle ripottelin rusioita ennen täytettä ja lopuksi voitelin reunat munalla. Paistoin rahkapullapiirakkaa n. 15 minuuttia 225 asteessa. Uunissa pullan reunat kohosi hyvin ja tässäkin vaiheessa maku on hyvä, vaikkakin koostumuksesta erottaa, että ei ole tavallinen pulla kyseessä. Tätä voin kuitenkin nyt syödä huoletta koko pääsiäisen! 

Currykaura

Kun olen yrittänyt laittaa ruokavaliota terveellisempään suuntaan, on ruoanlaitossa ollut vaikeinta luopua riisistä. Riisi kun on aivan turhaa hiilaria, mutta ah niin hyvää. Erityisesti basmatiriisiä syön mielelläni useamman kerran viikossa, jättiannoksen kerrallaan. Riisi on helppo lisuke erilaisille kastikkeille ja yksi ehdoton lempiruokani onkin broilerin koivet ja curryriisi. 

Uusimmasta Maku -lehdestä löysin korvaajan riisiahneuteeni, ja ostin sitä heti kun kaupasta löysin. Kyseessä on siis Myllärin uudet ateriajyvät, joista vaihtoehtona löytyy kaura tai neljä viljaa. Kaura on luontaisesti gluteeniton ja kuitupitoinen, eli paljon parempi vaihtoehto kuin riisi. Valmistan kanankoivet niin kuin äiti on ne aina tehnyt, eli koivet syvään uunivuokaan ja pohjalle appelsiini- tai ananasmehua sekä vettä. Näin kuoresta tulee rapea, mutta liha hautuu mehukkaaksi. Lisäksi tuota nestettä on kiva käyttää riisin maustamiseen tai siihen voi vaikka dippailla vaaleaa leipää.

Ateriajyvät valmistin kuten curryriisinkin. Keitinveteen laitoin yhden liemikuution ja haudutin hieman kauemmin kuin ohjeessa. Kun kaura oli kypsää, siivilöin veden pois ja lisäsin joukkoon noin teelusikallisen curryjauhetta sekä muutaman kauhallisen kanojen lientä. Maullisesti tämä muistutti sellaista riisi-ohra seosta, ja purutuntumaakin oli huomattavasti enemmän kuin pelkässä riisissä. Kuitupitoisuuden ansiosta tästä tuli huomattavasti nopeammin täyteen eikä tarvinnut ahnehtia jättiannosta niin kuin riisin kohdalla. 

Pahaahan tämä ei missään nimessä ollut, mutta riisistä en silti luovu. Voin korvata suurimman osan riisiannoksistani tällä, mutta tarvitsen myös sitä basmatiriisin tuomaa nautintoa. Tämä jää varmasti vakiotuotteeksi keittiöömme, kyllä se sen verran maukasta oli.

Uusi tv, uudet kujeet

Mies sai viime viikolla synttärilahjaksi uuden television ja se laittoi koko olohuoneemme aivan uusiksi. Hyvä vain, sillä vanhalla järjestyksellä olikin menty jo liian pitkä tovi. Uusi tv on sen verran edeltäjäänsä suurempi, että jouduimme siirtämään tv-tason toiselle ikkunalle ja lopulta siirsimme kaiken muunkin. Pupun häkki ja tv-taso olivat siis ennen toisin päin, ja ruokapöytä oli kahden avohyllyn alla. Nyt ruokapöytä sijaitsee heti käytävän suulla olohuoneeseen tultaessa, jotta voi syödä ja katsella telkkaria samaan aikaan. Mukavuus ennen kaikkea!

Jotkut varmaan kiinnittävät huomiota, että ruokapöytä ei aivan kohtaa seinän kanssa. Visuaalisestihan se sopisi paremmin seinän kanssa kohdikkain, mutta kun elää pyörätuolin kanssa, käy liikkumisen tarve estetiikan edelle. Tällä pienellä pöydänasettelulla saamme enemmän tilaa vitriinin ja pöydän väliin, jotta liikkuminen on sujuvampaa.

Olohuoneeseen tuli jotenkin tuntuvasti enemmän tilaa, ja uuden televison tuijottelu ruokapöydän ääressä on aivan mahtavaa. Keittiön lisäkaapit olivat joskus alunalkaenkin jo tuossa seinällä, mutta sitten jossain vaiheessa halusimmekin ruokapöydän siihen. Pidän kyllä niiden nykyisistä paikoista, sillä jos vaikka tulee vieraita, niin tuohon pitkälle sivupöydälle on helppo laittaa tarjottavat esille. Myös nuo avohyllyt sopivat kaapiston kanssa ja vihdoin sain ihanat emalikattilatkin kaapeista esille. Tuosta ne on kesällä näppärä napata kun alkaa keittämään uusia perunoita, sillä käytän niitä vain siihen tarkoitukseen. 

Television ja keittiönkaapiston väliin jäi juuri sopiva rako koiran korille, mutta toiselle puolelle telkkaria haluaisin vielä jonkun pienen tason. Viherkasvit ovat nimittäin kaikki nyt vähän kuin yhdessä kasassa, ja pienellä pöydällä nurkkaan saisi hieman tasoeroja. Suunnittelin jopa jo, että kun pupu muuttaa kesälaitumille, niin häkin tilalle saisi ehkä jonkun kivan nojatuolin vieraita varten -  kun ehkä jo huomasitkin, että meillä ei ihan liiaksi noita istumapaikkoja ole.

Myös keittiön kattovalaisin pitää vaihtaa kohdevalaisimeen, mutta palaan siihen kun se saapuu!

Gluteeniton pahe

Huomenna vietämme kaverin kanssa kauan kaivattua tyttöjen iltaa. Viinin, juustojen ja loputtomien tunnemylleryksien lisäksi ajattelin, että tarvitsemme jotain herkkua. Täysin itsekkäistä syistä leivoin mokkapaloja, sillä ne ovat suuri paheeni enkä ole niitä hetkeen saanut - kiitos dieetin. 

Olen huomannut vatsassani ja ihossani muutoksia sen jälkeen kun jätin alkuvuodesta vehnän käytön vähemmälle tai vähintään gluteenittomaan. Joskus tämä asia tuottaa minulle harmaita hiuksia ja syön täysvehnäisiä asioita, jonka jälkeen vatsani on kipeä useamman päivän. Tiedän, että gluteeniton ja vehnätön ei ole sama asia, mutta en vielä tarkalleen tiedä mitä kehoni halajaa. Siksi yritän luovia näiden kahden asian välimaastossa. 

Gluteeniton leivonta on itselleni aivan uutta, mutta ainakaan vielä toistaiseksi en ole kompastunut mihinkään. Mokkapalat oli helppo muuntaa gluteenittomiksi, kun vain vaihtoi vehnäjauhon tilalle gluteenitonta jauhoseosta. Leivonnaisesta tuli täysin saman makuinen ja ihanan kuohkea, vaikka käytössä ei ollutkaan tavallista vehnäjauhoa niin kuin on totuttu. Tässä ohje äitini mokkapaloihin, ja nyt jos sallit - palaan herkuttelun ääreen.