sunnuntai 18. syyskuuta 2022

Kauan kaivatut


Kenkiä on minusta aina vaikein kuvata ja esitellä, samaten kuin mekkoja sekä hameita. Ne eivät pääse mielestäni täysin oikeuksiinsa istualtaan, mutta halusin silti näyttää teille nämä uudet löytöni.

Etsin koko kesän kevyitä kangastossuja, jotka sopisivat hameiden kanssa kesällä. Näin syksyn kynnyksellä sellaiset viimein löysin ja tossut jäävät nyt sitten odottamaan ensi kesää. Kengät ovat nimittäin aivan liian ohuet ja viileät enää näillä ilmoilla käytettäväksi.

Nämä ihanat vaaleanpunaiset pitsitossut löytyivät Zalandolta. Kengät kuuluvat Anna Fieldin mallistoon ja olivat juuri sellaiset kuin olin etsinytkin - tai ehkä jopa vähän vielä paremmat. 



tiistai 13. syyskuuta 2022

Herkullista ja pitkään säilyvää

 

Syksy on kotimaisten omenoiden, juuresten ja marjojen säilömisen kulta-aikaa. Saimme hakea anoppipuolen pihamaalta omenoita niin paljon kuin halusimme, ja kyllä sieltä lähtikin mukaan kaksi isoa kestokassillista. Mies laittoi suurimmasta osasta siideriä tulemaan ja minä puolestani leivoin sekä tein omenahilloa.

Omenahillo on herkullista ja pitkään säilyvää, kunhan vain prosessin tekee huolella. Lasipurkit voit kuumentaa ja desinfioida 200 asteisessa uunissa, ja kannet on helpoin keittää. Puhdistamisen jälkeen ole tarkkana, ettet koske enää purkkien tai kansien sisäpintoihin, jottei niihin mene bakteereja. Näin hillo tai muu säilöttävä asia pysyy hyvänä pidempään. Hillot säilyvät ainakin vuoden, ja itse pidän ne vielä varmuuden vuoksi jääkaapissa.

Omenat voi käyttää kuorineen, mutta minä pidän enemmän hillosta missä ei ole kuorenpaloja joukossa. Mummukin teki minulle aina kuoretonta hilloa! Minulla oli paloiteltuja omenoita noin neljä litraa, lisäksi 5 desiä hillosokeria, pari kanelitankoa, 5 desiä vettä sekä yhden sitruunan mehu. Hilloa keitellään miedolla lämmöllä kunnes omenat pehmenevät. 

Hilloa voi halutessaan survoa lopuksi hieman, ja koostumuksesta voit päättää itse - soseutatko aivan hienoksi vai jätätkö sattumia. Itse jätin sattumia hillooni, sillä mielestäni omenahillo on sillä tavoin parasta. Voit lopuksi maistaa tarvitseeko hillosi vielä lisää sokeria tai sitruunaa, sillä omenoiden happamuus vaikuttaa lopputulokseen. Anna purkkien ja hillon jäähtyä hieman ennen purkitusta, ettei lämpötilaero riko lasia. Tein tämän 4 litran lisäksi vielä toisen 6 litran satsin, ja nyt on 18 purkkia omenahilloa talven varalle. Tai no 17, kun yksi purkki meni jo!


Vastakeitetyn omenahillon kanssa oli pakko saada tietysti pannukakkua. Tässä teille hyvä gluteeniton ohje, jota kokeilin äidin kanssa kesällä. Silloin pannari nousi jotenkin enemmän, mutta yhtä herkullista se oli, vaikkei se niin kohonnutkaan. Gluteeniton pannari on mielestäni parempaa kuin tavallinen, ja sen todistaa jo pelkästään sekin, että olen tehnyt tätä kahdesti pienen ajan sisällä. Nyt kaikki herkkusuut ylös, ulos ja pannukakun valmistukseen! 

Gluteeniton pannukakku

7 dl maitoa 
3 munaa
4 dl Virtasalmen vaaleaa jauhoseosta 
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl suolaa
100 g voita

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sulata voi ja riko munien rakenne rikki kulhossa. Sekoita kaikki keskenään. Kaada taikina korkeareunaiselle pellille leivinpaperin päälle ja paista 20-30min. Ripottele pinnalle sokeria.



torstai 8. syyskuuta 2022

Kasveille tietenkin



Melkein 10 vuotta vanha jakkara alkoi hajoilla eikä sillä ollut enää turvallista kiipeillä ylähyllyille, mutta en halunnut heittää sitä roskiinkaan. Sen sijaan päätin uudistaa sitä hieman, sillä tilalle piti kuitenkin ostaa uusi, niin en menettäisi mitään, jos vanha ei korjaantuisikaan. Kaikki tällaiset pienet ehostushommat ovat aina mieluisia ja olisi kiva tehdä näitä enemmänkin.

Purin jakkaran osiin ja pesin sen huolellisesti. Annoin osien kuivua parvekkeella, jonka jälkeen kasailin sen takaisin yhteen. Ylätasoa piti vähän korjailla vielä liimalla, sillä vuosien säilytys parvekkeella oli tehnyt tehtävänsä. Liima sai kuivua painojen alla seuraavaan päivään, jonka jälkeen oli aika maalata.


Olen maalannut huonekaluja ennenkin, mutta tämä oli kyllä kaikkien aikojen kehnoin maali. Puolikiiltävä valkoinen huonekalumaali löytyi Clas Ohlsonilta, mutta seuraavaksi käännyn kyllä taas rautakaupan puoleen. Jakkara vaati neljä kerrosta ennen kuin pinta oli oikeasti peittävä ja tasainen. Lopputulos on kuitenkin juuri sellainen kuin ajattelinkin ja nyt se on kerrassaan täydellinen loppuelämän rooliinsa - eli kasvipöydäksi. 


sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Kevyt villakangas



Ajattelin aloitella uutta aluevaltausta, nimittäin asukuvien ottamista. Aikaisemmin olen ajatellut, ettei ketään kiinnosta tai ei se ole minua varten, mutta nyt yritän muuttaa ajatusmalliani. Vaikka olen pyörätuolissa tai hieman ihannekokoa isompi nainen, niin tykkään silti näyttää hyvälle ja käyttää kivoja vaatteita. Ja enitenhän teen tätä itseäni varten, eli jos sinua ei kiinnosta, niin se ei varsinaisesti ole minun murheeni.

Media on täynnä leikattuja ihmisiä, joiden kuvia on muokattu viimeiseen asti. Itse taas nautin tässä hommassa eniten siitä, että saan otettua sen täydellisen kuvan tai tuotua ne omasta mielestä parhaat puolet itsessäni esiin. Jokainen meistä on kuitenkin jollain tavalla kaunis, ja se pitäisi minun itsenikin muistaa joka päivä. Uskon, että asukuvien kuvaaminen ja esittely vahvistavat itsetuntoani, ja kaiken lisäksi nautin valokuvaamisesta. Nautin ruokien ja muiden asioiden valokuvaamisesta, mutta miksen voisi olla itse enemmän myös siellä kameran toisella puolen.

Tänään haluan esitellä uuden syystakkini, jonka tilasin Ellokselta. Jouduin kertaalleen palauttamaan ja vaihtamaan kokoa, mutta tykkäsin takista heti ensisilmäyksestä alkaen. Tämä koko on hippasen verran liian iso, mutta edellinen oli liian napakka näyttääkseen hyvältä. Sitä paitsi, takissa on aina hyvä olla tilaa myös paksummalle kerrospukeutumiselle.


Talvitakki tämä ei ole, mutta menee varmasti pitkälle syksyyn. Takki on kevyttä villakangasta ja iso huppu vei sydämeni heti. Otin ihan tarkoituksella tumman harmaan, vaikka valittavissa olisi ollut myös musta, mutta jotenkin se tuntui liian itsestään selvältä. Ja oikeastaan tämä väri on mielestäni juuri täydellinen!

Takki on siisti, ja yksi kriteereistäni oli, että sen kanssa voisi käyttää baskeria. Aiemmat välikausitakit kun ovat enemmän ulkoilutakkimaisia, eikä baskeri oikein istunut niihin. Talvella taas baskeri ei lämmitä korvia, joten sen käyttöikä ajoittuu tähän syksyyn ja nyt on ainakin siisti takki sen kanssa.

Mitäs pidätte? Ja mitä mieltä olette jos aloitan asupostaukset- hitti vai huti?