Halkolammen yllätys

Lähdin eilen työpäivän jälkeen Taiston kanssa metsään. Tavoitteenani oli päätyä Luukin ulkoilualueelle, mutta haluamallani bussipysäkillä ei päässytkään pyörätuolilla ulos bussista. Tai olisi päässyt, mutta olisin päätynyt ojaan, joten jätin välistä. Seuraava pysäkki olikin tuntematon, mutta päätin ottaa tämän seikkailun kannalta. Olisin toki voinut mennä myös suoraan takaisin kotiin, mutta se ei tuntunut yhtään oikealta vaihtoehdolta. 

Jäimme koiran kanssa bussista pysäkillä, jonka molemmilla puolilla oli risteys. Kokeilin ensin vasempaa reittiä, mutta se loppui lyhyeen, sillä maasto oli liian mäkistä. Oikealta löytyi melko pian sopiva mustikka-apaja, jossa keräilimme mustikoita hyvän tovin. Onneksi emme kuitenkaan jääneet niille sijoillemme, sillä kun tätä tietä meni pari mutkaa eteenpäin, niin päätyi jonnekin ihanalle lammelle! En yhtään tiennyt missä olimme enkä edes välittänyt, sillä meillä ei ollut kiire, ilmassa ei ollut ainuttakaan hyttystä ja olihan meillä mustikoita, jos eksyisimme. 

Tämän kesän ehdottomasti parhaita retkiä ovat olleet juurikin nämä yllätysretket. Ensin Munkkiniemen ranta, josta päädyimme ykskaks Vermon raviradan läheisyyteen ja nyt tämä aivan fantastinen metsäseikkailu. Olimme ilmeisesti olleet kuitenkin Luukin alueella Halkolammen läheisyydessä, jos osasin yhtäön tulkita karttaa oikein. Reittiä ei ole merkitty esteettömäksi, mutta hyvin siellä pääsi eteenpäin. Ja ainahan voi kääntyä takaisin, jos tulee liian jyrkkä mäki. 

Kotiin tullessa oli purkki täynnä mustikoita ja sielu täynnä metsää. Voisinpa asua metsässä, siellä on niin helppo hengittää ja olla. Halkolammen metsä oli ihanan rauhallinen, kun taas vaikkapa Nuuksio tuntuu nykyään niin suositulta. Tykkään siitä, että metsässä saa olla rauhassa, huutaa ja laulaa jos siltä tuntuu. Tai vain kuunnella luontoa, ilman vastaantulijoita. 

Loppuillasta piti vielä putsata mustikat, ja koska en omista mitään siihen tarkoitettua siivilää, niin olin luova, ja käytin bambuhöyryttimen ritilää. Se oli sopivan laakea ja juuri täydellinen tähän hommaan. Mustikoista loihdin tietysti mustikkapiirakan, gluteenittoman sekä vegaanisen. Täydellisen yllätysretken täydellinen päätös.

Gluteeniton mustikkapiirakka

75 g voita (tai vegaanista margariinia)

2 rkl sokeria

2 rkl vettä

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

2 ¼ dl Virtasalmen viljatuotteen vaaleaa glut. jauhoseosta

Päälle reilusti mustikoita

Täyte

1 tlk (250g) kermaviiliä/rahkaa/soijajogurttia

1 muna 

1 dl kermaa

1 tl vaniljasokeria

1 dl sokeria

Vaahdota pohjan voi ja sokeri, lisää loput aineet. Laita taikina jääkaappiin viilenemään n. 30 minuutiksi, jonka jälkeen painele se piirakkavuokaan. Peitä piirakkapohja mustikoilla. Sekoita täyte ja kaada mustikoiden päälle. Paista 175 asteessa 30-40 minuuttia. 

Vegaanisessa versiossa jätä täytteestä muna ja kerma pois, ja laita soijajogurttia hieman reilummin.