Äidillä käydessäni selailin Maaseudun tulevaisuuden viikonlopun ruokavinkkejä ja löysin tämän gluteenittoman pannarin. Sen pohjana on käytetty perunaa ja vaikka tiesin perunan olevan monipuolinen, niin en ole ennen siitä kyllä jälkkäriä tehnyt. Ohjeessa hehkutettiin pannarin olevan pumpulinpehmeää ja herkullista, joten pitihän sitä kokeilla.
Perunahan on oikeaa superruokaa ja mielestäni aivan liian aliarvostettu. Perunan hiilijalanjälki on paljon pienempi kuin vaikkapa riisillä ja se sisältää mm. C- ja B-vitamiineja, magnesiumia, sinkkiä, kaliumia sekä lisäksi se on täysin kolesteroliton. Siitä saa tehtyä kaikenlaiaista aina laatikkoruoista keittoihin ja rieskoihin, se on ravitseva ja täyttävä lisuke ja paljon parempi vaihtoehto kuin riisi tai pasta. Oma suosikkini on uuniperuna, mutta syön mielelläni perunaa oikeastaan missä muodossa vain.
Perunapannaria varten keittettiin siis pieni perunamuussi, tarkalleen ottaen puolesta kilosta perunoita, ja jos sinulla ei ole keittiövaakaa, niin kolme reilun kokoista pottua täyttää tämän vaatimuksen. Kypsien perunoiden joukkoon laitettiin 2 desiä lämmintä matoa, muussattiin tasaiseksi ja annettiin hetki jäähtyä. Sillä välin eroteltiin neljä munaa ja vaahdotettiin ne. Ennen vaahdotusta keltuaisten joukkoon lisättiin desi sokeria ja valkuaisiin ripaus suolaa. Lisäksi raastettiin valmiiksi yhden sitruunan kuori ja sulatettiin 50 grammaa voita. Ohjetta tutkisellessani tuntui, että siitä puuttuu jotenkin makua ja siksipä lisäsin vielä teelusikallisen kardemummaa ja vaniljasokeria. Alkuperäisessä reseptissä oli myös käytetty appelsiinin kuorta eikä sitruunaa, mutta itse en niin välitä appelsiinista muuta kuin sellaisenaan ja mehuna.
Jäähtyneeseen perunamuussiin lisättiin sitruunankuoriraaste, keltuaisvaahto, sulatettu voi sekä siivilöitynä yksi ruokalusikallinen perunajauhoja. Seosta vatkattiin vielä hetki sähkövatkaimella ja lopuksi käänneltiin nuolijalla valkuaisvaahto mukaan. Sitten vain taikina suorakulmaiseen uunivuokaan ja 200 asteiseen uuniin 20 minuutiksi.
Reseptissä kehotettiin tarjoilemaan pannari kermavaahdon ja hillon kera, mutta itse laitoin vain vaahterasiirappia. Koostumus oli tosiaan pumpulimainen mitä en todellakaan olisi perunamuussista uskonut. Seuraavalla kerralla perunasose täytyy kyllä survoa käsisurvimen sijaan sauvasekoittimella, niin pannariin ei jää yhtään perunan paloja ja sokeria saa laittaa himpun verran enemmän. Mielestäni tämä oli ihan hyvää, mutta itsekseen ehkä hieman tylsä. Siksi ajattelinkin seuraavaksi tehdä tuosta pannarin sijaan hieman leivosmaisemman ja kuorruttaa sen porkkanakakun tyyliin tuorejuustolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti