Nopeat refleksit

Palataan hetkeksi vielä viikon takaisiin synttäreihin. Minulla on ollut tapana joka vuosi ottaa koirasta potretti, eli lähinnä kuva joka on suunniteltu, huoliteltu ja jossa koira on aloillaan. Minusta on kiva, että on olemassa muitakin kuin heilahtaneita tilannekuvia, ja siksi olen opettanut Taiston olemaan kuvia varten aloillaan. Näihin kuvaushetkiin on liittynyt aina myös koiran oma synttärikakku, eli koiralle sopivaa syötävää hienommassa muodossa. Jonain vuonna laitoin kakun päälle kynttilän, mutta tänä vuonna ostin ilmapallon. Se oli aluksi Taiston mielestä hieman epäilyttävä, mutta kakun tullessa kuvioon, unohtui ilmapallo hetkessä. 

Taiston kakku oli hieman lihaisampi kuin meidän ihmisten. Se koostui siis jauhelihasta ja kurkusta, jotka ovat molemmat Taiston suurta herkkua. Kokemuksesta voin sanoa, että koiran potrettien ottaminen on varmasti yhtä vaikeaa kuin vilkkaan viisivuotiaan taaperonkin. Tässä viidessä vuodessa olen tosin kyllä hieman harjaantunut siinä ja keksinyt toimivat niksit. Tarvitaan vain tarpeeksi aikaa ja herkkuja sekä nopeat kuvausrefleksit. Kuvausten jälkeen kakku häipyi lautaselta melko äkkiä ja sen jälkeen häipyi koirakin. Jäljelle jäi vain ilmapallo ja tyhjä lautanen - katsotaan mitä keksin ensi vuonna.

Melkein kissanristiäiset

Tänään juhlimme kahvikupillisen äärellä vielä hieman viisivuotiasta vauvaamme. Eli toisin sanoen koira sai yltiöpäisesti herkkuja ja minä sain syyn leipoa! Tämän lähemmäs söpöjä lastenkutsuja en tule pääsemään, niin antakaa minun hetki intoilla tästä. Kaikki kutsutut eivät päässeet paikalle, mutta meillä oli pienelläkin kokoonpanolla ihan hauskaa. Vaihdettiin kuulumisia ja nautiskeltiin kahvipöydän herkuista.

Pikkuleivistä kerroinkin jo aiemmin, mutta lisäksi tein suolaisen piirakan ja juustokakun. Piirakan tein kasvisversiona, jotta kaikki voivat sitä syödä eli laitoin siihen herkkusieniä, sipulia ja kirsikkatomaatteja. Päälle tuoretta rucolaa ja hieman oliviöljyä. Juustokakun valmistin tuorejuustosta, rahkasta ja ricotasta, ja mauksi valitsin mariannen. Koristeena käytin AfterEight -konvehteja, vaalenasinisiä sokerikuulia, sinisiä suklaakarkkeja ja viimeisen silauksen antoi tuo happy birthday koriste. Oli pakko ostaa myös tuollainen ilmapallo, jotta saan Taistosta hienot viisivuotis potretit.

Taisto sai vierailta lahjaksi jättimäisen poronluun, namipusseja sekä meiltä pöllölelun. Pöllö on kautta aikojen ollut Taiston suosikki, ja joskus hamstrasin niitä varastoon, kun ne oli poistumassa myynnistä. Varastosta löytyi vielä tuo yksi, ihan uusi pöllö ja se oli yhtä mieluisa kuin ennenkin!

Täydellinen kotikoira

Pieni hännänheiluttajamme, karvatassumme eli koiramme Taisto täyttää tänään viisi vuotta! Juhlallisuuksia on vietetty heti aamutuimaan ja lauantaina tulee pari vierasta kakkukahville, mutta palaan niihin myöhemmin. Tänään keskitytään Taistoon ja sen vuoksi ajattelin kasata teille pienen kuvakatsauksen Taiston elettyihin vuosiin. Kuvien määrä kyllä lähti vähän käsistä, sillä Taistoa on valokuvattu todella paljon enkä osannut valita vain muutamaa hyvää.

Taisto-vauva saapui meille vuoden 2014 pääsiäisenä. Se oli hyvin pieni ja pehmoinen, oikea sydäntenmurskaaja. Kun kerroimme koiravauvauutisen, saimme uutiselle hyvin monenlaista vastaanottoa. Joidenkin mielestä meidän ei olisi pitänyt ottaa koiraa, kun emme kuitenkaan pysty siitä huolehtimaan. Mielestäni olemme tässä viiden vuoden aikana kuitenkin osoittaneet nuo oletukset vääriksi ja yrittäneet pitää koirasta niin hyvää huolta kuin vain suinkin osaamme. Ihan kunnon kansalainen siitä kasvoi, se on terve ja rakastettu.

Koiramme äiti on rodultaan amerikankarvatonterrieri ja isä rottaterrieri. Sillä on siis vahva terrierin perusluonne, ja hentoinen, isältä peritty karvapeite. Lujasta tahdosta huolimatta Taisto tietää, että minä määrään kaapin paikan, ja muiden kanssa voi sitten neuvotella asioista. Pentunakin Taisto oli jo tavattoman kiltti, lukuunottamatta sormien pureskelua. Arka se on aina ollut, mikä ilmenee haukkumisena ja stressaamisena. Vaikka haukkumisesta emme olekkaan päässeet eroon, on Taisto silti meille juuri täydellinen paketti. Itse olen ajatellut sen vain niin, että huutaahan ihmisetkin eikä Taisto hauku turhaan, vaan varottaessaan esimerkiksi kun ovikello soi. 

Taiston matkaan on mahtunut paljon hyvää, mutta huonojakin aikoja, ja toivomme, että tämä matka jatkuu vielä pitkään. Taiston ollessa puolivuotias, onnistui se nappaamaan suuhunsa koiralle kuulumattoman lääkkeen ja yö vietettiinkin sitten teho-osastolla tarkkailussa. Onneksi kaikki kääntyi oikein päin ja tuon episodin jälkeen opetimmekin koiralle heti, että lattialta ei saa ottaa mitään ilman lupaa. Toki se vieläkin syöksyy nappaamaan lattialle putoavat herkkupalat, mutta pysähtyy, jos kyseessä on jotain kiellettyä syötävää. Lisäksi Taiston ensimmäisiä vuosia varjosti inhottava ripulikierre, joka vei meidät aina tiputukseen ja lääkäriin. Lopulta löytyi ripulin aiheuttaja, ja kun ruoka saatiin kohdilleen, ei meillä ole ollut yhden yhtä vatsapulmaa yli vuoteen! Samalla myös ihon jatkuva punoitus loppui ja koira alkoi olla entistä iloisempi. 

Millainen sitten on viisivuotias Taisto? Se on iloinen, kärsimätön, hellyydenkipeä ja energinen. Se inhoaa vesisadetta, mutta rakastaa hiekkakuoppien kaivamista ja kurkkua. Jos Taisto saisi päättää, ruokaa olisi kokoajan eikä loka-maaliskuussa tarvitsisi mennä ulos. Eläinlääkärit ovat hieman pelottavia, samoin kuin todella pitkät miehet. Viisivuotias Taisto osaa mennä maahan, istua, pyöriä, kaivaa maata ja antaa tassun käskystä. Toki joskus istuminen, tassu ja pyörähdys tulee kaikki samaan aikaan, jos on oiken herkullinen nami kyseessä, mutta toisaalta, ei kotikoiran tarvitsekaan olla malliesimerkki, vaan suorittaa roolinsa arjen piristäjänä!

Voisin tarinoida Taistosta loputtomasti, mutta kuvat kertokoon loput!