Sex and the City

Sex and the City on ollut kautta aikojen yksi suosikkisarjoistani. Olen katsonut sen alusta loppuun elokuvineen kaikkineen lukemattomia kertoja. Vuoden vaihteessa sain idean katsoa kaikki kaudet jälleen uudestaan, ja nyt reilun kuukauden jälkeen viimeinenkin jakso on saatu päätökseen. Olisin toki kahlannut sen läpi nopeamminkin, mutta puolessavälissä iski suru puseroon, että kohta ne taas loppuvat ja näin ollen hidastin hieman tahtia. Minulla on sarjassa suosikkikohtauksia, -repliikkejä, -asuja, -poikaystäviä, mutta myös niitä inhokkeja, kuten Jack Berger. 

Osaan suurimman osan jaksoista ulkoa ja lainaan sarjan lausahduksia ihan arjessanikin. Ohjelmaa katsoessa eläydyn niin vahvasti, että tuntuu kuin olisin yksi heistä ja kai sitä joskus toivookin olevansa yksi heistä. Carrien roolihahmo on aina ollut lähinnä minua, ja olen edelleen kateellinen siitä isosta kiharapilvestä. Pakko myöntää, että joskus nuorempana harkitsin jopa permiksen ottamista! Sinkkuelämää on parasta katsoa ystävän seurassa ja naureskella - varsinkin ensimmäisten tuotantokausien asuvalinnoille. Yksin katsoessa taas saa hetken hengähdyksen omasta elämästä ja voi keskittyä kuuntelemaan neljän muun naisen ongelmia. 

"It's the rule of life that everything you have always wanted, comes the second you stop looking for it."

“You and I are like that red wall. It’s a good idea in theory, but somehow it doesn’t quite work.”

"Sometimes we need to stop analyzing the past, stop planning the future, stop figuring out precisely how we feel, stop deciding exactly what we want, and just see what happens."

"And finally, the most important break up rule: no matter who broke your heart, or how long it takes to heal, you’ll never go through it without your friends."

"Some love stories aren't epic novels - some are short stories. But that doesn't make them any less filled with love."

- Carrie Bradshaw

Ymmärrän, että se on vain tv-sarja, mutta silti se herättää paljon ajatuksia. Pidän sarjan rehellisyydestä siinä mielessä, että se ei ole pelkkää silottelua, vaan ihmissuhteet ovat joskus myös huutoa, kyyneleitä, riitatilanteita ja epäonnistumisia. Lopulta kuitenkin kaikki kääntyy aina parhain päin, ja siihen kai tässä oikeassakin elämässä pyritään. Olen aina tykännyt Carrien nokkelasta kirkoitustavasta, sekä sanavalmiista keskustelutyylistä. Samaistun Carrieen monessakin asiassa, vaikka löytyy meistä erojakin; itse esimerkiksi käytän uunia sen oikeaan käyttötarkoitukseen, enkä neuleiden säilyttämiseen. Sisäinen Carrie kuitenkin herää henkiin käyttämällä hienoja kenkiä jotka puristavat, olemalla aina läsnä ystäviä varten ja rakastamalla tyllihameita samalla tavoin kuin newyorkilainen sinkkuleidi.

Tällä katselukierroksella aloin haaveilemaan viikottaisesta brunssista tyttöjen kesken, mutta samalla heräsin ajatukseen, että whatsapp lienee nykyajan brunssi. Tai että ei viikottaiselle tapaamiselle riittäisi suuria eikä pieniä uutisia, kun kaikki puidaan nykyään heti älylaitteiden välityksellä. Haaveilin myös kaikista niistä laukuista ja kengistä, tiiviistä ystäväporukasta ja lehtipalstan kirjoittamisesta. 

Mutta todellinen syy miksi juuri nyt halusin kahlata sarjan läpi on se, että todellakin tein Carrien tavoin taustatutkimusta. Minun taustatyö ei liittynyt miehiin tai seksiin, vaan ikääntymiseeni. Mahtavien syntymäpäiväjuhlieni teema tulee nimittäin olemaan juurikin Sex and the City ja halusin saada sarjaa katsomalla lisää ideoita. Teema tulee näkymään ainakin ruoka- ja juomapuolessa, mutta toivottavasti myös minun asussani. Lisäksi mies on tietokoneella väkertänyt minulle aiheeseen sopivat kutsut, ja palaan niihin, kunhan postimies tuo ne perille. But I promise, everything's gonna be fabulous!