Palataan hetkeksi vielä viikon takaisiin synttäreihin. Minulla on ollut tapana joka vuosi ottaa koirasta potretti, eli lähinnä kuva joka on suunniteltu, huoliteltu ja jossa koira on aloillaan. Minusta on kiva, että on olemassa muitakin kuin heilahtaneita tilannekuvia, ja siksi olen opettanut Taiston olemaan kuvia varten aloillaan. Näihin kuvaushetkiin on liittynyt aina myös koiran oma synttärikakku, eli koiralle sopivaa syötävää hienommassa muodossa. Jonain vuonna laitoin kakun päälle kynttilän, mutta tänä vuonna ostin ilmapallon. Se oli aluksi Taiston mielestä hieman epäilyttävä, mutta kakun tullessa kuvioon, unohtui ilmapallo hetkessä.
Taiston kakku oli hieman lihaisampi kuin meidän ihmisten. Se koostui siis jauhelihasta ja kurkusta, jotka ovat molemmat Taiston suurta herkkua. Kokemuksesta voin sanoa, että koiran potrettien ottaminen on varmasti yhtä vaikeaa kuin vilkkaan viisivuotiaan taaperonkin. Tässä viidessä vuodessa olen tosin kyllä hieman harjaantunut siinä ja keksinyt toimivat niksit. Tarvitaan vain tarpeeksi aikaa ja herkkuja sekä nopeat kuvausrefleksit. Kuvausten jälkeen kakku häipyi lautaselta melko äkkiä ja sen jälkeen häipyi koirakin. Jäljelle jäi vain ilmapallo ja tyhjä lautanen - katsotaan mitä keksin ensi vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti