Täydellinen kotikoira

Pieni hännänheiluttajamme, karvatassumme eli koiramme Taisto täyttää tänään viisi vuotta! Juhlallisuuksia on vietetty heti aamutuimaan ja lauantaina tulee pari vierasta kakkukahville, mutta palaan niihin myöhemmin. Tänään keskitytään Taistoon ja sen vuoksi ajattelin kasata teille pienen kuvakatsauksen Taiston elettyihin vuosiin. Kuvien määrä kyllä lähti vähän käsistä, sillä Taistoa on valokuvattu todella paljon enkä osannut valita vain muutamaa hyvää.

Taisto-vauva saapui meille vuoden 2014 pääsiäisenä. Se oli hyvin pieni ja pehmoinen, oikea sydäntenmurskaaja. Kun kerroimme koiravauvauutisen, saimme uutiselle hyvin monenlaista vastaanottoa. Joidenkin mielestä meidän ei olisi pitänyt ottaa koiraa, kun emme kuitenkaan pysty siitä huolehtimaan. Mielestäni olemme tässä viiden vuoden aikana kuitenkin osoittaneet nuo oletukset vääriksi ja yrittäneet pitää koirasta niin hyvää huolta kuin vain suinkin osaamme. Ihan kunnon kansalainen siitä kasvoi, se on terve ja rakastettu.

Koiramme äiti on rodultaan amerikankarvatonterrieri ja isä rottaterrieri. Sillä on siis vahva terrierin perusluonne, ja hentoinen, isältä peritty karvapeite. Lujasta tahdosta huolimatta Taisto tietää, että minä määrään kaapin paikan, ja muiden kanssa voi sitten neuvotella asioista. Pentunakin Taisto oli jo tavattoman kiltti, lukuunottamatta sormien pureskelua. Arka se on aina ollut, mikä ilmenee haukkumisena ja stressaamisena. Vaikka haukkumisesta emme olekkaan päässeet eroon, on Taisto silti meille juuri täydellinen paketti. Itse olen ajatellut sen vain niin, että huutaahan ihmisetkin eikä Taisto hauku turhaan, vaan varottaessaan esimerkiksi kun ovikello soi. 

Taiston matkaan on mahtunut paljon hyvää, mutta huonojakin aikoja, ja toivomme, että tämä matka jatkuu vielä pitkään. Taiston ollessa puolivuotias, onnistui se nappaamaan suuhunsa koiralle kuulumattoman lääkkeen ja yö vietettiinkin sitten teho-osastolla tarkkailussa. Onneksi kaikki kääntyi oikein päin ja tuon episodin jälkeen opetimmekin koiralle heti, että lattialta ei saa ottaa mitään ilman lupaa. Toki se vieläkin syöksyy nappaamaan lattialle putoavat herkkupalat, mutta pysähtyy, jos kyseessä on jotain kiellettyä syötävää. Lisäksi Taiston ensimmäisiä vuosia varjosti inhottava ripulikierre, joka vei meidät aina tiputukseen ja lääkäriin. Lopulta löytyi ripulin aiheuttaja, ja kun ruoka saatiin kohdilleen, ei meillä ole ollut yhden yhtä vatsapulmaa yli vuoteen! Samalla myös ihon jatkuva punoitus loppui ja koira alkoi olla entistä iloisempi. 

Millainen sitten on viisivuotias Taisto? Se on iloinen, kärsimätön, hellyydenkipeä ja energinen. Se inhoaa vesisadetta, mutta rakastaa hiekkakuoppien kaivamista ja kurkkua. Jos Taisto saisi päättää, ruokaa olisi kokoajan eikä loka-maaliskuussa tarvitsisi mennä ulos. Eläinlääkärit ovat hieman pelottavia, samoin kuin todella pitkät miehet. Viisivuotias Taisto osaa mennä maahan, istua, pyöriä, kaivaa maata ja antaa tassun käskystä. Toki joskus istuminen, tassu ja pyörähdys tulee kaikki samaan aikaan, jos on oiken herkullinen nami kyseessä, mutta toisaalta, ei kotikoiran tarvitsekaan olla malliesimerkki, vaan suorittaa roolinsa arjen piristäjänä!

Voisin tarinoida Taistosta loputtomasti, mutta kuvat kertokoon loput!