Hyvää omasta maasta

Puhutaanko hetki ruoasta? Tarkemmin sanottuna sen alkuperästä. Kuten ehkä jo raparperimehuepisodissa huomasitte, kotimaisten mansikoiden löytäminen oli kynnyskysymys. Ihmisillä on erilaisia arvoja kuten perhe, terveys ja uskonto, mutta yksi itselleni tärkeä arvo on kotimaisuus. Ennenkaikkea ruoassa, miksei muissakin asioissa. 

Kyllä, kannatan kotimaisuutta niin pitkälle kuin voin. Tiedän, että Suomessa ei kasva banaaneja tai monia muitakaan hedelmiä, joten en oleta niitä kotimaisina saavanikaan. Mutta liha-ja maitotuotteet on mahdollista ostaa kotimaisena, samoin viljatuotteet ja kausituotteet, kuten uuden sadon vihannekset. Miksi ostaisin kaukaa kuljetettuja uusia perunoita tai superhyper marjoja, jos omakin luontomme niitä tarjoaa? 

Meillä siis luotetaan kotimaisuuteen, ruoan alkuperällä on väliä. Jääkaapistamme löytyvä liha- ja maitotuote pitää olla varustettu hyvää suomesta -merkillä, joka takaa, että tuotteiden raaka-aineiden suomalaisuusaste on vähintään 75 %. Ei siis riitä, että tuotteen nimessä mainitaan sana kotimainen, sillä silloin alkuperä- tai valmistusmaa voi olla mikä vaan. Myöskään suomalainen valmistuttaja ei ole tae kotimaisuudesta.

Tietenkin syön ravintoloissa ja kylässä ollessani mitä tarjotaan, alkuperää kyselemättä, mutta silloin kun itse voin valita, valitsen suomalaista. Valinnoillani koen tukevani pienyrittäjiä, maanviljelijöitä ja ylipäätään suomalaista työtä. Ehkä tämä kertoo myös sen, että arvostan omien vanhempieni ja isovanhempieni elämäntyötä.

Ruokaa omasta maasta. Se on parasta.